Suchergebnisse

Kuntoutusjärjestelmä on Suomessa rakentunut monitahoiseksi ja monen osajärjestelmän muodostamaksi kokonaisuudeksi. Oikeus kuntoutukseen määrittyy sen mukaan, minkä osajärjestelmän piiriin ihminen kuuluu. Tämä johtaa siihen, että yksilöille voi määrittyä erilainen oikeus kuntoutukseen riippuen siitä, minkä osajärjestelmän piirissä hän on. Myös eri sosioekonomiset ryhmät saavat erilaisia kuntoutusetuuksia. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska viimeaikainen keskustelu työuran pidentämisestä nostaa areenalle myös kuntoutuksen yhtenä keinona pidentää työssä jaksamista. Sari Miettisen väitöskirja Muutoksen mahdollisuus Suomen kuntoutusjärjestelmässä tarkastelee Suomen kuntoutuspolitiikkaa kuntoutuksen institutionaalisen kokonaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa kuntoutusjärjestelmää laajana institutionaalisena kokonaisuutena. Tarkoituksena on jäsentää kuntoutusjärjestelmän monimutkaisuutta ja sen muotoutumista sekä näiden kautta tehdä johtopäätöksiä järjestelmän muutoksen mahdollisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on vuosikausia samanlaisina säilyneet epäkohdat järjestelmässä. Järjestelmän ongelmiksi on vuosikymmenten kuluessa katsottu esimerkiksi vastuunjaon epäselvyydet ja asiakkaiden putoaminen eri toimijoiden väliin. Näitä epäkohtia on pyritty korjaamaan erilaisilla uudistuksilla, joista tähän asti laajin on ollut vuonna 1991 voimaan astunut kuntoutuslainsäädännön uudistus. Uudistuksista huolimatta samat ongelmat ovat esiintyneet erilaisissa kuntoutusjärjestelmän kuvauksissa aina tähän päivän asti. Kokonaisuutta lähestytään analysoimalla valtionhallinnon asiakirjoja ja täydentäen aineistoa tarvittavilla avainhenkilöhaastatteluilla. Tutkimus osoittaa kuntoutusjärjestelmästä erilaisia sisäisiä keskusteluareenoja vuosikymmenien aikana sekä erityisiä valta-asetelmia eri osajärjestelmien kesken. Yhteinen puhe kokonaisuuden hallinnasta on puuttunut ja järjestelmän kokonaisuutta kehittäessä puhe on keskittynyt lähinnä neljään erilaiseen kehykseen. Käytännön tasolla asiakkaan oikeus kuntoutusetuuksiin näytti määrittyvän usealla erilaisella perusteella ja erilaisiksi eri väestöryhmien kesken. Oikeuden ovat myös määrittyneet monenlaisissa erilaisissa paikoissa, kuten yksilön kuntoutuksesta päättävien tahojen ja osajärjestelmien yksittäisten ohjeiden tasolla. Kuntoutusjärjestelmää tulisi tutkimuksen mukaan uudistaa kokonaisuus huomioiden. Usein uudistuksia on toteutettu osa kerrallaan, jolloin eri osien välisiin ongelmiin ei ole puututtu riittävässä määrin. Nykyisellään kuntoutusjärjestelmän osat toimivat erillisinä. Mikäli tätä halutaan muuttaa, pitäisi uudistuksia tehdä kokonaisuus huomioiden ja myös perustaa toimintaa selkeästi koordinoiva taho. Nykyiset keskustelut työuran pidentämisestä voisivat tarjota paikan kuntoutusjärjestelmän kokonaisuuden uudistamiseen, koska kuntoutus voi toimia välineenä saavuttaa näitä tavoitteita. ; Rehabilitation in Finland is part of many welfare systems and as an institutional entity it has many separate subsystems. It has been described as a fragmented and complex entity. Several problems have been attached to the Finnish rehabilitation system, such as unclear division of responsibilities between different subsystems. The rehabilitation system have undergone several coordination attempts especially since the 1990 s. A large legislative reform was launched in 1991. The purpose of the reform was to overcome the problems appearing in the system. The legislative reform was to be evaluated every four years and it was presented in the form of three government rehabilitation reports. Besides the major legislative reform in 1991, parts of the system have been reformed through single legislative reforms in the last three decades. However, despite many reforms in the rehabilitation reports and in other descriptions of the system the same problems have recurred. It seems that no extensive solutions have been found to the problems of the whole rehabilitation system, at least in the short-term. Macro-level studies of the rehabilitation system are needed in Finland. Studies are usually focused on the practical level and different methods of rehabilitation. Although some studies concern the whole rehabilitation system, the perspective is usually on certain sub-system or the entity is contemplated from the client s perspective. In this study the focus was on the institutional entity of rehabilitation in Finland called rehabilitation system. The concepts used were governance and historical institutionalism. The purpose was to analyse the complexity of the institutional entity of rehabilitation in Finland and its development and draw conclusions on the possibility of change in the rehabilitation system in Finland. The