Socio-ecological models of victimization reporting incorporate normative constraints and instrumental considerations at the individual and contextual levels. Drawing on this model, we explore factors related to students' willingness to report problem behaviors that they might observe in school. Data obtained from student and teacher/administrator surveys and administrative data are used to explore these relationships. We find that individual-level factors are the primary determinants of reporting attitudes, but school context is also important. Students are more willing to report misbehavior in schools with democratic authority structures and consistent enforcement of school rules. Attitudes toward reporting are less favorable when the school culture is supportive of a street code, and the effect of street code culture is fully explained by students' personal norms and experiences. We also find evidence that personal adherence to a street code moderates the effect of school context on reporting attitudes. Implications for theory and practice are discussed.
Kulttuurin opetus kielen opetuksessa on toisaalta yksinkertainen, toisaalta monitahoinen aihe, joka on herättänyt kiinnostusta yli vuosisadan ajan. Erityisesti on keskusteltu siitä, mikä osa kulttuuria tulisi integroida opetukseen ja miten integroinnin tulisi tapahtua. Opettajakunta on kuitenkin ollut vakuuttunut siitä, että vieraan kielen opetus lisää vain vähän yleissivistystä, jos kieltä opetetaan vain lingvistiseltä kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kulttuurin opetuksesta käytävää keskustelua sekä länsimaissa että Kiinassa. Tutkimuksen päämääränä on antaa suuntaviivoja kulttuurisen ulottuvuuden sisällyttämiseen vieraiden kielten opetukseen Kiinassa, erityisesti 11-18 -vuotiaiden opetukseen. Tutkimukselle on tarvetta, sillä Kiinasta puuttuu akateeminen pohdinta kulttuurin opetuksesta vieraan kielen opetuksessa. Tutkimusasetelma perustuu kielen opetuksesta tehtyihin tutkimuksiin sekä länsimaissa että Kiinassa. Nämä tutkimukset tukevat näkemystä, jonka mukaan kieli on kiinteä osa kulttuuria ja kieltä ei voi opettaa opettamatta samalla kulttuuria. Tästä syystä kultuurin opetus on sisällytetty kielen opetukseen ja opetusmateriaaleihin tavalla tai toisella kautta kielen opetuksen historian. Länsimaissa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että vaikka kulttuurin sisällyttämisellä kielen opetukseen on pitkähkö historia, ja vaikka lukuisissa tutkimuksissa on kehitetty joukko teorioita, opettajakunta etsii yhä tapoja soveltaa niitä sekä luokkatehtäviin että oppimateriaaleihin. Mitä tulee kiinalaiseen perinteeseen kielen ja kulttuurin opetuksessa ja tutkimuksessa, tämä tutkimus osoittaa, että vieraan kielen oppimista on aina arvostettu sekä sosiaalisesti että poliittisesti kautta Kiinan historian. Vieraan kielen opetus on kuitenkin suurimmaksi osaksi pragmaattista eikä akateemista arvokeskustelua juurikaan käydä vieraan kielen opetuksesta. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että ennen vuotta 1949 vieraan kielen opetus Kiinassa oli pääpiirteissään yhdenmukaista länsimaisen kielen opetuksen kanssa, koska suurin osa oppikirjoista oli joko tuotu länsimaista tai länsimaisten oppikirjantekijöiden kirjoittamia. Vuoden 1949 jälkeen seuraavien 30 vuoden aikana englannin kielen opetus ei tuntunut seuraavan tarkasti mitään kielen opetuksen teoriaa. Tällöin poliittinen ideologia vaikutti vieraan kielen opetukseen Kiinassa. Lisäksi opettajakunta Kiinassa alkoi kirjoittaa omia oppikirjojaan maanlaajuiseen käyttöön 11-18 -vuotiaiden opetukseen. Vieraan kielen opetuksessa vallinneen poliittisen ideologian vuoksi oppikirjoja, erityisesti niitä, joita käytettiin 1950-luvun loppupuolelta 1970-luvun loppupuolelle, dominoi oppijoiden oma syntyperäinen kulttuuri ja siis erityisesti poliittinen kulttuuri. Oppikirjat seurasivat poliittisia suuntauksia ja olivat jatkuvasti muutoksen tilassa, koska ne seurasivat poliittisia suuntauksia. Kiinalaisella opettajakunnalla oli siis vain vähän mahdollisuuksia parantaa kielen opetusta ja oppikirjoja kielen opetuksen muuttuvien teorioiden mukaisiksi. Koska Kiina oli suljettu länsimailta, kiinalaiset pedagogit ja