Tutkimus käsittelee kaupunkisuunnittelua, sille ominaisia piirteitä ja suunnitteluun osallistujia. Työn tarkoituksena on selvittää Viron kaupunkisuunnittelun institutionaalista rakennetta Tarton kaupungin esimerkin avulla. Erityiskiinnostuksen kohteena ovat kaupunkisuunnitteluun osallistujien roolit, intressit sekä voimankäyttö. Tutkimuksen laadullisena menetelmänä on käytetty puolistrukturoitua nettikyselyä. Nettikyselyn avulla selvitettiin Tarton kaupungin suunnitteluun osallistuvien intressiryhmien mielipiteitä ja suhtautumista nykysuunnitteluun sekä ehdotuksia suunnittelun kehittämiseksi. Tutkimusaineistona on käytetty kansainvälistä kirjallisuutta, kansallisia raportteja sekä tutkimuksia Viron kaupunkisuunnittelusta. Yksittäisten tapausten havainnollistamista varten on myös käytetty muutamia artikkeleita sanomalehdistä. Teoreettista kirjallisuutta käytettäessä ei ole eritelty esimerkiksi anglosaksisia tutkijoita pohjoismaisista kirjoittajista, vaan lähteitä on tarkoituksella käytetty vuorotellen. Tämä lähestymistapa tarjoaa runsaan ja vaihtelevan teoriapohjan yhdistämällä tai asettamalla vastakkain eri teoreetikkojen näkökohtia. Tutkimus osoittaa, että kaupunkisuunnittelu on suhteellisen universaali diskurssi, vaikka eri konteksteissa ja olosuhteissa suunnittelu lähtee liikkeelle erilaisista periaatteista. Nykypäivän suunnittelun piirteitä ovat rationaalisuus, progressiivisuus, eri toimijoiden välinen voimankäyttö sekä suunnittelijoiden tai kaavoittajien muuttunut rooli. Käytännössä kaupunkisuunnittelu on muuttunut kommunikatiiviseksi, monien intressiryhmien väliseksi vuoro¬vaikutteiseksi prosessiksi, jonka tavoitteena on elinympäristön parantaminen. Kun virolainen kaupunkisuunnittelu asetetaan länsimaalaisten kokemusten ja teorioiden taustalle, tulee selvästi esille neuvostoajan "perintö". Virossa alettiin harjoitella nykyaikaista kaupunki¬suunnittelua vasta 1990-luvun puolivälissä maan yksityistämisreformin lanseerauksen jälkeen. Viimeisen vuosikymmenen nopea talouskasvu on tuonut mukanaan myös kaupunkisuunnitteluun varhaiskapitalismille tyypillisiä kehityspiirteitä: yksityissektorin vetoisuus, puutteellinen kansalaisosallistuminen kaavoitusprosesseissa sekä kaavoittajien ulkopuolinen rooli. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Tarton kaupunkisuunnittelu koetaan markkina- ja politiikkavetoisena ja suhteellisen kaoottisena. Vaikka suunnittelussa kootaankin yhteen eri intressiryhmiä, on kaupunkisuunnittelu hierarkkista siinä mielessä, että joidenkin intressiryhmien – useimmiten poliittisten päättäjien sekä yksityisten toimijoiden – toivomuksia asetetaan etusijalle. Asukkaat eivät ole saavuttaneet merkittävää asemaa kaupunginhallituksen partnerin roolissa, vaikka asukkaiden ei katsota viivyttävän tai estävän suunnitteluprosesseja. Isoimpina ongelmina kaupunkisuunnittelussa nähdään virkailijoiden ja poliitikkojen asema, joidenkin osallistujien vallitsevuus sekä ristiriitaiset intressit. Näiden lisäksi ongelmallisia asioita ovat kaavoittajien vajavainen ammattipätevyys, eri toimijoiden välisen luottamuksen puute ja suunnitteluverkoston johtajuuden puute. Ensimmäisenä suunnittelun parantamismahdollisuutena nähdään suunnittelijoiden roolia – heidän toivotaan panostavan kaavoituksessa enemmän analyyttiseen työhön. Sen yhteydessä avainrooli on suunnittelijoiden kompetenssin nostamisessa. Lisäksi ratkaisuina nähdään suunnitteluverkoston johtajuutta, lisäresurssien myöntämistä kaupunkisuunnitteluun sekä toimijoiden välisen yhdenvertaisuuden helpottamista. Avainsanat: kaupunkisuunnittelu, Viro, intressiryhmät, vuorovaikutus ja voimankäyttö suunnittelussa
