The idea of hegemony, in its Gramscian sense, contributed to the renewal of several fields of social sciences in the 1970s and 1980s. This idea circulates between different geocultural spaces and different times. The approach adopted in this article starts from the contexts in which this idea is mobilized, in order to show to which theoretical and practical stakes it answers. Focusing on four authors (Antonio Gramsci, Ernesto Laclau, Chantal Mouffe and Pablo Iglesias) and on the transfers from one author to another, the aim is to highlight the social conditions conducive to the deployment of this idea and to identify the (dis)continuities that punctuate its history. Throughout the socio-historical course marked out by the written productions of these four authors, one constant appears: the vitality of the concept of hegemony seems linked to periods of crisis - theoretical and / or strategic - of the left. ; Peer reviewed
Reclamation in Iraq was known in 1950s, where the problems salinity and water-logging are mainly apparent in the middle and south of Iraq. The early interventions in reclamation sectors was simple, not precise, or calibrated properly, hence, salinization and water-logging aggravated. Since the reclamation activities are time and resources consuming, which may last in several years, these are highlighting the fact that most of the beneficiaries could not afford the conducting of this activity. Therefore, Iraqi government take the decision in 1970s to carry out the reclamation and improve the agricultural processes vertically. There are millions of donums were reclaimed along Iraq. There are key steps adopted to conduct the sophisticated reclamation in order to get rid of salinity, lowering water table to acceptable depths, and prevent future salinization. The reclamation is not just an engineering project, the full reclamation are also may include, rural development, capacities building for operators and beneficiaries, educational development, research development, and social development. ; Validerad;2020;Nivå 1;2020-11-18 (alebob)
The PhD thesis was embedded in the Energy for Smart Objects (EnSO) project, which is part of the Electronic Components and Systems for European Leadership (ECSEL) Joint Undertaking in collaboration with the European Union's H2020 Framework Program (H2020/2014-2020) and National Authorities, with the aim to develop Autonomous Micro Energy Sources (AMES) for smart objects. In the framework of the EnSO project, the goal of the thesis was to develop a solid electrolyte for all-solid Li-metal microbatteries as energy storage device in AMES. Lithium metal is the anode material of choice because of its very high theoretical specific capacity of 3861 mAh/g, which is one of the important requirements for miniaturized batteries. However, inhomogeneous lithium depositions known as dendrites, which reduce the life time and can connect both electrodes and create a short circuit, are often observed when using Li-metal as anode. The aim is therefore to develop a solid electrolyte, which presents a high ionic conductivity for the Li ion transport and a high mechanical stability to hinder dendritic growth. Electrolyte solutions based on ionic liquids (ILs) with dissolved lithium salt can be confined into inorganic porous networks forming so called ionogels (IGs), which are investigated as quasi-solid electrolyte materials. In a first step, the synthesis in a one-pot sol-gel process for silica-based ionogels is developed and in a second step tested as quasi-solid electrolyte in Li/LiCoO2 systems. IGs were obtained by a sol-gel reaction between TMOS as silica precursor and TFA as catalyst in PYR13-FSI (IL) and LiTFSI (Li+ source). It was possible to synthesize transparent IG monoliths with gelation times of 2-3 h, which is a suitable time for the IG film preparation on the LCO cathodes. Four IGs with different compositions were prepared and characterized. Two types of silica matrices built of mostly threefold-condensed Si centers could be distinguished: a densely packed structure and an open-porous structure, the latter one corresponding to IG B with the molar ratios IL/TMOS=3, TFA/TMOS=0.3, H2O/TMOS=2.3. The ionic conductivity of the IGs could be linked to the silica matrix structure. Only the IG with the open-pore structure (IG B) has a good ionic conductivity (10−4 S/cm). Equally, the examination of the four IGs as thin film electrolytes in LCO/Li batteries show promising results for batteries containing IG B. However, the capacity lies under the theoretical value (89 mAh/g instead of 136 mAh/g) due to high cell resistance. Therefore, the ionic conductivity of IG B was improved by changing the synthesis process while keeping the composition unaltered. The new IG B∗ has a very good ionic conductivity (10−3 S/cm) but a poor mechanical stability due to a matrix structure of loosely connected silica particles. IG B∗ was not able to hinder dendritic growth. Thus, the PVDF-HFP polymer (20 wt.