Suchergebnisse

In both Finland and Sweden, decentralisation has traditionally been an essential cultural policy aim. This article explores how, by pursuing decentralisation, the regional jurisdictions have been presented with more possibilities to fulfil their purposes and in this way, gain legitimacy in cultural policy. Based on the analysis of political, legal, and administrative documents, three main periods of regional decentralisation in cultural policies are identified: regions as vehicles of welfare policy, regionalisation, and competitive regions. In both countries, national governments have promoted the regional level's agency, and in doing so, potential institutional change in cultural policy. However, the increase of the regional level's role has been limited by the countries' strongly institutionalised cultural policy systems. ; peerReviewed

Yritysten innovaatiotoiminnan merkitys talouden kehitykselle on kiistaton. Sen sijaan käsitykset tämän innovaatiotoiminnan luonteesta ja reunaehdoista ovat merkittäviä tutkimuskohteita. Erilaiset aluekehitysteoriat ovat tarkastelleet näitä kysymyksiä spatiaalisista lähtökohdista muutamia vuosikymmeniä. Tosin näiden teorioiden ja lähestymistapojen juuret ovat huomattavasti vanhemmissa havainnoissa, jotka käsittelevät esimerkiksi taloudellisen toiminnan maantieteellistä keskittymistä ja sen merkitystä tai organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen luonnetta ja spatiaalisia vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa kohteena ja analyysikehikkona on yksi nykyisin vaikuttavista innovaatiotoiminnan ja alueellisen kehityksen suhteita tarkastelevista lähestymistavoista, niin sanottu alueellisen innovaatiojärjestelmän malli. Malli lasketaan usein myös yhdeksi laajemman innovaatiojärjestelmätutkimuksen näkökulmista kansallisen, teknologisen tai toimialoittaisen näkökulman rinnalla. Näiden mallien merkitys myös käytännön politiikkatoimien perustana on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuri eri maissa ympäri maailmaa. Alueellisen innovaatiojärjestelmän mallin ytimessä on oletus, että innovaatiotoiminnassa on kyse vuorovaikutteisesta oppimisesta, johon ympäröivä yhteiskunnallinen viitekehys vaikuttaa monin tavoin, eikä innovaatiotoimintaa voida siten ymmärtää tuntematta monia rakenteellisia ja institutionaalisia tekijöitä. Yleisesti innovaatiojärjestelmän voidaan määritellä muodostuvan toimijoista, näiden välisistä suhteista sekä taloudellisesti käyttökelpoisen tiedon tuottamiseen, leviämiseen ja hyödyntämiseen liittyvistä prosesseista. Alueellisesta näkökulmasta korostetaan yleensä yhdistävän tai läheisen maantieteellisen sijainnin tuottamia etuja näissä prosesseissa (esimerkiksi teknologiset ylivuodot, erikoistuneet resurssit ja instituutiot). Samoin korostetaan hiljaisen tiedon paikallistunutta luonnetta ja sen siirtämisen ongelmallisuutta vastakohtana esimerkiksi koodatun informaation usein suhteellisen helpolle ja edulliselle siirtämiselle maasta toiseen. Yhtenä tutkimuksen lähtökohdista on näkemys, että tyypillinen alueellisen innovaatiojärjestelmätutkimuksen metodologinen lähestymistapa on painottunut liiaksi ylhäältä alas -näkökulmaan. Eri maissa ja eri alueilla toteutettavien tutkimusten välisen vertailun ja tutkimustiedon kumuloitumisen edistämiseksi tarvitaan myös alhaalta ylös -tyyppistä metodologiaa soveltavia tutkimuksia. Tähän tässä esiteltävä tutkimus pyrkii: se kehittää em. lähestymistavan perustalta viitekehystä, joka yritystasolla ottaa huomioon keskeisiä innovaatiotoimintaan ja sen spatiaalisiin sidoksiin liittyviä tekijöitä. Erityisen merkittävänä nähdään innovaatiotoimintaan liittyvä yritysten ulkoinen vuorovaikutus verkostomuotoisina yhteyksinä toisiin yrityksiin ja muihin organisaatioihin sekä tällaisen vuorovaikutuksen mahdollinen kasautuminen aluetasolla. Empiirisesti tutkimus rakentuu kahden toisiinsa liitoksissa olevan yritystasoisen tutkimusaineiston pohjalle. Toinen näistä aineistoista rakentuu 360 yrityksen ja toimipaikan palauttamasta kyselystä ja toinen 37 yritysjohtajan haastatteluista. Kohteena olevat yritykset edustavat teollisuutta ja yrityspalvelualoja ja sijaitsevat Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston ja analyysin yhdistäminen tekee mahdolliseksi metodisen triangulaation, jolla pyritään varmistamaan tulosten monipuolisuus ja luotettavuus. Rakennetun viitekehyksen lisäksi tutkimus tuottaa empiiristä tietoa suomalaisten yritysten innovaatiotoiminnasta ja sen alueellisista, kansallisista ja kansainvälisistä kytkennöistä. Tutkimus päätyy muun muassa toteamaan, että varsinaisia aluetasolla rakentuvia laajoja innovaatiotoimintaan liittyviä yritysten välisiä systeemisiä kokonaisuuksia ei voida havaita. Tältä pohjalta esitetään johtopäätöksenä, että kyse on enemmänkin useilla tasoilla rakentuvista spatiaalisista innovaatiojärjestelmistä tai -ympäristöistä. Toisaalta tutkimus tuo esiin innovaatiotoiminnan monenlaiset merkittävät kytkennät aluetasolla, jotka perustuvat muun muassa alueellisiin työmarkkinoihin sekä yliopistoihin ja muuhun tiede- ja teknologiainfrastruktuuriin alueilla. Tutkimuksen pohjalta esitetään teoreettis-käsitteellisiä ja metodologisia tarpeita ja mahdollisuuksia alueellisen innovaatiojärjestelmämallin kehittämiseksi. Lopuksi tutkimuksessa esitetään normatiivisesti kolme erityyppistä alueellista innovaatioympäristöä, joiden piirteitä tutkimuksessa empiiriseen aineistoon perustuen havaittiin. ; The significance of innovation for economic development is very little debated today. Instead, debated are the characteristics and preconditions of innovation. In regional studies and regional science, several approaches and theories have evolved in the last decades to explore the spatial dimension of industrial innovation activities. These approaches, however, have their origins in much older observations dealing with, for example, geographical agglomeration of production and its effects or inter-organizational interaction and its dynamics in space. Serving as the subject and frame of analysis in the study, the regional innovation system (RIS) approach represents the present theorization on relationships between industrial innovation and regional development. This approach is often counted as one of the variants in the innovation system family, together with national, sector and technological variants. It is noteworthy that these models have had a remarkable impact on policy-making all over the world in the last ten years, underscoring also their social attractiveness. A core assumption in the regional innovation system approach is that innovation activities are based on interactive learning and are thus socially embedded processes which cannot be understood without taking into account their institutional and cultural contexts. A broad definition of an innovation system formulates that an innovation system is formed by actors, relationships and processes related to producing, distributing and using economically useful knowledge. From the regional perspective, it is usual to emphasize those advantages for innovation processes that are caused by co-localization or close geographical proximity among actors (e.g. technological spillovers, specialized resources and institutions). Those characteristics of tacit knowledge are also emphasized that make it highly localized and sticky contrary to codified information that may be relatively easy and cheap to transmit to another part of the globe by exploiting communication technologies, for example. One of the points of departure in this study was an assumption that a study conducted in the RIS fashion typically follows a top­down methodology, although also studies from the bottom-up perspective are needed in order to facilitate comparisons between different empirical studies and to ensure an effective cumulation of research knowledge. This is where the study aims to make its mark: based on the RIS approach, it pursues to develop a framework that takes into account firm-level core determinants of innovation activities and its spatial ties. Here firms external interaction related to innovation as network-type linkages to other firms and organizations as well as its potential concentration on the regional level are considered to be of particular interest. Empirically the study is based on two connected firm-level data-sets, one of which consists of a survey with 360 respondent firms and business units and the other of 35 firms based on 38 executive interviews. These firms represent manufacturing and business services industries and they are located in Tampere and Jyväskylä Regions in Finland. The regions, on the one hand, are comprised of institutionally fairly rich innovation environments but, on the other hand, include also some less-favoured sub-regions. Concerning the analysis of the study, a combination of the two data-sets enables methodical triangulation which aims at securing both the diversity and the reliability of the outcomes. In addition to the constructed framework, the study results in empirical information on the Finnish firms innovation activities and their regional, national and international linkages. The outcomes show, among other things, that there are no particular innovation-related systemic inter-firm entities formed at the regional level. Based on this, the conclusion is that innovation systems, or environments, are spatially multi-level. On the other hand, the study brings forward many of those regional-level ties and linkages that are important for innovation activities, such as regional labour markets, universities and other science and technology infrastructure in the regions. Based on the study, many prospects are pointed out and discussed to contribute to the theoretical and methodological advance of the regional innovation system approach. Finally, originating from the empirical observations, three normative models of distinctive regional innovation environments are presented.