There is high unemployment among immigrants living in Finland, especially, the visible ones and their situation seems to be worsening as more and more immigrants are coming from other parts of European Union. So this study is to create the awareness that immigrants are not a burden to the Finnish society but rather are a source of man power to fuel the Finnish economy. The purpose of this research is to demonstrate that immigrants are disadvantaged in the Finnish labour market due to their lack of formidable networks that would assist them to the labour market accession. Furthermore, it demonstrates that visible immigrants, who have been able to access the labour market permanently, have done that through their existing network or "middleman". The data used for this study was in part, based on my experience in the labour market as a visible immigrant, and the experiences of few others that I observed and interviewed on the one hand, and interviews with gatekeepers (employers and those working with immigrants) on the other, Theses two sources of information provided adequate information for the study. In addition to that, existing records and researches on immigrant issues were also exhausted. Using qualitative methods this study examines the situation of visible immigrants through the theory of dichotomy and split labour market, and suggests network building as solution to this phenomenon. The findings indicate that there are number of reasons attributed to the existence of high unemployment rate among immigrants and most especially the visible ones, other than language skills and education. There is lack of trust between the two parties creating the way for "middle men". Thus the theory of dichotomy and the split labour market explains vividly why most visible immigrants have unstable labour market status. The result also depicts that social networks have played a key role for some visible immigrants in labour market accession. Thus a formidable immigrant network is recommended for visible immigrants to build strong and trustworthy tires with the key institutions and the society as a whole The findings of this work will assist and share light on immigrants' accession of the Finnish labour market, and also for policy makers in formulating policies concerning immigrants.
Hakutermit: Euroopean Union, Integration, Bottom-up development, Europeanisation, Czech Republic, Enlargement The enlargement of the European Union that took place in May 2004 offers one of the most interesting and topical subjects for study. In this research the Visegrad countries of Czech Republic, Slovak Republic, Hungary and Poland are in the main focus. So far the enlargement process has been mostly seen and interpreted through the traditional integration theories, especially federalism and functionalism. On the other hand, the word Europeanisation is nowadays a term commonly used while referring to the process of West European integration. New Member Countries with their different background pose a totally new challenge for study. The aim of this study is to understand the effects of the enlargement within the sphere of governance as interpreted through the different theories of integration. This study also aims at finding the importance of the role of the bottom-up development model in actualising the effects of integration. And finally, this research aims as finding and analysing the Europeanisation patterns taking place in the new Member Countries by using Czech Republic as a case example country. Hence, both the past and the present theories of European integration are assessed in order to evaluate how well they can be used in interpreting the process of the enlargement. The empirical material for this research is gathered from Czech Republic in the form of thematic interviews. Interviews were performed in three different levels: among the representatives of the state officers, academia and mayors of municipalities who represented the grassroots approach. Also participatory observation in the local level was used as a method gaining information. The results gained in this study seem to indicate that the process of integration as seen through the theories of functionalism, federalism and Europeanisation all lack one possible aspect of effect. None of these models stress or evaluate the significance of the bottom-up development in the process of European integration. According to this research, the Europeanisation process taking place in Czech Republic is a three stage process. In the first stage the EU is the launcher of Europeanisation process in the country. Through its acquis communautaire the Union is making the nation accept its behaviour modes. During the second stage the Czech government is "Europeanising" the country accordingly to its interpretation of the Union. In the third stage, which is now taking place only in its preliminary form, the local level actors through bottom-up development and EU financed programmes make the Czech inhabitants "become more European".
