Suchergebnisse

Human lives are crucially shaped by encounters of otherness – or, rather, various othernesses. This book explores the ethical challenge of developing an appropriate and respectful relation to other human beings by analyzing a number of historical and cultural cases of relating to the other. The topics range from barbarism, racist stereotypes, female rhetoric, and vampires to philosophical analyses of Finnish writers like Eino Leino and Väinö Linna, and from lyrical depictions of pain to an "antitheodicist" reflection on Primo Levi's Holocaust writing. A chapter on what it means to take a critical distance to other human beings in the context of the covid-19 pandemic concludes the volume. The authors approach these diverse issues (which are all aspects of the same basic problem of understanding and acknowledging otherness) from the perspective of an interdisciplinary humanistic reflection integrating literary analysis and philosophical argumentation.

Zsfassungen d. Beitr. in engl. Sprache

Engl. Zsfassung

"Meaningful Research. Perspectives on the Missions of Social Work is a collection of articles discussing the meanings, missions and meaningfulness of social work research. The open access book celebrates the anniversary of Tarja Pösö and her career as distinguished Professor of Social Work in the University of Tampere. Edited by Rosi Enroos, Mikko Mäntysaari and Satu Ranta-Tyrkkö, the book asks what kind of elements make social work research meaningful and does social work research have a particular mission and specific ethical and moral obligations, when compared to other disciplines. The research on social work research being scanty in Finland, the book expands the discussion on the particular nature of social work research. Meaningful Research discusses social work research in general and the research of child protection in particular. The book consists of an introductory chapter and two thematic sections, Vantage Points to the Meaningfulness and Missions, and Meaningfulness and Missions of Child Protection Research. The former section covers wide range of issues from concerns regarding the training of new social work researchers, change and time as the methodologically central elements of social work, the meaningfulness of social work practice, and the future ethics of social work in a world of globally evolving risks. The second, child protection specific section analyses demanding situations in substitute care, the methodologically meaningful research concerning the function of youth residential care, the legitimacy and resources of child protection research in Finland, ending with an English language article that elaborates on the meaningfulness of comparative research on child protection systems.

The book is directed to social work researchers and practitioners, as well as to teachers and students of social work and social welfare, and anyone interested in research based development of social work. " - "Mielekäs tutkimus. Näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen missioihin on kokoomateos, jonka läpileikkaavana teemana on sosiaalityön tutkimuksen mielekkyyden, merkityksen ja missioiden pohtiminen. Avoimesti verkossa luettava kirja juhlistaa Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösön merkkipäivää, ja sen ovat toimittaneet Rosi Enroos, Mikko Mäntysaari ja Satu Ranta-Tyrkkö. Kirjassa kysytään, millaisista elementeistä sosiaalityön tutkimuksen mielekkyys rakentuu ja onko sosiaalityön tutkimuksella muihin tieteenaloihin verrattuna oma missio ja erityisiä eettisiä ja moraalisia velvoitteita. Koska Suomessa on ilmestynyt varsin vähän tutkimusta sosiaalityön tutkimuksesta, kirja on tärkeä avaus sosiaalityön tutkimuksen erityislaatuisuuteen. Kirja tarkastelee sosiaalityön tutkimusta yleisesti sekä lastensuojelun tutkimusta erityisesti. Kirja koostuu johdantoluvusta sekä kahdesta osasta, Monimuotoisia näkökulmia mielekkyyteen ja missioihin ja Lastensuojelututkimuksen mielekkyys ja missiot. Näistä ensimmäisessä osassa käsitellään uusien sosiaalityön tutkijoiden kouluttamiseen liittyviä kysymyksiä, muutosta ja aikaa sosiaalityötä luonnehtivina elementteinä, uusien merkitysten ja mielekkyyden hakemista käytännön sosiaalityössä sekä globaalien, monimuotoisten ongelmien sosiaalityölle tuomia haasteita. Toisessa, lastensuojeluun keskittyvässä osassa, tarkastellaan lastensuojelun sijaishuoltotyön vaativuutta, koulukotien tehtävää ja lastensuojelun instituutioiden tutkimisen metodologiaa, lastensuojelututkimuksen vakiinnuttamisen vaikeutta sekä lastensuojelujärjestelmiä kansainvälisesti vertailevan tutkimuksen mielekkyyttä.

