Suchergebnisse

This study aimed to find out which countries around the world require psychosocial hazards and workplace violence to be assessed by employers through a mandatory occupational risk assessment process and to compare the type of legislation between countries. We systematically searched the International Labour Office (ILO) "LEGOSH" database for documents published during the period between December 2017 and February 2018. The search included 132 countries, of which 23 were considered as developed and 109 as developing according to the United Nations. Our review showed that most countries (85, i.e., 64%) have not included mandatory psychosocial risk assessment and prevention in their national occupational safety and health legislation. Moreover, we found differences between developed and developing countries, showing that developed countries more frequently have legislative measures. Within developed countries, we also found differences between countries following the Scandinavian model of workplace health and safety culture and other countries. Moreover, in many countries, workplace violence was prohibited only if it involves an offence to moral or religious customs. In conclusion, the marked difference in psychosocial hazards and workplace violence regulations among countries leads to unequal levels of workers' protection, with adverse effects on global health.

Koronaviruksen leviäminen Suomeen vuonna 2020 joudutti jo käynnissä olevaa terveyspalveluiden digitalisointia. Digitalisaation leviäminen on nostanut riskiä eriarvoisuuden lisääntymiseen eri potilasryhmissä.
Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena oli kuvata paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kokemuksia terveydenhuollon etäpalveluiden mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä hoidossa COVID-19 aikana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää etäpalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa sekä ammattilaisten koulutuksessa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena haastattelututkimuksena, joka koostui paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden (n=30) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat valittiin satunnaisotannalla yhden keskisuuren kaupungin asiakasrekisteristä. Haastattelut toteutettiin puhelimitse helmikuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana. Litteroidut tekstit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista muodostui neljä pääluokkaa ja yhdeksän yläluokkaa. Paljon palveluita tarvitsevat toivat esiin etäpalveluiden terveyttä ja hyvinvointia edistäviä mahdollisuuksia, kuten omahoidon mahdollistuminen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen etäpalveluilla. Haastateltavien kokemusten mukaan etäpalveluiden saavutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja saatavuus sekä palveluihin pääsyä edistävät toimenpiteet. Etäpalveluihin liittyvään osaamiseen vaikuttavat tekijät olivat taitoihin tai sairauteen liittyvät haasteet, ohjelmien käytettävyyteen liittyvät haasteet sekä etäpalveluiden koulutuksen ja ohjauksen puuttuminen. Etäpalveluiden käyttöön liittyvät mieltymykset liittyivät henkilökohtaisiin syihin sekä fyysistä läsnäoloa vaativiin asiakkaisiin ja käynteihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäpalveluiden saatavuus ja käytettävyys sekä paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden digitaalinen osaaminen vaikuttavat etäpalveluiden käyttöön. Etäpalveluita pitäisi kehittää helppokäyttöisemmiksi ja tarjota palveluita monipuolisesti erityisesti niille, joiden digitaalinen osaaminen on riittävä etäpalveluiden käyttöön. Etenkin videovastaanoton mahdollistaminen koettiin tärkeäksi. Lähipalveluita on tärkeää edelleen tarjota niitä tarvitseville.

This study aimed to find out which countries around the world require psychosocial hazards and workplace violence to be assessed by employers through a mandatory occupational risk assessment process and to compare the type of legislation between countries. We systematically searched the International Labour Office (ILO) "LEGOSH" database for documents published during the period between December 2017 and February 2018. The search included 132 countries, of which 23 were considered as developed and 109 as developing according to the United Nations. Our review showed that most countries (85, i.e., 64%) have not included mandatory psychosocial risk assessment and prevention in their national occupational safety and health legislation. Moreover, we found differences between developed and developing countries, showing that developed countries more frequently have legislative measures. Within developed countries, we also found differences between countries following the Scandinavian model of workplace health and safety culture and other countries. Moreover, in many countries, workplace violence was prohibited only if it involves an offence to moral or religious customs. In conclusion, the marked difference in psychosocial hazards and workplace violence regulations among countries leads to unequal levels of workers' protection, with adverse effects on global health.

