Suchergebnisse

"This book provides the reader with understanding of the phenomenon of silent resistance, collecting and presenting research on it. Regulating, governing or controlling human activity often generates open resistance, which has been studied from the points of view of democracy, civil disobedience or political activism, for example. However, power relations and conflicts can also involve another kind of resistance, which may not necessarily even be recognised as resistance at first. It can be called silent, passive, invisible or everyday resistance. Silent resistance is a way of the subjugated or otherwise marginalised to challenge the dominant rules or systems. Because it does not proclaim resistance but rather tries to stay out of publicity, it is risk-free and low-profile activity that is seemingly non-political – and you can get away with it.
Silent resistance can take many different forms: it may appear, for example, as silence and grumbling, isolation, avoiding and hindering issues or shifting attention to something irrelevant. The importance of everyday resistance rises from the signals of small networks in a situation where open confrontation is not possible or desired, but total inactivity is not an option either. Moreover, silent resistance remaining in the margin cannot be considered separate from open resistance, but as an important part in the process of realising more open resistance. Although power relations serve as the event framework of the phenomenon, silent resistance is a weapon not only in the hands of the subjugated. Its tactics can also be used by those who hold power.
With the articles in the book, the reader can follow the most diverse situations of silent resistance through both historical and contemporary events. The cases outline different forms of silent resistance, as well as its mechanisms and motives. The articles in the collection reveal aspects of sociology, cultural anthropology, cultural research, youth research and historical research. This emphasises the wide spectrum of silent resistance, its loudness and multidisciplinary character.
" - "Kirja tekee näkyväksi vähän käsiteltyä hiljaisen vastarinnan ilmiötä sekä kokoaa yhteen ja esittelee sitä koskevaa tutkimusta. Kun ihmisen toimintaa säädellään, hallitaan tai kontrolloidaan, ilmenee usein myös avointa vastarintaa, jota on tutkittu esimerkiksi demokratian toteutumisen, kansalaistottelemattomuuden tai poliittisen aktivismin näkökulmista. Valta-asetelmiin ja konflikteihin voi kuitenkin liittyä myös toisenlaista vastarintaa, jota ei välttämättä ensin edes huomata vastarinnaksi. Sitä voidaan kutsua hiljaiseksi, passiiviseksi, näkymättömäksi tai arkipäivän vastarinnaksi. Hiljainen vastarinta on alistettujen tai muuten marginaalisiksi jääneiden tapa asettua poikkiteloin hallitsevien sääntöjen tai järjestelmien kanssa. Koska se ei julistaudu vastarinnaksi, vaan pikemminkin pyrkii pysymään poissa julkisuudesta, se on riskitöntä matalan profiilin toimintaa, joka on näennäisesti epäpoliittista ja josta ei jää kiinni.
Hiljainen vastarinta voi saada monia erilaisia muotoja: se saattaa näyttäytyä esimerkiksi vaikenemisena ja jurnuttamisena, ulkopuolelle jättäytymisenä, asioiden välttämisenä, niiden vaikeuttamisena tai huomion siirtämisenä epäolennaiseen. Arkipäivän vastarinnan merkitys nousee pienten verkostojen signaaleista tilanteessa, jossa ei kyetä tai haluta lähteä julkiseen vastakkainasetteluun, mutta ei myöskään haluta pysyä täysin passiivisina. Marginaaliin jäävää hiljaista vastarintaa ei myöskään voida nähdä erillisenä avoimesta vastarinnasta, vaan se on tärkeä osa avoimemman vastarinnan aktualisoitumisen prosessia. Vaikka valtasuhteet toimivat ilmiön tapahtumakehyksinä, hiljainen vastarinta ei ole ainoastaan alistettujen toimintaa. Sen taktiikoita voivat käyttää myös valtaapitävät.
