Suchergebnisse

Background Nursing should have a fundamental role in the development of health policies. The current state of the educational system regarding leadership-related skills and political competence in nursing students is a field to explore. Objectives To explore Spanish nursing students' perceptions about their political competence. Design Cross-sectional study that was carried out between December 2019 and June 2020. Settings and participants Students of the Degree in Nursing at the Universitat Jaume I (Spain). Methods An ad hoc scale composed of 33 items was designed. Sociodemographic variables of interest for the study were collected, such as participation in organizations. A descriptive analysis of the sample and the scale and a bivariate analysis were carried out. Results 91.8% (n = 90) of items were answered by women. The 2nd (40.8%, n = 40) and 4th (29.6%, n = 29) courses were the most represented. 29.6% (n = 29) belonged to some association or organization, with sports (31.1%, n = 9), NGOs (17.2%, n = 5), cultural (17.2%, n = 5) and student organizations (13.8%, n = 4) being the most represented. Within these associations, 48.3% (n = 14) of participants claimed to have an active role. Statistically significant differences were observed by course in the Political Knowledge category (p = 0.030). The variables "belonging to an organization" and "having an active role" in it seemed to have more influence on the scale than the rest of the sociodemographic variables. Conclusions Learning strategies must benefit from skills and prior experiences of students to strengthen new learning. It also seems to be important to emphasize that the theoretical basis is important, but that promoting civic participation among students can be very relevant for the acquisition of political competence.

[30], 393, [5] p. ; Translator's dedication signed: I.D., i.e. John Dee?. ; The first leaf and the last leaf are blank. ; Reproduction of the original in the British Library.

International audience ; The aim of this article is to propose an articulation between the so-called French discourse analysis and the notions of intersectionality and decoloniality that are currently at work in the human and social sciences in France. It describes the conditions of an alternative epistemology capable of decentring knowledge and intellectual technologies of the discipline, and suggests ways of reworking its theoretical apparatus in order to take into account in linguistic analysis the conditions of existence of subjects and their journeys from one world to another within a pluriverse framework. We first define the chosen version of intersectionality and the decolonial perspective, showing what they can bring to discourse analysis as an enriching and emancipating perspective. We then specify the contours of an alternative epistemology, on the level of knowledge and methods, by insisting on the questions of the points of view and experiences of the subjects, and on the scientific as well as political choice of references and quotations. Finally, we propose the notion of coloniality of discourse, which allows us to rework in an intersectional decolonial dimension the questions of denomination and subjectivity. ; L'objectif de cet article est de proposer une articulation entre l'analyse du discours dite française et les notions d'intersectionnalité et de décolonialité qui travaillent actuellement les sciences humaines et sociales en France. Il décrit les conditions d'une épistémologie alternative apte à décentrer les savoirs et les technologies intellectuelles de la discipline, et suggère des manières de retravailler son appareillage théorique pour prendre en compte dans l'analyse linguistique les conditions d'existence des sujets et leurs voyages d'un monde à l'autre dans le cadre d'un plurivers. On définit d'abord la version de l'intersectionnalité choisie et la perspective décoloniale, en montrant ce qu'elles peuvent apporter à l'analyse du discours comme perspective enrichissante et ...

