Suchergebnisse

Pro gradu ­tutkielma koostuu seuraavista osista: Rouvinen, Kaisa. Lisääntymisterveydenhuollon haasteet ja naisten hyvinvointi vähiten kehittyneissä maissa. Tampereen yliopisto. Terveystieteen laitos. Kirjallisuuskatsaus. Osasuoritus Pro gradu ­tutkielmaan. 26 s. 2003 Rouvinen, Kaisa. Quality of care in reproductive health services at health posts in Nepal. International EuroQuan Conference on Quality and Nursing Practice. Proceedings. Norsk sykepleieforbund. 1997; 224-231. Rouvinen, Kaisa. Quality of care in reproductive health services at five government health posts in Siraha District, Eastern Nepal. A dissertation submitted to the University of Liverpool (School of Tropical Medicine) in partial fulfilment of the degree of Master in Community Health. 95 pages. 1996 ; 1. JOHDANTO 6 2. LISÄÄNTYMISTERVEYS KEHITYKSEN INDIKAATTORINA 7 3. NAISEN ELÄMÄN TÄRKEÄT JA KRIITTISET VAIHEET 10 3.1. RASKAUS JA SYNNYTYS - TURVALLISEN ÄITIYDEN TAVOITE 10 3.2. PERHESUUNNITTELU JA ABORTTI 15 3.3. HIV JA MUUT SUKUPUOLITAUDIT 17 3.4. LAPSETTOMUUS JA LAPSEN SUKUPUOLI 19 3.5. SUKUPUOLIELINTEN TRADITIONAALINEN SILPOMINEN 20 3.6. KÖYHYYDEN, TRADITIOIDEN JA OLOSUHTEIDEN MERKITYS 22 4. HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET 23 LÄHTEET 26 QUALITY OF CARE IN REPRODUCTIVE HEALTH SERVICES AT FIVE GOVERNMENT HEALTH POSTS IN SIRAHA DISTRICT, EASTERN NEPAL ACKNOWLEDGEMENTS 1 TABLE OF CONTENTS III LIST OF TABLES VI LIST OF FIGURES VII LIST OF ABBREVATIONS AND ACRONYMS VIII GLOSSARY IX EXECUTIVE SUMMARY X CHAPTER 1. INTRODUCTION 1 1.1. THE CLIENT AND THE CONCERN 1 1.1.1. Save the Children US in Nepal 1 1.1.2. Save the Children Siraha project 1 1.1.3. Problem statement 2 1.2. THE STUDY 2 1.2.1. Study question 2 1.2.2. Aim and objectives of the study 2 1.2.1. Action plan and accomplishment of the study 3 1.3. STUDY LOCATION 4 1.3.1. Nepal 4 1.3.2. Siraha District 4 CHAPTER 2. LITERATURE REVIEW 6 2.1. GLOBAL VIEWS OF WOMEN'S HEALTH 6 2.2. PRIMARY HEALTH CARE IN NEPAL 8 2.2.1. Safe Motherhood and Family Planning 8 2.3. QUALITY IN HEALTH CARE 10 2.3.1. What is quality? 10 2.3.2. Approaches to assessment of quality in health care 10 2.4. SELECTED ISSUES IN QUALITY OF HEALTH CARE 14 2.4.1. The structure of the health care and its relevance in quality assessment 14 2.4.2. Health care providers' job motivation and its impact on quality of health care 15 2.4.3. User satisfaction 16 2.5. CONCLUSION 17 CHAPTER 3. METHODOLOGY 19 3.1. EVALUATION OF HEALTH POST FACILITIES AND SERVICE ARRANGEMENTS 20 3.1.1. Study location 20 3.1.2. Selection of health posts 20 3.1.3. Issues and variables used to explore the objective 20 3.1.4. Tools and strategies of data collection 20 3.2. EXPLORING HEALTH CARE PROVIDERS' PERCEPTIONS ABOUT THE QUALITY OF CARE 21 3.2.1. Study population 21 3.2.2. Selection of informants 21 3.2.3. Issues and variables used to explore the objective 21 3.2.4. Tools and strategies of data collection 21 3.3. DESCRIBING THE LEVEL OF USERS' SATISFACTION 22 3.3.1. Study population 22 3.3.2. Selection of informants 22 3.3.3. Issues and variables used to explore the objective 22 3.3.4. Tools and