Kirjan artikkeleiden mukana pääsemme seuraamaan mitä moninaisimpia hiljaisen vastarinnan tapahtumatilanteita sekä historiallisten että nykypäivän tapahtumien avulla. Erilaiset tapaukset avaavat ja jäsentävät hiljaisen vastarinnan esiintymismuotoja, samoin kuin sen mekanismeja ja motiiveja. Kokoelman artikkeleissa tulevat esiin sosiologian, kulttuuriantropologian, kulttuurintutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja historiantutkimuksen näkökulmat. Tämä korostaa hiljaisen vastarinnan laajaa kirjoa, sen äänekkyyttä ja monialaisuutta. "

Tutkielma käsittelee ranskalaisen filosofin ja historiantutkijan Michel Foucault'n (1926–1984) poliittisen ajattelun yhtä ydinkäsitettä, vastarintaa, sekä sen suhdetta Foucault'n ajatuksiin vallasta ja subjektiviteetista. Vaikka vastarinta kuuluu hyvin olennaisesti Foucault'n valtatutkimuksiin, vaikuttaa siltä, että vastarintaa on tarkasteltu paikoin puutteellisesti. Esimerkiksi Foucault'n 1970-luvun kirjoitukset vallasta nähdään vastarinnan suhteen vajavaisina; Foucault'n ajatuksia etenkin kurivallan normalisoivista tekniikoista mielisairaaloiden, tehtaiden tai vankiloiden kontekstissa pidetään subjektiuden tuottamisen kannalta deterministisinä, eikä täten katsota, että vastarinnalla olisi riittäviä mahdollisuuksia poliittisen toiminnan muotona. Tutkimuksen aluksi kysytään, mitä Foucault'n hahmottelema vastarinta oikeastaan on, sekä tarkastellaan sen suhdetta valtaan että sen merkitystä subjektiuden tuottamisessa. Tutkimus käsittelee vastarinnan käsitettä Foucault'n ajattelussa kulkemalla tämän varhaisimmista teksteistä aina itsekäytäntöjen poliittiseen vastarintaan niissä hallinnan suhteissa, joita Foucault hahmotteli myöhäisemmässä ajattelussaan. Foucault'n poliittisen ajattelun tunnetuimpia seikkoja on vallan näkeminen ensisijaisesti asioita, kuten diskurssia ja subjekteja tuottavana sen sijaan, että valta olisi kieltävää ja rajoittavaa. Valtaa ei myöskään tule palauttaa tiettyyn instituutioon, eikä valta ole kenenkään omaisuutta, vaan se ilmenee toimijoiden välisissä suhteissa. Vastarinta kytkeytyy olennaisesti siihen, miten valta voi toimia niissä strategisissa tilanteissa, joita kutsumme valtasuhteiksi. Etenkin 1970-luvun ajattelussaan Foucault ajatteli valtaa eräänlaisena voimien strategisena kohtaamisena tietyllä näyttämöllä. Valtakäytännöissä, jatkuvassa voimien kohtaamisessa, voi syntyä uusia asiaintiloja, uusia voimia, voimien sulautumista sekä tietysti vastarintaa. Foucault'lle ominainen on myös ajatus vastarinnan mahdollisuuksista olla aina vallan toiminnan säätelijänä. Toisin sanoen ilman vastarintaa ja vapautta ei ole valtaa, vaan ainoastaan alistamisen suhteita. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että vastarinnalle kuuluu Foucault'n ajattelussa erityinen luova piirre – vastarinta ei siis ainoastaan vastusta, kyseenalaista ja kritisoi vallan eri muotoja, vaan vastarinta voi aiheuttaa muutoksia vallassa ja toimia luovasti, uusia mahdollisuuksia avaavana voimana. Tämä harvemmin huomioitu seikka Foucault'n ajattelussa avaa uudenlaisia mahdollisuuksia vastarinnan tekemisessä sietämättöminä kokemiamme poliittisia asioita kohtaan. Juuri vastarinnan mahdollisuus uutta luovana voimana, uusien maailmojen mahdollistajana sekä uusien subjektiviteettien käsittämisessä tekee Foucault'n ajattelusta kiinnostavaa nykyisyyden kokemuksen kannalta. ; Cette étude se propose d'examiner la pensée politique de Michel Foucault (1926–1984) et particulièrement un des concepts notables, la résistance, et sa relation au pouvoir et à la subjectivité. Bien que la résistance soit une partie importante des recherches sur le pouvoir de Foucault, il semble que le concept de résistance n'ait pas encore été assez étudié. On a affirmé que les textes de Foucault étaient parfois incomplets, surtout ceux des années 70 sur le pouvoir; on a aussi dit que les théories de Foucault sur le pouvoir normalisateur dans le