Potilastietojärjestelmien toimivuus on terveydenhuollon ammattilaisten työn sujuvuuden kannalta tärkeää. Tutkimme fokusryhmähaastattelujen avulla ammattilaisten työprosesseja, tietojärjestelmien käyttökokemuksia ja stressaavuutta, sekä niiden vaikutuksia työhyvinvointiin. Haastattelujen analyysi toteutettiin käyttäen sisällön analyysiä.
Tekniset ongelmat kuten käyttökatkokset ja hitaus, moniin järjestelmiin vaadittava kirjautuminen ja monien järjestelmien yhtäaikaiskäyttö aiheuttivat terveydenhuollon ammattilaisille stressiä. Organisaatioiden välistä yhteistyötä hidasti sähköisen potilastiedon puuttuminen. Puutteelliset lääkitysmerkinnät aiheuttivat stressiä työntekijöille sekä huolen potilasturvallisuudesta. Potilastiedon kirjaamiseen ei aina tuntunut riittävän aikaa, jolloin yritettiin kirjata lyhyesti tai työvuoron päätteeksi. Työn keskeytysten ja eri näkymien välillä hyppelyn koettiin häiritsevän kirjaamista. Ohjelmien välisiä toiminnallisuuksia toivottiin lisää, jotta kirjaamiseen käytetty aika vähenisi ja kertakirjaaminen riittäisi.
Kokonaisuudessaan tietojärjestelmiä ja niihin kirjaamista ei kuitenkaan pidetty työn suurimpana stressitekijänä, vaan potilastyöstä tai ajoittaisesta työryppäästä aiheutuva rasitus oli monen työntekijän kohdalla ensisijaista. Erääksi työhyvinvoinnin parantamismahdollisuudeksi nimettiin koulutus, joka antaisi valmiuksia muuttuvaan digityöhön. Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että palautteen antamisen mahdollisuudet tietojärjestelmistä olivat vähäiset.
Työn sujuvuuden (tehokkuuden ja laadun) ja alan houkuttelevuuden kannalta olisi keskeistä, että terveydenhuollon työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehdittaisiin poistamalla tunnistettuja stressitekijöitä: parantamalla tietojärjestelmien vakautta, kehittämällä kertakirjautumista sekä tiedonhaun ja kirjaamisen käytettävyyttä, tarjoamalla kirjaamiseen rauhallinen työympäristö ja parantamalla luotettavan, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuutta muista organisaatioista. Ammattilaisten antaman palautteen tulisi näkyä järjestelmien kehittämisessä, ja järjestelmien käyttötaitoa ja digityötapoja pitäisi kehittää organisaatioissa systemaattisesti. Jatkotutkimuksissa on tarpeen seurata terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia organisaatioiden välisen tiedonkulun kehittymisestä.

The COVID-19 pandemic has led to an increase in the digitalisation of services that poses the risk of digital exclusion, especially among older adults. We examined the predictors of Internet use for services and its increase or decrease among a longitudinal population-based sample of 1426 older adults from Finland aged between 70 and 100 years, gathered in 2017 and 2020. High education and high income positively predicted the use of the Internet for services, and age, deteriorated health and deteriorated memory negatively. High age, low education and a change to living alone predicted a decrease in use. High education predicted the increased Internet use due to COVID-19. Thus, it seems that those older adults who have low education level are very old, whose health or memory has deteriorated and those who have changed to living alone are particularly in danger of digital exclusion. Actions targeted to these people are needed.