%) was added to B∗ (B∗-p), which enhanced the mechanical stability and the cyclability of the Li-ion batteries with B∗-p as electrolyte layer. No indication of dendrites was visible in the charge/discharge curve for minimum 30 cycles at C/5. The capacities are low (≤ 80 mAh/g) due to the decreased liquid (IL) to solid (SiO2 + PVDF-HFP) ratio, which results in a lower lithium ion mobility. In order to increase the battery capacity, the silica amount in the IG formulation was reduced, the LiTFSI lithium salt concentration was increased, and the Li+ source was modified by taking IL-based electrolyte solution with different concentrations of LiFSI. Indeed, the capacity increases with decreasing silica amount due to improved ion mobility. The change of the lithium concentration from 1M to 3M and 5M enhanced the capacity. A battery with the combination of the reduced silica amount (0.5 TMOS) and 5M electrolyte solution has a good capacity (> 100 mAh/g) for at least 10 cycles at C/5. The lithium salt LiFSI has a smaller anion than LiTFSI and thus, it can further improve the ion mobility in the IG electrolyte film. All IGs containing LiFSI have a higher ionic conductivity than the corresponding gels with LiTFSI. Overall the battery performance and reproducibility could be greatly improved. Batteries containing a solid electrolyte with 20 wt.% PVDF-HFP and the reduced TMOS amount with a 3M LiFSI solution are able to cycle without the appearance of dendrites for 13 cycles at C/5 followed by 12 cycles at C/2 with a rather good coulombic efficiency around 95%. However, the capacity remains under the theoretical maximum.
A study of the electronic conduction mechanisms and electrically active defects in polycrystalline Sb2Se3 is presented. It is shown that for temperatures above 200 K, the electrical transport is dominated by thermal emission of free holes, ionized from shallow acceptors, over the intergrain potential barriers. In this temperature range, the temperature dependence of the mobility of holes, limited by the intergrain potential barriers, is the main contributor to the observed thermal activation energy of the conductivity of 485 meV. However, at lower temperatures, nearest-neighbor and Mott variable range hopping transport in the bulk of the grains turn into the dominant conduction mechanisms. Important parameters of the electronic structure of the Sb2Se3 thin film such as the average intergrain potential barrier height ϕ = 391 meV, the intergrain trap density Nt = 3.4 × 1011 cm−2, the shallow acceptor ionization energy EA0 = 124 meV, the acceptor density NA = 1 × 1017 cm−3, the net donor density ND = 8.3 × 1016 cm−3, and the compensation ratio k = 0, 79 were determined from the analysis of these measurements. ; P. M. P. Salomé acknowledges the funding of Fundação para Ciencêa e Tecnologia (FCT) through the project IF/00133/ ̂2015. This research is supported by the Development of novel ultrathin solar cell architectures for low-light, low-cost, and flexible optoelectronic devices project (028075) co-funded by FCT and ERDF through COMPETE2020. B. Vermang has received funding from the European Research Council (ERC) under the European Union's Horizon 2020 research and innovation program (grant agreement no. 715027). A. Shongalova acknowledges the funding of Erasmus + program 2016/17. This work was funded by FEDER funds through the COMPETE 2020 Programme and by FCTPortuguese Foundation for Science and Technology under the projects UID/CTM/50025/2013. The financial support from Brazilian funding agencies CNPq, CAPES, and FAPEMIG is also acknowledged. ; info:eu-repo/semantics/publishedVersion
