Suchergebnisse

Tutkimuksen kohteena on kokonaisturvallisuus julkisena toimintapolitiikkana, ja sitä tarkastellaan sekä monimutkaisena ja yhteenkietoutuneena ilmiönä että turvallisuuspoliittisena strategiana. Kokonaisturvallisuus on laajaan turvallisuuskäsitteeseen perustuva, aiemmasta kokonaismaanpuolustuksen käsitteistöstä ja strategiasta kehitetty toimintapolitiikka, jolla tavoitellaan kokonaisvaltaista yhteiskunnallisen turvallisuuden hallinnan mallia. Tutkimuksen päämääränä on analysoida kokonaisturvallisuutta systeeminä, arvioida sen kelpoisuutta, toteutettavuutta ja edellytyksiä vastata turvallisuusympäristön muutoksiin. Tutkimus on metodologisesti laadullinen. Aineistona ovat suomalaiset kokonaisturvallisuuden alaan liittyvät erilaiset ja eritasoiset strategiat, ohjelmat ja muut dokumentit, ja toimintaympäristöön ja sen muutokseen liittyvät Euroopan unionin strategiat ja ohjelmat. Teoriaviitekehys perustuu Niklas Luhmannin systeemiajatteluun, jossa systeemin perusrakenteita ovat kommunikaatio, tieto ja merkitykset, ja joka korostaa valintoja kompleksisuuden hallinnan välineinä. Ajattelussa korostuu myös huiputon ja keskukseton yhteiskunta. Prosessimaisen otteensa vuoksi tutkimus kiinnittää huomiota yksittäisten osatekijöiden tai toimijoiden sijaan prosessiin ja kokonaisuuden systeemisyyteen, mikä korreloi sekä kokonaisturvallisuuden tavoitteiden että kompleksisuuden vaatimusten suhteen. Kokonaisturvallisuuden analyysi sekä tunnistaa tutkimuksessa sen kehittämiseen liittyneen merkityskamppailun, että tuo esiin käsitteen epäselvyyden, epäanalyyttisyyden ja "jaetun merkityksen" puuttumisen, mikä heijastuu strategian ohjaavaan vaikutukseen sekä siihen, miten politiikkaideaa on kehitetty. Kokonaisturvallisuuden politiikkaidea on sinällään laajasti hyväksyttävä ja sillä on positiivista valenssia. Yhteistyön ja koordinoinnin korostamisella uskotaan olevan kokonaisuuden hallintaa kehittävä vaikutus. Turvallisuuden kokonaisuuden koordinointitarve onkin jo pelkästään uhkien keskinäisriippuvuuden vuoksi ilmeinen. Poliittista kelpoisuutta haittaavat kokonaisuuden strategisen ohjauksen ohuus ja hajanaisuus, mikä näkyy erityisesti yhteensovittavan tehtävän vaikeutena. Monet systeemin rakenteellisista peruselementeistä ovat jääneet kokonaisturvallisuuden kehittämisessä vähälle huomiolle. Tutkimuksen mukaan tämä vaikeuttaa sen toteutettavuutta. Kokonaisturvallisuuden hallinnassa olennaista on keskinäisriippuvuuksien ja systeemisyyden tunnistaminen ja hallinta. Tutkimuksen tulosten avulla kokonaisturvallisuutta systeemisenä turvallisuuden hallinnan mallina voidaan kehittää ja edistää. Tutkimus päätyy suositukseen kokonaisturvallisuuden kehittämisen ratkaisumallista (ns. älykkään adaptiivisen kompleksisen turvallisuussysteemin idean avulla). Tutkimus tarjoaa eväitä myös uusien kokonaisturvallisuutta koskevien poliittisten linjausten ja politiikkatoimien muotoilulle. ; The main objectives of this study are to clarify and deepen the understanding of the phenomena of comprehensive security and to analyze and evaluate the political viability and administrative operability. Furthermore, the study aims to analyze comprehensive security as a political process and a complex system. In addition, the research deals with changing security environment, emerging security threats. Originally, the concept of comprehensive security derived from the previous concept of comprehensive defense and preparedness in Finland, but it also has roots in the Nordic states' cooperation processes of civil security since 2009. At policy and doctrinal levels, the 2000s saw a converging trend in Nordic states to-wards the definition of societal or comprehensive security concepts that might co-exist with military-led planning for war-time, but within which the softer aspects of security were paramount. The "societal" approach defines the protection of society as a whole – with its own complex mechanisms, values and culture – as its goal, rather than physical boundaries or the isolated and abstract individual. It also rec-ognizes the capacity of non-state actors within society, from businesses to social organizations and individuals, to play a large role themselves in warding against, coping with, and recovering from disasters. The research questions are: 1. What is comprehensive security like as a policy or meta-strategy, political process and complex system? 2. Is the comprehensive security policy or meta-strategy politically viable and administratively feasible? What kind of conditions the strategies (policies) provide for the administrative operability and the development of capabilities? The theory framework is based on Niklas Luhmann's systems and complexity thinking. Luhmann perceives society as centerless and topless system in which communication, information and meanings are considered as the basic elements. The aim of communication is to cause action in systems and formulate new system levels by creating new chains of communication. The empirical part of the research is established on the methodology of concept analysis, content analysis and policy-analysis. The policy-analysis was conducted by the method of political reading. Political reading can be characterized as 'de-mapping', which refers to opening up new aspects of contingency and thus ex-panding of the presence of the political therein (Palonen 1993: 13-15). Through the analysis of the political process the struggle of meanings was iden-tified. As a concept, comprehensive security is ambiguous, unanalytical and unclear. There is a lack of shared meanings, which reflects on how difficult it is to steer the comprehensive security. By emphasizing its cooperative and coordinative nature, is believed to promote better governance of security. However, the lack of steering hampers the political viability which the difficulties of the coordination clearly indi-cate. Many of the basic elements of a system (information/knowledge, communica-tion and meanings) have been ignored in the development of comprehensive secu-rity. This hampers its administrative operability. The study emphasizes that systemic instruments, systems intelligence, identified interdependence and systemic nature of threats and security environment are essential components of comprehensive security governance. The research produced also 10 normative conclusions, by which the compre-hensive security can be developed further with. In addition, it gives the recommen-dation for the development of a model, according to the idea of intelligent adaptive complex system. It also offers information for new political aligning and policy formulations. Due to the process approach of the research, it pays attention to societal security system as a whole, not to single functions or actors. This fits to-gether with the goals set for comprehensive security and the requirements the se-curity environment and complexity imposes.