legislative reform in 1991 was used as a starting point because it has been the largest reform to develop the whole system in Finland so far. The complex system was analysed using several data. The data used were national rehabilitation policy documents and their background reports and statements, interviews with key authors, legislation and also literature and documents describing the history of the rehabilitation system in Finland. The data were analysed using data based and theory oriented content analysis, frame analysis and the basis of historical sociology. This dissertation consists of four publications which analysed the governance of the rehabilitation system from different perspectives. First, the focus was on the construction of governance in the complex system. The perspective was on the roles of different institutions in the rehabilitation system. According to the results different co-operation forums have promoted change in the system. However, at the same time different power constellations in rehabilitation agendas inside the system have inhibited change. Second, the system was studied through so-called basic modes of governance (hierarchy, network and market). The results showed that certain parts seemed to be emphasized in the reform talk. Common talk of governance was missing. In the third part the main focus was on the interpretations of problems and their policy solutions for the whole system in its reform agenda. The results showed four different frames which were used in discussions. In the frames the problems and policy solutions usually did not meet. In the fourth part the governance of citizens rights was studied. According to the results the rights to rehabilitation benefits are determined in different ways for different population groups and the right to benefits was decided in many places. The overall results of this study showed a deep division between the subsystems. Instead of single and small reforms a reform of the whole system requires attention of all parts of the system in the reform and perhaps a strong coordinating body. It seems that through single and small reforms it is difficult to overcome the problems of this complex system.

Arviointitutkimus koskee Suomen talouden ytimen, valtiokonsernin talousohjauksen tilaa vuosien 1987-2008 uudistuskauden jälkeen. Mihin oli tultu vuonna 2008 ja miten talousohjausjärjestelmä toimii? Arvioinnin kohteena on myös se, miten ohjausjärjestelmän tila vastaa 2010-luvun haasteita. Arviointiaineiston muodostavat uudistuskauden dokumentit sekä ohjausjärjestelmän kaikkien tasojen eduskunnan, hallituksen, valtiovarainministeriön, ministeriöiden, virastojen ja laitosten sekä tarkastusviranomaisten haastattelut. Vastaavaa lähestymistapaa ei suomalaisessa hallinnontutkimuksessa ole aikaisemmin sovellettu. Arviointi tukeutuu kompleksisuusteoreettiseen viitekehykseen. Kompleksisuusteoriaa ei ole myöskään vastaavalla tavalla hyödynnetty. Tutkimus on siten sekä lähestymistapansa että teoriaulottuvuutensa osalta pioneerityötä, jota ei ole voitu perustaa aiempaan tutkimukseen. Sellaisena se avaa, vaatii ja osoittaa useita jatkotutkimustarpeita. Tutkimuksen päätuloksia ovat ensinnäkin se, että talousohjauksen ytimen, finanssipolitiikan ohjausrakenne on tasapainossa uudistustavoitteiden kanssa ja sellaisena se tukee talouden kokonaishallintaa. Toiseksi tutkimustulokset osoittavat, että tulosohjaustavoitteet, tuottavuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus eivät ole toteutuneet talousarviolain edellyttämällä tavalla. Laki ja käytännön toiminta ovat kaukana tasapainosta. Lain vaatimukset ovat taakkana toimijoille. Taakka ei kuitenkaan näy suoraan menoina momenteilla ja siksi se ei ole saanut osakseen ansaitsemaansa huomiota. Kolmantena uudistustavoitteena ollut demokraattisen ohjauksen vahvistaminen näyttää valtiokonsernin osalta rakenteellisesti toteutuneen. Toimivuuden kannalta rakenne on kuitenkin vielä niin uusi, että erityisesti eduskunnan näkökulmasta sen toimivuutta on vaikea arvioida. 2010-luvun haasteiden kannalta tutkimuksessa tulee esiin joukko riskitekijöitä. Yksi niistä on talousohjauksen päätoimijan, valtiovarainministeriön ohjausrakenne. Se näyttää olevan epätasapainossa ministeriön kasvaneiden vastuiden kanssa. Taloudellisesti vaikeina aikoina valtiovarainministeriön rooli lisäksi korostuu järjestelmälogiikan mukasesti talouden tasapainottajana. Ministeriön ohjausrakenteella on yleistä merkitystä, koska se heijastuu koko hallinnon talousohjaukseen. Se voi olla sille joko tukena tai taakkana. ; In the administrative reforms of 1987-2008 in Finland the state as a whole was divided into three parts the core state, autonomous parts and actors operating in market conditions. The structural division was taken further