Este trabajo reclama la pertinencia de una práctica epistemológica feminista de la conciliación, capaz de aunar sensibilidades y quehaceres modernos y posmodernos. Esta mirada conciliadora permite abordar en su amplia complejidad las relaciones entre las dimensiones macroestructurales, mesoinstitucionales y microencarnadas de las vidas de las mujeres, así como transitar los actuales debates en torno a la (in)validez de las categorías de género y mujer. Para ello, se toma como referencia de partida la Teoría del Punto de Vista de Sandra Harding, paradigma de la nueva epistemología feminista y foco de discrepancias científicas y políticas entre los propios feminismos. A partir de la propuesta de Harding, se analizan críticamente las tensiones feministas que esta teoría plantea y que apuntan hacia ciertos riesgos esencialistas y universalistas y, al mismo tiempo, hacia posibles derivas individualistas o relativistas. Se sugiere entonces el encuentro de esta Teoría del Punto de Vista con un enfoque posmoderno que la complejice y actualice al calor de las actuales discusiones feministas. Ya desde este punto de vista posmoderno, se plantean una serie de enmiendas para afinar la mirada epistemológica feminista: enfrentar el relato único sobre las mujeres a partir de sus diversas experiencias; explorar las distintas experiencias encarnadas para conectarlas y analizarlas en contexto, esto es, sujetas a las relaciones estructurales de poder; sustituir el privilegio epistémico automático por una preferencia crítica y argumentada por las experiencias y relatos de las mujeres; y, finalmente, poner en valor las experiencias y relatos de la propia investigadora para orientar el estudio y, también, exponer los privilegios y limitaciones de su punto de vista. ; This essay claims the relevance of a feminist epistemological practice of conciliation, capable of bringing together modern and postmodern sensibilities and works. This conciliatory gaze makes it possible to address the relationships between the macro-structural, meso-institutional and micro-incarnate dimensions of women's lives in their broad complexity, as well as to go through the current debates on the (in)validity of the categories of gender and woman. To this end, Sandra Harding's Standpoint Theory, a paradigm of the new feminist epistemology and the focus of scientific and political discrepancies between feminisms themselves, is taken as a starting point. Based on Harding's proposal, a critical analysis is made of the feminist tensions that this theory raises. These tensions point to certain essentialist and universalist risks and, at the same time, to possible individualist or relativist drifts. It is then suggested that this Standpoint Theory should meet with a postmodern approach that would make it more complex and update it in the eyes of current feminist discussions. From this postmodern standpoint, a series of amendments are proposed to refine the feminist epistemological gaze: to confront the single narrative about women from their diverse experiences; to explore the different embodied experiences to connect and analyse them in context, that is, subjected to structural power relations; to replace automatic epistemic privilege with a critical and argued preference for women's experiences and narratives; and, finally, to value the experiences and stories of the researcher to guide the study and, also, to expose the privileges and limitations of their own point of view.
In Canada today the children's book publishing scene is quite different from what it used to be in the 1970s and 1980s. Even if most publishers are small and rely heavily on federal grants the sheer range of publishing houses featuring the multicultural composition of the country and catering for children and young adults is vast. The pendulum covers houses such as Annick Press, Fifth house, Second Story, or Theytus Books. The situation forty years ago though was radically different. In those days one of the ground-breaking houses was Groundwood Books. In this article we intend to look into the origins of the project, the wider political, social and cultural context, and three works by minority voices which clearly marked the publishing house's profile and aspirations (Paul Yee's Tales from Gold Mountain, Thomas King's controversial A Coyote Columbus Story and Shirley Sterling's My Name is Seepeetza). ; En la actualidad la publicación de libros para niños en Canadá