Forests and forest-based bioeconomy have central roles in the contemporary sustainability transition. However, the transition towards a bioeconomy is loaded with tensions regarding economic growth, ecological integrity, and social justice. These tensions reproduce varying transition discourses. Political actors at the level of the European Union (EU) and nation states take part in the processes creating the discourses and aim to govern the forest bioeconomy-based transition in certain directions viewed as favourable. The transition tensions are strongly felt in regions that are rich with forest resources but poor in terms of economic and political power, called 'forest peripheries'. In this study, we explored how the forest bioeconomy discourses are downscaled in the development of the forest peripheries in East and North Finland. We examined the ways in which the regional development actors interpret prevailing forest-related policies and reproduce or challenge associated forest discourse(s). The focus was on the linkages between the macro-policies and the regional development, uncertainties that relate to the practical implementation and realisation of the policies, and the conflicts and power relations between the policies, practices, and the actors behind them. As a research strategy, we used embedded triangulation, where the interviews of development actors as initial data were contrasted with policy documents as the supportive data.For the analysis, we used the critical discourse analysis. From the policy documents, we identified the 'You can have it all (if you close your eyes)' discourse as the most hegemonic discourse, which aims to merge all the sides under the sustainable forest bioeconomy that favours the biomass regime. From the interviews, we identified three interlinked regional forest bioeconomy discourses: 1) 'You can have it all is possible', 2) 'You can have it all is dependent on many ifs', and 3) 'You can have it all runs into conflicts'. The first discourse reproduced the hegemonic ...