Suchergebnisse

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, voivatko valtionhallinnon alueille tuomat uudet instituutiot tukea omaehtoista alueellista kehittämistä ja, jos voivat, niin miten. Instituutioilla tutkimuksessa tarkoitettiin alueellista kehittämistoimintaa ohjaavia, tietoisesti luotuja sääntöjä ja menettelyjä tai käytännön toiminnan myötä kehittyneitä toimintamalleja. Omaehtoisella kehittämisellä taas tarkoitetaan sellaista alueellista kehittämistä, joka lähtee liikkeelle tietyllä alueella asuvista ihmisistä ja siellä toimivista organisaatioista sekä perustuu ennen kaikkea alueen omiin tarpeisiin ja voimavaroihin. Esimerkkeinä valtionhallinnon luomista uusista alueellisen kehittämisen instituutioista oli toimintaryhmätyö Suomesta sekä alueellinen kehittämissuunnittelu ja aluemanagement Saksan Baijerista. Toimintaryhmätyö on paikallisten kehittäjäryhmien ja näiden yhteistyökumppaneiden tekemää alueellista kehittämistyötä. Baijerin aluemanagement tarkoittaa puolestaan erilaisten toimijoiden yhteistyöhön perustuvan alueellisen kehittämisprosessin johtamista. Tutkimuksessa analysoitiin kahden suomalaisen ja kahden baijerilaisen esimerkkialueen kehittämisprosesseja noin neljän vuoden ajanjaksolla. Tärkeimmät metodit tutkimusaineiston keruussa olivat osallistuva havainnointi ja kehittämisprosessien toimijoille tehdyt puolistrukturoidut haastattelut. Tutkimus osoitti, että valtionhallinto voi uusien instituutioiden avulla tukea omaehtoista alueellista kehittämistä. Uusiin instituutioihin tulee tällöin sisältyä osallistavia suunnittelumetodeja ja hanketoiminnan koulutusta, malleja, kannustimia ja ongelmanratkaisuvälineitä paikallisille kumppanuuksille, joustavia rahoitusvälineitä, tukijaviranomaisten kumppanuutta sekä tukea verkostoitumiselle. Uusilla instituutioilla on kuitenkin myös piirteitä, jotka haittaavat omaehtosta kehittämistä. Tällaisia ovat normatiivinen säätely, tiettyjen toimijoiden aseman korostuminen, asiantuntijavetoinen tai liian kiireinen suunnittelu sekä kiinnittyminen sektorihallintoon. Uusien instituutioiden mahdollisuudet vakiintua alueille riippuvat puolestaan siitä, miten ne tehdään tunnetuksi, olemassa olevista instituutioista, uudelta instituutiolta odotettujen julkisten hyötyjen ja paikallisten intressien yhteensopivuudesta sekä toiminnan laajenemisesta ja kehittymisestä alueella. Tutkimusasetelma on ajankohtainen eurooppalaisessa alueellisessa kehittämisessä ja maaseutupolitiikassa, joissa uusia instituutioita parhaillaan luodaan ja kokeillaan. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna tutkimus tuo uutta erityisesti analysoimalla rinnakkain kahden, lähtökohdiltaan suuresti toisistaan poikkeavan maan hyvin erilaisia instituutioita. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää alueellisen kehittämispolitiikan suunnista ja toimenpiteistä päätettäessä. Tuloksia voivat hyödyntää myös erilaiset paikalliset yhteisöt tai kunnat halutessaan viedä eteenpäin omaehtoista kehittämistä alueellaan. Aiheellisia jatkotutkimuksen kohteita ovat uusien instituutioiden sekä omaehtoista kehittämistä tukevat että haittaavat elmentit. ; New Institutions Supporting Endogenous Development The recent changes in regional development in Europe were the starting point of the study. The European Union and the national governments of many European countries have reacted to new challenges of regional development by creating and launching special institutions to support endogenous regional and local development. Both Finland and the German state of Bavaria have responded in this way. An example in Finland is the activity of the local action groups consistent with the model of the EU LEADER programme, which has been extended through the national rural development programme for local endogenous development (POMO programme). In Bavaria, the Ministry of State Development and Environmental Affairs has created and launched institutions of regional development planning and regional management. The objective of the study was to determine whether these new institutions launched from outside are able to support endogenous development processes in the regions, and if they are, how do they do it. Answers were sought by analysing how the various elements of the new institutions influence the process of endogenous development in its different stages. Also, the influence of the launching practice was analysed. Four qualitative case studies were carried out: two in Finland and two in Bavaria. In Finland the case studies were carried out in two regions where the POMO programme was being implemented. In Bavaria two relatively rural regions were chosen where a sub-regional plan was made and was being implemented through regional management. The conditions for establishment of the new institutions in the regions are discussed in the study. The theoretical framework of the study is built around the terms regional development, endogenous development and institutions. Institutions are here understood as formal and informal systems of rules that guide the assignment of meanings and so the action. The institutions of regional development supply the framework for the regional and local development. The conclusion that can be drawn from the recent discussion of regional development thinking and practices in Europe is that new models of thinking and acting supporting endogenous development have emerged. Such models include strategic thinking and programming, networking and partnership, and communicative planning. These models have been incorporated in the new institutions of regional development created and launched by central authorities. Finland and Bavaria have different institutional backgrounds for the new institutions and these backgrounds have influenced the aims and forms of the new institutions. The institution of the activity of the local action group in Finland supports endogenous development on the basis of local partnerships. The institutions of regional development planning and regional management in Bavaria are intended to support endogenous development based above all on a partnership of municipalities. The influence of the new institutions on regional development processes depends on the characteristics of the elements of the new institution, how the institution was launched and on pre-existing institutions in the region. The rational incentives offered by the new institutions, together with the values and the beliefs taken for granted of the pre-existing institutions, are playing a central role. There are also other factors peculiar to the region and the actors that influence the development process. The main question of the study - whether the new institutions can support endogenous development processes - can be answered in the affirmative. The supporting characteristics of the new institutions are participatory planning methods and training for project management, models, incentives and ways of problem solving for local partnerships, flexible funding instruments, partnership with supporting authorities and support to networking. However, the new institutions also have characteristics unfavourable to endogenous development. These include normative rules, emphasis on the position of certain actors, expert planning or too hasty planning and attachment to sectorial government structures. The possibilities of the new institutions to root themselves in the region depend on the mode of launching, on the pre-existing institutions, on the compatibility of expected public benefits with the interests of local actors and on the expansion of the activity and development of the practices in the region.