contexte des asiles et des prisons sont déterminantes quant à la production de la subjectivité, et que la résistance ne présente pas de possibilités tenables comme action politique. Au début, on s'interrogera sur la notion de résistance telle que l'envisage Foucault, puis on examinera ses liaisons avec le pouvoir et son importance dans la formation de la subjectivité. Cette étude abordera la notion de la résistance dans la pensée de Foucault en se concentrant notamment sur les leçons que Foucault a données au Collège de France dans les années 1970, et aussi sur de nombreux textes, articles et entretiens. Un des traits les plus connus de la pensée de Foucault est qu'au lieu d'être essentiellement négatif et limitatif, le pouvoir est productif, c'est-à-dire qu'il produit par exemple des sujets et du discours. Le pouvoir n'est plus réductible à une certaine institution, ni à la propriété de quelqu'un, en revanche, il apparaît dans des situations tactiques où les forces s'affrontent et que l'on appelle les relations de pouvoir. Dans les pratiques de pouvoir et dans les affrontements des forces peut naître un nouvel ordre des choses, de nouvelles forces, une assimilation des forces et, naturellement, de la résistance. Chez Foucault, la résistance peut toujours contester le pouvoir. Autrement dit, il n'y a pas de pouvoir sans qu'il y ait de résistance. La résistance est toujours constitué par une certaine créativité – c'est-à-dire que la résistance ne se contente pas de contester, questionner et critiquer les différentes formes du pouvoir, mais elle peut induire des transformations dans le pouvoir et fonctionne même comme une force qui ouvre de nouvelles possibilités. C'est justement cette possibilité de la résistance comme force créatrice, comme force qui rend possible de nouveaux mondes et de nouvelles subjectivités qui rend la pensée politique de Foucault intéressante dans l'expérience de notre actualité.

In my thesis I have discussed whether Irish Travellers could be considered to be Nomads in a way that French theorists Gilles Deleuze and Felix Guattari have developed the concept. Nomads in this context challenge and object the normative order set by the state and the mainstream society. My research is constructed around the concept of ethnicity and namely what Irish Travellers hope to gain with the ethnic status and how this relates to the ways how Travellers are controlled by the state. As a primary material I have used a report made by a Traveller support group which discusses the challenges which Irish Travellers are facing in today's Ireland and as a method I have used critical discourse analysis. In my thesis I have discussed how physical nomadism plays a key role constructing Traveller identity and how physical nomadism relates to Deleuze's and Guattari's ideas about Nomadism. According to my findings Irish Travellers have a strong desire to be accepted by the mainstream society and to have an access to the resources controlled by the state. Irish Travellers want to be a part of the mainstream society hence keeping their own culture and be a part of the political process of the state. In the main chapters of my thesis I employ also other Deleuzian and Guattarian concepts like Faciality, Minority and Becoming in order to outline Travellers' relationship to Nomadism. The conclusion in my thesis is that Irish Travellers cannot be considered Deleuzian and Guattarian Nomads. I have based this argument on my findings that according to my primary material Travellers have a strong desire to be included to the structures of the state and be respected by the main society. These require that Irish Travellers follow the rules set by the state and the mainstream society. There is however a possibility for Travellers to change the system in the context of becoming; by challenging the normative order by entering the state structures and the mainstream society.

