Suchergebnisse

Artikkeli tarkastelee Remedyn pelijulkaisujen käsittelyä sanoma- ja pelilehdissä vuosina 1997–2019. Analyysin kohteena ovat yhtiön Death Rally, Max Payne, Alan Wake, Quantum Break ja Control -pelit. Käymme läpi, miten lehtikirjoittelussa käytetyillä mediakehyksillä on rakennettu Remedyn menestystarinaa osana suomalaisen peliteollisuuden kehitystä. Kiinnitämme huomiota näiden rakenteiden kulttuuriseen jatkumoon eli siihen, miten kyseiset mediakehykset ovat muuttuneet kolmen vuosikymmenen aikana. Tarkastelemme myös, miten pelijournalismi määrittelee menestyksen, miten Remedyn yrityskuva on kehittynyt vuosien saatossa ja miten peliteollisuutta verrataan muihin kulttuuriteollisuuden aloihin.

Heikki Aittokoski, Onnellisten saari. Matka täydelliseen yhteiskuntaan
Helsinki: Sanoma, 2020, 358 s.

Tutkimuksessa tarkastellaan kuvaristikoiden piirroksia visuaalisen viestinnän näkökulmasta. Huomio kiinnitetään piirrosten ilmaisukeinoihin. Empiirinen aineisto koostuu piirroksista, jotka sisältyvät 18 kuvaristikkoon. Ne on julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä, jotka olivat myynnissä 13.4.2019. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin (1996) esittämä kuvan kielioppi ja siihen pohjautuva multimodaalisuuden teoria. Merkityksiä puretaan sosiosemioottisen lähestymistavan kautta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten ilmaisukeinoja on käytetty ristikkopiirroksissa ja millaisia merkityksiä ne luovat? Millaista kulttuurista ymmärrystä vihjekuvien tulkinta edellyttää ristikon ratkojalta? Tutkimus osoittaa, että viivan käyttö, kuvakulman valinta ja kohteen rajaaminen ovat keinoja, jotka saavat piirroksen muistuttamaan kohdettaan. Ne ovat muovanneet piirroksen muodon ja ohjaavat sen merkitystä. Samankaltaisuus perustuu suurelta osin esittämisen konventioon. Kuvien tulkitseminen on mahdollista myös laatijan ja ratkojan yhteisen kategoria-ajattelun sekä kokemusmaailman perusteella. Lisäksi ilmaisuja tunnistetaan muiden kulttuuritekstien, varsinkin sarjakuvien ilmaisun perusteella. Tutkimus korostaa materiaalisuutta multimodaalisen artefaktin ominaisuutena ja havainnollistaa, miten käytetyt ilmaisukeinot ovat muotoutuneet viestinnän tilannekohtaisten tavoitteiden mukaisesti.

Sentència del Tribunal de Justícia de la Unió Europea, de 8 de setembre de 2016, de la Sala Segona. Cas GS Media BV contra Sanoma Media Netherlands BV i d'altresLa present resolució té per objecte diverses qüestions prejudicials que planteja el Tribunal Suprem dels Països Baixos al Tribunal de Justícia, bàsicament sobre què s'ha d'entendre amb l'expressió "comunicació al públic", continguda a l'article 3, apartat 1, de la Directiva 2001/29/CE del Parlament Europeu i del Consell, de 22 de maig de 2001, relativa a l'harmonització de certs aspectes dels drets d'autor i d'altres afins en aquests en la societat de la informació. Sentència del Jutjat del Mercantil de la Corunya, núm. 247/2016, de 22 de novembreEn aquesta sentència el tribunal s'ha de pronunciar sobre el caràcter d'una pàgina web que facilitava als internautes la possibilitat de veure partits de futbol bàsicament en directe (tot i que també podien veure's lleugerament diferits), sense haver de pagar pel servei. En aquest cas, Gol Televisión i Mediaproducción demanden a un subjecte i a una entitat, que eren els qui gestionaven la pàgina web, per infracció dels drets de propietat intel·lectual i, de forma subsidiària, per competència deslleial. Mediaproducción és qui realitza la producció audiovisual dels partits de futbol de la Lliga espanyola i Gol Televisió, qui en té cedits els drets audiovisuals. ; Jurisprudence summary ; Sentencia del Tribunal de Justicia de la Unión Europea, de 8 de septiembre de 2016, de la Sala Segunda. Caso GS Media BV contra Sanoma Media Netherlands BV y Otros. La presente resolución tiene por objeto diversas cuestiones prejudiciales que plantea el Tribunal Supremo de