Teos on kirjoitettu sosiaalityön tutkijoille ja ammattilaisille sekä sosiaalityön ja sosiaalialan korkea-asteen opettajille, opiskelijoille ja kaikille sosiaalityön tutkimuspohjaisesta kehittämisestä kiinnostuneille. "

"Health and healing have been central concerns throughout human history. Individuals and societies have devised multiple ways to health. Healing practices have often been linked to questions of knowledge, power, politics, and morals. The limits of acceptable healing have been contested by men and women, priests and doctors, elites and commoners, indigenous peoples and colonialists. Successful healers have sometimes been labeled as witches, quacks, or dangerous political agitators. The contributions in this volume concentrate on healing in global history with case studies about Finland, southern Asia and Africa, Brazil, the Caribbean and North America. They discuss medical pluralism and consider the arguments for and against individual healers and different healing systems. The authors focus on the popularity of medical systems, the appropriation and adoption of healing practices in cross-cultural contexts, and the prohibition of certain forms of healing.
"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää poliittisen eliitin toimintaa ja työmoraalia Suomen eduskunnassa. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston pohjalta ja soveltamalla yhteiskuntatieteen ja oikeustieteen tutkimusmetodeja. Tilastotietoa kerättiin kahdeksientoista (18) valtiopäivien täysistunnoista vuosien 1970-1998 väliltä. Valiokunnista kohteena oli vaalikausi 1991-1994. Yhteensä aineistoon sisältyi 6 078 pöytäkirjaa ja näiden 520 869 läsnä- ja poissaolomerkintää. Lisäksi tarkasteltiin valtiopäivien historiaa, sekä lobbausta eli valiokuntien kestityksiä. Tärkeimmät säädökset olivat valtiopäiväjärjestys, Suomen perustuslaki ja eduskunnan työjärjestys. Tutkimustuloksena todettiin mm. seuraavaa. Kansanedustajan toimi ei ole enää perinteinen luottamustehtävä. Kansanedustaja on ammattipoliitikko, ja hänen toimensa nimikkeeksi sopisi käsite 'luottamusvirka'. 'Edustajanpalkkiokaan' ei ole 'palkkio' vaan kuukausitulo, ja siihen voisi soveltaa vanhaa virkamiespalkan elatusteoriaa. Kansanedustaja saa elatusta siitä, että hän antaa työvoimansa valtion, puolueen ja kansan käytettäväksi. Eduskuntatyö kaipaisi perusteellista remonttia. Tulisi pohtia ainakin välikysymyksen tarpeellisuutta, täysistuntojen päätösvaltaisuusrajaa, varamiesjärjestelmää ja valiokuntien asiantuntijakuulemisia. Asiantuntijat ovat liian usein samoja henkilöitä, he edustavat julkista valtaa, ay-liikettä ja erilaisia etujärjestöjä. Puhemiesneuvoston valtaa - ja henkilöön perustuvaa auktoritatiivista valtaa - voisi rajoittaa asettamalla puhemiehen (ja varapuhemiesten) toimikaudelle määräaika. Eduskunnan kollektiivinen moraali muodostuu majoriteetti- ja senioriteettiperiaatteen pohjalta ja ilmentää usein kokeneempien edustajien käsitystä oikeasta ja väärästä. Taustajoukoista ja puolueensa tuesta riippuvainen ammattipoliitikko menettää herkästi yhteyden äänestäjiensä arkipäivään. Tällöin "oikea" voi hämärtyä ja edustajan etu nousee tärkeimmäksi. Esimerkiksi valiokuntien kestitysten suhteen on tulevan korruptiolain aikana syytä olla takavuosia varovaisempi. Kollektiivinen työmoraali näkyy edustajien tekemistä päätöksistä ja siitä, miten eduskunta tulkitsee, toteuttaa ja uudistaa instituutiota itseään koskevaa lainsäädäntöä. Yhtenä trendinä ilmenee eduskuntatyöhön kohdistuvien kontrollinormien lieventäminen, toisena demokratian vaatima mutta käytännössä paikoin näennäiseksi jäävä avoimuus. Eduskunnan sisäisten sääntömuutosten yhtenä funktiona voi olla jopa tarkoitus antaa suojaa kansalaiskontrollia vastaan. Poissaoloja on ollut eduskunnan alkuvuosista lähtien. Kaikki edustajat eivät saavu ajoissa valtiopäiville eivätkä kaikki osallistu äänestyksiin, vaikka ilmoittautuvat läsnäoleviksi. Salista poistumisen yhtenä syynä voi olla halu välttyä poliittiselta kannanotolta. Suuria poissaoloja ovat aiheuttaneet yöistunnot, maanantaipäivät, istuntokausien loppumiskiireet ja välikysymysten ministerivastaukset. Runsaita henkilöpoissaoloja ovat aiheuttaneet sairaus, virka- ja ministerintehtävät, 1990-luvun alussa