International audience ; The aim of this article is to propose an articulation between the so-called French discourse analysis and the notions of intersectionality and decoloniality that are currently at work in the human and social sciences in France. It describes the conditions of an alternative epistemology capable of decentring knowledge and intellectual technologies of the discipline, and suggests ways of reworking its theoretical apparatus in order to take into account in linguistic analysis the conditions of existence of subjects and their journeys from one world to another within a pluriverse framework. We first define the chosen version of intersectionality and the decolonial perspective, showing what they can bring to discourse analysis as an enriching and emancipating perspective. We then specify the contours of an alternative epistemology, on the level of knowledge and methods, by insisting on the questions of the points of view and experiences of the subjects, and on the scientific as well as political choice of references and quotations. Finally, we propose the notion of coloniality of discourse, which allows us to rework in an intersectional decolonial dimension the questions of denomination and subjectivity. ; L'objectif de cet article est de proposer une articulation entre l'analyse du discours dite française et les notions d'intersectionnalité et de décolonialité qui travaillent actuellement les sciences humaines et sociales en France. Il décrit les conditions d'une épistémologie alternative apte à décentrer les savoirs et les technologies intellectuelles de la discipline, et suggère des manières de retravailler son appareillage théorique pour prendre en compte dans l'analyse linguistique les conditions d'existence des sujets et leurs voyages d'un monde à l'autre dans le cadre d'un plurivers. On définit d'abord la version de l'intersectionnalité choisie et la perspective décoloniale, en montrant ce qu'elles peuvent apporter à l'analyse du discours comme perspective enrichissante et émancipatrice. On précise ensuite les contours d'une épistémologie alternative, sur le plan des savoirs et des méthodes, en insistant sur les questions des points de vue et des expériences des sujets, et sur le choix tant scientifique que politique des références et des citations. On propose enfin la notion de colonialité du discours, qui permet de retravailler dans une dimension intersectionnelle décoloniale les questions de la dénomination et de la subjectivité.

Unlike almost most other studies of neoliberal universities and academic capitalism this book ethnographically explores and interprets those transformations and their contradictions empirically in the everyday practices of students, faculty members, and administrators at two public universities: NTNU in Norway and UCLA in California.Differently situated in global political economies, both are ambitious, prosperous campuses. The book refl exively examines their disturbing disputes about quality, competition, and innovation. It argues that some academic, bureaucratic, and corporate university governance practices are both unsustainable and undermining what some university students and faculty already do well: circulate interdisciplinary knowledge and its making globally across the diasporic domains of academia, society, industry, and government while addressing the world's immediate challenges: power, inequities, and sustainability.It shows the important, strategic work of domesticating, co- morphing, and meshworking at the faultlines of emerging knowledge. This book is for students, faculty, society members, and policy makers who want to engage more effectively with contemporary universities that increasingly serve as busy crossroads for sharing ideas and how to make them. It will be of interest to workers and scholars in the interdisciplinary fi elds of higher education studies, critical university studies, and critical public infrastructure studies, plus science, technology, and society studies.

Abstract In Colombia, political decisions related to the countryside preserve an unjust social order, maintaining inequities and obstacles to the well-being and life quality of farmers. In this scenario the Territorial Arrangement Planning of the San Nicolas Valley, in the East of the department of Antioquia, has generated a series of rural conflicts that accentuate the vulnerabilities of rural residents, threatening the agricultural tradition in this subregion. Thus, this study inquired about the perceptions of legality in the peasant population of the area. A descriptive-correlational study with non-probabilistic sampling was carried out, including 380 peasants, members of civic-rural associations of the San Nicolas Valley, evaluating in four scales: beliefs, values, knowledge of the law and perceived legality in the context. Statistical analyses were performed in SPSS v.22 software. The findings indicated significant relationships between the study variables. Despite the state abandonment of the proletariat to market forces in an area with socioeconomic imbalances, no determining link was found between low income and violation of the law.

ABSTRACT Objectives: this theoretical essay aims to present classic and contemporary fundamentals of the optimal tax theory (OTT) and to problematize its presence and possibilities in the scenario of tax policy in Brazil. Context: such objectives are located in the contemporary context that discusses tax reforms aimed at efficient and socially responsible public management. Methods: after surveying the state of knowledge of optimal taxation in Brazil, and from the perspective of economics and political law, we sought to identify secondary data on tax distribution in Organization for Economic Co-operation and Development (OECD) countries in relational analysis with data from Brazil. Results: the text draws attention to the fact that OTT is able to bring social issues to the discussion of public tax management policies in a structured way, with the perspective of inclusion and social responsibility, based on the importance of different treatment of economic agents, physical and legal, based on their needs and possibilities. Conclusion: it is concluded that, like in other countries, OTT is present in the Brazilian debate expressing as possible and necessary to advance in a tax policy that responds to the needs of public collection articulated and reconciled to social well-being through responsible management, modern and transparent.