es bastante distinta de la que imperaba en los años 70 y 80. Si bien todavía de tamaño pequeño y dependientes de subsidios federales, el número de casas editoriales que publican literatura para niños y jóvenes centrada en temáticas multiculturales ha experimentado un crecimiento notable. El rango es amplio e incluye nombres tales como Annick Press, Fifth house, Second Story, y Theytus Books. La situación hace cuarenta años era, sin embargo, radicalmente diferente. En aquellos días una de las casas innovadoras era Groundwood Books. En este artículo pretendemos analizar los orígenes del proyecto editorial, el contexto político, social y cultural del país, y tres obras de voces minoritarias que claramente marcaron el perfil y las aspiraciones de la editorial (Tales from Gold Mountain, de Paul Yee, A Coyote Columbus Story, de Thomas King y My Name is Seepeetza, de Shirley Sterling). Nuestro objetivo es entonces examinar el papel desempeñado por Groundwood Books en la promoción de una nueva poética en la literatura infantil y juvenil en el marco más amplio del proceso de construcción de la nación canadiense. ; Hoje no Canadá a cena de publicação de livros infantis é bem diferente do que costumava ser nas décadas de 1970 e 1980. Mesmo que a maioria dos editores seja pequena e dependa fortemente de subsídios federais, a enorme variedade de editoras que ilustram a composição multicultural do país para crianças e jovens adultos é vasta. A gama abrange editores como Annick Press, Fifth house, Second Story, or Theytus Books. A situação, há quarenta anos, era radicalmente diferente. Naqueles dias uma das editoras inovadoras era Groundwood Books. Pretendemos examinar neste artigo as origens do projeto, o mais amplo contexto político, social e cultural, e três obras de vozes minoritárias que marcaram claramente o perfil e as aspirações da editora (Tales from Gold Mountain, de Paul Yee, A Coyote Columbus Story, de Thomas King e My Name is Seepeetza, de Shirley Sterling). Nosso objetivo, portanto, é examinar o papel desempenhado pela Groundwood Books na promoção de uma nova poética nos livros infantis dentro da estrutura do processo de construção do Canadá. ; Instituto de Investigaciones en Humanidades y Ciencias Sociales
Länsimaisissa demokratioissa äänestäjien yhteiskuntaluokka ja koettu luokka-asema ovat perinteisesti selittäneet heidän puoluevalintojaan. Tätä äänestyspäätöksiä selittävää toimintamallia, eli omaan yhteiskuntaluokkaan liittyvän puolueen äänestämistä, kutsutaan luokkaäänestämiseksi. Luokkaäänestämistä painottavissa teorioissa yhteiskuntaluokkia pidetään merkittävimpänä poliittisena jakolinjana. Länsimaisissa monipuoluejärjestelmissä myös poliittiset puolueet ovat syntyneet tältä pohjalta. Nykyisillekin puoluejärjestelmille merkitykselliseksi poliittiseksi jakolinjaksi yhteiskuntaluokat muodostuivat jo teollisessa vallankumouksessa, joka synnytti vastakkainasettelua työtä tekevän ja omistavan väestönosan välillä. Jakolinja oli niin voimakkaasti kansalaisia erotteleva, että se synnytti nopeasti yhteiskuntaan erilaisia poliittisia järjestöjä etenkin työväestön keskuuteen. Tällä tavoin ammattiliitot, sosiaalidemokraattiset sekä sosialistiset puolueet saivat alkunsa. 1980-luvulle tultaessa yhä useammat tutkimukset osoittivat, että äänestäjien luokka-aseman vaikutus heidän vaalikäyttäytymiseensä oli heikentynyt. Erityisesti tämä trendi liittyi työväenluokkaisiin äänestäjiin. Heidän ammattiasemansa katsottiin menettäneen asteittain merkitystään vaaleissa tekemiin puoluevalintoihinsa. Yhteiskunnan rakennetasolla trendiä on selitetty työntekijäammattien vähenemisellä teollistuneissa demokratioissa. Esimerkiksi Suomessa työntekijäammattien osuus kaikista ammateista on pienentynyt lähes 20 prosenttiyksikköä 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Luokkaäänestämisen laskun on esitetty liittyvän puoluekentän pirstoutumiseen, yhteiskunnan uudelleenjärjestäytymiseen ja laajamittaisiin rakenteellisiin muutoksiin länsimaissa. Globalisaatiokehitys, koulutustason nousu, työelämän lisääntynyt epävakaus sekä väestön ikääntyminen ovat yleisimpiä yhteiskunnan rakennetason muutoksia, jotka ovat väistämättä muuttaneet myös poliittista kenttää. Vaikka luokkaäänestäminen on vähentynyt, osa tutkimuksista on suhtautunut havaintoihin sen vähenemisestä varauksellisesti. Varsinkaan Pohjoismaiden vaaleissa