Yritysten innovaatiotoiminnan merkitys talouden kehitykselle on kiistaton. Sen sijaan käsitykset tämän innovaatiotoiminnan luonteesta ja reunaehdoista ovat merkittäviä tutkimuskohteita. Erilaiset aluekehitysteoriat ovat tarkastelleet näitä kysymyksiä spatiaalisista lähtökohdista muutamia vuosikymmeniä. Tosin näiden teorioiden ja lähestymistapojen juuret ovat huomattavasti vanhemmissa havainnoissa, jotka käsittelevät esimerkiksi taloudellisen toiminnan maantieteellistä keskittymistä ja sen merkitystä tai organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen luonnetta ja spatiaalisia vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa kohteena ja analyysikehikkona on yksi nykyisin vaikuttavista innovaatiotoiminnan ja alueellisen kehityksen suhteita tarkastelevista lähestymistavoista, niin sanottu alueellisen innovaatiojärjestelmän malli. Malli lasketaan usein myös yhdeksi laajemman innovaatiojärjestelmätutkimuksen näkökulmista kansallisen, teknologisen tai toimialoittaisen näkökulman rinnalla. Näiden mallien merkitys myös käytännön politiikkatoimien perustana on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuri eri maissa ympäri maailmaa. Alueellisen innovaatiojärjestelmän mallin ytimessä on oletus, että innovaatiotoiminnassa on kyse vuorovaikutteisesta oppimisesta, johon ympäröivä yhteiskunnallinen viitekehys vaikuttaa monin tavoin, eikä innovaatiotoimintaa voida siten ymmärtää tuntematta monia rakenteellisia ja institutionaalisia tekijöitä. Yleisesti innovaatiojärjestelmän voidaan määritellä muodostuvan toimijoista, näiden välisistä suhteista sekä taloudellisesti käyttökelpoisen tiedon tuottamiseen, leviämiseen ja hyödyntämiseen liittyvistä prosesseista. Alueellisesta näkökulmasta korostetaan yleensä yhdistävän tai läheisen maantieteellisen sijainnin tuottamia etuja näissä prosesseissa (esimerkiksi teknologiset ylivuodot, erikoistuneet resurssit ja instituutiot). Samoin korostetaan hiljaisen tiedon paikallistunutta luonnetta ja sen siirtämisen ongelmallisuutta vastakohtana esimerkiksi koodatun informaation usein suhteellisen helpolle ja edulliselle siirtämiselle maasta toiseen. Yhtenä tutkimuksen lähtökohdista on näkemys, että tyypillinen alueellisen innovaatiojärjestelmätutkimuksen metodologinen lähestymistapa on painottunut liiaksi ylhäältä alas -näkökulmaan. Eri maissa ja eri alueilla toteutettavien tutkimusten välisen vertailun ja tutkimustiedon kumuloitumisen edistämiseksi tarvitaan myös alhaalta ylös -tyyppistä metodologiaa soveltavia tutkimuksia. Tähän tässä esiteltävä tutkimus pyrkii: se kehittää em. lähestymistavan perustalta viitekehystä, joka yritystasolla ottaa huomioon keskeisiä innovaatiotoimintaan ja sen spatiaalisiin sidoksiin liittyviä tekijöitä. Erityisen merkittävänä nähdään innovaatiotoimintaan liittyvä yritysten ulkoinen vuorovaikutus verkostomuotoisina yhteyksinä toisiin yrityksiin ja muihin organisaatioihin sekä tällaisen vuorovaikutuksen mahdollinen kasautuminen aluetasolla. Empiirisesti tutkimus rakentuu kahden toisiinsa liitoksissa olevan yritystasoisen tutkimusaineiston pohjalle. Toinen näistä aineistoista rakentuu 360 yrityksen ja toimipaikan palauttamasta kyselystä ja toinen 37 yritysjohtajan haastatteluista. Kohteena olevat yritykset edustavat teollisuutta ja yrityspalvelualoja ja sijaitsevat Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston ja analyysin yhdistäminen tekee mahdolliseksi metodisen triangulaation, jolla pyritään varmistamaan tulosten monipuolisuus ja luotettavuus. Rakennetun viitekehyksen lisäksi tutkimus tuottaa empiiristä tietoa suomalaisten yritysten innovaatiotoiminnasta ja sen alueellisista, kansallisista ja kansainvälisistä kytkennöistä. Tutkimus päätyy muun muassa toteamaan, että varsinaisia aluetasolla rakentuvia laajoja innovaatiotoimintaan liittyviä yritysten välisiä systeemisiä kokonaisuuksia ei voida havaita. Tältä pohjalta esitetään johtopäätöksenä, että kyse on enemmänkin useilla tasoilla rakentuvista spatiaalisista innovaatiojärjestelmistä tai -ympäristöistä. Toisaalta tutkimus tuo esiin innovaatiotoiminnan monenlaiset merkittävät kytkennät aluetasolla, jotka perustuvat muun