Länsimaisissa demokratioissa äänestäjien yhteiskuntaluokka ja koettu luokka-asema ovat perinteisesti selittäneet heidän puoluevalintojaan. Tätä äänestyspäätöksiä selittävää toimintamallia, eli omaan yhteiskuntaluokkaan liittyvän puolueen äänestämistä, kutsutaan luokkaäänestämiseksi. Luokkaäänestämistä painottavissa teorioissa yhteiskuntaluokkia pidetään merkittävimpänä poliittisena jakolinjana. Länsimaisissa monipuoluejärjestelmissä myös poliittiset puolueet ovat syntyneet tältä pohjalta. Nykyisillekin puoluejärjestelmille merkitykselliseksi poliittiseksi jakolinjaksi yhteiskuntaluokat muodostuivat jo teollisessa vallankumouksessa, joka synnytti vastakkainasettelua työtä tekevän ja omistavan väestönosan välillä. Jakolinja oli niin voimakkaasti kansalaisia erotteleva, että se synnytti nopeasti yhteiskuntaan erilaisia poliittisia järjestöjä etenkin työväestön keskuuteen. Tällä tavoin ammattiliitot, sosiaalidemokraattiset sekä sosialistiset puolueet saivat alkunsa. 1980-luvulle tultaessa yhä useammat tutkimukset osoittivat, että äänestäjien luokka-aseman vaikutus heidän vaalikäyttäytymiseensä oli heikentynyt. Erityisesti tämä trendi liittyi työväenluokkaisiin äänestäjiin. Heidän ammattiasemansa katsottiin menettäneen asteittain merkitystään vaaleissa tekemiin puoluevalintoihinsa. Yhteiskunnan rakennetasolla trendiä on selitetty työntekijäammattien vähenemisellä teollistuneissa demokratioissa. Esimerkiksi Suomessa työntekijäammattien osuus kaikista ammateista on pienentynyt lähes 20 prosenttiyksikköä 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Luokkaäänestämisen laskun on esitetty liittyvän puoluekentän pirstoutumiseen, yhteiskunnan uudelleenjärjestäytymiseen ja laajamittaisiin rakenteellisiin muutoksiin länsimaissa. Globalisaatiokehitys, koulutustason nousu, työelämän lisääntynyt epävakaus sekä väestön ikääntyminen ovat yleisimpiä yhteiskunnan rakennetason muutoksia, jotka ovat väistämättä muuttaneet myös poliittista kenttää. Vaikka luokkaäänestäminen on vähentynyt, osa tutkimuksista on suhtautunut havaintoihin sen vähenemisestä varauksellisesti. Varsinkaan Pohjoismaiden vaaleissa työväenluokkaisuuden ei ole katsottu menettäneen samassa suhteessa merkitystään äänestyspäätöksiä selittävänä tekijänä verrattuna muihin länsimaisiin demokratioihin. Lisäksi yhteiskunnan rakenteelliset muutokset sekä niiden seuraukset ja luokkaäänestämisen yleinen väheneminen ovat motivoineet tutkijoita tarkastelemaan äänestäjien luokka-asemia myös subjektiivisesta näkökulmasta. Subjektiivisesta näkökulmasta kiinnostuneet tutkijat ovat tyypillisesti keskittyneet analysoimaan äänestäjien luokka-asemia heidän luokkasamastumisensa kautta. Luokkasamastumisella tarkoitetaan yhteiskuntaluokkaa, johon henkilö kokee itse lähinnä kuuluvansa. Tämä väitöstutkimus tuottaa luokkaäänestämisen näkökulmasta uutta tietoa suomalaisten työväenluokkaisten äänestäjien äänestyskäyttäytymisestä, arvoista ja asenteista sekä heidän puoluevalinnoistaan Suomessa 2000-luvulla. Tarkoitan nyt ja myös jäljempänä 2000-luvulla vuosituhannen vaihteesta alkanutta aikaa. Tutkimus on saanut alkunsa kahdesta 2000-luvun suomalaisia äänestäjiä sekä suomalaista puoluejärjestelmää koskevasta havainnosta. Ensimmäinen havainto koskee luokkasamastumista. Merkittävä osa suomalaisista äänestäjistä kokee 2000-luvulla samastuvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan siitä huolimatta, että yhteiskuntaluokkien on esitetty hiipuvan ja menettävän merkitystään. Toinen havainto koskee suomalaista puoluejärjestelmää ja siinä 2000-luvulla tapahtuneita merkittäviä muutoksia. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vuoden 2011 eduskuntavaalit, joissa iso joukko työväenluokkaisia äänestäjiä siirtyi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) takaa Perussuomalaisten (PS) kannattajiksi. Tämä tutkimus tuo nämä kaksi erillistä havaintoa yhteen tutkimalla työnväenluokan äänestämisen mekanismeja 2000-luvun Suomessa sekä luokkakongruenssin että äänestäjien arvojen ja asenteiden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, kuinka työnväenluokkaiset äänestäjät äänestävät 2000-luvun Suomessa. Tutkimusongelma nojaa tapaan analysoida äänestäjien luokka-asemia kahdesta näkökulmasta. Se tarkoittaa objektiivisen luokka-aseman, eli ammatin, ja subjektiivisen luokka-aseman, eli