Suchergebnisse

The re-emerging archaeological focus of different countries and regions and the new importance of archaeology in international relations represent an outstanding example of the new trends of the postmodern world. On the other hand, the new presence of politics, identity and culture in the scientific researches, as well as their close connections to all archaeological endeavors, represents a trademark of the post-modernity of archaeology as scientific discipline and an excellent illustration of the wider post-modern trends in social sciences and humanities.This study illustrates the new role and importance of archaeology in the postmodern world, but its main aim is to locate the specific state of mind of the postmodern science that stimulates such global developments.

Conferences are generally acknowledged to be a well-established activity of academic, scientific and professional (ASP) practice. However, there is no established mainstream field of conference learning, and the literature and opinion on the topic is scant, and thinly dispersed across a wide spread and uncollated multidisciplinary literature. This thesis looks to lift the lid on this much passed-over area of ASP practice, and in particular its role as a medium of information dissemination and knowledge transfer. Specifically it examines the role, efficacy and perception of poster presentation as a continuing education tool, and as a medium of scientific communication. The thesis begins by exploring the use of posters in conference and educational settings, and establishes their historical precedent. Poster presentation evolved as a means to allow more people to present their work, but over time the numbers of conference posters being presented have increased exponentially, and the mass of information that is made available in poster format has become unmanageable. The few studies that have examined the motivations of conference attendees have placed education (in the form of disseminating and accessing information) as the prime stated reason for attending conferences, closely followed by a wish to network with peers in their professional communities. The fields of continuing education and professional development actively recognise conferences as learning opportunities, and higher education is a consistent reference point in conference literature, with many ASP conference delegates either employed or enrolled in higher education institutions, or following professions that are grounded in higher education and training. However conferences as a site and means of learning are neglected as an area of academic study, and there is limited research that examines their educational efficacy. By way of four sub-studies, this research looked to answer the following overarching research question: What is the effectiveness of academic and scientific poster presentations, and how do academics perceive their importance in knowledge transfer? Sub-Study I carried out a state of the art literature review (51 included studies) to determine the effectiveness of poster presentations on knowledge transfer. Sub-Study II expanded this enquiry and employed an enhanced informetric mapping review that presented quantitative data on poster presentation literature from a total of 249 databases and a comparative academic search engine. Sub-Study III employed a mixed-method design survey exploring conference delegate perceptions of poster presentation, using open- and closed-ended questions among conference participants (N=37), emerging and predetermined approaches to thematic formation, and quantitative and qualitative data collection and analysis. Sub-Study IV conducted a series of mixed-method web-based expert interviews (N=16) to explore delegate motivations and needs for conference attendance and their perceptions of poster presentation, using open- and closed-ended questions, emerging and predetermined approaches to thematic formation, and quantitative and qualitative data collection and analysis. The findings are presented in two main themes: The history and research on the efficacy of poster presentations, and Conference delegates' motivations and their evaluations of poster presentations. Sub-Study I found no evidence that posters were effective as standalone media in facilitating knowledge transfer, be it through an increase in knowledge, change in attitude or behaviour. This runs contrary to