muassa alueellisiin työmarkkinoihin sekä yliopistoihin ja muuhun tiede- ja teknologiainfrastruktuuriin alueilla. Tutkimuksen pohjalta esitetään teoreettis-käsitteellisiä ja metodologisia tarpeita ja mahdollisuuksia alueellisen innovaatiojärjestelmämallin kehittämiseksi. Lopuksi tutkimuksessa esitetään normatiivisesti kolme erityyppistä alueellista innovaatioympäristöä, joiden piirteitä tutkimuksessa empiiriseen aineistoon perustuen havaittiin. ; The significance of innovation for economic development is very little debated today. Instead, debated are the characteristics and preconditions of innovation. In regional studies and regional science, several approaches and theories have evolved in the last decades to explore the spatial dimension of industrial innovation activities. These approaches, however, have their origins in much older observations dealing with, for example, geographical agglomeration of production and its effects or inter-organizational interaction and its dynamics in space. Serving as the subject and frame of analysis in the study, the regional innovation system (RIS) approach represents the present theorization on relationships between industrial innovation and regional development. This approach is often counted as one of the variants in the innovation system family, together with national, sector and technological variants. It is noteworthy that these models have had a remarkable impact on policy-making all over the world in the last ten years, underscoring also their social attractiveness. A core assumption in the regional innovation system approach is that innovation activities are based on interactive learning and are thus socially embedded processes which cannot be understood without taking into account their institutional and cultural contexts. A broad definition of an innovation system formulates that an innovation system is formed by actors, relationships and processes related to producing, distributing and using economically useful knowledge. From the regional perspective, it is usual to emphasize those advantages for innovation processes that are caused by co-localization or close geographical proximity among actors (e.g. technological spillovers, specialized resources and institutions). Those characteristics of tacit knowledge are also emphasized that make it highly localized and sticky contrary to codified information that may be relatively easy and cheap to transmit to another part of the globe by exploiting communication technologies, for example. One of the points of departure in this study was an assumption that a study conducted in the RIS fashion typically follows a topdown methodology, although also studies from the bottom-up perspective are needed in order to facilitate comparisons between different empirical studies and to ensure an effective cumulation of research knowledge. This is where the study aims to make its mark: based on the RIS approach, it pursues to develop a framework that takes into account firm-level core determinants of innovation activities and its spatial ties. Here firms external interaction related to innovation as network-type linkages to other firms and organizations as well as its potential concentration on the regional level are considered to be of particular interest. Empirically the study is based on two connected firm-level data-sets, one of which consists of a survey with 360 respondent firms and business units and the other of 35 firms based on 38 executive interviews. These firms represent manufacturing and business services industries and they are located in Tampere and Jyväskylä Regions in Finland. The regions, on the one hand, are comprised of institutionally fairly rich innovation environments but, on the other hand, include also some less-favoured sub-regions. Concerning the analysis of the study, a combination of the two data-sets enables methodical triangulation which aims at securing both the diversity and the reliability of the outcomes. In addition to the constructed framework, the study results in empirical information on the Finnish firms innovation activities and their regional, national and international linkages. The outcomes show, among other things, that there are no particular innovation-related