opettajat tiesivät vain vähän viimeisimmistä kielen opetuksen teorioista ja kehityssuunnista. Siksi kiinalaiselta opettajakunnalta vielä nykyäänkin puuttuu kokemusta kielen opetuksen tutkimuksesta ja oppikirjojen kirjoittamisesta sekä viimeisintä tietoa uusimmista kielen opetuksen teorioista. Tästä on todisteena uusin (1993) 11-18 -vuotiaille oppilaille suunnattu oppikirjasarja sekä vuoden 1993 kansallinen vieraiden kielten opetussuunnitelma. Verrattuna länsimaissa käytyyn keskusteluun kulttuurin opetuksesta vieraan kielen opetuksen yhteydessä, kiinalaiselle opettajakunnalle aihe saapui myöhemmin ja kehittyi verrattain kapea-alaisesti kulttuurienvälisen oppimisen tutkimusten dominoidessa. Tästä oli seurauksena, että uusimmat erityisesti Euroopassa kehitetyt teoriat kulttuurintutkimuksesta vieraan kielen opettamisessa eivät ole johtaneet keskusteluun kulttuurin opetuksesta kielen opetuksessa Kiinassa. Systemaattinen pohdinta keskeisistä käsitteistä (kulttuurin määritelmä suhteessa kulttuurin opetukseen ja kielen opetuksen kulttuuriset päämäärät) puuttuu usein. Yhtymäkohtia on erityisen vaikea löytää 11-18 - vuotiaiden vieraiden kielten opetukseen. Kaiken yllämainitun valossa, tämä tutkimus on mielekäs ja merkittävä niin parhaillaan aiheesta Kiinassa käytävän keskustelun kuin käytännön kielen opetuksenkin kannalta. Jotta tutkielman väitteet perustuisivat konkreettiseen tilannekuvaukseen, kartoitettiin Kiinassa vallitsevia asenteita kulttuurin opetusta kohtaan kielten opetuksessa. Tämä tapahtui kyselylomakkeiden avulla. Otos sisälsi 373 11-18 -vuotiasta oppilasta, 176 samanikäisten oppilaiden englannin kielen opettajaa ja 51 ohjaavaa opettajaa useista opettajankoulutusyliopistoista ja muista yliopistoista. Informantit olivat useista Shandongin alueen kaupungeista. Kyselylomake tiedustelee viittä asiaa: (1) ovatko informantit saaneet/antaneet opetusta englanninkielisten maiden kulttuurista saadessaan/antaessaan englannin kielen opetusta; (2) miten informantit määrittelevät kulttuurin; (3) mitä mieltä informantit ovat kulttuurin merkityksestä antamassaan/saamassaan kielen opetuksessa; (4) miten informantit välittävät tietoa kulttuurista oppilailleen ja (5) onko niillä informanteilla, jotka ovat opettajia, vaikeuksia opettaa kulttuuria osana kielen opetustaan. Luotettavien ja aitojen taustatietojen saamiseksi informantteja pyydettiin lisäksi tarkentamaan tarpeellisissa kohdin erilaisia kulttuurisia näkökohtia. Useita lisäkysymyksiä osoitettiin opettajille ja ohjaaville opettajille. Vastaukset analysoitiin sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin metodein. Vastaukset ovat tutkielman kannalta arvokkaita sen vuoksi, että informanttien kommentit kulttuurin merkityksestä kielen opetuksessaan/oppimisessaan ovat suoria heijastuksia siitä, mitä he ajattelevat kulttuurin merkityksestä omassa opetuksessaan tällä hetkellä tai tulevaisuudessa. Vastauksia voidaan myös käyttää materiaalina keskusteltaessa kulttuurin opetuksesta tai materiaalina kulttuurin opetuksessa koululuokassa. Tutkimustulokset osoittavat, että informanttien selvä enemmistö on sitä mieltä, että kulttuurin opetusta kielten opetuksessa on edistettävä. Toisaalta monien vastaajien käsitykset termistä kulttuuri ja myös nykyaikaisista kielen opetuksen teorioista ovat jäsentymättömiä. Syynä tähän voidaan nähdä tutkimuksen puute Kiinassa. Vastauslomakkkeiden lisäksi tutkielmaa varten analysoitiin kaksi englannin oppikirjasarjaa (vuosilta 1982 ja 1993), joita käytetään Kiinassa 11-18 -vuotiaiden opetuksessa. Analysointi tehtiin Risagerin mallilla, joka arvioi kulttuurista sisältöä alkeisopetuksessa Euroopassa käytettävissä oppikirjoissa. Lopputulos oli, että oppikirjasarjat kyllä käsittelevät kulttuuria mutta hyvin pinnallisesti. Todellinen kuva kohdemaasta, sen kansasta ja heidän elämäntavoistaan ei välity. Tutkimustulos on masentava ja kertoo edelleen siitä, ettei kielen opetuksen teorioita ole omaksuttu. Käsityksen kulttuurisen elementin tärkeydestä kielten opetuksessa tultua perustelluksi ja kielten opetuksen nykytilanteen tultua kuvatuksi, tutkielma esittää, miten kulttuurin opetus käytännössä voisi nivoutua kielen opetukseen. Tutkielma antaa mallin kielen ja kulttuurin