strategies of data collection 23 3.4 ADDITIONAL DATA COLLECTION METHODS 24 3.5. PRE-TESTING AND TRANSLATION 24 3.6. DATA HANDLING AND STORAGE 25 3.7. DATA ANALYSIS 25 3.8. QUALITY ASSURANCE AND ENCOUNTERED CONSTRAINTS IN DATA COLLECTION 25 CHAPTER 4. RESULTS 27 4.1. EVALUATION OF HEALTH POST FACILITIES AND SERVICE ARRANGEMENTS 27 4.1.1. Location and accessibility 27 4.1.2. Target population and service statistics 27 4.1.3. Sub-health posts, outreach clinics and staffing 28 4.2.4. Waiting facilities at health posts 28 4.1.5. Rooms for counselling and MCH and FP services 28 4.1.6. Infection prevention 29 4.1.7. Equipment and instruments for use in MCH and FP 29 4.1.8. Availability of contraceptives and essential medicines 29 4.1.9. IEC material and activities 29 4.1.10. Record keeping and reporting 30 4.1.11. Health post management and supervision 30 4.1.12. Conclusion 30 4.2. HEALTH CARE PROVIDERS' PERCEPTION ABOUT THE QUALITY OF CARE 31 4.2.1. Job satisfaction and experience as a health care provider 31 4.2.2. Health workers' perception of what is good quality in health care 32 4.2.3. Health workers' perception about users' expectations 33 4.2.4. Health workers' suggestions for improvement of health care 33 4.2.5. What are the specific reasons for low utilisation of FP and AN services 34 4.2.6. Conclusion 35 4.3. QUALITY OF CARE FROM THE USERS' POINT OF VIEW 35 4.3.1. The sample 35 4.3.2. Perceptions of the quality of care 37 4.3.3. Suggestions for improvement for the quality of care at a health post 40 4.3.4. Conclusion 40 4.4. SUMMARY OF RESULTS 41 CHAPTER 5. DISCUSSION 43 5.1. IMPACTS OF STRUCTURE OF HEALTH CARE ON QUALITY OF THE SERVICE 43 5.1.1. Accessibility 43 5.1.2. Clinical settings and procedures 44 5.1.3. Service arrangements 44 5.2. HEALTH WORKERS' ROLE 47 5.2.1. Users' expectations contradicting providers' perceptions 47 5.2.2. Implications of health workers' perceptions for improvement of quality 48 5.2.3. Job motivation 48 5.2.4. Quality assurance cycle 50 5.3. CONCLUSIONS 50 5.4. COMMENTS ON METHODS USED IN THE STUDY 51 CHAPTER 6. RECOMMENDATIONS 53 REFERENCES 54 APPENDICES APPENDIX 1 PHOTPGRAPHS: WALL PAINTINGS AND TBA TRAINING 58 APPENDIX 2 MAPS OF NEPAL AND SIRAHA DISTRICT 59 APPENDIX 3 INVENTORY FORM FOR HEALTH POST FACILITIES 60 APPENDIX 4. BACKGROUND VARIABLES 70 APPENDIX 5.A STRUCTURED QUESTIONNAIRE FOR USER EXIT INTERVIEW 71 APPENDIX 5.B MAITHALI TRANSLATION OF THE QUESTIONNAIRE 75 APPENDIX 6 EVALUATION OF HEALTH POST FACILITIES AND SERVICE ARRANGEMENTS 79 APPENDIX 7. FINDINGS FROM HEALTH PERSONNEL IN-DEPTH INTERVIEWS 84 APPENDIX 8. USERS' EXPRESSIONS OF THE QUALITY OF CARE. QUOTATIONS. 85

"
Voting advice applications (VAA) have supported Finnish voters for over 20 years in their voting decisions in general elections. Most Finnish VAAs are planned and provided by the media, and they are based on matching opinions of individual candidates with an individual VAA users before elections. Nowadays, in Finland, VAAs are important for almost all age groups. Among the youngest voters VAAs are viewed as the most important source of information to support voting decisions.