systemic inter-firm entities formed at the regional level. Based on this, the conclusion is that innovation systems, or environments, are spatially multi-level. On the other hand, the study brings forward many of those regional-level ties and linkages that are important for innovation activities, such as regional labour markets, universities and other science and technology infrastructure in the regions. Based on the study, many prospects are pointed out and discussed to contribute to the theoretical and methodological advance of the regional innovation system approach. Finally, originating from the empirical observations, three normative models of distinctive regional innovation environments are presented.
Muutto on merkittävä tapahtuma yksittäisen ihmisen elämässä. Muutto on myös keskeinen ilmiö alueellisen kehityksen edistäjänä tai estäjänä. Yhteiskunnallisten vaikutustensa vuoksi erilaiset muuttoaallot ovat puhuttaneet poliitikkoja, tiedotusvälineitä ja tutkijoita jo vuosikymmenten ajan. Erityisenä huolen kohteena on usein ollut nuorten muuttaminen kaupunkeihin, pois syrjäisiltä seuduilta. Muuttoliike kohti keskeisiä kaupunkialueita on nähty alueellisen kehityksen taholta negatiivisena ilmiönä. Muutto ei kuitenkaan näyttäydy kaikille negatiivisessa valossa. Yksittäisen ihmisen kohdalla muuttaminen voi liittyä oman elämän suunnitteluun ja persoonan kehitykseen. Nuorten osalta muutto saattaa näyttäytyä positiivisena elementtinä, joka kuuluu keskeisesti itsensä kehittämiseen ja myönteiseen tulevaisuuteen. Tarkastelen väitöskirjatyössäni nuorten muuttoinnokkuutta syrjäisillä alueilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka korkea muuttoinnokkuus on Barentsin alueella asuvien tutkimukseen osallistuneiden nuorten keskuudessa. Työn toisena keskeisenä tehtävänä oli etsiä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat näiden nuorten muuttoinnokkuuteen. Tutkimus olettaa, että nuorten muuttoinnokkuuden taustalla eivät ole pelkästään työ- ja koulutusmahdollisuuksiin liittyvät seikat, vaan muuttoinnokkuuden taustalla vaikuttavat myös laajempi paikallisen asuinympäristön mahdollisuusrakenne, sosiaaliset suhteet sekä nuorten yksilölliset tulevaisuuden odotukset. Tulokset osoittavat, että muuttoinnokkuus on vallitseva piirre tutkimukseen osallistuneiden nuorten keskuudessa. Valtaosa vastaajista (74 %) oli suunnitellut muuttoa pois kotiseudultaan. Eri maita vertailtaessa, tuli ilmi, että muuttoinnokkuus on korkein suomalaisten (81 %) ja ruotsalaisten (82 %) vastaajien keskuudessa. Venäjä ja Norja muodostavat toisen ryhmän, noin 67 % näiden maiden kaikista vastaajista suunnitteli muuttoa. Muuttoinnokkuus oli korkein, noin 82 %, sellaisten vastaajien keskuudessa, jotka asuivat kylissä tai kuntakeskuksissa. Kaikista alhaisin muuttoinnokkuus, 59 %, löytyi suurissa kaupungeissa asuneiden vastaajien keskuudesta. Tulosten perusteella voidaan havaita, että nuorten muuttoinnokkuus ei välttämättä ole pelkästään syrjäisiä seutuja leimaava ilmiö. Keskeiset syyt tutkimukseen osallistuneiden nuorten muuttoinnokkuuden takana liittyivät yksilön toiveiden ja kolmen keskeisen paikan komponentin, sijainnillisuuden, paikallisuuden ja paikkatunteen, yhteensopimattomuuteen. Työn tulokset osoittavat, että asuinpaikan sijainnillisuus ja paikallinen mahdollisuusrakenne olivat tärkeitä tekijöitä muuttoinnokkuuden ja vastaajien henkisen asenteen muodostumisessa suhteessa syrjä- ja kaupunkiseuduista muodostettuihin mielikuviin. Keskeisen sijainnin omaavien kaupunkiseutujen houkuttelevuus ja oletettu mahdollisuuksien kirjo näyttää vaikuttaneen tutkimukseen vastanneiden nuorten muuttoinnokkuuteen, kotipaikkasuhteeseen sekä heidän käsityksiinsä paikallisista mahdollisuuksista, henkilökohtaisesta menestymisestä ja oman elämän suunnittelusta tulevaisuudessa. Tutkimuksen nuoret tuntuivat ajattelevan, että avointen mahdollisuuksien kenttä on jossain muualla kuin heidän kotiseudullaan, vaikka tosiasiassa heidän kotipaikkansa voisivatkin tarjota heille erilaisia mahdollisuuksia edes jossain määrin. Vaatimus laajasta mahdollisuuksien kirjosta tuli esille erityisesti tutkimukseen osallistuneiden nuorten ajatuksissa koulutuksesta, työllistymisestä ja uranäkymistä. Työn tulokset myös osoittavat, että vastaajien muuttoinnokkuus oli osittain seurausta heidän näkemyksestään, jonka mukaan heidän kotiseudullaan ei ole myönteistä tulevaisuutta. Paikallisuus, asuinpaikan sosiaalinen ulottuvuus, oli läsnä tässä tutkimuksessa vastaajien sukulaisten, ystävien ja seurustelukumppanien kautta. Tällä tavoin paikallisuus ankkuroitui vastaajien pohdiskeluihin maantieteellisistä etäisyyksistä ja henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Läheisyys sukulaisten ja ystävien kanssa osoittautui sekä henkisesti että maantieteellisesti tärkeäksi tutkimukseen osallistuneille nuorille. Pitkät välimatkat läheisten ihmisten kanssa nähtiin epämiellyttävänä tilanteena. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten muuttoinnokkuutta näytti nostavan se, että jotkut sukulaiset ja ehkä suurin osa ikätovereista oli jo muuttanut pois tai osa heistä suunnitteli muuttoa. Vastaajien oli vaikea ylläpitää suhteita ja paikallisia sosiaalisia verkostoja silloin, kun ikätoverit ja läheiset ihmiset muuttavat tai suunnittelevat muuttoa. Tutkimukseen vastanneilla nuorilla oli vähemmän mahdollisuuksia, tai tahtoa, kiinnittyä paikalliseen sosiaaliseen verkostoon silloin, kun muutto tuntui olevan kovin vallitseva ilmiö omassa sosiaalisessa piirissä. Muuttoinnokkuus on myös seurausta tutkimukseen vastanneiden nuorten tekemästä kotiseutunsa piirteisiin ja ominaisuuksiin liittyvästä kustannus-hyötyanalyysistä. Tämä perustuu paikkatunteeseen, eli niihin kokemuksiin ja tietoihin, joita yksilöllä on omasta asuinympäristöstään, mutta toisaalta myös siihen tietoon, jota hänellä on liittyen muihin, kaukaisiinkin, paikkoihin. Tämän arviointiprosessin aikana yksilö vertailee omaa asuinympäristöään ja asuinpaikkaansa muihin paikkoihin ja alueisiin, joko realistisesti tai mielikuvituksen tasolla. Yksilön suhde paikkaan muodostuu tämän prosessin aikana perustuen paikkakokemukseen, asuinympäristön piirteisiin, historialliseen tietoisuuteen ja tulevaisuudennäkymiin sekä faktatietoon tai mielikuvituksellisiin ajatuksiin muista paikoista. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten muuttoinnokkuus voidaan nähdä myös yksilöllisen paikkasuhteen ilmentymänä. Näyttää siltä, että muutosta oli tullut osa tutkimukseen vastanneiden nuorten yksilöllistä, hyvään elämään tähtäävää, elämänsuunnitelmaa. Kunkin vastaajan muuttoinnokkuus perustuu henkilökohtaiseen näkökulmaan sekä haluttuun ja joskus jopa väistämättömään kehitysprosessiin. Yksilöllinen usko ja näkemys muuton kannattavuuteen kiteytyivät henkilökohtaisten ja paikallisten toimintamahdollisuuksien leikkauspisteessä. Voidaankin sanoa, että tämän tutkimuksen nuorten keskuudessa muuttoinnokkuus oli seurausta yksilön asuinympäristöönsä kohdistamasta arviointiprosessista sekä epätasapainosta paikallisen todellisuuden ja jokseenkin kuvitteellisten paikkamielikuvien välillä. Tutkimuksen keskeiset teoreettiset teemat olivat elämänpolitiikka, individualismi, tulevaisuusorientaatio, paikkakiinnittyneisyys ja muuttoon vaikuttavat perustekijät. Näiden lisäksi tutkimuskysymykset ja aineiston analyysi pohjautuivat kolmeen paikan komponenttiin: sijainnillisuuteen, paikallisuuteen ja paikkatunteeseen. Sijainnillisuus viittaa tässä työssä paikan suhteelliseen sijaintiin ja siihen liittyviin tekijöihin, kuten esimerkiksi alueelliseen työnjakoon, työ- ja opiskelumahdollisuuksiin. Paikallisuus puolestaan viittaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja niihin mahdollisuuksiin, joiden perusteella yksilön sosiaaliset suhteet muodostuvat. Paikkatunne viittaa yksilön sisäiseen tuntemukseen paikasta, tarkoittaen paikkakiinnittyneisyyttä ja paikallisia jokapäiväisiä käytäntöjä, jotka sitovat ihmiset asuinympäristöönsä. Barentsin alueella tämä merkitsee pohjoisuuden tulkintaa ja kokemista: perifeerisyyttä, ankaraa ilmastoa, traditionaalista ja paikallisesti värittynyttä kulttuuria, mutta myös sukupolvien ketjua sekä tiettyihin paikkoihin kiinnittyviä tunteita herättäviä ja tärkeitä kokemuksia. Tutkimusalueena oli Barentsin alue, joka koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosista. Barentsin aluetta ja täten myös tutkimuksen kontekstia luonnehtivat pohjoinen ja perifeerinen sijainti. Tutkimus perustui kyselyaineistoon. Kyselyyn vastasi yhteensä 1627 nuorta. Kyselyyn vastanneet nuoret olivat