In recent years, digital health care and social welfare services have been spreading rapidly and partly replacing face-to-face services, particularly in developed countries. This may lead to a pronounced digital inequality. This population-based study of Finnish adults ( N = 4495) examined the associations of offline resources with perceived benefits from online services and the mediating effects of access, skills and attitudes in these associations. The results indicated that those with lower personal, economic and social offline resources perceived online services as less beneficial. This was largely explained by poor access to the services, poor digital skills and negative attitudes towards online services. To increase equality, it would be important to improve Internet access and digital skills and implement means to address negative attitudes, especially among vulnerable groups. Moreover, online health and social welfare services should be designed to be more inclusive.

Psykiatrisia avohoidon palveluita on digitalisoitu aktiivisesti jo ennen koronavirusepidemiaa, mutta varsinkin epidemian käynnistymisen jälkeen etäasioinnin merkitys on kasvanut. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka koronaepidemia on vaikuttanut psykiatristen avohoitokäyntien toteutusmuotoon ja kuvailla psykiatristen erikoissairaanhoidon palveluiden johtajien kokemuksia etäasioimisesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psykiatristen avohoitopalveluiden arvioinnissa sekä kehittämisessä sekä jatkotutkimuksessa.
Kyselyaineisto kerättiin osana COVID-19 tilannekuvaseurantaa sähköisellä kyselylomakkeella koronaepidemian käynnistymisen jälkeen toukokuussa 2020. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 39 aikuispsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lasten psykiatrian toimialojen esimiestä ja johtajaa 19 eri sairaanhoitopiiristä. Kvantitatiiviset kysymykset avohoitokäyntien toteutusmuotojen määrästä raportoitiin prosenttiosuuksina ja avointen kysymysten vastaukset analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella etäasioinnin suhteellinen osuus kaikista asiointitavoista kasvoi voimakkaasti koronaepidemian käynnistymisen jälkeen. Psykiatrisista avohoitokäynneistä toteutettiin puhelimitse tai etäyhteydellä tammikuussa 9% ja toukokuussa 48% (39 prosenttiyksikön kasvu). Etäasiointia haastoivat välineiden riittämättömyys ja toimimattomat ohjelmat, asiakkaiden puuttuvat laitteet, yhteydet ja tilat, etäasioinnin soveltumattomuus kaikkeen toimintaan, ammattihenkilöiden ja asiakkaiden negatiivinen asennoituminen, riittämätön osaaminen etäasioinnin käyttöön ja organisatoriset ongelmat. Etäasiointia edistivät asiakkaiden ja ammattihenkilöiden myönteinen asenne ja ilmapiiri, koronaepidemian aiheuttama tarve etäasioinnille, etäasioinnin soveltuvuus ja tuttuus psykiatrisissa avohoitopalveluissa, asiakkaiden aikaisempi tuntemus, pitkät välimatkat, toimivat etäverkostot ja ajansäästö, toimiva tekniikka, ohjelmistot ja välineet sekä riittävä tuki.
Etäasiointi on mahdollistanut epidemiatilanteessa psykiatristen avohoitopalveluiden tarjoamisen niille asiakkaille, joille etäasiointi soveltuu ja jotka kykenevät etäasiointiin. Etäasioinnin merkitys koronaepidemian aikana on ollut tärkeä, mutta etäasioinnin lisäksi on tärkeää innovoida ratkaisuja, kuinka psykiatrisia avohoitopalveluita voitaisiin toteuttaa niille asiakkaille, joille etäasiointi ei syystä tai toisesta sovellu.

This study aimed to find out which countries around the world require psychosocial hazards and workplace violence to be assessed by employers through a mandatory occupational risk assessment process and to compare the type of legislation between countries. We systematically searched the International Labour Office (ILO) "LEGOSH" database for documents published during the period between December 2017 and February 2018. The search included 132 countries, of which 23 were considered as developed and 109 as developing according to the United Nations. Our review showed that most countries (85, i.e., 64%) have not included mandatory psychosocial risk assessment and prevention in their national occupational safety and health legislation. Moreover, we found differences between developed and developing countries, showing that developed countries more frequently have legislative measures. Within developed countries, we also found differences between countries following the Scandinavian model of workplace health and safety culture and other countries. Moreover, in many countries, workplace violence was prohibited only if it involves an offence to moral or religious customs. In conclusion, the marked difference in psychosocial hazards and workplace violence regulations among countries leads to unequal levels of workers' protection, with adverse effects on global health.

