Suchergebnisse

Tutkimuksessa tarkastellaan erästä Euroopan integraation vähemmän tutkittua ulottuvuutta: integraation vaikutuksia jälkikommunistisen yhteiskunnan kansalaisjärjestöihin. Liettualainen ympäristöjärjestösektori ja Ignalinan ydinvoimalan tapaus tarjoavat rajallisen, mutta samalla hyvin konkreettisen näkökulman kysymyksen tarkastelemiseksi. Tutkimus nojaa vuosina 2001-2003 kerätyn haastatteluaineiston laadulliseen analyysiin. Ignalinan ydinvoimalan tapauksen perusteella voidaan tulkita liettualaisten ympäristöjärjestöjen kohtaamia muutospaineita neuvostoajan lopulta aina Liettuan EU-jäsenyyteen saakka. Ignalinan ydinvoimalan ympärille keskittynyt liikehdintä oli yksi keskeisimmistä neuvostovallan vastaisen protestin välineistä 1980-luvun lopun Liettuassa. Ignalinan ydinvoimalasta muodostui tuolloin neuvostovallan poliittinen symboli; protestointi ydinvoimalaa vastaan oli samalla vastalause Moskovan sanelupolitiikalle ja vallitsevalle yhteiskunnalliselle järjestykselle. Ignalinan poliittinen symboliasema kuitenkin muuttui radikaalisti Liettuan itsenäisyysjulistuksen myötä: voimalasta muodostui niin taloudellisesti kuin poliittisestikin tärkeä kansallisen suvereniteetin osa. 1990-luvun lopulla ydinvoimalan poliittisen symboliaseman muutos sai yhä vahvemman ilmentymän EU:n esittäessä Ignalinan molempien reaktoreiden alasajoa ennen niiden lasketun käyttöiän umpeutumista. Eräät liettualaiset ympäristöjärjestöt toimivat aktiivisesti osana laajempia eurooppalaisia kansalaisjärjestöverkostoja vaatien itäisen Keski-Euroopan neuvostomallisten ydinvoimaloiden välitöntä sulkemista. Siten Ignalinan tapaus aiheuttaa monissa tapauksissa järjestöidentiteetin epävarmuutta: Yhtäältä ympäristöjärjestöidentiteetti vaatii kriittistä suhtautumista ydinvoimaan, erityisesti neuvostomallisiin RBMK-reaktoreihin. Toisaalta taas Ignalinan ydinvoimala koetaan Liettuan taloudellisen ja poliittisen omavaraisuuden takaajaksi. Ignalinan tapauksen ympärille rakentuva identiteettipoliittinen asetelma voidaan yksinkertaistaa tilanteeksi, jossa ympäristöjärjestöt hapuilevat kahden yhteensopimattoman toimintamallin välillä: järjestöt toivovat voivansa toteuttaa rooliaan ympäristöjärjestöinä, usein laajempien eurooppalaisten ympäristöjärjestöverkostojen mallin mukaisesti, mutta samalla kansallisen suvereniteettipolitiikan tuottamat mallit ovat vahvasti läsnä järjestöjen määrittäessä perusluonnettaan. Ignalinan tapauksen pohjalta tutkimuksessa tarkastellaan myös laajempia Euroopan integraatioon ja jälkikommunistiseen kansalaisjärjestötoimintaan liittyviä kehityskulkuja. Tutkimus tuo esiin, että Euroopan integraatio on luonut monitasoisen institutionaalisen järjestyksen, joka määrittää oman vaikutuspiirinsä säännöt. Euroopan integraatio on samalla ilmiö, joka toteutuu myös hyvin arkipäiväisissä asioissa ­ se on läsnä monissa mikrotason käytännöissä vaikuttaen siis myös ympäristöjärjestöjen toimintaan. Samalla voidaan havaita, että politiikan muodot ja tyylit eivät synny tyhjiössä tai pelkästään rationaalisten valintojen tuloksena; historia, sen tuottamat tulkinnat sekä rutiineihin perustuvat säännönmukaisuudet ovat läsnä poliittisessa elämässä, niin kansalaisjärjestötoiminnassa kuin muussakin yhteiskunnallisessa aktivismissa, samoin kuin hallinnollisissa käytännöissä. ; The colourful, sometimes even dramatic, history of Lithuanian environmental non-governmental organisations (NGOs) makes them an interesting subject of political science research. During the past fifteen years the role of the Lithuanian environmental movement has changed quite radically. The environmental movement had a central political role at the time of the Lithuanian independence activism in the late 1980s, but the movement later lost its mobilising potential and was marginalised by the beginning of the 1990s. Since then the environmental NGOs have been strongly affected by the process of European integration. Environmental NGOs have served both as agents and indicators of the institutional