Suchergebnisse

Ageing takes place in Finland some 15 years earlier than in other European countries. The central actors in implementing active ageing policies are ministries that have been co-operating with each other. Active ageing policy in Finland has some of the advantages of networking in a small country, and also in the anticipation of the decrease in the share of the active population. First, all three central ministries, the Ministry of Social Affairs and Health, the Ministry of Labour and the Ministry of Education co-operate with each other. The success of various ageing programmes is largely based on this. In other countries, ministries usually have independent policies. Second, social partners include representatives of employers' and employees' organisations, as the tradition of tripartite thinking is strong in Finland. Third, research organisations support the research. For example, in the Finnish Institute of Occupational Health ageing studies began as early as 1981. Fourth, active ageing policies also focus on firm-level issues in addition to measures implemented at the individual and society levels. Firms have a clear incentive to prevent pensioners on disability emerging, since firms themselves have to pay a large part of the eventual pension expenses. There are, however, also major setbacks. Active ageing programmes such as the Ageing Programme and the Well-Being at Work Programme have been implemented in Finland for a fixed time period. There is a threat that much of the networking is lost after the programmes terminate. The cooperation between ministries may also diminish in the future programmes. The major problem in Finland that is not solved by any well being programmes is that the routes to exit from work are too generous. A new work life reform to renew the values of work is also called for. Finally, the integration of worklife and family life is considered an important issue, but issues related to active non-work time are seldom considered. An example of active time use that is ignored is household work. Household work is on average one third of the labour income for men and two-thirds of the labour income for women at age 50-64. Finally, the state of senior citizen policy is not very good in Finland. Private organisations of pensioners are relatively inactive. – Retirement ; Ageing Policy ; Demographic Trends ; Väestön ikääntyminen alkaa Suomessa noin 15 vuotta aikaisemmin kuin muissa Euroopan maissa. Keskeiset toimijat ikääntymisohjelmissa ovat ministeriöt, jotka ovat toimineet yhteistyössä. Yhteistyötä on edesauttanut verkostojen luominen, mikä voi olla helpompaa pienessä maassa. Yksi esimerkki tästä on sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön ja opetusministeriön yhteistyö, johon eri aktiiviseen ikääntymiseen liittyvien ohjelmien onnistuminen on perustunut. Eri työmarkkinaosapuolet ovat myös osallistuneet aktiivisesti toimintaan, joka on siten perustunut pitkälle kolmikanta-ajatteluun. Tutkimuslaitokset ovat myös tukeneet tutkimusta. Esimerkkinä tästä on Työterveyslaitoksen ikääntymistutkimus, joka on saanut alkunsa jo vuonna 1981. Viimeinen tärkeä tekijä aktiiviseen ikääntymiseen tähtäävien ohjelmien onnistumiselle on yritystason toiminta. Muista maista poiketen yrityksillä on selvä kannustin välttää työkyvyttömyyttä, koska yritykset kantavat suuren osan työttömyyseläkkeiden kustannuksista. Aktiivisen ikääntymisen toimenpiteissä on kuitenkin myös omat puutteensa. Ensinnäkin ikääntymisohjelma ja työssä jaksamisen ohjelma on asetettu määräajaksi. Uhkana on, että verkosto ei jatka toimintaansa ohjelmakauden loputtua. On myös mahdollista, että ministeriöiden välinen yhteistyö ei ole riittävää tai vähenee tulevaisuudessa. Aktiivisen ikääntymisen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää myös työmaailmaan liittyvän arvomaailman uudistamista, missä ei olla edistytty riittävästi. Yksi ongelma on myös se, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen koetaan kyllä tärkeäksi, mutta kuitenkin toiminta rajoittuu yleensä työssä jaksamiseen eikä aktiivisuuteen myös työajan ulkopuolella. Yksi esimerkki ajankäytöstä, johon ei panna paljoakaan painoa, on kotitaloustyö. Kuitenkin esimerkiksi 50-64 -vuotiailla kotitaloustyön arvon on noin kolmasosa palkkatyön arvosta miehillä ja kaksi kolmasosaa palkkatyön arvosta naisilla. Voidaan myös todeta, että eläkeläisjärjestöjen aktiivisuus on varsin vähäistä.