myös loikkaukset ja ristiriidat puoleen kanssa. Aineiston valiokuntakokouksista päätösvaltaisena oli alkanut noin 70 % ja loppunut noin 65 %. Suurin vajaavaltaisuuden aiheuttaja oli asiantuntijakuuleminen. Ratkaiseva hallituksen esityksen toinen käsittely oli tehty päätösvaltaisesti, mutta muuten asioita oli viety eteenpäin vajaavaltaisena. Jos päätösvalta-vaatimus olisi ollut ehdoton, asia olisi voinut jumiutua valiokuntaan ja hidastaa eduskuntatyötä. Poikkeuksena päätösvaltaongelmiin oli toimintatavoiltaan erilainen, edustajia ministeristöön nostava valtiovarainvaliokunta. Eduskunnassa on hiljaisia puurtajia eli lainsäädäntötyön tekijöitä, mutta myös poissaolijoita. Poissaolijat jakautuvat puolueensa hyväksi työtä tekeviin poliitikkoihin ja edustajiin, joiden poissaoloihin löytyy ehkä selitys mutta ei puolustusta. Hiljaisen puurtajan työpanos jää usein näkymättä, ja julkinen kuva muodostuu tunnetuista poliitikoista. Ajan mittaan hiljainen puurtaja voi kuitenkin tulla palkituksi arvostetulla eduskunta- tai ministeritehtävällä. Eduskunnassa on korkeaa kollektiivista ja korkeaa yksilöllistä työmoraalia, mutta myös päinvastaisia ilmentymiä. Työmoraalilla ei ole keskimäärää, sillä on kasvot. Poliittiseen eliittiin kuuluu henkilöitä, jotka käyttäytyvät epäeettisesti jos heitä ei valvota - mutta niin heitä kuuluu kaikkialle yhteiskuntaan, äänestäjiinkin. Yleistää ei pidä; jokaista on kohdeltava omana henkilönään. 1980-luvun alkupuolella keskimääräinen poissaolo täysistunnon nimenhuudosta oli noin 20 henkilöä (10 %). Vuonna 1989 työjärjestykseen lisättiin mahdollisuus ilmoittautua läsnäolevaksi nimenhuudon jälkeen. Samana vuonna keskimääräinen poissaolo oli jo 31 henkilöä (15 %). Valtiopäiviin 1994 vaikutti mm. liittyminen Euroopan unioniin, ja silloin nimenhuudosta oli poissa keskimäärin 36 henkilöä (18 %). Sama 36 henkilöä toistui vuonna 1997, jolloin yhtenä syynä olivat äitiyslomat. Vuonna 1998 eduskunta muutti tilastonsa julkisiksi ja syksyn poissaolot lähtivät jyrkkään laskuun. Vuoden keskimääräinen poissaolo nimenhuudosta oli 29 edustajaa (14 %). ; The purpose of the research was to examine the operation of the political elite in the Finnish Parliament.The study is based on both quantitative and qualitative data, and the research methods used are derived from jurisprudence and the social sciences. The statistical data of plenary sessions were collected from 18 parliaments in years 1970-1998, and the data of parliamentary committees from the legislative period of 1991-1994. In all, the data consisted of 6,078 recorded minutes and 520,869 registrations of attendance and non-attendance. The qualitative data consisted of historical surveys of parliament's early years and of surveys of lobbying parliamentary committees. The most important statutes in the normative examination were Parliament Act, the Finnish Constitution and the Parliamentary Order of the Day. The actual work of a parliament member is no longer based on the position of trust. The position has now a more professional character, and the representative has in a way become a professional politician. In fact, the term "office of trust" might most appropriately describe an elected representative's work at present. Even today representatives are paid a "reward" for their services. The use of the term "subsistence" could better refer to the total sum of a monthly income and various other benefits. Subsistence, it also could imply that the representatives contribute their work for the use of the state, of the party and the people. Parliamentary regulations still need a fundamental restructuring. More widely it should be discussed the usefulness of interpellation, the quorum of plenary sessions, the system of deputy members and the system of hearing outside experts at the committee work. The power of the Speakers could be reduced by limiting the office years of the Speaker (and Deputy Speakers). In a parliament, collective morale is moulded by the principle of majority and seniority. Members with fewer years of service have to accept the decisions taken by the more experienced colleagues. Therefore, the collective morale mainly reflects the senior representative's perceptions of right and wrong. A professional