luokkasamastumisen, tarkastelemista samanaikaisesti. Näiden kahden luokka-asemaa mittaavan muuttujan yhteyttä nimitetään tässä tutkimuksessa joko luokkakongruenssiksi tai inkongruenssiksi riippuen siitä, ovatko ne toisiaan vastaavat vai eivät. Tutkimus muodostaa kolme erillistä työväenluokkaryhmää. Ryhmistä ensimmäinen on "perinteinen työväenluokka" ( traditional working class ), joka koostuu työntekijäammateissa toimivista, jotka samastuvat työväenluokkaan. Ryhmä "ammatillinen työväenluokka" ( occupational working class ) koostuu työntekijäammateissa toimivista, jotka samastuvat alempaan keskiluokkaan, keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Kolmanteen ryhmään, "ideologiseen työväenluokkaan" ( ideological working class ) kuuluvat ei- työntekijäammateissa toimivat, jotka kuitenkin samastuvat työväenluokkaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan näiden kolmen ryhmän arvoja ja asenteita, joiden merkitystä viimeaikainen tutkimus on painottanut puoluevalintojen taustalla. Tutkimusaineistoina käytetään kansallisten eduskuntavaalitutkimusten kyselyaineistoja (FNES) vuosilta 2003–2019. Tutkimuksen analyysi on kolmivaiheinen. Ensimmäinen analyysiluku keskittyy löytämään tekijöitä, jotka selittävät luokkakongruenssia ja inkongruenssia tutkimuksen kolmen työnväenluokkaryhmän keskuudessa. Tulosten mukaan lapsuudenkoti, koulutustaso ja puolison ammatti ovat merkittävimmät tekijät, jotka selittävät sekä luokkakongruenssia että inkongruenssia. Ennen kaikkea työväenluokkainen lapsuudenkoti nousee esiin merkittävimpänä työväenluokkaan samastumista selittävänä tekijänä. Tutkimuksen toinen analyysiluku tarkastelee sitä, missä määrin kolme työväenluokkaryhmää eroavat toisistaan arvoiltaan ja asenteiltaan. Toisin sanoen luku analysoi sitä, missä määrin luokkakongruenssi ja luokkainkongruenssi vaikuttavat arvoihin ja asenteisiin. Tulokset osoittavat, että kolme työväenluokkaryhmää eroavat jossain määrin toisistaan sekä sosioekonomisilta että sosiokulttuurisilta arvoiltaan ja asenteiltaan. Ideologinen työväenluokka ( ideological working class ) erottuu kahdesta muusta ryhmästä vasemmistolaisemmalla sosioekonomisella orientaatiollaan. Lisäksi ammatillinen työväenluokka ( occupational working class ) on sosiokulttuuriselta orientaatioltaan kolmesta työväenluokkaryhmästä konservatiivisin. Kaikki kolme ryhmää ovat selvästi enemmän EU-kriittisiä kuin EU-myönteisiä verrattuna muihin äänestäjiin. Tutkimuksen kolmas analyysiluku tuo yhteen kaksi aiempaa analyysilukua. Se tarkastelee luokkakongruenssin ja luokkainkongruenssin sekä arvojen ja asenteiden vaikutusta työväenluokkaryhmien puoluevalintoihin. Kokoava analyysi soveltaa polkumallia ja tutkii, missä määrin luokkakongruenssi ja luokkainkongruenssi vaikuttavat suoraan työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintoihin, tai missä määrin vaikutus on epäsuora äänestäjien arvojen ja asenteiden kautta. Tulokset osoittavat, että työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalinnat ovat moniulotteisia, eikä niitä voi enää 2000-luvulla kuvailla pelkästään perinteisiksi luokka-puolue-siteiksi. Tästä huolimatta SDP ja Vasemmistoliitto ovat yhä 2000-luvulla puolueita, joille työväenluokkaiset äänestäjät antavat ääniään. Nämä työväenluokan ääniä perinteisesti keränneet puolueet ovat saaneet haastajia Perussuomalaisten ohella muistakin puolueista. Työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintoja ohjaavat myös heidän arvonsa ja asenteensa. Perinteisesti työväenluokkaäänestämiseen liitetty vasemmistolainen sosioekonominen orientaatio, on kuitenkin tulosten valossa yhä harvemmin löydettävissä työväenluokan äänestyspäätösten taustalta. Tulosten valossa mihinkään työväenluokkaryhmään kuuluminen yhdistettynä sosioekonomiseen orientaatioon ei lisää todennäköisyyttä äänestää mitään tarkasteltua puoluetta. Arvoista ja asenteista EU-kriittisyys yhdistettynä mihin tahansa työväenluokkaryhmään erottuu selvästi useimmiten puoluevalintoja selittävänä tekijänä. Tämän lisäksi konservatiivisen sosiokulttuurisen orientaation havaitaan lisäävän todennäköisyyttä äänestää Suomen Keskustaa tai Perussuomalaisia ammatillisen työväenluokan ( occupational working class ) keskuudessa. Kyse on sellaisista työväenluokkaisista äänestäjistä, jotka toimivat työntekijäammateissa, mutta samastuvat alempaan