Drawing on a socio-technical approach, we examined Finnish social welfare professionals' (n = 990) perceptions of the effects of digitalization on their work and how these are associated with factors related to work and client information system usage using mixed graphical modelling. Overall, perceptions were predominantly positive. Digitally replaced services were most common in the non-public sector. Higher client information system ratings were associated with perceptions of more active client roles, supportive decision support systems and faster service processes. The relationship between various factors and perceived effects of digitalization appears complex and should be considered during the digital transformation of social work.

Objectives: To investigate whether low perceived organisational injustice predicts heavy drinking among employees. Methods: Data from the prospective occupational cohort study, the 10-Town Study, related to 15 290 Finnish public sector local government employees nested in 2432 work units, were used. Non-drinkers were excluded. Procedural, interactional and total organisational justice, heavy drinking (>=210 g of absolute alcohol per week) and other psychosocial factors were determined by means of questionnaire in 2000-2001 (phase 1) and 2004 (phase 2). Multilevel logistic regression analyses taking into account for the hierarchical structure of the data were conducted and adjustments were made for sex, age, socio-economic position, marital status, baseline heavy drinking, psychological distress and other psychosocial risk factors such as job strain and effort/reward imbalance. Results: After adjustments, participants who reported low procedural justice at phase 1 were about 1.2 times more likely to be heavy drinkers at phase 2 compared with their counterparts with high justice. Low perceived justice in interpersonal treatment and low perceived total organisational justice were associated with an elevated prevalence of heavy drinking only in the socio-demographics adjusted model. Conclusions: This is the first longitudinal study to show that low procedural justice is weakly associated with an increased likelihood of heavy drinking.

Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat sairaanhoitajien työssä keskeisiä työvälineitä. Artikkelissa selvitettiin, missä määrin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat sairaanhoitajien työtä eri toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kansallisen tiedonhallinnan strategian täyttymisestä ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksista palautteeksi tietojärjestelmätoimittajille.
Tiedonkeruu sairaanhoitajien tietojärjestelmäkokemuksista toteutettiin keväällä 2020 kyselynä. Kyselyyn vastasi 3912 sairaanhoitajaa, joista pääosa työskenteli julkisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa, sosiaalialalla tai yksityissektorilla. Yleisimmin käytettyjä asiakas- ja potilasjärjestelmiä olivat yleisyysjärjestyksessä Lifecare asiakas- ja potilastietojärjestelmä (Lifecare), Uranus, Pegasos, Apotti (tuotemerkki: Epic), Effica terveydenhuolto (Effica), Mediatri, Esko, DynamicHealth ja DomaCare. Kyselyn väittämistä raportoitiin teemoja, jotka koskevat tietojärjestelmien kykyä tukea vuorovaikutusta (4), hyötyjä (4), käytettävyyttä (2), teknistä toimivuutta (3) sekä paperin ja faksin käyttöä (1), tietojärjestelmille annettavia kouluarvosanoja (1) ja järjestelmätoimittajille suoraan annettavaa palautetta (30). Kysely tehtiin sairaanhoitajille toista kertaa, ja pohdinnassa tarkasteltiin muutoksia vuoteen 2017 nähden.
Tulosten mukaan tietojärjestelmien tuki sairaanhoitajien työlle parantui tai pysyi ennallaan monien muuttujien osalta. Tulokset vaihtelivat asiakas- ja potilastietojärjestelmien tuotemerkkien ja toimintaympäristöjen välillä ja myös samojen tuotemerkkien välillä eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä etenkin tietojärjestelmien kykyyn tukea yhteistyötä ja tiedonkulkua sairaanhoitajien kesken organisaation sisällä sekä sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. He myös kokivat, että tietojärjestelmät tuottavat hyötyjä asiakkaiden ja potilaiden hoitoprosessille. Toisaalta organisaatioiden välisessä tiedonkulussa turvauduttiin edelleen paperiin ja faksiin. Lisäksi vastaajat tunnistivat asiakas- ja potilastietojärjestelmissä enemmän työtä hankaloittavia kuin hyvin toimivia ominaisuuksia. Vaikka tietojärjestelmien kehityssuunta vaikutti positiiviselta, eivät ne kaikilta osin edelleenkään tukeneet sairaanhoitajien työtä riittävällä tasolla ja näin ollen tietojärjestelmien systemaattista seurantaa on syytä jatkaa.

