Mitä väliä on historialla ("What good is history?") is edited by Dr. Tiina Miettinen and Dr. Raisa Maria Toivo. Can history be useful and if so, what is it useful for? This book explores the impact of history and historical research. It gives a general introduction and various case studies – together with a piece of fiction – on how different parts of society can benefit, or have used, the study of history. - Mitä väliä on historialla? – kirja kartoittaa historian ja historiantutkimuksen mahdollista impaktia, merkitystä ja yhteiskunnallista tai tieteellistä relevanssia. Toimittajien (Tiina Miettisen ja Raisa Maria Toivon) yleistajuisen johdannon jälkeen kirja tarkastelee erilaisten tapausesimerkkien kautta, mitä hyötyä erilaisista historiantutkimuksista voi olla erilaisille historian käyttäjille. Kirja on poleeminen keskustelunaloitus: pikemmin kuin kattamaan kaikki mahdolliset historian alat se pyrki tarjoamaan odottamattomia näkökulmia ja uhkarohkeita vertailuja.
Valco (1976–1980) was a state-owned company that manufactured cathode ray tubes for the television industry. The company's scandalous failure has been widely identified as one of the largest investment errors in Finland's economic history. This book is the first in-depth study of the roots, events, and consequences of that project. This study analyses Valco from a microhistorical perspective, looking at the numerous factors that led to its failure, from the company's founding process to investigations after its demise. These events are linked to broader phenomena in economic and business history, such as the changing economic policy of the government and the emergence of global supply chains in the electronics industry. Valco is a significant single case with a concrete impact on Finland's economic history. First, it changed the general perception of state-owned companies and, because of this, also more general perceptions of the role of the state in the economy. As a result, the initiative to develop the electronics industry was transferred to private companies such as Nokia. Second, Valco's case revealed the problems of state ownership of companies in a very concrete way. Due to Valco's failure, the objectives of state ownership were clarified, and the corporate governance system was modernised. In this way, Valco is linked to the modernization of Finnish state capitalism from the 1970s onwards.
The focus of this research is on Finland's role in Soviet Union's calculation of its foreign policy between 1920 and 1930. This was the first decade of both Finnish independence and of Soviet power in Russia. This book answers questions about the objectives of Soviet foreign policy in Finland, on the contacts used by the Soviet legation to obtain information, and on how well the Soviets understood Finland's objectives. People interested in Finland and in Russian perspectives with regards to foreign policy and neighbouring countries will find much new in this book because it relies on formerly unpublished Russian archival material to form the basis for charting Soviet objectives in Finland. The book shows that the Soviets primarily observed Finland in a larger regional context along with other states on its borders in the Baltic Sea region. The global objectives of the revolution and the Soviet Union, but also the domestic political situation in both countries, are reflected on this framework. The period was characterized by forced collectivization in the Soviet Union and, in Finland, by the rise of the right-wing Lapua Movement that emerged at the onset of the Great Depression, laying the foundations for the most severe crisis in the relations during 1929–1930 when the issues surrounding these events destabilized simultaneously the society and political decision-making in both countries
Tutkimuksessa tarkastellaan itävaltalaisen Otto Bauerin (1881-1938) poliittista filosofiaa. Bauer tunnetaan ennen kaikkea kansallisuusteoreetikkona ja sosiaalidemokraattien poliittisen linjan määrittelijänä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Työssä paneudutaan hänen parlamenttiin, parlamentarismiin ja parlamentaariseen demokratiaan liittyviin ajatuksiinsa. Ensimmäistä kertaa laajemman tutkimuksen kohteeksi tuleva Bauerin parlamenttityö alkoi keisarillisessa Itävallassa yleisen äänioikeuden toteuttamisen jälkeen (1907) jatkuen tasavallan syntyvaiheissa (1918-19) ja uuden perustuslaillisen elämän alettua uudessa kansallisneuvostossa. Tutkimus on aatehistoriallinen; aatehistoria ymmärretään käsitysten käsittämiseksi. Bauerin parlamenttikäsitysten tulkinta on väline avata hänen poliittista ajatteluaan yleisemminkin. Samalla hahmotellaan modernin - parlamenttikeskeisen - politiikan syntyprosessia Itävalta-Unkarissa ja Itävallassa katsottuna ikään kuin sisältä käsin. Bauer oli tämän uuden poliittisen kulttuurin tärkeä määrittelijä ja toimija. Vallitsevan Bauer-tulkinnan mukaan toisaalta Bauerin vallankumousajattelu ja toisaalta hänen käytännönpoliittiset kantansa ja toimensa olivat ristiriidassa keskenään ja vielä kohtalokkain seurauksin. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistetaan tällaisen tulkinnan hedelmällisyys ja mielekkyys. Väitöskirjassa esitetään ja perustellaan vaihtoehtoinen käsitys, että juuri vallankumousteoriaa ja käytännönpolitiikkaa yhdessä tarkastelemalla voidaan ymmärtää Bauerin ja hänen edustamansa poliittisen suuntauksen (ns. austromarxismin) erityisyys. Aikaisempi ristiriitateesi osoittautuu ymmärtämisen esteeksi. Yleisemmin työssä väitetään, että vallankumouksellinen toimintalinja ja parlamentaarinen 'käytännönpolitiikka' - ts. ajatusmalli yhteiskunnan uudistamisesta reformein - eivät olleet toisensa poissulkevia politiikan konseptioita. Pikemminkin niiden yhteys on olennainen selitettäessä parlamentaarisen demokratian muodostumista, varsinkin Keski-Euroopassa. Tutkimuksen yksi tärkeä näkökohta on menneisyyden vaihtoehtoisen tulevaisuuden näkökulma. Siinä halutaan pitää kiinni historiallisen toimijan omista lähtökohdista, Bauerin omista tulevaisuuskäsityksistä riippumatta siitä, ovatko ne toteutuneet. Nämä jäävät varjoon, kun jälkiviisaasti kysytään, miksi sosiaalidemokratia Itävallassa kärsi tappion austrofasismille (1930-luvulla). Tutkimus jakaantuu kolmeen pääosaan, jotka muodostavat sekä ajallisesti että temaattisesti toisiaan seuraavat jaksonsa; teoreetikko Bauer kehittyy työn kuluessa koko ajan tärkeämmäksi arkipolitiikan määrittelijäksi. Samalla tulkinnan painopiste siirtyy teoreettisista lähtökohdista enemmän parlamentaariseen arkipolitiikkaan päätyen ja päättyen 'mikropoliittiseen synteesiin' (parlamenttipolitiikan laajaan analyysiin sen käytännöllisimmällä tasolla v. 1922). Tutkimuksessa on käytetty lähteinä Otto Bauerin koottuja teoksia, parlamenttipöytäkirjoja, muuta pöytäkirja-aineistoa sekä lehdistö- ja arkistoaineistoa. ; Gegenstand meiner Forschungsarbeit ist die politische Strategie des österreichischen Sozialisten Otto Bauer (1881 1938), der den Austromarxismus 1927 als eine Synthese aus revolutionärem Enthusiasmus und nüchterner Realpolitik beschrieb. In der von Bauer skizzierten sozialdemokratischen Strategie sollten also Marxismus und Reformismus, das heißt Revolution und westliche Demokratie vereint werden. So wurde einerseits am revolutionären Sozialismus festgehalten, die parlamentarische Demokratie andererseits aber als unverzichtbar angesehen. Die sozialistische Utopie des Austromarxismus als solche bildet nicht den Ausgangspunkt dieser Untersuchung, es ist vielmehr die Zeit des Austromarxismus, die in der Arbeit in einer bestimmten geschichtsphilosophischen Bedeutung beachtet wird. Eine erfolgreiche politische Zukunftsperspektive, die und das eigentlich schon 1927 plötzlich und unerwartet verschwindet, ist bei einer historischen Interpretation sicher von Interesse: Alles schien gut begründet und geplant zu sein, bis die Geschichte plötzlich endete und die berechtigte Frage nach Tragödie oder Triumph hinterließ. Insofern die jeweils verwirklichte, erfolgreiche historischen Alternative ex post immer als natürlich und sogar fraglos erscheint, ist es schwer, im Vergangenen stark ausgeprägte Zukunftserwartungen, das heißt vergangene alternative Zukunft, zu erfassen. Um zu verstehen, warum sich eine historische Entwicklung durchgesetzt hat, ist es aber auch notwendig zu versuchen, die unverwirklichten Alternativen zu verstehen. Die in den Interpretationen des Austromarxismus allgemein vertretene These vom Widerspruch zwischen Theorie und politischer Praxis ein Widerspruch, der in den zwanziger und dreißiger Jahren zu einer krisenhaften Entwicklung in Österreich geführt haben soll halte ich für problematisch. Meine Forschungsarbeit betrifft Bauers politische Strategie, das heißt deren Entstehung, deren Grundbegriffe und ihre Ausformung zu einer Theorie und Politik in den Jahren 1907 1923. Unter politischer Strategie verstehe ich hier Bauers Auffassung von der allgemeinen Natur des Übergangs zum Sozialismus, sein Verständnis der (politischen) Formen und Methoden des Übergangs sowie die Bestimmung der situationsbedingten Aufgaben. Politische Strategie wird hier als Parlamentsstrategie interpretiert und insofern verstanden als: Verständnis des Parlaments, Interpretation der parlamentarischen Demokratie, Bestimmung der Ziele parlamentarischer Politik und soweit dies geschah deren Ausformung zu einem theoretischen und politischen System. Bei der Betrachtung von Bauers Schriften zum Parlament und seiner parlamentarischen Politik läßt sich gleichzeitig die Idee der Ausformung moderner Politik in Österreich (bzw. der Doppelmonarchie) skizzieren. Unter moderner Politik verstehe ich in einem weiten Sinn eine bestimmte politische Ordnung oder Kultur, in der das Parlament das Zentrum des politischen Lebens bildet und wirkliche gesellschaftliche Bedeutung trägt.