The book provides up-to-date and comprehensive picture over the role and significance of VAAs in the Finnish political system and in the political communication arena. Research topics deal also with VAA journalism and how candidates perceive VAAs. Research data and data materials in use are wide-ranging. They range from survey data sets to questions of VAAs and from interviews of candidates and VAA producers to media content about VAAs. Theoretical research questions are mostly related to the democratic value of VAAs. This perspective is central also in the end of the book, which opens possible future pathways for the VAAs." - "Vaalikoneilla on Suomessa yli 20 vuoden historia. Suurin osa suomalaisista vaalikoneista on median toteuttamia ehdokasvaalikoneita. Niiden merkitys vaalitiedon lähteenä on kohonnut maassamme merkittäväksi lähes kaikissa äänioikeutettujen ikäryhmissä. Nuorimmille äänestäjille vaalikoneet ovat jo merkittävin äänestyspäätösten tietolähde.

Teos tarjoaa ajantasaisen ja kattavan kuvan vaalikoneiden nykyisestä asemasta suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ja viestintäkentässä. Uusia tutkimuksellisia näkökulmia ovat vaalikonejournalismi sekä ehdokkaiden näkemykset vaalikoneista. Tutkimusaineisto koostuu valitsijakyselyistä, vaalikoneiden analyysista, vaalikoneita koskevista uutisista sekä ehdokkaiden, kampanjavastaavien ja vaalikoneiden tekijöiden haastatteluista. Kirja lähestyy vaalikoneita erilaisista demokratianäkökohdista ja pohtii laajasti myös vaalikoneiden kehittämismahdollisuuksia."

Tutkimukseni aiheena on pelikokemukset johtamisen simulaatiopelillä ja kokemuksista saatujen merkitysten tulkinta. Tutkimuskysymykseni on Millainen kokemus esimiespelin pelaaminen on Lapin yliopiston eMBA-kurssin opiskelijoille ja millaisia tuloksia pelaaminen tuotti heille johtamisen kehittämiseen? Tutkimukseni tavoitteena on arvioida simulaatiopelin pelaamisen kokemuksia ja niiden tuloksia johtamisosaamisen kehittämisessä. Henkilöjohtamiseen sopivia simulaatiopelejä, jotka perustuvat tieteellisiin teorioihin, on vielä vähän. Simulaatiopelien on todettu sopivan hyvin johtamisen opettamiseen, koska ne tukevat johtamisen monimuotoisuuden kokemista paremmin kuin perinteiset kouluttamismuodot. Tutkimuksen teoreettis-menetelmällinen lähestysmistapa on fenomenologis-hermeneuttinen eli keräsin pelikokemuksia ja tulkitsin niiden merkityksiä. Tutkimus osallistuu keskusteluun joh-tamistaitojen kehittämiseen pelaamalla. Tutkimus perustuu kokemuslähtöisen sekä käytäntölähtöisen oppimisen teorioihin. Laadullisen tutkimukseni aineisto on kerätty oppimispäiväkirjoilla ja ryhmäkeskustelulla. Tutkittavina olivat 20 Lapin yliopiston eMBA-johtamisvalmennettavaa. Tutkittavat pelasivat peliä noin neljä kuukautta. Pelaaminen auttoi ymmärtämään esimiestyötä. Pelaajat löysivät johtamistaitoihinsa kehitettävää verratessaan itseään pelin teoreettiseen ihannejohtamismalliin. Pelaajien pelatessa yhdessä oman työyhteisön kanssa peli toimi johtamiskäytänteen pelkistettynä kuvauksena ja kehittämisen apuvälineenä. Pelin käytön kokemukset vaihtelivat alun epätoivosta ja vaikeuksien voittamisesta pelin hallintaan ja onnistumisiin. Pelaajat suorittivat pelissä ammatillista muotouttamista eli toistivat peliä ja löysivät syys-seuraussuhteita oman toiminnan ja pelin teorioiden välillä. Muotouttaminen on yksi vaihe johtamisidentiteetin kehittymisessä. Peli toimi mestarikisälli -mallisesti pelin ohjatessa ja opastaessa pelaajaa mahdollistaen hänelle turvallisen harjoitteluympäristön. Pelaajat nimesivät itselleen pelin lopussa ammatillisia kehittymisen tavoitteita kuvaten millaiseksi johtajaksi he haluavat kehittyä. ; Theme for this research is the use of simulation game in developing leadership skills. Research problem is What kind of experience is it for Executive MBA-students in Lapland's university to play Productive Leadership-game and what kind