e Finnish concept for Comprehensive Security (kokonaisturvallisuus) is based on the ideal of participation of all relevant stakeholders, with an aim to ensure preparedness for di erent threats at national level. In this article, we look at what such an approach entails and how the concept of co-creation could be used as a means to enhance its implementation with multiple actors, sectors and scales. Making use of the ideas from systems thinking and cultural-historical activity theory, our research builds on literature review as well as on the analysis of the scenario workshops' material from the on-going, Strategic Research Council funded Winland project (http://winlandtutkimus. ). We conclude that there are three elements that should be better addressed in the implementation of Comprehensive Security: the impact that global connectedness has for (national) security; the role of di erent actors and their di ering interests – and hence, politics; and the need to look at also actual security practices parallel with the strategy documents and their de nitions. e concept of co-creation – where actors engage in a continuous process to de ne and develop the implementation of Comprehensive Security – can support inclusion of all these elements into the multi-actor implementation of Comprehensive Security. ; Non peer reviewed

This book approaches contemporary migration to Finland from the perspective of everyday security, presenting an alternative view to theories that examine the links between migration and security from the perspective of securitisation. By treating everyday security as a theoretical concept and as empirical lived reality, the book foregrounds migrants' experiences of (in)security, as well as the perceptions of individuals and groups whose lives are touched by migration. Empirical studies investigate the ways in which security is produced at various levels, transnationally, and in multiple locations where encounters between long-term residents and newcomers occur, highlighting the roles of the welfare state, civic society, and the media. The book explores how everyday security is constructed between interdependent actors on personal, community and societal levels, concluding that the production of everyday security is a mutually beneficial, yet at times painstaking, process for all participants.

"The dependency on social security: Social bums in disengaged society? In Finland, most discussion on the welfare state's condition has focused on stabilizing the public-sector's finances. However, more essential for the future of the welfare state is its' social foundation, meaning people's experiences of fairness, equality and reliability of the society as well as the welfare state's capability of taking care of the most vulnerable groups of people.

A functional welfare state combines economic stability with the social foundation. However in the mid 2010s there are cracks in the social foundation of the welfare state .

In this book the cracks of welfare state's social foundation are analysed from the perspective of dependency on social security. Especially the Finns' attitudes and political divisions, policies, the length of customership of last-resort social security, the functionality of service and income transfer systems, social segmentation created by breadlines and coping on the last-resort social security are observed.

The book is meant for all interested in the condition and future of the welfare state. It is suitable as a textbook in universities and universities of applied sciences.