los Países Bajos al Tribunal de Justicia, básicamente sobre qué ha de entenderse por la expresión «comunicación al público», contenida en el artículo 3, apartado 1, de la Directiva 2001/29/CE del Parlamento Europeo y del Consejo, de 22 de mayo de 2001, relativa a la armonización de determinados aspectos de los derechos de autor y derechos afines a los derechos de autor en la sociedad de la información.Sentencia del Juzgado de lo Mercantil de La Coruña, núm. 247/2016, de 22 de noviembreEn esta sentencia, el tribunal se ha de pronunciar sobre el carácter de una página web que facilitaba a los internautas la posibilidad de ver partidos de fútbol básicamente en directo (aunque también se podían ver en ligero diferido) sin tener que pagar por ello. En este supuesto, GOL TELEVISIÓN y MEDIAPRODUCCIÓN demandan a un sujeto y a una entidad, que eran quienes gestionaban dicha web, por infracción de los derechos de propiedad intelectual, y de forma subsidiaria por competencia desleal. MEDIAPRODUCCIÓN es quien realiza la producción audiovisual de los partidos de fútbol de la Liga española, y GOL TELEVISIÓN es quien tiene cedidos los derechos audiovisuales.

Finnish civil procedure has a close connection with other Scandinavian legal systems and co-operation between the States is active. In addition, the legislation, case-law and scholarly doctrine are more and more influenced by European co-operation through the EU and Council of Europe. The principles of free disposition, free assessment of evidence, audiatur altera pars, and burden of proof form the basis for an oral and direct public hearing. It follows from these due process principles that no methods of proof are forbidden but their relevance depends on the court's assessment. The procedural doctrine in Finland is well established and has roots in the Swedish code of civil procedure of 1734, although it has gone through extensive reforms. On February 10, 2015 the Parliament of Finland passed the reform of chapter 17 of code of civil procedure, which contains the legislation on law of evidence. The extensive reform systematically updates and streamlines the previous legislation on evidence in addition to introducing new regulation e.g. on anonymous witnesses and banning invocation of evidence, which has been obtained by illegal means. The reform of chapter 17 concludes the systematic reform.

Nukkeanimaatio Uralin perhonen nostatti kevättalvella 2008 Suomessa kiihkeän mediamyrskyn. Katariina Lillqvistin ohjaama animaatio kertoo "suurimmaksi suomalaiseksi" valitusta Carl Gustaf Emil Mannerheimista selvästi kansallisista suurmieskertomuksista poikkeavan tarinan. Se esittelee aktiivisesti vuoden 1918 sisällissodan punaisten teloituksiin osallistuvan marsalkka Mannerheimin. Elokuvassa annetaan myös ymmärtää, että Mannerheimilla olisi ollut homoseksuaalinen suhde "Uralin perhoseksi" nimetyn kirgisialaisen palvelijansa kanssa. Lisäksi Uralin perhosessa sivutaan transvestisuutta Mannerheimin pukeutuessa siinä purppuranpunaiseen korsettiin.
Artikkelissa tarkastellaan, miten Uralin perhosen mediavastaanotossa kirjoitettiin ja puhuttiin seksuaalisuudesta ja miten seksuaalisuuden merkityksistä neuvoteltiin Suomen mediassa Uralin perhosen vastaanoton sekä siihen sidoksissa olevan Mannerheimin henkilökuvan kautta. Artikkelin aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä suomalaisten sanoma- ja iltapäivälehtien internetissä julkaisemasta uutisesta, artikkelista ja arvostelusta, muista internetissä julkaistuista teksteistä sekä Yleisradion TV 1:ssä esitetystä A-talk-keskusteluohjelmasta. Uralin perhosen vastaanoton tutkimuksen lisäksi artikkelissa esitellään sitä edeltäneitä ja sille rinnasteisia taiteen mediakohuja ja kulttuurisotia. Uralin perhosta ja sen vastaanottoa tarkastellaan osana laajempaa kulttuurisotien jatkumoa, jossa on käyty jatkuvaa neuvottelua taiteen sananvapaudesta sekä taiteen ja kulttuurin sensuroimisesta.