keskiluokkaan, keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että perinteistä työväenluokkaäänestämistä ilmenee yhä edelleen 2000-luvun Suomessa, mutta työväenluokan äänet jakautuvat useamman puolueen kesken. SDP:n ja Perussuomalaisten ohella työväenluokka antaa 2000-luvulla äänensä niin Vihreälle Liitolle, Vasemmistoliitolle kuin Suomen Keskustallekin. Keskeinen löydös on, että Perussuomalaiset onnistuu kilpailemaan kaikkien kolmen tutkimuksessa muodostetun työväenluokkaryhmän äänistä. Täten työväenluokkaryhmien siirtyminen Perussuomalaisten äänestäjiksi ei juurikaan riipu heidän koulutustasostaan, ammatistaan tai luokkasamastumisestaan. Tulokset osoittavat myös, että kesällä 2017 tapahtuneesta sisäisestä kahtiajaostaan huolimatta Perussuomalaiset on puolueena kyennyt jatkamaan tätä trendiä. Vaikka EU- kriittisyys linkittyy myös muiden puolueiden äänestämiseen työväenluokkaisten äänestäjien keskuudessa, Perussuomalaiset on epäilemättä onnistunut kanavoimaan EU-kriittiset äänet taakseen. Äänestäjien luokka-asemien perusteellinen ja moniulotteinen analysointi tarjoaa tärkeää uutta tietoa luokkaäänestämisen malleista ja mekanismeista. Tämän tutkimuksen kontribuutio laaja-alaiseen luokkaäänestämistä käsittelevään tutkimukseen piilee nimenomaan sen soveltamassa kaksiulotteisessa lähestymistavassa työväenluokkaisen aseman määrittelemiseen. Lisäksi tutkimus yhdistää kaksiulotteisen näkökulman arvoihin ja asenteisiin. Tutkimuksen keskeinen argumentti on, että mikäli jokin kolmesta tekijästä – objektiivinen luokka-asema, subjektiivinen luokka-asema tai äänestäjän arvot ja asenteet – jätetään pois tarkastelusta, luokkaäänestämisen keskeiset mekanismit jäävät pimentoon. Tulevaisuuden luokkaäänestämistä tarkastelevien tutkimusten on tärkeää ottaa huomioon nämä kaikki kolme tekijää. ; Traditionally, voters' class positions have determined their party choices in Western democracies. At the same time, social class has been considered being the most significant political cleavage of which political parties have conventionally emerged in the West-European multi-party systems. Class cleavage has emerged from the industrial revolution based on the labour market confrontation between workers and owners. The cleavage has been so divisive and has resulted in the formation of various political organisations especially at the worker-side. Meanwhile, Labour Unions, Social Democratic (SD) parties and socialist parties were formed. Since the late 1980s, numerous studies have claimed that voters' class has become an irrelevant determinant of electoral behaviour. This trend has been related to working-class voters, whose occupational position is regarded becoming gradually a weaker predictor of their voting behaviour than in the past. At the macro level, this weakening trend has been explained by a decline in the relative proportion of the working class. The share of blue-collar employees has decreased significantly in the past few decades in advanced industrialised democracies. For example, in Finland, the share of blue-collar employees has decreased by almost 20 percentage points from the 1970s to the 2010s. The declines in class voting have been linked to the political parties' disintegration, reconfiguration of society, and large-scale societal change in the Western world. Globalisation, the rising level of education, unstable working-life conditions, and the ageing population have been the most common societal explanations for the change in the political sphere. Despite the relative decrease, some previous studies have indicated that the working class is still relevant and has not lost its significance as a determinant of voting behaviour to same extent in the Nordic countries as in other Western democracies in the 21st century. Moreover, the societal change, its consequences, and declining trends in class voting have motivated scholars to consider the subjective approach to voters' class positions. Typically, scholars who have focused on the subjective approach, i.e., class identification, have considered the declining trend in class voting more carefully. This study aims to provide new knowledge on the Finnish working class' voting behaviour, party attachment, and attitudinal orientations from the perspective of class voting in 21 st century Finland. It originates from