tutkimusajankohtana 14-30-vuotiaita ja asuivat Barentsin alueella. Aineiston keruu toteutettiin koulukyselynä neljällä eri koulutustasolla: peruskoulussa, lukiossa, ammatillisissa oppilaitoksissa sekä yliopistossa. ; This doctoral thesis explores the migration alacrity of young people in peripheral areas. The main objective of the study is to investigate, firstly, how high migration alacrity is among young people in the Barents Region, and secondly, what factors affect young people s migration alacrity. I then consider how these factors affect migration alacrity. The context of the study is the Barents region, which includes 13 counties in northern parts of four different countries: Finland, Norway, Sweden and Russia. The Barents Region is characterised by its northern and peripheral location. This study is based on empirical data that was collected among young people living in different living environments within this region, in response to both structured and open-ended questions. The data was collected by means of a school survey conducted among students (N=1627) in four different levels of education: comprehensive schools, upper secondary schools, vocational institutes and universities. The age of the respondents varied between 14 and 30 years old. The theoretical frame of reference for this research is built on themes that are closely connected to important factors in the investigation of the migration plans of young people living in remote and peripheral areas. The central theoretical themes in this research are: life politics, individualism, future orientations, place attachment and basic factors affecting on migration. My research questions and data analysis are based on three components of place: location, locale and sense of place (Agnew 1993). Location here refers to those factors of certain places which affect the people living there on an external level. These factors may be, e.g., division of labour, possibilities for work and education, local systems of material production and distribution networks. Locale, in turn, refers to the settings in which social relations are constituted . For the individual, locale means the setting for personal social relations and both formal and institutional relations and activities, i.e. face to face society. Sense of place, in turn, is the internal component of place, referring to place attachment and local everyday practises which bind people to their living environment. In the Barents Region this may mean both representation and experiences of northerness: peripheriality, harsh climate, traditionally and locally guided culture, but also a chain of generations and emotional and meaningful experiences connected to certain places. The results imply that migration alacrity is a dominant feature among young people involved in this study. The majority of the respondents, 74 %, have migration plans. On the country level, the strongest desire to migrate can be found among Finnish and Swedish respondents. In Finland 81 % of all respondents plan to move out of their region; in Sweden, 82 %. Russia and Norway join at a lower level; about 67 % of those surveyed from each of these countries have migration plans. On the county level, the highest migration alacrity, over 80 %, was found among respondents from Lapland, Murmansk County and Norrbotten. The lowest migration willingness can be found among respondents from Republic of Karelia. Migration readiness is highest, about 82 %, among those respondents who live in villages or in municipal centres. The lowest migration alacrity was found in big cities; with only 59 % of respondents there have plans for migration. It can be argued on the basis of the results of this study that the fundamental idea behind and reasons for migration alacrity are the correspondence between individual wishes and the three essential components of place: location, locale and sense of place. Results suggest that location and local opportunity structure play an important part in the origin of a mental attitude concerning relations between remote and urban areas, in which urban areas are seen as being in a stronger position compared to peripheral areas. This has an impact on young people s relation to their home places, and their comprehension