Uralin perhosta paheksuttiin mediassa voimakkain ja tuomitsevin äänenpainoin. Etenkin siinä kuvatusta normienvastaisesta seksuaalisuudesta kirjoitettiin provokatiivisesti ja provosoituneesti. Marskin päivät mediamyrskyn silmässä osoittavat, että suomalainen sotasankaruus, kansallishistoria ja kansallisuus näyttäytyvät monissa yhteyksissä edelleen muuttumattomina, järkkymättömästi pyhinä ja jalustalle asetettuina ihannekuvina. Taiteen tai sen esittelemien normienvastaisten seksuaalisuuksien ei sovi niitä horjuttaa. Toisaalta kulttuurisotien kontekstissa Marskia koskevaa mediamyrskyä voidaan lukea myös seksuaalisuuden kulttuurisia merkityksiä ja rajoja koettelevana ilmiönä.

ACH Food Companies, Inc. -- Advatech Pacific, Inc. -- AIA Holdings, Inc. -- A.M. Best Company, Inc. -- Ameris Bancorp -- Apollo Bancorp, Inc. -- Berkshire Hathaway Automotive Inc. -- Blain Supply, Inc. -- Block Communications, Inc. -- Braemar Shipping Services plc -- Brookline Bancorp, Inc. -- Business Wire, Inc. -- California Academy of Sciences -- Cloverleaf Cold Storage Co., Inc. -- Complex Media, Inc. -- Crane Currency -- Crown Oil Group -- Daily News, L.P. -- Detroit Diesel Corporation -- Don Roberto Jewelers, Inc. -- Edenred SA -- Edinburgh Festival Fringe Society Limited -- Edinburgh International Festival Society -- Entertainment One Ltd. -- Farmers Mutual Hail Insurance Company of Iowa -- Festival Republic Limited -- Fink's Jewelers, Inc. -- Georgia Aquarium, Inc. -- Global Brands Group Holding Limited -- Goldenvoice Inc. -- GrafTech International Ltd. -- Groupe Managem -- Hannoush Jewelers, Inc. -- Hard Rock Cafe International, Inc. -- Historic Royal Palaces -- Ideal Snacks Corp. -- Insider Inc. -- International Risk Management Institute, Inc. -- Jacob's Pillow Dance Festival Inc. -- The Japan Times Ltd. -- KDBC Licensee, LLC -- Kearny Financial Corp. -- Mannatech, Incorporated -- Master Distribution Service, Inc. -- Maui Divers of Hawaii Ltd. -- MB Aerospace Holdings Limited -- The Medicines Company -- Menard, Inc. -- Midwich Group Plc -- Mölnlycke Health Care AB -- Monterey Bay Aquarium Foundation -- Moss Bros Group PLC -- N M Rothschild & Sons Limited -- Nexstar Media Group, Inc. -- NSX Ltd. -- Origin Enterprises plc -- P&F Industries, Inc. -- Pacific Sunwear of California, LLC -- Peet's Coffee & Tea, Inc. -- Portakabin Limited -- Primoris Services Corporation -- RDO Equipment Co. -- Redrow plc -- Rio Tinto Borates -- Rocky Brands, Inc. -- Rohde & Schwarz GmbH & Co. KG -- Roskilde Festival Charity Society -- Sam Ash Music Corporation -- Sandia National Laboratories -- Sanoma Oyj -- Sanrio Company, Ltd. -- Schenck Process Holding GmbH -- Scott Bader Company Ltd. -- Serta Simmons Bedding, LLC -- Simpson Thacher & Bartlett LLP -- AB SKF -- Somfy SA -- Spanish Broadcasting System, Inc. -- Speedwell Holdings, LLC -- Sumitomo Corporation -- Sytner Group Limited -- Takasago International Corporation -- Tattered Cover Book Store, Inc. -- Taylor & Francis Group Limited -- Theater and Arts Foundation of San Diego County -- Titan Machinery Inc. -- TOMRA Systems ASA -- Trina Solar Limited -- Triple Five Group Ltd. -- Turners (Soham) Ltd. -- United Technologies Corporation -- U.S. Cotton, LLC -- U.S. News & World Report, LP -- Veit & Company, Inc. -- Voortman Cookies Ltd. -- West Corporation -- Workers Beer Company -- WS Atkins Limited -- Ziebart International Corporation -- ZPG Limited.