change taking place in Lithuania. The dynamics of this change can be analysed through the case of Ignalina ­ in the course of the past couple of decades the nuclear power plant of Ignalina in the north-east corner of Lithuania has been a reference point for a number of political discussions and processes. During the Lithuanian independence movement the nuclear power plant became a symbol of Soviet rule. As Ignalina was strongly associated with the hegemony of Moscow over Lithuania the plant occupied a central role in the fight towards national sovereignty. Independence activism took the form of environmental protests, especially in the early stages of the Lithuanian reform movement, and a large number of environmental organisations were established all over Lithuania. The political context provided an opportunity to address sensitive political questions through environmental activism. For instance, in September 1988 thousands of protesters formed a human chain ­ the ring of life ­ around the two units of Ignalina as a manifestation of Lithuanian national sovereignty and identity. The symbolic position of Ignalina changed radically after Lithuania s independence declaration in March 1990. As Moscow imposed an energy embargo on Lithuania it soon became clear that the country was dependent on its own sources of energy, of which the nuclear power plant of Ignalina was the most important one. Although Ignalina had only recently served as the symbol of Soviet oppression, the plant suddenly proved indispensable in the reconstruction of the nation and its material well-being. In 1995 the Lithuanian government tabled a EU membership application. Towards the end of the decade Ignalina was brought on the political agenda of the EU ­ it soon became evident to Lithuanians that the closure of the nuclear power plant would be considered a de facto prerequisite for EU membership. As a result, the question of Ignalina was highly politicised ­ the setting gave Ignalina a positions as the symbol of national sovereignty. There had been a radical shift in the political symbolism surrounding the plant. Meanwhile, the environmental NGOs faced a dilemma: Some of the environmental activists were closely linked to European anti-nuclear NGO networks and were strongly in favour of the decommissioning of Ignalina. However, many of the environmental NGOs also carried with them a long tradition of ethno-cultural thinking thus connecting the organisations closely to the notion of Lithuanian national sovereignty. Against this background it proved difficult for many organisations to define their role in view with the question of Ignalina ­ what would be appropriate political action? As a result, there remained a great deal of indecisiveness and confusion among the environmental NGOs as to the decommissioning plans of Ignalina, and more generally as to the role of the environmental organisations in the Lithuanian society. The case of Ignalina provides a framework within which it is possible to analyse certain dimensions of national sovereignty in an integrating, post-Cold War Europe. The integration of Central and Eastern Europe into the EU has produced a situation in which many of the expectations attached to national sovereignty are being challenged. The research also brings forward a topic that has received only limited attention in the past, namely the effects of European integration on non-governmental organisations in Central and Eastern Europe. By focusing on a specific sector of Lithuanian NGO activity it is possible to analyse the dynamics of europeanisation on a very concrete level. The case of Ignalina suggests that the activists of Lithuanian environmental NGOs are forced to ponder the raison d être of their organisations in the face of different, often conflicting institutional pressures. The expectations drawn from fresh national sovereignty are not always compatible with the models of action produced by the European integration process. The case evidences