työväenluokkaisuuden ei ole katsottu menettäneen samassa suhteessa merkitystään äänestyspäätöksiä selittävänä tekijänä verrattuna muihin länsimaisiin demokratioihin. Lisäksi yhteiskunnan rakenteelliset muutokset sekä niiden seuraukset ja luokkaäänestämisen yleinen väheneminen ovat motivoineet tutkijoita tarkastelemaan äänestäjien luokka-asemia myös subjektiivisesta näkökulmasta. Subjektiivisesta näkökulmasta kiinnostuneet tutkijat ovat tyypillisesti keskittyneet analysoimaan äänestäjien luokka-asemia heidän luokkasamastumisensa kautta. Luokkasamastumisella tarkoitetaan yhteiskuntaluokkaa, johon henkilö kokee itse lähinnä kuuluvansa. Tämä väitöstutkimus tuottaa luokkaäänestämisen näkökulmasta uutta tietoa suomalaisten työväenluokkaisten äänestäjien äänestyskäyttäytymisestä, arvoista ja asenteista sekä heidän puoluevalinnoistaan Suomessa 2000-luvulla. Tarkoitan nyt ja myös jäljempänä 2000-luvulla vuosituhannen vaihteesta alkanutta aikaa. Tutkimus on saanut alkunsa kahdesta 2000-luvun suomalaisia äänestäjiä sekä suomalaista puoluejärjestelmää koskevasta havainnosta. Ensimmäinen havainto koskee luokkasamastumista. Merkittävä osa suomalaisista äänestäjistä kokee 2000-luvulla samastuvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan siitä huolimatta, että yhteiskuntaluokkien on esitetty hiipuvan ja menettävän merkitystään. Toinen havainto koskee suomalaista puoluejärjestelmää ja siinä 2000-luvulla tapahtuneita merkittäviä muutoksia. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vuoden 2011 eduskuntavaalit, joissa iso joukko työväenluokkaisia äänestäjiä siirtyi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) takaa Perussuomalaisten (PS) kannattajiksi. Tämä tutkimus tuo nämä kaksi erillistä havaintoa yhteen tutkimalla työnväenluokan äänestämisen mekanismeja 2000-luvun Suomessa sekä luokkakongruenssin että äänestäjien arvojen ja asenteiden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, kuinka työnväenluokkaiset äänestäjät äänestävät 2000-luvun Suomessa. Tutkimusongelma nojaa tapaan analysoida äänestäjien luokka-asemia kahdesta näkökulmasta. Se tarkoittaa objektiivisen luokka-aseman, eli ammatin, ja subjektiivisen luokka-aseman, eli luokkasamastumisen, tarkastelemista samanaikaisesti. Näiden kahden luokka-asemaa mittaavan muuttujan yhteyttä nimitetään tässä tutkimuksessa joko luokkakongruenssiksi tai inkongruenssiksi riippuen siitä, ovatko ne toisiaan vastaavat vai eivät. Tutkimus muodostaa kolme erillistä työväenluokkaryhmää. Ryhmistä ensimmäinen on "perinteinen työväenluokka" ( traditional working class ), joka koostuu työntekijäammateissa toimivista, jotka samastuvat työväenluokkaan. Ryhmä "ammatillinen työväenluokka" ( occupational working class ) koostuu työntekijäammateissa toimivista, jotka samastuvat alempaan keskiluokkaan, keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Kolmanteen ryhmään, "ideologiseen työväenluokkaan" ( ideological working class ) kuuluvat ei- työntekijäammateissa toimivat, jotka kuitenkin samastuvat työväenluokkaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan näiden kolmen ryhmän arvoja ja asenteita, joiden merkitystä viimeaikainen tutkimus on painottanut puoluevalintojen taustalla. Tutkimusaineistoina käytetään kansallisten eduskuntavaalitutkimusten kyselyaineistoja (FNES) vuosilta 2003–2019. Tutkimuksen analyysi on kolmivaiheinen. Ensimmäinen analyysiluku keskittyy löytämään tekijöitä, jotka selittävät luokkakongruenssia ja inkongruenssia tutkimuksen kolmen työnväenluokkaryhmän keskuudessa. Tulosten mukaan lapsuudenkoti, koulutustaso ja puolison ammatti ovat merkittävimmät tekijät, jotka selittävät sekä luokkakongruenssia että inkongruenssia. Ennen kaikkea työväenluokkainen lapsuudenkoti nousee esiin merkittävimpänä työväenluokkaan samastumista selittävänä tekijänä. Tutkimuksen toinen analyysiluku tarkastelee sitä, missä määrin kolme työväenluokkaryhmää eroavat toisistaan arvoiltaan ja asenteiltaan. Toisin sanoen luku analysoi sitä, missä määrin luokkakongruenssi ja luokkainkongruenssi vaikuttavat arvoihin ja asenteisiin. Tulokset osoittavat, että kolme työväenluokkaryhmää eroavat jossain määrin toisistaan sekä sosioekonomisilta että sosiokulttuurisilta arvoiltaan ja asenteiltaan. Ideologinen työväenluokka ( ideological working class ) erottuu kahdesta muusta ryhmästä vasemmistolaisemmalla sosioekonomisella orientaatiollaan. Lisäksi