Participation has increasingly become a means and an end for successful and 'empowering' social policy. Building on previous governmentality critiques of participatory initiatives, this article investigates practices of resistance in the context of Finnish participatory social policy. I adopt a Foucauldian counter-conducts approach as my lens to study critical speech as a form of resistance in initiatives that invite marginalised people as 'experts-by-experience' in social welfare organisations. I illustrate how practices of governing and resistance are intertwined and mutually dependent in a much subtler and more practical manner than allows the often-used analytical dichotomy between dominance and empowerment. As an example, I show how the projects' attempts to co-opt the participants' critical speech may also serve as the basis for their subversive self-making and means of 'being differently'. ; peerReviewed

Tässä artikkelissa professionaalisuus nähdään osana yhteiskunnan itsepuolustusta (Karl Polanyi), joka koettaa rajoittaa yhteiskunnallisen elämän organisointia markkinoiden perustalle. Tämä vastarinta alkoi luhistua viimeistään 1980-luvulta alkaen, mikä on merkinnyt professioiksi muodostuneiden ammattien, niiden joukossa myös journalismin, deprofessionaalistumista. Tämän prosessin tuloksena journalismista uhkaa tulla anakronismi, aikaansa sopimaton ilmiö. Osoituksena tästä journalismi on vaikeuksissa, ei vain professiona vaan myös liiketoimena. Professionalismin luhistumisen yhtenä seurauksena on ammattikunnan jakautuminen ylemmäksi ja alemmaksi kerrokseksi. Intressi journalismin re-professionalisoimiseksi näyttää nousevan hiukan yllättäen pikemminkin ylemmän kuin alemman kerroksen käsityksistä ja tavoitteista. Näistä aineksista voisi olla mahdollista jalostaa uuden professionaalistumisen opilliseksi perustaksi ajatustapa, joka ymmärtää journalismin tiedonvälityksen asemesta yhteiskunnallistumiseksi.

The article examines what it calls the "politics-as-resistance" frame in contemporary political theory, originating in the works of Michel Foucault and Judith Butler. This way of organizing political experience is contrasted with Hannah Arendt's political thought, particularly her writings on revolutionary action. Arendt's often overlooked – and partly unpublished – passages on virtù and fortuna are further suggested as important additions to her thinking on action. I argue that Arendt's "world-centric" approach can illuminate certain aspects of political experience that remain dimmed in the more subject-oriented politics-as-resistance frame. Particular focus is paid to the austere notion of freedom in politics-as-resistance, its overly process-oriented presentation of political temporality, underdeveloped approach to institutions, and insuficient exploration of the joyful end of the affective register of action. In the last part of the article, the tragedy of the Egyptian 2011 revolution is discussed as an illustration of the arguments. ; peerReviewed

Culture and community building are an essential part of the appeal of the far-right and fascist movements. Studying their cultural products is therefore important for a deeper understanding of the movement and their modus operandi. One elemental part of their culture are the so-called zines, small-scale do-it-yourself magazines intended for scene members. In certain respects, the far-right zines, skinzines, follow the forms and trends of other underground publications, especially punk-zines, with which they also share the resistance identity as stigmatized and marginalized actors. However, the political visions in skinzines are more or less opposite to 'democratic zines', creating certain tension between their political goals and the general media logic. In this article, I will explore a Finnish skinzine Ukonvasama and their community, analysing the efforts to build a nationalist movement and to mobilize support in relation to a retreat to nostalgic counter-culture they also promote. Ukonvasama is both a nostalgic project of former skinheads and a political project of far-right activists. ; peerReviewed