opetukseen 11-18 -vuotiaiden opetuksessa ja osoittaa kulttuurin opetuksen virallistamisen tärkeyden Kiinan vieraan kielen opetuksessa. Tutkielman väittämä on, että kulttuuriset tavoitteet on selkeytettävä opetuksen ideologiana ja niiden on alusta saakka konkretisoiduttava 11-18 -vuotiaiden vieraan kielen oppimistilanteissa. Vasta tämän jälkeen kannattaa tarkastella sellaisia elementtejä opetuksessa kuten kulttuurista tietoainesta, havainnollistamistekniikoita, kulttuurisen osaamisen arviointia jne. Tutkielma esittää parannuksia kulttuurin opetukseen kielen opetuksessa 11-18 - vuotiaille Kiinassa nostamalla esiin ongelmia, jotka heijastuvat kysymyslomakkeiden vastauksissa. Näitä ongelmia ovat mm. opettajien epäpätevyys opettaa kulttuuria kielen opetuksen osana, opetusmateriaalien puute ja ajan puute. Tutkielmassa esitetään ratkaisuksi oppikirjojen muokkaamista niin, että ne pyrkivät opettamaan kulttuuria, ja vastaavanlaisten opettajanoppaiden laatimista, jotka sisältäisivät paljon enemmän kulttuurista informaatiota kuin nykyiset opettajanoppaat. Opettajia pitäisi myös jatkokouluttaa tällä opetuksen alueella. Toinen keskeinen ongelma on tutkimuksen ja tutkimusperinteen vähäisyys niin itse kielen opetuksessa kuin kielen opetuksen teoriassakin. Tutkielma esittääkin tutkimuksen lisäämistä Kiinassa, jotta kulttuurin opettamiselle kielen opetuksessa luotaisiin vankka pohja. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole vain osallistua tieteelliseen keskusteluun kulttuurin opetuksesta kulttuurienvälisen kommunikaation näkökulmasta vaan myös luoda uusia näkökulmia kultturienvälisen ymmärtämisen ulottuvuuteen ja täydentää tieteellistä keskustelua kielen opetuksesta Kiinassa. Lisäksi Kiinan vieraan kielen opetuksesta ja sen tutkimuksesta tehdyn yksityiskohtaisen kuvauksen ja arvioinnin toivotaan innoittavan länsimaisia tutkijoita tarkastelemaan Kiinan vieraan kielen opetusta systemaattisesti, jotta sitä voidaan parantaa ja parannukset viedä systemaatisesti käytäntöön. Tutkielman esittämän kritiikin länsimaisia käytänteitä kohtaan ja esiintuotujen parannusehdotusten Kiinan vieraan kielen opetuksesta toivotaan saavan aikaan parannuksia myös länsimaisessa vieraan kielen opetuksessa. ; The teaching of culture in language teaching is a simple yet very complex issue that has been debated for over a century. Foreign language teaching makes only a small contribution to the general education if is it taught in its narrow linguistic notion only. The purpose of this study is therefore to survey the development of foreign language teaching in both West and China, specifically in relation to teaching cultural content, to chart attitudes to such teaching in Chinese classrooms, and to suggest ways of introducing cultural content systematically based on theories of culture and education. Language is part of a culture; language is deeply embedded in a culture; language and culture are not separable, and we cannot teach a language without teaching a culture. Therefore the teaching of culture since the early years has been integrated in language teaching programmes and teaching materials in one way or another. However, in the West, although the integration of culture in language teaching has a longer history, and a package of sophisticated theories have been developed, the profession is still probing ways of applying them into real classroom activities and teaching materials as well. The acquisition of a foreign language in China has always been valued both socially and politically throughout history, which partly paves the way for the purpose of this study. The teaching of a foreign language is largely pragmatic-oriented and the motivation from the educational values of foreign language education is not much discussed. Systematic discussions of such basic concepts as the definition of culture in relation to the teaching of culture at a given level of language learning, and the cultural aims in language teaching are not frequently undertaken even in the published works. The link to the secondary school foreign language teaching is especially rare. In order to chart the Chinese attitudes towards the teaching of culture in language teaching, a