The editor of the book, Juho Saari, is Professor in social and health policy at the University of Tampere and part-time Professor in welfare sociology at the University of Eastern Finland. He has also a docent at the University of Helsinki, at the University of Turku and at the University of Jyväskylä. " - "Suurin osa hyvinvointivaltion tilasta käydystä yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta on kohdentunut julkisen talouden vakauttamiseen. Kuitenkin keskeisempää hyvinvointivaltion tulevaisuudelle on sen sosiaalinen perusta, eli ihmisten kokemukset yhteiskunnan reiluudesta, tasa-arvoisuudesta ja luotettavuudesta sekä hyvinvointivaltion kyky kantaa vastuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ryhmistä. Toimiva hyvinvointivaltio sovittaa yhteen taloudellisen kestävyyden ja sosiaalisen perustan. Kuitenkin 2010-luvun puolivälin hyvinvointivaltion sosiaalisessa perustassa on halkeamia.

Tässä teoksessa analysoidaan hyvinvointivaltion sosiaalisen perustan halkeamia ja murroksia sosiaaliturvariippuvuuden näkökulmasta. Erityisesti tarkastelemme siihen liittyviä suomalaisten asenteita ja poliittisia jakolinjoja, politiikkalinjauksia, viimesijaisen turvan asiakkuuksien kestoa, palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmien toimivuutta, leipäjonojen luomia yhteiskunnallisia jakolinjoja ja ihmisten selviytymistä viimesijaisella turvalla.

Teos on tarkoitettu kaikille hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille. Se soveltuu oppikirjaksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

Teoksen toimittaja Juho Saari on Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori ja Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian osa-aikainen professori sekä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistojen dosentti.
"

Social and the ecological welfare should be taken as the main aim of all politics. This is the message of this book titled The Enchantment of Social Policy. Basic social security system needs to be rebuilt and grounded on the universal basic income that everyone can top up by participating to the society in different ways. Universal basic income can be seen as a mean to recognize all valuable participation to for example voluntary work or care of elderly people. In conditions of high unemployment, this kind of universalistic social security would weaken the nexus between employment and welfare. It would promote a society and culture that is less dependent on the exploitation of natural resources. This book describes building blocks that are needed to reconstitute the enchantment of social policy – the utopian that we should collectively pursue. - Sosiaalipolitiikan Lumon kirjoittajilla on viesti. Mielestämme politiikan keskeiseksi tavoitteeksi tulisi asettaa sosiaalinen ja ekologinen hyvinvointi. Tätä tavoitetta kohti tulisi kulkea universalismin periaattein ja kansalaisten perusturva, oli sitten kyse työllisistä tai työttömistä, nuorista tai iäkkäistä, kantaväestöstä tai maahanmuuttajista, tulisi rakentaa kaikille yhtäläisen perustulon pohjalle. Tätä perusturvaa jokainen voisi täydentää ansiotuloilla ja omaehtoisella, sosiaaliturvassa kompensoitavalla osallistumisella yhteiskunnalliseen työhön kuten vapaaehtoistyöhön, harrastusryhmien ohjaamiseen, omaisen tai lasten hoivaan. Tämä antaisi arvon monenlaiselle hyödylliselle toimelle, joka nyt jää yhteiskunnassa tunnistamatta. Tällainen sosiaaliturva ottaisi lähtökohdakseen uuden ihmisarvon ja loisi luonnonvaroja säilyttävää ja niukkaan materian käyttöön perustuvaa kulttuuria ja taloutta. Sosiaalipolitiikalla olisi tällaisessa politiikassa aktiivinen ja yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista kehitystä vauhdittava rooli, ja kansalaiset olisi kutsuttu hyvinvoinnin aktiivisiksi tekijöiksi.

During the past two decades, the United Nations Women, Peace and Security Agenda has expanded considerably to cover a wide range of themes and actors. Despite its global diffusion, it has been criticised for its slow implementation and is claimed by some to be mere rhetoric. In line with results-based management, indicators have become key tools in securing monitoring and evaluation of the agenda. This article provides new insights about the concrete use of indicators and responds to the following research questions: How does the use of indicators correspond to the goal of providing monitoring and evaluation data? How can we explain the occurrence of means-ends decoupling? The article examines the country-level use of indicators in Nigeria. The data is collected as part of an indicator ethnography conducted in Nigeria during the spring of 2020. Indicator culture has spread widely, creating an illusion of rationality and effectiveness. Resources, time and money are allocated to operationalization, without questioning the indicator logic itself. The Nigerian case reflects symbolic implementation, where actors maintain well-developed indicator frameworks and monitoring committees without evidence about its actual utility. Over the past four years, not a single monitoring report has been produced. The absence of reporting can be explained through capacity and resource challenges, but also as local actors counteract externally set norms and forms of numerical rationality. Theoretically, the article is based on sociological new-institutionalism and builds on previous feminist peace research. ; Peer reviewed