politician, depending on political background and party, lost readily genuine contact with the everyday life of voters. Therefore the meaning of the word "right" can be obscured. For example, in committee work they should be more careful with lobbyism in future, when parliament pass a law for representative's corruption. The collective work morale of parliament manifests in the decisions taken. It is also visible in how the members interpret, implement and reform legislation concerning parliament institution. One trend seems to be moderating the norms used in controlling parliamentary work. Another trend is the requirement of openness, demanded by democracy, which, however, often remains quite superficial. It actually seems some times that the internal reforms of parliamentary regulations have been made to protect parliament against its control by citizens. Absences have always been there and they have been discussed since early days of parliament. All the representatives do not turn up in time when parliament begins its work, and some representatives leave the main auditorium as soon as the roll call is over. One reason for an early departure may be try to avoid taking political stand. In the years examined major non-attendance have been caused by night sessions, Monday sessions, ending of term of parliamentary sessions and interpellations debates during Cabinet minister's respond. As to individual representatives non-attendance have been increased by illness, ministerial and official duties or official journeys. In the early 1990s some non-attendance were caused by representatives who went over to another party or had conflicts with their own party. In research material some 70% of committee meetings had started with the presence of a quorum, but when they were adjourned the quorum had dropped to 65%. Hearing outside experts was the major reason for non-quorum meetings. In the decisive second reading of a government proposal there was always the presence of a quorum. If the demand for a quorum had been applied faithfully in all cases, the matter under discussion would probably have delayed the work of parliament as a whole. In this respect, the state financial committee was an exception, because it operates different and helps parliament members in their political career by promoting them to ministerial positions. In parliament work some of the members can be clearly identified as the quiet hard workers. On the other hand, the degree of non-attendance can be high. The conscientious representatives who attend meetings actively are "legislators", while the absent could be divided into "professional politicians" working for their own party or representatives whose absence can be explained but not really defended. The input of a single, hard- working representative often remains invisible. The public image of parliament is primarily created by the well-known professional politicians. A quiet hard-working can, however, in the long run be rewarded with visible parliamentary or ministerial duties. High collective and individual work morale is still to be seen in parliament, but just the opposite may also manifest itself. Morale is something that cannot be expressed in terms of an average, since morale has a face. There will always be members of the political elite who, if uncontrolled, will act unethically. But the same holds true for the rest of society, including the voters. Therefore we should avoid making generalisations and, instead, we should regard each member of parliament as an individual person with his or her own human characteristics. As the early 1980s the average number of absentees in the roll call of plenary sessions was 20 members (10%). In 1989, after an order reform, it became possible to register as present even after the roll call of plenary sessions. In that year 31 members on average (15%) were absent during the roll call. In 1994, when Finland was negotiating its membership in the European Union, on average 36 members (18%) were absent during the roll call. In 1997 the same 36 was caused by a large number of maternity leaves. In 1998 when parliamentary statistics were made public, the average number of absentees was 29 members (14%).