two observations on the Finnish electorate and party system in the 21 st century. The first observation relates to the continued significance of class identification among the Finnish electorate. Considerable majority of eligible voters identify with a specific social class, despite ongoing debates over the decreasing significance of social classes to voting preferences. The second observation relates to the notable changes, which have occurred in the Finnish party system in the 21 st century. A good example of this is a large share of working-class voters who switched from the SDP to the Finns Party in the 2011 parliamentary election. This study integrates these two separate observations together by studying the mechanisms of working-class voting from the perspective of class (in)congruence and voters' attitudinal orientations. As such, the study discovers how the working-class votes in 21st century Finland. The research problem is built on analysing working-class voting from the perspective of a two-dimensional approach to voters' class positions, i.e., class (in)congruence. The study formulates three groups of working-class voters by considering voters' occupation and class identification. The first group, the traditional working class , consists of blue-collar employees with working-class identification. The second group, the occupational working class, is blue-collar employees who do not have working-class identification, but they identify with the lower-middle, middle, or upper-middle class. The third group, the ideological working-class, consists of those who are not blue-collar employees by their occupation but have working-class identification. In addition, the study considers the working-class voters' attitudinal orientations, the significance the previous research has highlighted with regard to determining voting decisions in the 21 st century. The datasets used for the analyses are the 2003-2019 Finnish National Elections Studies (FNES). The first part of the study's threefold analysis focuses on finding factors that explain class incongruence and congruence among the three working-class groups. The results show that class of the childhood home, the level of education, and spouse's occupation are the most significant factors that explain both class incongruence and congruence. Above all, working-class childhood home is the most significant factor that explains working-class identification. The second analysis examines the extent to which three working-class groups differ from each other based on their attitudinal orientations, i.e., the extent that class (in)congruence affects attitudinal orientations. The results show that the three working-class groups differ from each other by their socioeconomic and sociocultural orientations. The ideological working-class is more leftist based on their socioeconomic orientation than the traditional or the occupational working class. In addition, the results show that the occupational working class has a more conservative sociocultural orientation than the traditional and ideological working class. From the outcome of the results, all three working-class groups have more opposing attitudes towards the EU than other voters. The third analysis combines the previous analyses and examines the extent that party choices among the Finnish working-class voters are influenced by the class (in)congruence and the voters' attitudinal orientations. Moreover, the last analysis aims to discover the extent the class (in)congruence affects directly working-class voters' party choice or indirectly via the working-class voters' attitudinal orientations. The findings indicate that the working-class' voting patterns are multidimensional and cannot be defined as simple class-party ties in 21 st century Finland. The traditional left-wing parties, the SDP, and the Left Alliance, are still parties, to which working-class voters give their votes in general. This study shows that the party choices of the Finnish working class is determined by their attitudinal orientations. In spite of this, the leftist socioeconomic orientation, which is traditionally linked to working-class voting, is increasingly less common determinant of party choice among the Finnish working class. The results show that belonging to a particular working-class