a conflict between post-Communist nation-building and the institutional limitations brought about by EU membership. Simply put, the idea of national sovereignty on the one hand and European integration on the other offer environmental NGOs distinctive, often conflicting, models of appropriate political action. The models of action created by the institutional framework of the EU are not easily compatible with the norms typical of a newly independent state. This identity political conflict is especially pronounced whenever national and European norms are placed in direct opposition with each other. However, it should be noted that the national and European levels of politics cannot be completely distinguished from each other. It is interesting to notice how models of action drawn from the EU system often form the very basis of national or local political action. Therefore it can be stated that the separation between European and national models of appropriate action is not always feasible. It is possible to approach most political questions, including the encounter of Lithuanian environmental NGOs and the EU, from an institutional perspective. The theoretical framework of the study is based on new institutionalism , and the notion of logic of appropriateness is central to the study ­ political institutions are analysed as collections of norms that define the rules of appropriate political action in different situations. In essence, politics is about appropriate action. The research seeks to explain the logic of appropriateness being followed by Lithuanian environmental NGOs. The research problem is approached through a set of questions: (1) How does the colourful history of the Lithuanian environmental movement affect the political characteristics of today s environmental NGOs? (2) What does the specific case of Ignalina tell us about the institutional contexts in which the Lithuanian environmental NGOs operate? (3) How to define the relationship between Lithuanian environmental NGOs and the politics of national sovereignty? (4) What is the relevance of the institutional framework of the EU to Lithuanian environmental NGOs? The study suggests that the rules of appropriateness change depending on the political context. At the same time, the conflicts produced by differing, overlapping institutional environments are reflected in the inner dynamics of political actors, resulting to indecisiveness and confusion. Since political action is first and foremost directed by the logic of appropriateness, the interpretations of political contexts are of central relevance. Therefore it is possible that a single object, such as a nuclear power plant, can be given a variety of interpretations in the realm of identity politics. The case of Ignalina evidences that symbolism and interpretation form the core of political life.

Kirjan tavoitteena on antaa kattava ja johdonmukainen kuva yksilön oikeusasemasta ja oikeuksista Euroopan unionissa. Teoksessa tarkastellaan perusoikeuksien asemaa ja merkitystä unionissa sekä yksilön oikeuksia sisämarkkinoilla ja hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa päätöksentekoon. Siinä valotetaan myös niitä keinoja, joita yksilöllä on yhteisön oikeudesta johtuvien oikeuksiensa turvaamiseksi. -- Sisällys: -- I Perusoikeudet Euroopan unionissa / De grundläggande rättigheterna inom Europeiska unionen -- EU:s stadga om de grundläggande rättigheterna: från politisk deklaration till rättsligt bindande normer och extern kontroll / Holger Rotkirch -- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö EU-oikeuden lähteenä / Matti Pellonpää -- Syrjintäkielto: sisämarkkinoiden reunoilta perusoikeuksien ytimeen / Mikko Puumalainen -- Sukupuolten välisen tasa-arvon sääntely Euroopan unionissa / Anja Nummijärvi & Päivi Romanov -- Muslimisiirtolaisten uskontopohjaiset oikeudet Länsi-Euroopan maissa: rajoitetaanko niitä liiaksi? / Lauri Hannikainen -- Kieliä koskevat oikeudet / Kari Liiri -- Henkilötietojen suoja / Petri Helander & Joni Heliskoski -- Virkamiesten sananvapaus / Heikki Kulla -- Oikeus diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaan suojeluun / Ora Meres-Wuori -- En högre nivå på miljöskyddet: en jämförelse mellan EG:s miljöskadedirektiv och den finska miljöskadelagen / Peter Wetterstein -- Kohti perusoikeusherkempää tavaroiden vapaata liikkuvuutta / Tuomas Ojanen -- Euroopan unionin perusoikeusvirasto / Martin Scheinin -- EU:n ihmisoikeuspolitiikka: ulkosuhteet ja sisäpolitiikka johdonmukaisuuden näkökulmasta / Johanna Suurpää -- II Yksilön oikeudet ja oikeusasema sisämarkkinoilla / Individens rättigheter och rättsställning på den inre marknaden -- Euroopan unionin kansalaisuus / Heidi Kaila -- Perhe-elämä ja Euroopan unioni / Suvi Sankari -- Ammattiurheilijan oikeudet sisämarkkinoilla / Mikko Huttunen -- Arbetstagarens rätt till fackliga stridsåtgärder på EU:s inre marknad / Niklas Bruun -- Tjänsteleverantörens ställning i EG-rätten / Nina Nordström -- Itsenäinen ammatinharjoittaja Euroopan yhteisön taloudellisen perustuslaillisuuden ytimessä / Markku Kiikeri -- Opiskelijoiden oikeudet ja oikeusasema sisämarkkinoilla / Veli-Pekka Paukku -- Eläkeläisenä Euroopan unionissa / Juha Raitio -- Turistin oikeudellinen asema Euroopan unionissa / Päivi Saarinen -- Potilaan oikeus hakeutua sairaanhoitoon valitsemaansa jäsenvaltioon: EY:n tuomioistuimen tulkintakannanotoista unionin ja jäsenvaltioiden oikeudeksi / Maija Sakslin -- Brottsoffrets ställning inom Europeiska unionen / Elina Pirjatanniemi -- Ajankohtaista kuluttajansuojalainsäädännöstä Euroopan unionin sisämarkkinoilla / Elena Savia -- Likabehandlingsprincipen och andra principer vid tillämpning av EG-rätten på skatteområdet / Stig von Bahr -- Sijoittajat ja Suomi / Kauko Wikström -- Laiton maahanmuutto ja Euroopan unionissa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset / Eero Koskenniemi -- III Demokratia, osallistuminen ja informaatio / Demokrati, deltagande och information -- Euroopan unioni ja demokratian palapeli / Kirsi Pimiä -- Rösträtt och valbarhet vid val till Europaparlamentet / Markku Suksi -- Yleisön oikeus osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa / Anne Kumpula -- Hyvä hallinto oikeutena ja yleisenä oikeusperiaatteena / Olli Mäenpää -- Euroopan unioni kansalaisten palveluksessa: tiedotus, neuvonta ja ongelmanratkaisumekanismit / Salla Saastamoinen -- IV Yksilön pääsy oikeuksiinsa / Individens möjligheter att utnyttja sina rättigheter -- Om framställningar till Europaparlamentet / Henrik Lax -- Oikeus kannella Euroopan oikeusasiamiehelle / Benita Broms -- Kanteleminen Euroopan komissiolle / Molla Mäkilaine & Antti Peltomäki -- Toimivallan- ja vastuunjaon perusteista toteutettaessa yksityisen oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan EY:n oikeuden alalla / Heikki Kanninen -- Yksilön oikeus nostaa kanne Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa / Virpi Tiili & Nina Korjus -- Oikeudenkäyntikulut ja oikeuksiin pääsy EY:n tuomioistuimissa / Sari Haukka -- Direktiivien oikeusvaikutukset kansallisissa tuomioistuimissa: oireet, diagnoosi ja hoitokeinot / Antti Maunu -- Tuomarin ja asianajajan tehtävät ja vastuu EY-oikeuden huomioon ottamisessa kansallisessa lainkäytössä / Pauliine Koskelo -- Förhandsavgörandena: en kronjuvel? / Leif Sevón -- Valtion korvausvastuu yksilölle unionin oikeuden rikkomisesta / Pekka Aalto -- V Euroopan oikeusalue / Det europeiska rättsområdet -- Kohti Euroopan oikeusaluetta / Kirsti Rissanen -- Om forum solutionis enligt artikel 5.1 i Bryssel I-förordningen särskilt i ljuset av rättsfallet Color Drack / Gustaf Möller -- Några observationer om jurisdiktion i transportförhållanden / Hannu Honka -- Eurooppalaisen pidätysmääräyksen (EAW) täytäntöönpano Suomessa: vastavuoroisen tunnustamisen periaate käytännössä / Risto Eerola -- Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten välinen yhteistyö / Pekka Hallberg -- Individen och Lissabonfördraget / Astrid Thors & Päivi Kaukoranta.