ammatillinen työväenluokka ( occupational working class ) on sosiokulttuuriselta orientaatioltaan kolmesta työväenluokkaryhmästä konservatiivisin. Kaikki kolme ryhmää ovat selvästi enemmän EU-kriittisiä kuin EU-myönteisiä verrattuna muihin äänestäjiin. Tutkimuksen kolmas analyysiluku tuo yhteen kaksi aiempaa analyysilukua. Se tarkastelee luokkakongruenssin ja luokkainkongruenssin sekä arvojen ja asenteiden vaikutusta työväenluokkaryhmien puoluevalintoihin. Kokoava analyysi soveltaa polkumallia ja tutkii, missä määrin luokkakongruenssi ja luokkainkongruenssi vaikuttavat suoraan työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintoihin, tai missä määrin vaikutus on epäsuora äänestäjien arvojen ja asenteiden kautta. Tulokset osoittavat, että työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalinnat ovat moniulotteisia, eikä niitä voi enää 2000-luvulla kuvailla pelkästään perinteisiksi luokka-puolue-siteiksi. Tästä huolimatta SDP ja Vasemmistoliitto ovat yhä 2000-luvulla puolueita, joille työväenluokkaiset äänestäjät antavat ääniään. Nämä työväenluokan ääniä perinteisesti keränneet puolueet ovat saaneet haastajia Perussuomalaisten ohella muistakin puolueista. Työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintoja ohjaavat myös heidän arvonsa ja asenteensa. Perinteisesti työväenluokkaäänestämiseen liitetty vasemmistolainen sosioekonominen orientaatio, on kuitenkin tulosten valossa yhä harvemmin löydettävissä työväenluokan äänestyspäätösten taustalta. Tulosten valossa mihinkään työväenluokkaryhmään kuuluminen yhdistettynä sosioekonomiseen orientaatioon ei lisää todennäköisyyttä äänestää mitään tarkasteltua puoluetta. Arvoista ja asenteista EU-kriittisyys yhdistettynä mihin tahansa työväenluokkaryhmään erottuu selvästi useimmiten puoluevalintoja selittävänä tekijänä. Tämän lisäksi konservatiivisen sosiokulttuurisen orientaation havaitaan lisäävän todennäköisyyttä äänestää Suomen Keskustaa tai Perussuomalaisia ammatillisen työväenluokan ( occupational working class ) keskuudessa. Kyse on sellaisista työväenluokkaisista äänestäjistä, jotka toimivat työntekijäammateissa, mutta samastuvat alempaan keskiluokkaan, keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että perinteistä työväenluokkaäänestämistä ilmenee yhä edelleen 2000-luvun Suomessa, mutta työväenluokan äänet jakautuvat useamman puolueen kesken. SDP:n ja Perussuomalaisten ohella työväenluokka antaa 2000-luvulla äänensä niin Vihreälle Liitolle, Vasemmistoliitolle kuin Suomen Keskustallekin. Keskeinen löydös on, että Perussuomalaiset onnistuu kilpailemaan kaikkien kolmen tutkimuksessa muodostetun työväenluokkaryhmän äänistä. Täten työväenluokkaryhmien siirtyminen Perussuomalaisten äänestäjiksi ei juurikaan riipu heidän koulutustasostaan, ammatistaan tai luokkasamastumisestaan. Tulokset osoittavat myös, että kesällä 2017 tapahtuneesta sisäisestä kahtiajaostaan huolimatta Perussuomalaiset on puolueena kyennyt jatkamaan tätä trendiä. Vaikka EU- kriittisyys linkittyy myös muiden puolueiden äänestämiseen työväenluokkaisten äänestäjien keskuudessa, Perussuomalaiset on epäilemättä onnistunut kanavoimaan EU-kriittiset äänet taakseen. Äänestäjien luokka-asemien perusteellinen ja moniulotteinen analysointi tarjoaa tärkeää uutta tietoa luokkaäänestämisen malleista ja mekanismeista. Tämän tutkimuksen kontribuutio laaja-alaiseen luokkaäänestämistä käsittelevään tutkimukseen piilee nimenomaan sen soveltamassa kaksiulotteisessa lähestymistavassa työväenluokkaisen aseman määrittelemiseen. Lisäksi tutkimus yhdistää kaksiulotteisen näkökulman arvoihin ja asenteisiin. Tutkimuksen keskeinen argumentti on, että mikäli jokin kolmesta tekijästä – objektiivinen luokka-asema, subjektiivinen luokka-asema tai äänestäjän arvot ja asenteet – jätetään pois tarkastelusta, luokkaäänestämisen keskeiset mekanismit jäävät pimentoon. Tulevaisuuden luokkaäänestämistä tarkastelevien tutkimusten on tärkeää ottaa huomioon nämä kaikki kolme tekijää. ; Traditionally, voters' class positions have determined their party choices in Western democracies. At the same time, social class has been considered being the most significant political cleavage of which political parties have conventionally emerged in the West-European multi-party systems. Class cleavage has emerged from the industrial revolution based on the labour market confrontation between workers and owners. The