Abstract New forms of environmental governance are implemented with promises associated with more flexible and participatory decision-making. However, resistance towards these ways of doing decisions occurs also in relation to forests in northern Finland. This thesis seeks to explain this resistance and to discuss how participation in the context of multi-level environmental governance can be enhanced. A combination of anthropological fieldwork methods and concepts from environmental politics is used to create a bottom-up research strategy to examine forest governance. Based on theme interviews, planning documents and press releases of various actors, this thesis identifies problems for hybrid forest governance modes, which combine State, market, and civil society actors in decision-making processes. Based on selected topical case studies regarding state-owned commercial forests in Inari, Forest Lapland, Muonio, and Liperinsuo three different governance modes are identified: a State-based mode with a participatory dimension and two 'pressure' modes taking place via market-based campaigns of environmental NGOs and local protests. Concerning the protected areas, namely Malla Strict Nature Reserve and the Pallas-Ylläs and Oulanka national parks, one governance mode is identified as taking place on the vertical park managements – international conservation agencies – local resource users axis. A major explanation for resistance towards the different governance modes is that decision-making processes neglect site-specifics. Related problems include missing stakeholders, lack of site-specific discussions in planning processes, generalised concepts used in standardisation practices, engagement of 'faraway' stakeholders in decision processes, and lack of transparency. As a result, 'the site strikes back' responses, i.e. pressure campaigns, protests, opposition, and rumours have emerged. In order to mitigate resistance, this thesis proposes ways to enhance participation and deliberation in forest governance. However, the utility of these suggestions is challenged by polarised views and a lack of trust between the different parties. Finally, hypotheses explaining resistance towards decision-making are formulated. Also, contributions to environmental anthropology are outlined, and further questions relevant for research on environmental governance are posed. ; Tiivistelmä Uudet ympäristöhallinnan muodot lupaavat parempaa kansalaisosallistumista ja joustavuutta päätöksentekoon. Kuitenkin näitäkin hallinnan muotoja vastustetaan myös Pohjois-Suomen metsiin liittyen. Tässä väitöskirjassa pyritään selittämään vastarintaa metsien hallintaa kohtaan valtion omistamissa talousmetsissä ja suojelualueilla. Väitöskirjassa yhdistetään antropologisia kenttätyömenetelmiä ja ympäristöpolitiikan käsitteitä. Pohjaten teemahaastatteluihin, suunnitteludokumentteihin, lehdistötiedotteisiin ja www-sivuihin tämä väitöskirja määrittää ongelmia hybrideille hallinnan ja päätöksenteon muodoille, jotka koostuvat valtioon, markkinoihin ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvien toimijoiden vuorovaikutuksesta. Pohjaten ajankohtaisiin metsäkiistoihin Inarissa, Metsä-Lapissa, Muoniossa ja Liperinsuolla kolme erilaista hallinnan muotoa erotellaan: valtiovetoinen hallinnan muoto, johon kansalaisyhteiskunta linkittyy osallistavien prosessien kautta sekä kaksi "painostusmuotoa", jotka koostuvat ympäristöjärjestöjen markkinapohjaisista kampanjoista sekä paikallislähtöisistä protesteista. Mallan, Pallas-Ylläksen ja Oulangan suojelualueisiin liittyen määritellään yksi hallinnan muoto, joka muodostuu puistojen hallinnoista, kansainvälisistä suojelutoimijoista sekä paikallisista luonnonkäyttäjistä. Näitä hallinnan muotoja yhdistää se, että niiden kohtaama vastarinta johtuu paikkakohtaisen päätöksenteon puutteista. Ongelmat liittyvät päätöksentekoprosesseista puuttuviin intressiryhmiin, suunnitteluprosesseissa käytyjen keskustelujen yleisluonteisuuteen, yleispätevien käsitteiden käyttöön standardoimisprosesseissa erityisesti suojelualueilla, läpinäkyvyyden puutteeseen sekä kaukaisten toimijoiden osallistumiseen paikallisiin päätöksiin. Näiden ongelmien seurauksena paikkakohtaisuutta ei huomioida riittävästi hallinnassa, mistä seuraa 'paikan vastaisku' protestien, huhujen, vastustuksen ja kampanjoiden muodossa. Vastarinnan syntymistä voitaisiin ehkäistä parantamalla osallistumista ja neuvottelua, joskaan parannusehdotuksetkaan eivät ratkaise luottamuksen puutteeseen ja osapuolten näkemysten napaistumiseen liittyviä ongelmia. Väitöskirjassa luodaan hypoteeseja, jotka selittävät ympäristöhallinnan kohtaamaa vastarintaa. Lisäksi väitöskirja tarjoaa antia sekä uusia tutkimuskysymyksiä erityisesti ympäristöantropologialle.