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien 1.7.2007-31.12.2008 kirjoittelua koskien Kiinan kesäolympialaisia ja niiden herättämää ihmisoikeushuolta. Ihmisoikeuksien julistuksen lisäksi ajatus luovuttamattomista perusoikeuksista ja pyrkimyksestä rauhaan on kirjattu olympialiikkeen peruskirjaan. Toisaalta peruskirja kieltää valtioita ja yksilöitä esittämästä olympialaisissa poliittista propagandaa. Siksi sekä ihmisoikeusjärjestöt että kritiikkiä kohtaavat kisaisännät voivat vedota olympialaisten aatteeseen, olympismiin. Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International aloitti Pekingin olympialaisten alla oman olympiakampanjansa. Vuosina 2005-2008 järjestö julkaisi 7 raporttia, jotka keskittyivät Kiinan ihmisoikeustilanteen ja tulevien olympialaisten yhteyksiin. Raporteista nousi esille viisi ihmisoikeutta, joita Kiina loukkasi: oikeutta elämään, vapauteen, mielipiteeseen, sananvapauteen ja uskontoon. Amnesty katsoi Kiinan rikkovan YK:n ihmisoikeussopimuksien ja oman perustuslakinsa lisäksi olympismin periaatteita. Järjestön kampanjointitapa oli häpäiseminen, jossa eritellään ihmisoikeusloukkaukset, ja vaaditaan lakien ja käytäntöjen muuttamista, niin että loukkauksia ei enää tulevaisuudessa tapahtuisi. Olympiakampanjassa vaadittiin useaan otteeseen aktiivisia toimia niin Kansainväliseltä olympiakomitealta kuin eri maiden poliitikoiltakin. Valta-asemassa olevien poliittisten toimijoiden piti Amnestyn mukaan käyttää mahdollisuuttaan, ja painostaa Kiinaa tekemään konkreettisia muutoksia ihmisoikeustilanteeseensa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten Amnestyn olympiakampanjan ihmisoikeushuolet näkyivät Helsingin Sanomien sivuilla. Tutkimuksen analyysiosio on jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä käsitellään olympiakampanjan ihmisoikeusloukkauksien näkyvyyttä lehdessä: Miten huoli kuolemantuomioista, teloituksista, hallinnollisista pidätyksistä, mielipidevangeista ja Kiinan harjoittamasta laajasta sensuurista nousivat esille? Viidentenä huolena esiin nousi erityisesti Tiibetin ongelmallinen tilanne. Kuka ilmaisi näistä huolen, ja mihin asioihin keskityttiin? Toisessa osassa käsitellään Amnestyn painostusvaatimuksia. Kenen vastuulle lehdessä asetettiin toiminta muutoksen eteen, ja miten vastuulliset kokivat asemansa? Taustalla on laaja tieto olympialaisten historiallisesta kritiikistä, sekä olympiahistorian protestiliikkeistä. Työssä argumentoidaan, megatapahtumien historian ja tutkimusaineiston valossa, ettei olympialaisia voi irrottaa politiikasta, eikä politiikkaa - tai ihmisoikeuksia - olympialaisista. Puolentoista vuoden aikarajaus kattaa paljon. Vuosi ennen olympialaisia käytiin keskustelu siitä, miten Kiina valmistautui olympialaisiin, mitä lupauksia sen katsottiin tehneen kisat saadessaan, ja miten maan ihmisoikeustilanne oli kehittynyt olympialaisten vaikutuksen takia. Ennen kisoja vuonna 2008 lehdessä julkaistiin runsaasti kannanottoja muun muassa boikotteja koskien, mutta kisojen jälkeen niihin liittynyt ihmisoikeushuoli hävisi lähes kokonaan lehden sivuilta. Helsingin Sanomissa otettiin ahkerasti kantaa ihmisoikeuksien puolesta, ja uutisoitiin runsaasti ihmisoikeuksiin liittyvää keskustelua. Pekingissä asunut Kiinan-kirjeenvaihtaja toimi sekä uutisten välittäjänä että niiden aktiivisena kommentoijana, ja hänen kauttaan moni ihmisoikeushuoli nousi esille lehdessä. Myös Amnestyn sanoma nousi usein ja vahvana esiin, sekä järjestön kampanjoiden että sen työntekijöiden äänellä. Lehden ihmisoikeusdiskurssi ei nojannut yksin järjestön tuottamaan informaatioon, mutta noudatteli Amnestyn kampanjan huolia.