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia potilastietojärjestelmistään on maailmanlaajuisesti kartoitettu vähän, vaikka käyttäjäkokemukset ovat keskeinen osa järjestelmien kehitystä ja arviointia. Sairaanhoitajien kokemusten valtakunnallinen kartoitus tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa alkuvuodesta 2017. Kohteena olivat työikäiset sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt Sairaanhoitajaliiton ja Tehyn jäsenrekisteristä. Vastaava tutkimus on tehty lääkäreille vuosina 2010, 2014 ja 2017. Menetelmänä oli lääkärikyselyn pohjalta muokattu sähköinen kyselylomake, jonka Sairaanhoitajaliitto ja Tehy lähettivät jäsenilleen.
Yhteensä 3607 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Vastaukset ryhmiteltiin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian aihealueen "Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät" tavoitteiden mukaisiin osa-alueisiin. Kaikissa osa-alueissa todettiin eroja sekä potilastietojärjestelmien tuotemerkkien että vastaajien toimintaympäristöjen välillä. Yksi keskeisimpiä korjattavista ongelmista oli saman asian kirjaaminen moneen paikkaan. Sen voidaan katsoa altistavan virheille ja osoittavan huonosti onnistunutta tietojärjestelmäintegraatiota. Kehittämiskohteiksi nousivat myös tietojärjestelmien käyttökatkot, jotka on aiemmassa kirjallisuudessa todettu riskiksi potilasturvallisuudelle. Tutkimuksessa löytyi eroja tuotemerkkien välillä tietojärjestelmien käytettävyydessä ja potilaan hoidossa tarvittavan, ajantasaisen ja laadukkaan tiedon saamisessa paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Vastaajat kokivat tietojärjestelmien edellyttämien toimintatapojen muutosten käyttökoulutuksen riittämättömäksi. Tietojärjestelmien kehittämistyöhön aktiivisesti osallistuvat antoivat muita paremman kouluarvosanan tietojärjestelmälleen. Tätä selvitetään tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Osallistuminen tietojärjestelmien kehittämistyöhön ja koulutus vievät alkuun aikaa asiakas- ja potilastyöltä, mutta hyvän käytettävyyden ja käyttötaidon voidaan myöhemmin odottaa säästävän ammattilaisten aikaa tietojärjestelmien käytöltä suoraan asiakas- ja potilastyöhön. Tunnistetut erot potilastietojärjestelmien käytettävyydessä ja tuessa työlle sekä hoidon laadulle auttavat tunnistamaan hyviä käytäntöjä eri toimintaympäristöissä sairaanhoitajan ajankäytön tehostamiseksi ja potilasturvallisuuden ja yhteistyön lisäämiseksi. Sairaanhoitajia on kuultava paremmin tietojärjestelmiä kehitettäessä. Organisaatioiden on syytä suunnitella tietojärjestelmäkoulutukset niin, että ammattilaisten osaaminen pysyy ajan tasalla tietojärjestelmien ja niiden käyttötapojen kehittyessä. Myös sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalveluiden strategia korostaa digiosaamista ja kehitystyöhön osallistumista.