group and having a particular socioeconomic orientation do not increase the likelihood of voting any of the six parties under study. Instead, there can be distinguished an indirect effect on party choice, which goes via opposing attitudes towards the EU among each working class group. In addition, belonging to the occupational working class has an indirect effect on voting both for the Centre Party and the Finns Party via conservative sociocultural orientation. Overall, the results indicate that traditional working class voting still occurs in 21 st century Finland, but the votes of the working class tend to be shared between several parties. Along with the SDP and the Finns Party, Finnish working-class voters give their votes to the Green League, the Left Alliance, and the Centre Party. One important finding is that the Finns Party is, however, able to compete for the votes of the working class among each of the three working-class groups. The party can gather support from all working-class groups despite their class identification, occupation, or level of education. The findings also show that despite the split of the Finns Party in June 2017, the split fails to reduce the party's popularity among the working-class voters. Moreover, the EU criticism has moved working-class voters closer to the Finns Party. While the opposing views about the EU have been linked to voting for the other parties as well, the Finns Party has undoubtedly managed to channel particularly these types of votes among the working-class voters. The findings show that working-class voting still occurs in 21 st century Finland revealing that when a comprehensive approach is applied to the voters' class positions, important knowledge on the patterns and mechanisms of class voting is provided. The study contributes to the vast literature on class voting by applying a two-dimensional approach to voters' class positions and combining it with the voters' attitudinal orientations. If one of the three factors—objective class-position, subjective class-position, and attitudinal orientations—is not examined, then the essential mechanisms of class voting remain undiscovered. Future class-voting studies should consider all subjective class indicators, the voter's occupation, and voters' attitudinal orientations.

Abstract –In 2025 per capita water availability will decrease to 150 gallons per day in the best for the communities near any aquifer.The water situation will worsen as the population density and the shortage becomes acute exacerbate unsafe, leading cause of death in children with hydrotransmitted diseases.Such a scenario requires theoretical reconceptualization enabling public policies, environmental agendas, public opinion and social work.In this sense, the objective of this paper is to present water situation to conceptualize from the thought of Enrique Leff (2002, 2004, 2008) and analyze their transformation into public agenda.Understanding the relationship between water situations, public opinion, political initiatives, scientific diagnoses, technohydrological innovations and media coverage will be critical for social work professionals in the near future. Keywords –Sustainability, Access, Knowledge and Rationality Agenda. ; ESPECIFICAÇÃO DE UM MODELO PARA ESTUDO DA SUSTENTABILIDADE DO TRABALHO SOCIAL Resumo - Em 2025, a disponibilidade de água per capita diminuirá para 150 galões por dia, no melhor para as comunidades próximas a qualquer aqüífero. A situação da água vai piorar à medida que a densidade populacional e a escassez se agravam de forma aguda e insegura, principal causa de morte em crianças com doenças hidrotransmitidas. Tal cenário requer uma reconceituação teórica viabilizando políticas públicas, agendas ambientais, opinião pública e trabalho social. Nesse sentido, o objetivo deste artigo é apresentar a situação da água para conceituar a partir do pensamento de Enrique Leff (2002, 2004, 2008) e analisar sua transformação em agenda pública. Compreender a relação entre situações hídricas, opinião pública, iniciativas políticas, diagnósticos científicos, inovações tecnohidrológicas e cobertura da mídia será fundamental para os profissionais do serviço social em um futuro próximo. Palavras-chave - Agenda de Sustentabilidade, Acesso, Conhecimento e Racionalidade