cleavage has been so divisive and has resulted in the formation of various political organisations especially at the worker-side. Meanwhile, Labour Unions, Social Democratic (SD) parties and socialist parties were formed. Since the late 1980s, numerous studies have claimed that voters' class has become an irrelevant determinant of electoral behaviour. This trend has been related to working-class voters, whose occupational position is regarded becoming gradually a weaker predictor of their voting behaviour than in the past. At the macro level, this weakening trend has been explained by a decline in the relative proportion of the working class. The share of blue-collar employees has decreased significantly in the past few decades in advanced industrialised democracies. For example, in Finland, the share of blue-collar employees has decreased by almost 20 percentage points from the 1970s to the 2010s. The declines in class voting have been linked to the political parties' disintegration, reconfiguration of society, and large-scale societal change in the Western world. Globalisation, the rising level of education, unstable working-life conditions, and the ageing population have been the most common societal explanations for the change in the political sphere. Despite the relative decrease, some previous studies have indicated that the working class is still relevant and has not lost its significance as a determinant of voting behaviour to same extent in the Nordic countries as in other Western democracies in the 21st century. Moreover, the societal change, its consequences, and declining trends in class voting have motivated scholars to consider the subjective approach to voters' class positions. Typically, scholars who have focused on the subjective approach, i.e., class identification, have considered the declining trend in class voting more carefully. This study aims to provide new knowledge on the Finnish working class' voting behaviour, party attachment, and attitudinal orientations from the perspective of class voting in 21 st century Finland. It originates from two observations on the Finnish electorate and party system in the 21 st century. The first observation relates to the continued significance of class identification among the Finnish electorate. Considerable majority of eligible voters identify with a specific social class, despite ongoing debates over the decreasing significance of social classes to voting preferences. The second observation relates to the notable changes, which have occurred in the Finnish party system in the 21 st century. A good example of this is a large share of working-class voters who switched from the SDP to the Finns Party in the 2011 parliamentary election. This study integrates these two separate observations together by studying the mechanisms of working-class voting from the perspective of class (in)congruence and voters' attitudinal orientations. As such, the study discovers how the working-class votes in 21st century Finland. The research problem is built on analysing working-class voting from the perspective of a two-dimensional approach to voters' class positions, i.e., class (in)congruence. The study formulates three groups of working-class voters by considering voters' occupation and class identification. The first group, the traditional working class , consists of blue-collar employees with working-class identification. The second group, the occupational working class, is blue-collar employees who do not have working-class identification, but they identify with the lower-middle, middle, or upper-middle class. The third group, the ideological working-class, consists of those who are not blue-collar employees by their occupation but have working-class identification. In addition, the study considers the working-class voters' attitudinal orientations, the significance the previous research has highlighted with regard to determining voting decisions in the 21 st century. The datasets used for the analyses are the 2003-2019 Finnish National Elections Studies (FNES). The first part of the study's threefold analysis focuses on finding factors that explain class incongruence and congruence among the three working-class groups. The results show that class of the childhood home, the level of education, and spouse's occupation are the most significant