City as a Stage explores the diverse ways in which modern cities of the nineteenth and twentieth centuries presented and projected themselves, especially by staging major urban events, which have often been interpreted as major local and national turning points. In particular, the book discusses how cities were imagined through the prism provided by other cities, major events, as well as alternative pasts and futures. How –with admiration, indifference or contestation– did various urban actors engage with the city as a stage? The book paints a multifaceted picture of the history of urban events and town twinning, while at the same illustrating how students and travellers experienced cities such as Berlin, Rome, Helsinki, and Tampere. As for individual urban events, Stockholm's General Art and Industrial Exposition of 1897, Helsinki's 400th anniversary of 1950, and the Moscow Youth Festival of 1957 are all given their own chapter.
Tourism must be planned and developed differently from what is customary today, as growth in rigid economic terms is still prioritised over the cultural and socioecological sustainability of lived-in cultural and natural environments. The global ecological crisis can no longer be ignored by tourism developers and investors – or by tourists. The seventeen authors of this book are from a variety of disciplines and fields of expertise. Through research-driven and profession based knowledge on different aspects of tourism planning in Finland and elsewhere, they offer transformative perspectives and practical applications for responsible tourism planners, investors and political decision-makers to utilise. Through the book's overarching themes – learnings from the history of tourism planning, wellbeing, participation, building and architecture, people and infrastructure – it addresses a general audience, professional communities, and academic communities. The book's urgent quest is to prevent tourism from remaining one of the causes for the greatest problem of all time, the worsening baseline of living conditions on Earth.
"Matthias Alexander Castrén's (1813–1852) Luentoja suomalaisesta mytologiasta ('Lectures on Finnish Mythology', originally Swedish 'Föreläsningar i finsk mytologi') is a key work in the research history of Finnish mythology. This is the first Finnish translation of it. Despite 'Lectures' in the label, the work is a coherent book. It makes a systematic approach to ancient Finnish religion on the basis of earlier mythographers, Castrén's fieldwork among Finnic peoples and the latest European research trends of the first half of the 19th century. Even though Castrén's Lectures significantly developed Finnish mythography and it served as a standard work for half a century, its significance was largely forgotten when new research paradigms were introduced in the course of the 20th century. The work is an important part of the history of Finnish research in religions, linguistics and ethnography and it also reflects the state of the study of mythology in Europe in the middle of the 19th century. The book is lively written and therefore, it meets the taste of the general public in addition to researchers. This edition includes a concise introduction to Lectures' historical context, a scientific commentary and exhaustive indexes.
M. A. Castrén is renown especially as a linguist and explorer who worked among Siberian peoples but his work was marked also by interest in Finnishness at a time when the idea of a Finnish nation was developing. Lectures was Castrén's last work. He finished the book in his deathbed, and it was published posthumously in 1853.
The translator and editor of the Lectures, Joonas Ahola, PhD, is an expert in Old Norse language and mythology as well as kalevala-meter poetry. The other author of the introduction, Karina Lukin, PhD, is an expert of North Siberian cultures and 19th century expeditions among them. "
The ten articles in this edited volume examine the city of Varkaus as a small city struggling with structural change using historical documents as well as survey and interview data. The city of Varkaus, which has a long industrial history, has lost a large part of its industrial jobs in the first decades of this millennium and its population has fallen sharply in recent years. However, a survey of the adult population shows that the inhabitants of Varkaus are typically satisfied with their work, with their social relationships and their lives in general. Varkaus is seen as a safe and good living environment. A central element of well-being is couple relationship, as well as other social relationships. The lack of well-being often stems from unemployment, low income and feelings of not belonging to the place of residence. Young adults value their place of residence as well as their family relationships, but there are tensions in their life regarding work and income. The tranquility and proximity to nature of Varkaus are appreciated, but there are also many who long for more urban heartbeat in their hometown. - Tässä kymmenestä artikkelista koostuvassa kokoomateoksessa tarkastellaan Varkautta rakennemuutoksen kanssa kamppailevana pienenä kaupunkina historiallisia dokumentteja sekä vuosina 2016–2017 kerättyjä kysely- ja haastatteluaineistoa hyödyntäen. Pitkän teollisuushistorian omaava Varkauden kaupunki on tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä menettänyt suuren osan teollisista työpaikoistaan ja sen väestö on supistunut voimakkaasti. Kuitenkin koko aikuisväestöä edustava kysely kertoo, että varkautelaiset ovat tyypillisesti tyytyväisiä työhönsä, sosiaalisiin suhteisiinsa ja elämäänsä muutenkin. Varkaus nähdään turvallisena ja hyvän elämän puitteet tarjoavana asuinpaikkana. Hyvinvoinnin tärkeitä osatekijöitä ovat parisuhde ja muut sosiaaliset suhteet. Hyvinvoinnin puutteet liittyvät työttömyyteen, pienituloisuuteen sekä ulkopuolisuuden tunteisiin suhteessa asuinpaikkaan. Nuoret aikuiset arvostavat omaa asuinpaikkakuntaansa sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan, mutta arkielämään liittyy jännitteitä työn ja toimeentulon osalta. Varkauden rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä arvostetaan, mutta monet toivoivat siltä myös enemmän kaupunkimaista sykettä.