of results players achieve for their leader-ship development? The research examines the effect of Leadership Simulation game in the development of leadership skills. Experiences and game outcomes of Executive MBA students from Lapland University were used to measure the effectiveness in learning through Simulation Games. A target group of 20 students played the Simulation game for about 4 months and research material was collected from their learning diaries and group discussions. The objective of my study is to evaluate experiences of playing simulation game and assess how results affect the players' leadership skills. There is still lack of simulation games suitable for leadership development. Simulation has been found to be suitable for training leadership because it is almost impossible to learn complicated leadership structures through traditional training methods. The theoretical and methodological approach of this study is Phenomenological and hermeneutical, in other words gathering experiences and interpreting their significances. The study is based on experiential and practice-based learning theories. The target groups experiences of the Simulation game varied from despair and difficulties in the beginning to winning and finally to feeling in control of the game which eventually lead to success. When players played together in their own work community the game served as a simplified description of leadership practices, thus as tool for developing the organization's leadership. Playing helped to understand the supervisors' work. Players identified and were able to name a few development needs in their leadership skills after comparing themselves with what they applied based on the leadership theory and what they gained from using the Simulation learning method. The players carried out professional formation during the play, in other words repeated the game and found the cause-effect relationship between game theories and players' operations and actions in the game. The formation is an essential phase when developing a person's leadership identity. The game produced a master-apprenticeship-like environment by directing and guiding the players and giving them a safe practicing setting where a player can repeat actions as many times as needed without disrupting their real organization.

"Matthias Alexander Castrén's (1813–1852) Luentoja suomalaisesta mytologiasta ('Lectures on Finnish Mythology', originally Swedish 'Föreläsningar i finsk mytologi') is a key work in the research history of Finnish mythology. This is the first Finnish translation of it. Despite 'Lectures' in the label, the work is a coherent book. It makes a systematic approach to ancient Finnish religion on the basis of earlier mythographers, Castrén's fieldwork among Finnic peoples and the latest European research trends of the first half of the 19th century. Even though Castrén's Lectures significantly developed Finnish mythography and it served as a standard work for half a century, its significance was largely forgotten when new research paradigms were introduced in the course of the 20th century. The work is an important part of the history of Finnish research in religions, linguistics and ethnography and it also reflects the state of the study of mythology in Europe in the middle of the 19th century. The book is lively written and therefore, it meets the taste of the general public in addition to researchers. This edition includes a concise introduction to Lectures' historical context, a scientific commentary and exhaustive indexes.

M. A. Castrén is renown especially as a linguist and explorer who worked among Siberian peoples but his work was marked also by interest in Finnishness at a time when the idea of a Finnish nation was developing. Lectures was Castrén's last work. He finished the book in his deathbed, and it was published posthumously in 1853.