This research examines how Helsingin Sanomat and The Times reported on the Irish question in the years 1910–1919. The aim of this research is to show what the newspapers have written about the Irish question and why, do the newspapers' views of the question differ from each other and how, and do the paper's views change in any way during the years. In order to find answers to these questions I have analysed the paper's writings of the subject from January 1910 to January 1919 and my analysis focuses on Helsingin Sanomat's news articles and The Times's editorials published during that time period. For this research I have used the National Library's Digital Collections (http://digi.kansalliskirjasto.fi), which contains the newspapers and magazines published in Finland before the 1920s, and The Times Digital Archive 1785–1985. The newspapers were chosen because they represent opposite views on the liberal-conservative scale and both of them held a significant status in their countries. Also, the similar political situation of Finland and Ireland in the early 20th century affected this decision. This thesis is qualitative and comparative by its nature and it uses the methods and tools of critical discourse analysis in order to portray the newspapers' discourses concerning the Irish question. There is also a minor element of quantitative research to show what themes the papers emphasised in their writings. Furthermore, the necessity of source criticism is emphasised in order to identify the possible biases portrayed in the papers. In 1910–1919 Helsingin Sanomat frequently wrote about the Irish question and behind this interest was the concern for the rights of the small nations, and more importantly, Finland's own political status. From 1910 to September 1914 Helsingin Sanomat used the Irish question to mirror it to the Finnish question because the on-going Russification process was threatening the Finnish autonomy. Therefore, through the lens of the Irish question, the paper strived to show how an empire should treat small nations that were part of it. After the outbreak of the war in 1914, the Finno-Russian narrative disappeared from the paper. Even though Helsingin Sanomat supported the Irish Home Rule, the paper seemed to align itself more with the Liberal-led British government's policies than the Irish Nationalists. However, a disappointment to the suspicious activities of the British government in 1918 led to growing pro-Irish sentiment in the paper. The Times passionately resisted the Irish Home Rule in the year 1910–1914 and the paper saw it as an unconstitutional measure that would weaken the integrity of the United Kingdom. The paper aligned itself distinctly with the Conservative party and it supported Ulster's aggressive resistance against the Home Rule. After the outbreak of the war the Irish question disappeared from the pages of The Times, but the question made its return in the Spring of 1916. The re-emergence of the Irish question, and the need to protect the British war effort, led the paper to declare that the Irish question had become "a national and imperial necessity." From January 1917 onwards, the paper acted as an unofficial propaganda outlet for the Coalition government and the paper aligned its Irish policy according to them. However, The Times's wartime approach on the Irish question was becoming less and less neutral nearing the end of the war in 1918. ; Tämä tutkimus tarkastelee miten Helsingin Sanomat ja The Times uutisoivat Irlannin kysymyksestä vuosina 1910–1919. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa mitä lehdet ovat kirjoittaneet Irlannin kysymyksestä ja miksi, eroavatko lehtien näkemykset toisistaan ja miten, ja muuttuvatko lehtien näkemykset millään tavoin vuosien varrella. Löytääkseni vastauksen näihin kysymyksiin olen analysoinut lehtien kirjoituksia aiheesta vuoden 1910 tammikuusta vuoden 1919 tammikuuhun. Analyysi keskittyy tuolla aikavälillä julkaistuihin Helsingin Sanomien uutisartikkeleihin ja The Timesin pääkirjoituksiin. Tutkimusta varten olen käyttänyt Kansalliskirjaston digitoituja aineistoja (http://digi.kansalliskirjasto.fi), jotka sisältävät Suomessa julkaistut sanoma- ja aikakauslehdet vuoteen 1920 asti, ja The Timesin digitaalista arkistoa (The Times Digital Archive 1785–1985). Sanomalehdet valikoituivat tutkimuksen kohteeksi, koska ne edustavat vastakkaisia suuntauksia liberaali-konservatiivi -skaalalla ja molemmilla lehdillä on merkittävä asema omassa maassaan. Lisäksi valintaan vaikutti Irlannin ja Suomen samankaltainen poliittinen tilanne 1900-luvun alussa. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivista ja komparatiivista, ja se hyödyntää kriittisen diskurssianalyysin metodeja ja työkaluja esittääkseen sanomalehtien Irlannin kysymystä koskevat diskurssit. Kvantitatiivinen tutkimus on myös pienessä osassa ja sen avulla voidaan osoittaa mitä teemoja sanomalehdet korostivat kirjoituksissaan. Lähdekritiikin tarpeellisuus korostuu myös tutkimuksessa, jotta lehtien mahdollinen asenteellisuus on tunnistettavissa. Helsingin Sanomat kirjoitti Irlannin kysymyksestä usein vuosina 1910–1919 ja kirjoittamisen taustalla oli lehden huoli pienten valtioiden oikeuksista, ja erityisesti Suomen poliittinen tilanne. Vuosina 1910–1914 Helsingin Sanomat käytti Irlannin kysymystä peilatakseen sitä Suomen tilanteeseen, koska tuohon aikaan venäläistämistoimenpiteet uhkasivat Suomen autonomiaa. Sen vuoksi lehti pyrki Irlannin kysymyksen kautta osoittamaan, kuinka imperiumin tulisi kohdella pieniä valtioita sen alaisuudessa. Sodan puhjettua vuonna 1914 Suomi-Venäjä -narratiivi katosi lehdestä. Vaikka Helsingin Sanomat tukikin Irlannin itsehallintopyrkimyksiä, lehti vaikutti kuitenkin asettuvat ennemmin liberaalijohtoisen brittihallituksen politiikan kannalle kuin irlantilaisten nationalistien. Lehden pettymys brittihallituksen epäilyttävään toimintaan vuonna 1918 johti kuitenkin kasvaneeseen Irlantia myötäilevään suuntaukseen lehdessä. The Times vastusti kiihkeästi Irlannin itsehallintoa vuosina 1910–1914 ja lehti mielsi sen perustuslainvastaiseksi, ja että se voisi heikentää Yhdistyneiden Kuningaskuntien yhtenäisyyttä. Lehti asettui selkeästi Konservatiivipuolueen kannalle ja se myös tuki Ulsterin aggressiivista itsehallinnon vastustamista. Sodan syttymisen jälkeen Irlannin kysymys hävisi The Timesin sivuilta, mutta kysymys teki paluun keväällä 1916. Irlannin kysymyksen uudelleen esille tuleminen, ja tarve varjella Britannian armeijan sodankäynnin sujuvuutta, johti lopulta siihen, että lehti julisti Irlannin kysymyksen "kansalliseksi ja imperiaaliseksi välttämättömyydeksi." Vuoden 1917 tammikuusta eteenpäin The Times toimi koalitiohallituksen epävirallisena propagandavälineenä ja lehti myötäili hallituksen näkemystä Irlannin kysymyksestä. The Timesin sodanaikainen neutraalilähestymistapa Irlannin kysymystä kohtaan alkoi kuitenkin sodan lopun lähestyessä 1918 vähitellen hävitä.