factors that explain both class incongruence and congruence. Above all, working-class childhood home is the most significant factor that explains working-class identification. The second analysis examines the extent to which three working-class groups differ from each other based on their attitudinal orientations, i.e., the extent that class (in)congruence affects attitudinal orientations. The results show that the three working-class groups differ from each other by their socioeconomic and sociocultural orientations. The ideological working-class is more leftist based on their socioeconomic orientation than the traditional or the occupational working class. In addition, the results show that the occupational working class has a more conservative sociocultural orientation than the traditional and ideological working class. From the outcome of the results, all three working-class groups have more opposing attitudes towards the EU than other voters. The third analysis combines the previous analyses and examines the extent that party choices among the Finnish working-class voters are influenced by the class (in)congruence and the voters' attitudinal orientations. Moreover, the last analysis aims to discover the extent the class (in)congruence affects directly working-class voters' party choice or indirectly via the working-class voters' attitudinal orientations. The findings indicate that the working-class' voting patterns are multidimensional and cannot be defined as simple class-party ties in 21 st century Finland. The traditional left-wing parties, the SDP, and the Left Alliance, are still parties, to which working-class voters give their votes in general. This study shows that the party choices of the Finnish working class is determined by their attitudinal orientations. In spite of this, the leftist socioeconomic orientation, which is traditionally linked to working-class voting, is increasingly less common determinant of party choice among the Finnish working class. The results show that belonging to a particular working-class group and having a particular socioeconomic orientation do not increase the likelihood of voting any of the six parties under study. Instead, there can be distinguished an indirect effect on party choice, which goes via opposing attitudes towards the EU among each working class group. In addition, belonging to the occupational working class has an indirect effect on voting both for the Centre Party and the Finns Party via conservative sociocultural orientation. Overall, the results indicate that traditional working class voting still occurs in 21 st century Finland, but the votes of the working class tend to be shared between several parties. Along with the SDP and the Finns Party, Finnish working-class voters give their votes to the Green League, the Left Alliance, and the Centre Party. One important finding is that the Finns Party is, however, able to compete for the votes of the working class among each of the three working-class groups. The party can gather support from all working-class groups despite their class identification, occupation, or level of education. The findings also show that despite the split of the Finns Party in June 2017, the split fails to reduce the party's popularity among the working-class voters. Moreover, the EU criticism has moved working-class voters closer to the Finns Party. While the opposing views about the EU have been linked to voting for the other parties as well, the Finns Party has undoubtedly managed to channel particularly these types of votes among the working-class voters. The findings show that working-class voting still occurs in 21 st century Finland revealing that when a comprehensive approach is applied to the voters' class positions, important knowledge on the patterns and mechanisms of class voting is provided. The study contributes to the vast literature on class voting by applying a two-dimensional approach to voters' class positions and combining it with the voters' attitudinal orientations. If one of the three factors—objective class-position, subjective class-position, and attitudinal orientations—is not examined, then the essential mechanisms of class voting remain undiscovered. Future class-voting studies should consider all subjective class indicators, the voter's occupation, and voters' attitudinal orientations.