The translator and editor of the Lectures, Joonas Ahola, PhD, is an expert in Old Norse language and mythology as well as kalevala-meter poetry. The other author of the introduction, Karina Lukin, PhD, is an expert of North Siberian cultures and 19th century expeditions among them.
"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää poliittisen eliitin toimintaa ja työmoraalia Suomen eduskunnassa. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston pohjalta ja soveltamalla yhteiskuntatieteen ja oikeustieteen tutkimusmetodeja. Tilastotietoa kerättiin kahdeksientoista (18) valtiopäivien täysistunnoista vuosien 1970-1998 väliltä. Valiokunnista kohteena oli vaalikausi 1991-1994. Yhteensä aineistoon sisältyi 6 078 pöytäkirjaa ja näiden 520 869 läsnä- ja poissaolomerkintää. Lisäksi tarkasteltiin valtiopäivien historiaa, sekä lobbausta eli valiokuntien kestityksiä. Tärkeimmät säädökset olivat valtiopäiväjärjestys, Suomen perustuslaki ja eduskunnan työjärjestys. Tutkimustuloksena todettiin mm. seuraavaa. Kansanedustajan toimi ei ole enää perinteinen luottamustehtävä. Kansanedustaja on ammattipoliitikko, ja hänen toimensa nimikkeeksi sopisi käsite 'luottamusvirka'. 'Edustajanpalkkiokaan' ei ole 'palkkio' vaan kuukausitulo, ja siihen voisi soveltaa vanhaa virkamiespalkan elatusteoriaa. Kansanedustaja saa elatusta siitä, että hän antaa työvoimansa valtion, puolueen ja kansan käytettäväksi. Eduskuntatyö kaipaisi perusteellista remonttia. Tulisi pohtia ainakin välikysymyksen tarpeellisuutta, täysistuntojen päätösvaltaisuusrajaa, varamiesjärjestelmää ja valiokuntien asiantuntijakuulemisia. Asiantuntijat ovat liian usein samoja henkilöitä, he edustavat julkista valtaa, ay-liikettä ja erilaisia etujärjestöjä. Puhemiesneuvoston valtaa - ja henkilöön perustuvaa auktoritatiivista valtaa - voisi rajoittaa asettamalla puhemiehen (ja varapuhemiesten) toimikaudelle määräaika. Eduskunnan kollektiivinen moraali muodostuu majoriteetti- ja senioriteettiperiaatteen pohjalta ja ilmentää usein kokeneempien edustajien käsitystä oikeasta ja väärästä. Taustajoukoista ja puolueensa tuesta riippuvainen ammattipoliitikko menettää herkästi yhteyden äänestäjiensä arkipäivään. Tällöin "oikea" voi hämärtyä ja edustajan etu nousee tärkeimmäksi. Esimerkiksi valiokuntien kestitysten suhteen on tulevan korruptiolain aikana syytä olla takavuosia varovaisempi. Kollektiivinen työmoraali näkyy edustajien tekemistä päätöksistä ja siitä, miten eduskunta tulkitsee, toteuttaa ja uudistaa instituutiota itseään koskevaa lainsäädäntöä. Yhtenä trendinä ilmenee eduskuntatyöhön kohdistuvien kontrollinormien lieventäminen, toisena demokratian vaatima mutta käytännössä paikoin näennäiseksi jäävä avoimuus. Eduskunnan sisäisten sääntömuutosten yhtenä funktiona voi olla jopa tarkoitus antaa suojaa kansalaiskontrollia vastaan. Poissaoloja on ollut eduskunnan alkuvuosista lähtien. Kaikki edustajat eivät saavu ajoissa valtiopäiville eivätkä kaikki osallistu äänestyksiin, vaikka ilmoittautuvat läsnäoleviksi. Salista poistumisen yhtenä syynä voi olla halu välttyä poliittiselta kannanotolta. Suuria poissaoloja ovat aiheuttaneet yöistunnot, maanantaipäivät, istuntokausien loppumiskiireet ja välikysymysten ministerivastaukset. Runsaita henkilöpoissaoloja ovat aiheuttaneet sairaus, virka- ja ministerintehtävät, 1990-luvun alussa myös loikkaukset ja ristiriidat puoleen kanssa. Aineiston valiokuntakokouksista päätösvaltaisena oli alkanut noin 70 % ja loppunut noin 65 %. Suurin vajaavaltaisuuden aiheuttaja oli asiantuntijakuuleminen. Ratkaiseva hallituksen esityksen toinen käsittely oli tehty päätösvaltaisesti, mutta muuten asioita oli viety eteenpäin vajaavaltaisena. Jos päätösvalta-vaatimus olisi ollut ehdoton, asia olisi voinut jumiutua valiokuntaan ja hidastaa eduskuntatyötä. Poikkeuksena päätösvaltaongelmiin oli toimintatavoiltaan erilainen, edustajia ministeristöön nostava valtiovarainvaliokunta. Eduskunnassa on hiljaisia