when in 2010 the universities were split off from the financial governance of the core state to join the autonomous actors. Each part of the state body has its own financial governance. The study is confined to reforms in the system of financial governance of a state concern (core state) and the functionality of the system of governance after the reforms. This is an evaluative study assessing first the reforms in the structure and governance tools and thereafter their functionality. The structural research is based chiefly on documentary material from the era of reform. The functionality of the structures is evaluated from the perspectives of Parliament, the Government, the Ministry of Finance, the ministries, agencies and institutions and also the inspectorate. The functionality evaluation is based on 96 personal interviews with actors in charge of governance, the elite in financial governance. The object of the evaluation was the main finances under overall control and the objectives set for management by results of improving productivity, economy of operations and effectiveness. As the reforms progressed, it became a political objective to strengthen democracy or political governance in financial governance. This, too, was made a target of evaluation. The evaluation relies on the concepts of complexity theory. It was the working hypothesis of the study that through the concepts of the theory it would be possible to explain and comprehend reform processes, the functionality of the reforms and the problems experienced in them. In the study of the structure the main criterion was the complexity theory concept far from a state of equilibrium and in the study of functionality the concept of significance . No such complexity theory based study in the field of administrative science has so far been presented in Finland. Thus on the basis of the study the applicability of complexity theory to the research of reform processes and the functionality of reforms was evaluated. In the study of structure the research question was how after the reforms of 1987-2008 the governance structure of a state financial governance system is in a state of equilibrium with the goals of the reforms. The question in the study of functionality was how the financial governance system of a state concern functioned after the reforms from the perspectives of various actors. Likewise thereafter an answer was sought in the nature of triangulation to how the situation of the financial governance system structure and functionality appear to be in equilibrium with the challenges to financial governance apparent in the 2010s. Is the financial governance system a support, burden or risk to the challenges of the 2010s? In summary the answers to the research questions in light of the evaluation of the structure and functionality data are as follows: 1. The core of financial governance, the governance structure of financial policy and its functionality would appear to be almost in equilibrium with the goals of financial overall administration. In this respect the structure also supports overall financial governance. 2. The objectives of productivity, economical and efficacy in management by results would appear to be very far from being in equilibrium with respect to the requirements of the budgetary legislation (Talousarviolaki). Due to shortcomings in accounting and evaluation systems the objectives has not been achieved. Thus the management by results structure would appear to be a burden on financial governance and administration of the state economy as a whole. The structure of management by results would appear to be in a state of disintegration 3. The aim of strengthening democracy through the structural reforms of the 2000s appears to have been achieved. However, the structure is still mostly so new that its functionality, especially as regards Parliament, is difficult to evaluate. The structure appears mostly to support overall financial management, but this may entail risks from the perspective of overall financial management. 4. The situation of financial governance, from the perspective of the challenges of the 2010s would appear, as far as financial policy is concerned to be almost in equilibrium with the policy challenges, but from the perspective of overall financial management this would not appear to be the case in all respects; the situation in governance is likely to require reforms and attention to the obvious risk factors latent therein. The study permits the evaluation that complexity theory, a derivative of systems theory, would appear to be applicable to the research of reforms of complex systems and their functionality and to offer opportunities to explain and comprehend the successes and failures of reforms.