Suchergebnisse

Abstract There has been little systematic discussion of the issues associated with private involvement in infrastructure. Analysis of the relative performance of the private and public sector in different phases of infrastructure provision suggests that, in most cases, the private sector will be most efficient in the construction phase but the public sector will be best equipped to handle the risks associated with ownership. The situation is less clear‐cut with respect to operation—a mixture in which core operations are undertaken by the public sector owner with peripheral operations being contracted out may be optimal in many cases.

Project sponsors in Europe are facing more and more difficulty when acquiring conventional long-term bank loans for infrastructure projects. The regulatory landscape for debt markets will evolve further with implementation of Basel III requirements. Recently, the Asset Quality Review under the European Central Bank's Comprehensive Assessment process, and related pressures on banks' balance sheets, have constrained bank long-term lending. This has led to much discussion on non-conventional bank funding options for infrastructure deals in the future. This book analyses the project bond financing solution in detail, identifying all the specific features that make it highly suitable for large capital intensive infrastructure projects. The first part of the book assesses the main characteristics and prerequisites of project finance, including public-private partnership, infrastructure project assets and greenfield versus brownfield projects. It then discusses the European infrastructure project finance market in detail, before comparing bank conventional lending versus the project bond solution. In the final part of the book, the author presents the Europe 2020 project bond initiative, and reveals a range of key case studies and their findings.

This research studies procuring complex performance (PCP) in the case of public infrastructure projects. Focus of the research is on the interface between public clients and private sector contractors. Purpose of this research is to find out what are the main challenges of different project delivery methods according to literature (RQ1) and what are the practical challenges of public procurement (RQ2). As an end result, research provides recommendations on how to improve public procurement in a way which benefits the whole industry based on both literature and data collected. The results from this research are applicable to the local infrastructure sector in Oulu, where the research was conducted, and with limitations to other regions and public organizations in Finland. The research method used for this research was an embedded multiple-case study with multiple units of analysis. Two public organizations located in Oulu area that are procuring infrastructure projects were chosen as case organizations. The observation of the field was done by interviewing members of local organizations involved in infrastructure construction. In order to draw conclusions about public procurement, both public and private sector representatives were interviewed. In addition to interviews, a thorough literature review was conducted in order to compare results from interviews to the current literature. Public organizations in Finland have constantly been downsized by the government and this trend seems to continue in the future. This means more and more work is done by the private sector consultants and contractors. Contractors, however, prefer a strong client organization and therefore public clients perhaps should try to procure and supervise projects themselves instead of using consultants, thus also maintaining their procurement expertise and skills. Improving public procurement would also require changes in the current political process. The next year's investment plans and budgets should be decided and revealed earlier in order to provide adequate time for designing and tendering. Public clients should also start making the most out of the possibilities the legislation allows and increasingly use innovative project delivery methods in their procurement. This would enable innovation activity needed to develop the whole industry. Currently a majority of the projects are delivered using traditional project delivery methods like design-bid-build (DBB). ; Tämä tutkimus tarkastelee monimutkaisten tuotteiden ja palveluiden hankintaa julkisten infrahankkeiden tapauksessa. Tutkimus keskittyy erityisesti julkisten tilaajien ja yksityisten urakoitsijoiden väliseen rajapintaan. Tarkoituksena on saada selville mitä haasteita eri projektin toteutusmuotoihin liittyy kirjallisuuden perusteella (RQ1) ja mitä käytännön haasteita julkiseen hankintatoimeen liittyy (RQ2). Lopputulemana tutkimus esittää parannusehdotuksia julkiseen hankintatoimeen perustuen sekä kirjallisuuteen että empiiriseen tutkimukseen. Esitetyt parannusehdotukset ovat käyttökelpoisia paikallisen infrasektorin lisäksi myös tietyin rajoituksin muualla Suomessa toimiviin julkisiin organisaatioihin. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin monitapaustutkimusta. Kaksi Oulussa sijaitsevaa julkista organisaatiota, jotka hankkivat infrahankkeita, valittiin case organisaatioiksi. Tiedonkeruu tutkimusta varten tapahtui haastattelemalla paikallisten, infrasektoriin kuuluvien, organisaatioiden jäseniä. Johtopäätösten tekemiseksi haastateltaviin kuului sekä julkisten että yksityisten organisaatioiden edustajia. Haastatteluiden lisäksi perusteellinen kirjallisuuskatsaus tehtiin, jotta haastatteluiden tuloksia kyettiin vertaamaan nykykirjallisuuteen. Julkisia organisaatioita on Suomessa jatkuvasti pienennetty ja sama kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa töiden siirtymistä yhä enemmän konsulttien ja urakoitsijoiden harteille. Urakoitsijat kuitenkin suosivat vahvaa tilaajaorganisaatiota ja siitä syystä julkisten tilaajien tulisi ehkä pyrkiä säilyttämään vahva tilaajaorganisaatio hankkimalla ja valvomalla hankkeita itse konsulttien sijaan näin myös säilyttäen oman hankintaosaamisensa. Julkisen hankinnan kehittäminen vaatisi muutoksia myös nykyiseen poliittiseen prosessiin. Seuraavan vuoden investointisuunnitelmista ja budjeteista tulisi tehdä päätöksiä aiemmin, jotta riittävästi aikaa jäisi hankkeiden suunnitteluttamiseen ja kilpailuttamiseen. Julkisien tilaajien tulisi myös alkaa hyödyntämään paremmin hankintalainsäädännön suomia mahdollisuuksia käyttämällä yhtä enemmän innovatiivisia projektien toteutusmuotoja. Tämä mahdollistaisi innovaatiotoimintaa, joka on edellytys koko alan kehitykselle. Nykyään suurin osa projekteista toteutetaan käyttäen perinteisiä projektin toteutusmuotoja kuten kokonaishintaurakkaa.