puurtajia eli lainsäädäntötyön tekijöitä, mutta myös poissaolijoita. Poissaolijat jakautuvat puolueensa hyväksi työtä tekeviin poliitikkoihin ja edustajiin, joiden poissaoloihin löytyy ehkä selitys mutta ei puolustusta. Hiljaisen puurtajan työpanos jää usein näkymättä, ja julkinen kuva muodostuu tunnetuista poliitikoista. Ajan mittaan hiljainen puurtaja voi kuitenkin tulla palkituksi arvostetulla eduskunta- tai ministeritehtävällä. Eduskunnassa on korkeaa kollektiivista ja korkeaa yksilöllistä työmoraalia, mutta myös päinvastaisia ilmentymiä. Työmoraalilla ei ole keskimäärää, sillä on kasvot. Poliittiseen eliittiin kuuluu henkilöitä, jotka käyttäytyvät epäeettisesti jos heitä ei valvota - mutta niin heitä kuuluu kaikkialle yhteiskuntaan, äänestäjiinkin. Yleistää ei pidä; jokaista on kohdeltava omana henkilönään. 1980-luvun alkupuolella keskimääräinen poissaolo täysistunnon nimenhuudosta oli noin 20 henkilöä (10 %). Vuonna 1989 työjärjestykseen lisättiin mahdollisuus ilmoittautua läsnäolevaksi nimenhuudon jälkeen. Samana vuonna keskimääräinen poissaolo oli jo 31 henkilöä (15 %). Valtiopäiviin 1994 vaikutti mm. liittyminen Euroopan unioniin, ja silloin nimenhuudosta oli poissa keskimäärin 36 henkilöä (18 %). Sama 36 henkilöä toistui vuonna 1997, jolloin yhtenä syynä olivat äitiyslomat. Vuonna 1998 eduskunta muutti tilastonsa julkisiksi ja syksyn poissaolot lähtivät jyrkkään laskuun. Vuoden keskimääräinen poissaolo nimenhuudosta oli 29 edustajaa (14 %). ; The purpose of the research was to examine the operation of the political elite in the Finnish Parliament.The study is based on both quantitative and qualitative data, and the research methods used are derived from jurisprudence and the social sciences. The statistical data of plenary sessions were collected from 18 parliaments in years 1970-1998, and the data of parliamentary committees from the legislative period of 1991-1994. In all, the data consisted of 6,078 recorded minutes and 520,869 registrations of attendance and non-attendance. The qualitative data consisted of historical surveys of parliament's early years and of surveys of lobbying parliamentary committees. The most important statutes in the normative examination were Parliament Act, the Finnish Constitution and the Parliamentary Order of the Day. The actual work of a parliament member is no longer based on the position of trust. The position has now a more professional character, and the representative has in a way become a professional politician. In fact, the term "office of trust" might most appropriately describe an elected representative's work at present. Even today representatives are paid a "reward" for their services. The use of the term "subsistence" could better refer to the total sum of a monthly income and various other benefits. Subsistence, it also could imply that the representatives contribute their work for the use of the state, of the party and the people. Parliamentary regulations still need a fundamental restructuring. More widely it should be discussed the usefulness of interpellation, the quorum of plenary sessions, the system of deputy members and the system of hearing outside experts at the committee work. The power of the Speakers could be reduced by limiting the office years of the Speaker (and Deputy Speakers). In a parliament, collective morale is moulded by the principle of majority and seniority. Members with fewer years of service have to accept the decisions taken by the more experienced colleagues. Therefore, the collective morale mainly reflects the senior representative's perceptions of right and wrong. A professional politician, depending on political background and party, lost readily genuine contact with the everyday life of voters. Therefore the meaning of the word "right" can be obscured. For example, in committee work they should be more careful with lobbyism in future, when parliament pass a law for