The aim of this paper is to analyse active ageing and retirement in Finland at both the individual worker level and the firm level. The Finnish pension system will undergo some remarkable changes from the year 2005 on: the whole of an individual's working life will determine his or her pension income, there will be higher accruals for postponed retirement as of age 63 with a flexible retirement age of 63-68, and pension levels will be automatically corrected, depending on changes in life expectancy. The desired effect of these new pension rules is that the average retirement age would increase by three years from the current 59 years, but the real labour market effects of the pension reform remain unclear. Based on the interviews that have been conducted, large Finnish firms do not believe that the new pension system will have much effect on the retirement age. Some firms have started to implement their own programmes to improve the longer employability of older workers. The organisations that have experienced large changes and adopted new technology have implemented an active ageing policy more successfully than the others. ; Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalaisten työntekijöiden eläkkeelle siirtymistä ja yritysten eläkestrategioita aktiivisen ikääntymisen näkökulmasta. Suomalainen eläkejärjestelmä tulee uudistumaan vuodesta 2005 alkaen niin, että eläke määräytyy koko työssäoloajan tuloista, kertymäprosentti kasvaa ikävuodesta 63 alkaen eläkkeelle siirtymisen ollessa joustavaa ikävuosina 63-68 ja eläkkeiden tasoa tullaan korjaamaan eliniän odotteen muutosten mukaan. Näiden uudistusten tavoitteena on nostaa keskimääräistä eläkeikää kolmella vuodella nykyisestä 59 vuodesta, mutta todellisia vaikutuksia eläkekäyttäytymiseen ovat vielä vaikeaa ennustaa. Suuret suomalaisyritykset eivät haastattelujen perusteella usko uuden eläkejärjestelmän vaikuttavan eläkeikää nostavasti ja jotkut yritykset ovat käynnistäneet omia aktiivista ikääntymistä tukevia ohjelmiaan. Aktiivisen ikääntymisen ohjelmat ovat onnistuneet parhaiten sellaisissa yrityksissä, jotka ovat läpikäyneet suuria organisaatiomuutoksia ja hyödyntävät uutta teknologiaa.

This study considers active ageing policies in labour market in ten European countries. The study aims to identify changes to European labour markets in the past 15 years and assess what these changes mean for active ageing policy agendas (i.e. identify barriers and opportunities). In Active Ageing programmes the concepts and aims can be European but the national institutions of each welfare state should appropriate its own programme of social learning. The reason is the clear differences shown to prevail both in the labour markets and in the pace of ageing in individual European countries. However, ageing is more rapid in public sector in all countries. For example in Finland, in government sector in 10 years 75% of leaders and 50% of employees retire. It is argued that one of the main barriers to the employment of older people is inaccurate perceptions about the capabilities of older workers such as long professional experience and the atmosphere of reliability and loyalty to employers. However, one cannot isolate issues pertaining to older workers. Age management is bound to general wellbeing at work places. Successful active ageing policy could also be part of innovative human resource management. An increasing number of firms are adopting new human resource management that has large impact on employeremployee work relations. Many of the positive characteristics of older workers relate to a longer work relationship and particularly the recruitment of new older workers is difficult and should be subsidised. Finally, new senior citizenship should be introduced that also covers retired. This is particularly important when active ageing policies are prone to be conducted by labour market participants (unions and employer federations) that are likely to ignore issues relevant for the retired. ; Tämä tutkimus tarkastelee aktiivisen ikääntymisen ohjelmia työmarkkinoilla kymmenessä Euroopan maassa. Pyrkimyksenä on kuvata muutoksia työmarkkinoilla viimeisen 15 vuoden aikana ja pohtia mitä nämä merkitsevät aktiivisen ikääntymisen ohjelmille (mitä esteitä ja mahdollisuuksia voi havaita). Ikääntymisohjelmissa monet käsitteet ja tavoitteet ovat yleiseurooppalaisia. Kuitenkin kansallisten instituutioiden on asetettava omat sosiaalisen oppimisen ja aktiivisen ikääntymisen ohjelmansa. Syynä tähän on Euroopan maiden eroavaisuudet työmarkkinoilla ja väestön ikääntymisessä. Ikääntyminen on tosin nopeinta julkisella sektorilla kaikissa maissa. Esimerkiksi Suomessa 75 prosenttia esimiehistä ja 50 prosenttia työntekijöistä jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkimuksessa väitetään, että yksi keskeinen este ikääntyneiden työllistymiselle ovat väärät käsitykset kokeneen työntekijän osaamisesta, joka liittyy pitkään ammattiuraan ja sitoutumiseen yrityksen toimintaan. Tosin vanhempia työntekijöitä ei voida myöskään käsitellä erillisenä kysymyksenä silloin, kun tarkastellaan koko työyhteisön hyvinvointia. Ikäjohtaminen ja erilaisuuden johtaminen koskettaa kaikkien työntekijöiden hyvinvointia. Aktiivinen ikääntymispolitiikka yrityksissä voi myös olla osa uudenlaista henkilöstöjohtamista innovatiivisissa yrityksissä, joita on yhä suurempi osa kaikista yrityksistä. Vanhempien työntekijöiden hyvät ominaisuudet liittyvät usein pitkään työuraan yrityksessä ja siten uusien ikääntyneiden työntekijöiden palkkaaminen on vaikeaa ja sitä on tuettava. Työmarkkinakysymysten lisäksi on kehitettävä seniorikansalaisuuden käsitettä, joka kattaa myös eläkkeellä olevat. Tämä on tärkeää siitä syystä, että ikääntyminen ymmärretään usein vain työmarkkinakysymykseksi, ei vähiten sen vuoksi että ammattiliitot ja työnantajajärjestöt ovat useimmiten keskeisimpiä toimijoita.