the routine poster practices that can be seen at many conference events, where poster presentation is perceived as an established way of sharing knowledge, and as having to function as a standalone entity as well as a presented medium. As such, a dichotomy was seen to emerge whereby posters were being presented with an aim to inform and generate knowledge, yet the available research and theory indicated that this would be unlikely to be achieved using conventional poster practices. However, the study also showed a paucity of foundational research. Sub-Study II revealed the massive global scope of poster presentation, with returns seen from every discipline and continent. Medicine was seen as the largest contributory discipline, outpacing its nearest rivals by some 70%. However, aside from a very limited amount of published research on poster presentation, it was observed that over 99% of the returns led only to a title or abstract mention of poster presentations. Whilst Sub-Study II confirmed massive levels of engagement in poster presentation, it also uncovered literature and opinion that bemoaned its efficacy and value. In order to examine this further, the motivations of conference delegates were explored in two further sub-studies, along with their perceptions of poster presentation. The data from sub-studies III and IV confirmed the motivations of conference delegates to share and disseminate information within gathered conference peer-communities, and that this enabled them to network with like-minded peers. However, there was a clear differentiation between the subjective benefits of conference attendance (which appear to be well catered for), and the way that the objective delegate needs of effective dissemination and recognition are met. The sub-study data reflected a hierarchy of oral presentation being more highly valued than poster presentation, but despite their numeric presence at conferences, this research showed that poster presentations do not serve to disseminate or generate knowledge effectively. Moreover, there is a clear expression that the format of poster presentation is outdated, and needs to be revised in order to increase its value and effectiveness. The thesis reveals that overall, less than 50% of conference outputs are developed into publications that can be used as an effective knowledge resource by the ASP community. The inability of poster presentations to transfer and generate knowledge is consolidated by the triangulation of theory on knowledge development, and points towards a need to improve the depth of information that is made available, and also the way it is disseminated pre-, per, and post-event. The cost of this inefficiency can be further expressed in monetary terms of multi-billion dollar annual expenditures. In relation to the opinions expressed in the literature and the voices featured in this study, developments in the informational management of poster presentations (and conference outputs as a whole) would not only increase their educational efficacy, but also increase their functional value as a means of scientific communication. This research offers a reasoned and substantiated argument for conducting immediate research and development in this area. Accordingly, institutions and governmental bodies should consider the massive amounts of human and monetary capital that are committed to conference engagement on a yearly basis, and instigate and support developments that will help to make conference participation and publication a more worthwhile activity, with concrete and demonstrable outputs that support the needs of a globally connected ASP community. ; Tieteellisiä konferensseja ja niihin osallistumista pidetään vakiintuneina käytäntöinä akateemisen tiedeyhteisön keskuudessa (ASP-käytäntö; academic, scientific and professional). Siitä huolimatta konferenssien aikana tapahtuvaa oppimista tarkasteleva tieteellinen tutkimus puuttuu lähes kokonaan. Aihetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus ja keskustelu on vähäistä. Lisäksi keskustelu on hajaantunut eri tieteenaloja koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on valaista tätä paljolti huomiotta jäänyttä ASP-käytäntöä sekä sen roolia tiedon ja oppimisen välittäjänä. Väitöskirjassa tarkastellaan erityisesti posteriesitysten roolia ja hyödyllisyyttä sekä tiedeyhteisön käsityksiä niistä elinikäisen oppimisen työkaluina ja tieteellisen kommunikaation välineinä. Väitöskirjan alussa tarkastellaan posteriesitysten käyttöä konferenssi- ja koulutusympäristöissä sekä esitellään niiden historiallista taustaa. Posteriesitykset otettiin käyttöön, jotta mahdollisimman moni akateemisen yhteisön jäsen saisi mahdollisuuden esitellä tutkimustaan. Ajan kuluessa posteriesitysten määrä on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on puolestaan johtanut siihen, että niiden sisältämästä tietomassasta on tullut hallitsematonta. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu syitä konferensseihin osallistumiselle, on todettu, että tärkeimpänä syynä osallistujat ovat pitäneet oppimista (tiedon jakamista ja vastaanottamista). Lähes tulkoon yhtä tärkeäksi syyksi osallistujat mainitsivat halun verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa heidän ammatillisissa yhteisöissään. Elinikäistä oppimista ja ammatillista kehittymistä tutkivilla aloilla konferensseja yleisesti pidetään oppimisympäristöinä, minkä lisäksi korkeakouluopetukseen viitataan alinomaa konferensseja koskevassa kirjallisuudessa. Monet ASP-konferenssien osanottajat myös joko työskentelevät tai opiskelevat korkeakouluissa tai ovat ammateissa, joiden perusta on korkeakouluopetuksessa ja koulutuksessa. Siitä huolimatta konferenssien rooli oppimisympäristönä ja -välineenä on jäänyt paitsioon akateemisessa tutkimuksessa ja vain vähäinen määrä tutkimusta tarkastelee niiden koulutuksellista hyötyä. Väitöskirja muodostuu neljästä osatutkimuksesta, joiden avulla etsitään vastausta eri aihealueet yhteen kokoavaan tutkimuskysymykseen: Kuinka hyödyllisiä akateemiset ja tieteelliset posteriesitykset ovat ja kuinka merkittävinä tiedonvälittäjinä akateeminen yhteisö niitä pitää? Ensimmäisessä osatutkimuksessa toteutettiin kirjallisuusarvio tuoreimmasta saatavilla olevasta tutkimuksesta (N=51 tutkimusta). Sen tarkoituksena oli määrittää posteriesitysten hyödyllisyys tiedonvälityksessä. Osatutkimus II laajensi tätä kysymystä käyttäen tehostettua informetristä review-tutkimusta, jossa analysoitiin kvantitatiivista dataa posteriesityksiä käsittelevästä kirjallisuudesta kaiken kaikkiaan 249 tietokannasta ja vertailuja tekevästä akateemisesta hakukoneesta. Kolmannessa osatutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin monimenetelmäinen kysely, jolla kartoitettiin konferenssivieraiden (N=37) käsityksiä posteriesityksistä. Kyselyssä käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa temaattisessa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia. Neljännessä osatutkimuksessa suoritettiin sarja monimenetelmäisiä verkkohaastatteluita (N=16), joilla kartoitettiin konferenssivieraiden syitä ja tarpeita konferensseihin osallistumiselle sekä heidän käsityksiään posteriesityksistä. Haastatteluissa käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia. Tutkimustulokset esitellään kahden pääteeman mukaisesti: Posteriesitysten historia ja niiden hyödyllisyyttä koskeva tutkimus ja Konferenssivieraiden syyt osallistumiselle ja heidän arvionsa posteriesityksistä. Ensimmäisen osatutkimuksen perusteella ei löytynyt näyttöä siitä, että posteriesitykset olisivat hyödyllisiä itsenäisessä välittäjäroolissa ja helpottamassa tiedonsiirtoa, olipa kyseessä tiedon lisääminen tai muutos asenteessa tai käytöksessä. Tämä havainto on ristiriidassa yleisten ja rutiininomaisten konferenssikäytäntöjen kanssa, joissa posteriesityksiä pidetään vakiintuneena tapana jakaa tietoa sekä toimivan paitsi itsenäisenä kokonaisuutena myös suullisena esityksenä. Näin ollen esiin nousi kahtiajako: Toisaalta posteriesitysten tarkoituksena pidetään tiedottamista ja tiedon lisäämistä, mutta silti olemassa oleva tutkimus ja teoria ovat osoittaneet, että tämä tavoite ei todennäköisesti toteudu nykyisillä posteriesityskäytännöillä. Toisaalta tutkimuksessa kävi ilmi myös perustutkimuksen vähäisyys. Osatutkimus II paljasti posteriesitysten maailmanlaajuisen kattavuuden, sillä hakutuloksia saatiin joka tutkimusalalta ja maanosasta. Ylivoimaisesti eniten hakutuloksia saatiin lääketieteestä, noin 70 % enemmän kuin muilta tieteenaloilta. Joka tapauksessa, lukuun ottamatta sitä, että posteriesityksiä koskevan julkaistun tutkimuksen määrä on todella vähäinen, yli 99 % hakutuloksista johti ainoastaan mainintaan posteriesityksen otsikosta tai tiivistelmästä. Toisin sanoen, vaikka osatutkimus II vahvisti posteriesitysten vahvan aseman, se myös toi esiin tutkimuskirjallisuudesta löydettävän ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin niiden hyödyllisyydestä ja merkityksestä. Tämän asian lähempi tarkastelu vaati konferenssivieraiden motiivien sekä heidän posteriesityksiä koskevien käsitysten kartoitusta vielä kahdessa osatutkimuksessa. Kolmannesta ja neljännestä osatutkimuksesta saatu tutkimustieto vahvisti sen, että konferenssivieraiden motivaationa toimi tiedon jakaminen ja välittäminen muun konferenssiin osallistuneen vertaisyhteisön kanssa, mikä myös mahdollisti heidän verkostoitumisensa saman alan tutkijoiden kanssa. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin selkeä ero konferenssiin osallistumisen henkilökohtaisten hyötyjen saavuttamisen (joihin on panostettu ilmeisen hyvin) ja sen välillä, miten vieraiden objektiiviset tarpeet tehokkaaseen tiedonvälitykseen ja tunnustukseen täyttyivät. Osatutkimuksen tutkimustiedosta nousi esiin hierarkia, jossa suullista esitystä arvostettiin posteriesitystä enemmän. Huolimatta posteriesitysten yleisyydestä konferensseissa, ne eivät välitä tai generoi tietoa tehokkaasti. Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että nykyisessä muodossaan posteriesitys on vanhentunut ja vaatii uudistamista, jotta sen merkitys ja hyödyllisyys saataisiin palautettua. Väitöskirjan löydösten perusteella käy ilmi, että alle 50 % konferenssiesityksistä päätyy julkaisuihin, joita ASP-yhteisö voi hyödyntää tiedonlähteinä. Myös eri teoriat tiedon kehittymisestä vahvistavat posteriesitysten kyvyttömyyttä välittää ja lisätä tietoa. On tarpeen parantaa esitysten laatua sekä tapaa, jolla niistä saatavaa tietoa välitetään ennen tapahtumaa, sen aikana sekä tapahtuman jälkeen. Tämän tehottomuuden hinta voi rahassa laskettuna nousta vuosittain monen miljardin dollarin kulueräksi. Tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen mielipiteiden sekä tässä tutkimuksessa esiin tulleiden näkemysten perusteella posteriesitysten (sekä yleisesti kaikkien konferenssiesitysten) sisältöjen parantaminen lisäisi paitsi niiden koulutuksellista hyötyä, myös niiden tarkoituksenmukaisuutta tieteellisen kommunikaation välineenä. Tutkimus tuo esiin harkitun ja perustellun väittämän, jonka mukaan aihealue vaatii välitöntä tutkimusta ja kehitystä. Sen lisäksi eri instituutioiden ja valtion virastojen tulisi huomioida se valtava henkilö- ja rahapääoma, joka konferensseille varataan vuosittain, ja panna alulle ja tukea kehitystä, joka tekisi konferensseihin osallistumisesta ja konferenssijulkaisemisesta hyödyllisempää toimintaa, joka konkreettisilla tuloksillaan tukisi myös maailmanlaajuisen ASP-yhteisön tarpeita.

APPLYING TRADITIONAL NOTIONS OF THE CONCEPT OF "POLITICAL CLEAVAGE" TO RUSSIAN SOCIETY IS PREMATURE. A JUDICIOUS ANALYSIS OF PUBLIC OPINION DATA DEMONSTRATES THAT, DESPITE ANY STATISTICALLY SIGNIFICANT DIFFERENCES OF OPINION THAT MAY EXIST, MAJOR RUSSIAN SOCIAL GROUPS HAVE SUBSTANTIVELY SIMILAR ATTITUDES TOWARDS ECONOMIC REFORM. AS ECONOMIC ISSUES ARE LIKELY TO DOMINATE POLITICAL LIFE IN RUSSIA FOR THE FORESEEABLE FUTURE, THE HOMOGENEITY OF OPINION ON THOSE ISSUES MINIMIZES THE POTENTIAL FOR SOCIALLY BASED POLITICAL CLEAVAGES. THIS SOCIAL ENVIRONMENT WEAKENS THE RATIONALE FOR ADHERENCE TO DEMOCRATIC INSTITUTIONS, WHICH ARE ESSENTIALLY A MEANS FOR PEACEFUL MEDIATION OF SOCIETAL CONFLICTS.

Die Haltung gegenüber dem westlichen Feminismus in der postkommunistischen tschechischen Gesellschaft ist geprägt von Desinteresse und Ablehnung. Ausschlaggebend hierfür sind grundlegende Unterschiede in der postkommunistischen und der feministischen Wertorientierung. In der postkommunistischen Gesellschaft werden utopische und emanzipatorische Ideologien abgelehnt. Frauenbewegung und Frauenemanzipation werden mit der Politik des diskreditierten kommunistischen Systems assoziiert. Die Neigung zu kollektivem Handeln ist gering. Frauen werden nicht als patriarchalisch unterdrückt wahrgenommen, Mutterschaft und Familie sind hoch positiv besetzte Werte. Zudem ist das Bild des westlichen Feminismus in der tschechischen Gesellschaft stark von Vorurteilen verzerrt. Privatisierung, Auslandsinvestitionen und Verwestlichung der tschechischen Gesellschaft sind jedoch Dimensionen eines sozialen Wandels, der sich auch individuell in gewandelten Werthaltungen und Lebensorientierungen niederschlägt. Im Zuge dieses Wertwandels können sich auch neue Chancen für feministische Orientierungen ergeben. (BIOst-Wpt)