representative's corruption. The collective work morale of parliament manifests in the decisions taken. It is also visible in how the members interpret, implement and reform legislation concerning parliament institution. One trend seems to be moderating the norms used in controlling parliamentary work. Another trend is the requirement of openness, demanded by democracy, which, however, often remains quite superficial. It actually seems some times that the internal reforms of parliamentary regulations have been made to protect parliament against its control by citizens. Absences have always been there and they have been discussed since early days of parliament. All the representatives do not turn up in time when parliament begins its work, and some representatives leave the main auditorium as soon as the roll call is over. One reason for an early departure may be try to avoid taking political stand. In the years examined major non-attendance have been caused by night sessions, Monday sessions, ending of term of parliamentary sessions and interpellations debates during Cabinet minister's respond. As to individual representatives non-attendance have been increased by illness, ministerial and official duties or official journeys. In the early 1990s some non-attendance were caused by representatives who went over to another party or had conflicts with their own party. In research material some 70% of committee meetings had started with the presence of a quorum, but when they were adjourned the quorum had dropped to 65%. Hearing outside experts was the major reason for non-quorum meetings. In the decisive second reading of a government proposal there was always the presence of a quorum. If the demand for a quorum had been applied faithfully in all cases, the matter under discussion would probably have delayed the work of parliament as a whole. In this respect, the state financial committee was an exception, because it operates different and helps parliament members in their political career by promoting them to ministerial positions. In parliament work some of the members can be clearly identified as the quiet hard workers. On the other hand, the degree of non-attendance can be high. The conscientious representatives who attend meetings actively are "legislators", while the absent could be divided into "professional politicians" working for their own party or representatives whose absence can be explained but not really defended. The input of a single, hard- working representative often remains invisible. The public image of parliament is primarily created by the well-known professional politicians. A quiet hard-working can, however, in the long run be rewarded with visible parliamentary or ministerial duties. High collective and individual work morale is still to be seen in parliament, but just the opposite may also manifest itself. Morale is something that cannot be expressed in terms of an average, since morale has a face. There will always be members of the political elite who, if uncontrolled, will act unethically. But the same holds true for the rest of society, including the voters. Therefore we should avoid making generalisations and, instead, we should regard each member of parliament as an individual person with his or her own human characteristics. As the early 1980s the average number of absentees in the roll call of plenary sessions was 20 members (10%). In 1989, after an order reform, it became possible to register as present even after the roll call of plenary sessions. In that year 31 members on average (15%) were absent during the roll call. In 1994, when Finland was negotiating its membership in the European Union, on average 36 members (18%) were absent during the roll call. In 1997 the same 36 was caused by a large number of maternity leaves. In 1998 when parliamentary statistics were made public, the average number of absentees was 29 members (14%).