survey was made of 373 secondary school pupils, 176 secondary schoolteachers of English and 51 teacher-trainers from several universities. The sample informants were from several cities in Shandong Province. The questionnaire consists of four categories of questions, asking (1) whether the informants had learned/taught cultures of the English-speaking countries while learning/teaching the language; (2) the informants to offer their definitions of culture; (3) the informants how they view the role of culture in their learning/teaching of the language, (4) how the informants pass the cultural information on to their students, and (5) the teacher informants whether there are any problems in their teaching of culture in their language teaching. To obtain consistent and authentic background information, we also asked the informants to specify the cultural aspects in relevant places. All the responses to the questions were analysed through both qualitative and quantitative methods. Our research findings show that a clear majority of informants give a strong support for the role of culture in language teaching. However, the findings also show that many informants' understanding of the term 'culture' and the current language teaching theories as well is very vague. Then two English series (1982-series and 1993-series) used in Chinese secondary school were analysed, using Risager's model of evaluating the European elementary textbook cultural contents. The analysis shows that the two series do talk about culture, but rather superficially. No real picture of the target country, people and their way of life is given. The result is disappointing, which, we think, is also rooted in the weak understanding of the language teaching theory. On the basis of the above a package of ideas was offered as how to put the issue of teaching culture in language teaching into practice. we first suggested a specific model of teaching language and culture in Chinese secondary schools. Then we argued for an official place for the teaching of culture in Chinese foreign language education. We then argued that cultural aims in foreign language teaching must be made crystal clear from the beginning. In addition, such concrete matters as a body of knowledge, implementing techniques and means of testing, etc. were discussed. However, we also identified some problems, which echo the informants'. They include the teachers' qualification of teaching culture in teaching the language, the lack of teaching materials and the lack of time, etc. Nonetheless, all these problems can be partly solved by our suggestion of rewriting the textbooks aimed for the new dimension of language teaching and compiling new teachers books parallel to the pupils', which should contain much more cultural information. At the same time we also suggested the retraining of teachers for this dimension of language teaching. Another crucial problem is the lack of research efforts and tradition in language teaching itself and the language teaching theory as well. Thus we also suggested that more research work should be undertaken by the Chinese profession themselves so as to lay a sound foundation for the teaching of culture in language teaching in China. In the light of all above, the significance of this study may lie in that it not only enriches the previous discussion of the teaching of culture from the intercultural communication direction, but also opens up new perspectives alongside the intercultural understanding dimension, and fills in several gaps within the discussion of the matter in the Chinese educational context. At the same time, the detailed presentation and discussion of the Chinese foreign language teaching and the research work carried out may elicit more informed and systematic discussion of the matter from the Western scholars as to how to improve it and make it a systematic and consistent practice in the Chinese actual classrooms. Moreover, our critical comments upon the work done in the West and what we suggested to improve the situation in China might bring about further thinking of the issue as to how to finally make it a consistent practice in the Western classrooms as well.