of local opportunity structure and their possibilities to make successful use of personal life politics. Thus respondents tendencies to migrate are tied to their beliefs concerning their home district and what their home district is (not) able to offer them. Migration alacrity of survey respondents is thus partly a consequence of their belief that their home district has no future. One aspect of this is a belief among these young people that somewhere else than in their home localities there is a diversity of open possibilities which they do not see for themselves in their home locales; even though, at least to some extent, those possibilities might really be there. The issue of providing ample possibilities has to do with the most important issues in the lives of the respondents: education, employment and career prospects. Locale, the social environment of the living place, was present in this study in the form of respondents relatives, friends and romantic partners. In this way locale was anchored to considerations of geographical distances and personal future orientation. Closeness to relatives and friends appeared to be important for young people involved in this study not only psychologically, but also geographically; long distances between oneself and important persons were not seen as a preferable situation. As part of outward migration, young people are escaping from the area together with their relationships and their social capital. It will be harder to maintain relationships and local social networks in the situation in which some relatives, and perhaps most peers, have moved away or are planning migration. Thus young people involved in this study have less possibilities, or will, to seize on the idea of integrating themselves into the locale. High migration alacrity also means that social capital is becoming even more exposed to erosion due to future depopulation. Furthermore, migration alacrity is a consequence of respondents evaluating their home territory in terms a cost/benefit analysis. This is based on the sense of place experiences and knowledge the person has of his/her own living environment, together with information that has been gathered regarding places further away. During the evaluation process, the person is comparing his/her own contemporary living environment and place of residence with other places and areas, either on a realistic level or an imaginary level. Relation to the place is constructed during this process on the basis of place experience and features of the living environment, as well as on knowledge of the history and the future prospects of one s own living place and knowledge or imaginary ideas of other places. Migration alacrity can also be seen as a spatial implication of individualism. Migration is based on an individual point of view; a desired and sometimes even inevitable developmental process. In an individualistic society an individual, unique life plan is highly valued. It seems that migration has become part of an individual life plan, which is aiming towards the good life. Individual belief in the profitability of migration is crystallised at the intersection of personal performance structure (Groß 2005) and local opportunity structure. A high personal performance structure may increase belief in this profitability and thus increase migration alacrity. On the other hand, a will to build a higher personal performance structure may be a driving force of migration alacrity. To summarise, respondents migration alacrity is a consequence of an individual valuation process, and a consequence of unbalance between the local reality and a somewhat imaginary outside world.
Regional studies are at a vibrant conjuncture. 'Regions' continue to provide a conceptual and analytical focus for often overlapping concerns with economic, social, political, cultural and ecological change. In the context of increased interest in inter- and multi-disciplinary approaches, 'regions' remain an arena in which synthesis across disciplines – economics, geography, planning, politics and sociology – can take place. Indeed, this cross-disciplinary ethos has long been integral to the Regional Studies Association and its journal Regional Studies (Pike et al. 2007).