Contents: Introduction; 1 The Institutional Topography of the Ageing Issue in Austria; 1.1 Core and Peripheral Organisational Networks in Austrian Policy Domains; 1.2 Balanced and Imbalanced Policy Domains; 2 Visions and Divisions: the Austrian Policy Debate; 2.1 Marginal Insiders and Outsiders; 2.2 The Hidden Divide: Productive Ageing versus Senior Citizenship; 2.3 The Structure of the Austrian Active Ageing Debate(s); 3 The Austrian Policy Landscape; 3.1 Creating Capabilities; 3.2 Recognising Capabilities; 3.3 Exploiting Capabilities; 4 Conclusion: Barriers to and Opportunities for Active Ageing Policies in Austria.

Mit Blick auf die zunehmende demographische Alterung der Gesellschaften in Europa gelangt das Konzept des aktiven Alterns immer deutlicher in den Fokus sozialpolitischer Debatten. Vor diesem Hintergrund zeigt der Beitrag auf, in welcher Form die ausgleichenden institutionellen Prozesse des Wohlfahrtsstaates zu sehr unterschiedlichen Politikergebnissen führen. Der erste Abschnitt beleuchtet im Sinne institutioneller Pfadabhängigkeit, wie die institutionellen Strukturen verschiedener wohlfahrtsstaatlicher Regime politische Kompetenzträger dazu führen, die charakteristischen politischen Antworten auf die demographische Alterung zu formulieren. Der zweite Abschnitt illustriert schließlich, wie Politikgemeinschaften peripher zum Mittelpunkt wohlfahrtsstaatlicher Institutionen allgemeine Politikpraktiken entwickelt haben, und zwar in Form einer kohärenten Kritik sowohl an den gegenwärtigen politischen Richtlinien als auch an politischen Programmen zum aktiven Altern. Hierbei wird deutlich, wie sich Wohlfahrtsstaaten selbst entgegen den Voraussagen der institutionellen Pfadabhängigkeit verändern. In einer Schlussfolgerung werden die Barrieren und Möglichkeiten für die politischen Agenden zum aktiven Altern betrachtet, die aus den derzeitigen institutionellen und politischen Landschaften in Europa hervorgehen. (ICG2)

This book reviews recent trends, reforms and lessons learned in the 29 OECD countries as they relate to ageing. Recent reforms have been driven mainly by fiscal factors - to adjust systems such as pensions and long-term care to the ageing of the baby boom generation. This remains a main concern in many countries. A new reform agenda is emerging, however, that marries fiscal objectives with broader social and economic policy goals. It focuses on active ageing, providing opportunities and incentives for people to contribute more actively in the labour market and society as they grow older. This