Maģistra darba nosaukums ir"politiskās kultūras veidošanās mazakumtautību skolā".Mazakumtautību skolas audzēkņiem veidojas specifiska politiskā kultūra, kurā bieži ir vērojama neapmierinātība ar valdības politisko kursu. Maģistra darba mērķis bija izpētīt politiskās kultūras veidošanās nosacījumus mazakumtautību skolā un izstrādāt ieteikumus politiskās kultūras veidošanas procesa pilnveidošanai. Maģistra darba pirmajā nodaļā autore apskata "politiskās kultūras" jēdziena būtību un iezīmē galvenus faktorus, kas ietekmē politiskās kultūras veidošanas procesu.Otrajā nodaļā autore uzsvēr pilsoniskās audzināšanas lomu politiskās kultūras veidošanas procesā un apskata pilsoniskās audzināšanas būtību mūsdienas Latvijas skolas apstākļos.Maģistra darbā trešajā nodaļā autore sniedz mazakumtautības skolas aprakstu, ka arī iezīmē tās aktuālās problēmas un šo problēmu ietekmi uz mazakumtautību skolas audzēkņu politisko kultūru. Ceturta nodaļa ir empīriskā pētījuma nodaļā. Autore apraksta pētījuma algoritmu, metodes, dod pētījuma bāzes psiholoģisko raksturojumu, ka arī vispārinā un analīzē pētījuma gaitā iegūtu informāciju. ; The name of the Master`s Thesis is"Forming of politics culture in minority school". The specific politics culture is formed in the national minority schools, and their students are often dissatisfied with the government's political course. The aim of this master's thesis is to study the conditions of politics culture formation in national minority school and to work out guidance how to improve the process of politics culture formation. In the first chapter of the thesis the author examines the concept of politics culture and notes the main factors which influence the process of politics culture formation. In the second chapter the author stresses the role of civic education in the process of politics culture formation and examines the essence of civic education in the schools of Latvia. In the third chapter the author gives the national minority school's description as well as notes its urgent problems and how these problems influence students' politics culture. There is an empiric study in the fourth part. The author describes the algorithm and methods of the study, gives the psychological description of the respondents and generalizes and analyzes the information received during the study.
The integration of digital technologies in the school system has been the object of international public and scientific debate for some years now; it has been at the heart of educational policies as a formative goal to guarantee greater social inclusion with respect to the difficulties and social, cultural and economic inequalities that characterise students' daily life. However, the study of this matter is not limited to a simple assessment of the impact of its infrastructural and technological implementation, which represents one of the primary investments in the school system of the Italian Government. Its goal, indeed, is to promote a critical reflection on the entrenchment and dissemination of a digital culture, as it is recognised in the practices of teachers and school principals, and which calls for new ways of planning, communicating, and relating to students and the other individuals involved in the school system, as well as organizing classroom activities. In what ways do Digital Education methods and strategies currently adopted in schools rest on a methodological and pedagogical approach derived from the digital integration process? Are they able to guide the school vision, objectives and educational methods to inspire the action of every single teacher? This essay presents a reflection on the development of digital culture in the Italian education system after the first experimental years of the Piano Nazionale della Scuola Digitale (National Plan for a Digital School System) (2015), and it mainly focuses on testing the inclusion of digital skills into teachers' daily teaching practises. Through the presentation of the first results obtained by the national survey "Verso la scuola digitale" (Towards a digital school), this essay offers a reflection on the digital skills gained by the interviewed teachers and on their ability to contextualise these skills and knowledge in their daily teaching activities.
With the advances of globalisation and technology, English dominates international politics, the economy and culture. Spoken by over a quarter of the world's population and enhanced by the presence of the Internet, it enjoys an unparalleled dominance in global communication and has affected people's lives across the globe.This study explores the perception of Indonesian high school students towards the impact of English on the Indonesian language and culture amids concerns about the hegemony of the international language and the country's efforts to maintain its national language. As many as 333 students from five schools in Salatiga, Central Java, participated in this research by filling out a Likert-scaled questionnaire. Unlike previous studies investigating a similar issue in the context of Indonesia, the study demonstrates strongly divided responses from the participants towards English. The students' religions and majors were also shown to be significant factors affecting the responses. Conducted on a wider scope, this research overall reveals stronger perceived tensions between the national language/culture and English than what has been demonstrated in previous research.
This article draws attention to radical possibilities in classroom work with pop culture texts when teachers and students acknowledge and explore the micro-level political work people undertake when negotiating meanings for those texts. Data from a year-long ethnographic study of pop culture in a tenth grade English classroom in the U.S. illustrates some ways youth used embodied pop culture texts like clothing, shoes, and accessories to negotiate racial and ethnic identities in the classroom. The author employs post-structural performance theory to analyze a moment of discursive conflict between two students - an event when categories of race, gender, and class circulated discussion of a pair of earrings. She argues that similar struggles over pop culture text meanings are events when people practice performative politics, i.e., performing, reproducing, and reinventing ways of being in school and the world. Such uses of pop culture texts carry radical possibilities for classroom participants and curriculum.
Education and culture to be very fundamental national character is created and maintained for the values of good character , namely : value , religious , honest , tolerance , discipline , hard work , creative, independent , democratic , curiosity , the spirit of nationalism , patriotism , appreciate the achievements , friends / communicative , love peace , love reading , environmental care , social care and responsibility . This research was conducted at SMP Negeri 3 Malang , with the aim of : ( 1 ) To describe the implementation of National Character Education Culture And Culture In Schools " Bintaraloka " ( Adi Taruna Loka Bina ) in i SMP Negeri 3 Malang . ( 2 ) To describe the factors supporting and inhibiting factors in the implementation of Culture and National Character Education In School Culture " Bintaraloka " ( Adi Taruna Loka Bina ) in SMP Negeri 3 Malang . ( 3 ) To describe an attempt to address the factors inhibiting the implementation of Culture and National Character Education In School Culture " Bintaraloka " ( Adi Taruna Loka Bina ) in SMP Negeri 3 Malang.This study uses qualitative research techniques. Where researchers directly involed in collecting information related to the title of the study. The collection of data obtained by observation, interviews, and documentation. The informant who need be exstractedinformation is principal of SMP Negeri 3 Malang, Student Waka, Waka Infrastructur, Teachers and Student Civics classes VII, VIII and IX. Then the data were analyzed by descriptive qualitative.The results showed that the implementation of the nation's culture and character education in the school culture " bintaraloka " in SMP Negeri 3 Malang applied through routine school activities , school programs , Through programs such as the school Friday clean , . Through self-development such extracurricular scouts, music, sports , honesty canteen facilities and student council . In addition, through subjects to teachers always give a good role models. The solution is a school needs to provide outreach to all piha from parents, and establish relationships with others in the development of education pihal culture and national character itself.
