Suchergebnisse

Stephen Gillin käsite uusi perustuslaillisuus viittaa poliittiseen projektiin, jonka tavoitteena on juridisin keinoin ja säännöin rajoittaa talouspolitiikkaa, vahvistaa markkinakuria, lisätä pääoman valtaa, sekä mukauttaa nämä tavoitteet kansainvälisin sopimuksiin ja instituutioihin. Käsitettä on sovellettu erityisesti Euroopan talous- ja rahaliitoon (EMU) etenkin eurokriisin yhteydessä. Tämä artikkeli kysyy, missä määrin uusperustuslaillinen projekti EMU:ssa on onnistunut rajoittamaan jäsenmaiden finanssipolitiikkaa, epäpolitisoimaan taloudellista päätöksentekoa ja sitouttamaan keskeiset instituutiot budjetti- ja markkinakurin ylläpitämiseen vuosina 2015–2020. Artikkeli käy läpi dataa euromaiden velkatasoista ja alijäämistä, analysoi vuoden 2015 tapahtumia Kreikassa ja tutkii Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin toimintaa tästä näkökulmasta. Artikkeli tuo myös esille uuden perustuslaillisuuden keskeisiä jännitteitä, rajoitteita ja ristiriitaisuuksia, jotka ovat tulleet yhä ilmeisemmäksi euroalueella.

Tässä käytäntökuvauksessa kuvataan Puuttuva pala -hankkeessa kehitettyä Tuetun keikkatyön mallia. Mallin tavoitteena on luoda tuetun työllistymisen ja avoimien työmarkkinoiden välille sijoittuva työllistymisen mahdollisuus. Osatyökykyisen,työkeikalle haluavan on mahdollista saada tukea prosessin alusta alkaen kokonaistilanteensa ja esimerkiksi vahvuuksiensa, toiveidensa ja pelkojensa pohtimiseen sekä sopivan työkeikan etsimiseen. Tarvittaessa tuki jatkuu myös työkeikan aikana ja sen jälkeen. Onnistuneen keikkatyökokemuksen myötä kokemus omasta osaamisesta, mahdollisuuksista ja johonkin kuulumisesta lisääntyy. Mallissa toimijuuden tukemisen lähtökohtana ovat yksilön tarpeet ja toiveet ilman pakottavaa toimijuutta. Samalla tavoitellaan sosiaalista kasvua ja hyvinvointia.

Before the emergence and high popularity of social media, individuals or even collectives of individual citizens rarely had strong voice in public discourse. Social media, and its social network sites (SNS), have allowed individual people to form communities to create discourse around issues they find meaningful, and even unite their power to fight for a common cause and potentially influence changes in society. The objectives of the thesis were to investigate what types of 'societal influence (SI) oriented SNS communities' the Internet and social media arena consists of and how their potential communicative power is formed, even to the extent that they can challenge news media and business organizations and government institutions. The theoretical framework introduces the necessary multidisciplinary research literature and nature of the thesis and makes a novel characterization of the 'SI oriented SNS communities'. The thesis consists of three empirical studies reported in original articles. The data were gathered through multiple, mixed qualitative and quantitative methods, including collecting computational large data sets, semi-structured survey and interviews, observation of Internet and social media contents, and news archive searches. Analysis methods include statistical analysis, content analysis, close reading, case studies and thematic and media content analysis. The thesis suggests that the SI oriented SNS communities function both as core agents and effective spaces of influencing change in society, and their communicative power is formed in two stages: Stage I consisting of communities gathering people and affecting collective image formation and Stage II consisting of communities creating concrete activities and alternate solutions. Further, the thesis located nine quality and behavior attributes central to the communicative power formation of the SNS communities, and divided them as essential attributes for Stage I and enabling attributes for Stage II communities. The thesis also suggests that the SNS communities and (traditional) news media have their unique roles as societal agenda setters and makes conclusions about their intertwined and complex power relations. The thesis finally gives cooperation insights for all the social media actors discussed in the thesis.

Alongside the ongoing renewal process of the Finnish welfare state, the role of the citizens is also revisited. So far the attention has mainly focused on how the responsibility for service provision is shared between the public sector and the service users, while the role of public services as a part of the democratic system has been more or less ignored. Based on the results from a 3-year participatory action research project called KAMPA, this article will discuss if the development of co-production in the context of public welfare services shows the way forward toward a new kind of society where democracy is an inseparable part of the structures and procedures of the service provision. The data gathered during the project (textual material, interviews, notes from meetings, and observation diaries) are analyzed using thematic analysis. The results show that while legislation and official policies strongly highlight the participation of citizens and service users, there are still many obstacles to overcome at both the attitudinal and practical level. The development of co-production and arenas of a new kind of democracy requires continuity in the attempts and recognition of the achievements, but it also has the potential to demonstrate the way in which a new more lively democratic society can come true in practice. ; peerReviewed

Negatiivinen kampanjointi on arkipäivää kaikissa vaaleissa Yhdysvalloissa ja se on kuulunut siellä jo pitkään kampanjointiperinteisiin. Negatiivisesta kampanjoinnista on tehty paljon tutkimusta, mutta näkökulma on usein liittynyt esimerkiksi television tai internetin vaalimainontaan, siihen, miten negatiivisuus vaikuttaa äänestäjiin ja äänestysaktiivisuuteen tai mikä on negatiivisuuden kohteena. Vähemmän on tutkittu lähivuosina yleistyneiden blogien käyttöä kampanjoinnissa ja erityisesti negatiivisen kampanjoinnin välineenä. Tämä tutkimus tarkastelee sitä, kuinka Yhdysvaltain vuoden 2012 presidentinvaaliehdokkaiden, Barack Obaman ja Mitt Romneyn, kampanjablogit yrittivät luoda negatiivista kuvaa vastaehdokkaasta. Toisin sanoen tarkastelun kohteena on eksplisiittisen negatiiviset viittaukset vastustajaan. Tarkastelen erilaisia negatiivisuuden strategioita, joita käyttämällä ehdokkaiden blogit rakentavat negatiivisuutta kilpailijaansa kohtaan. Käyttämällä osin aiemmassa tutkimuksessa luotuja kategorioita ja hyödyntämällä muokattua versiota grounded theory -menetelmästä luon kahdeksan strategiakategoriaa, joiden avulla pyrin kuvaamaan kyseistä ilmiötä. Sen lisäksi, että selvitän, mitä strategioita blogit hyödyntävät, tutkin kumman ehdokkaan blogi oli negatiivisempi vastustajaa kohtaan. Tutkimus osoitti, että Romneyn blogi oli kaiken kaikkiaan negatiivisempi kuin Obaman blogi. Tähän voi olla monia syitä, mutta yksi keskeisimmistä on se, että Romney oli haastaja näissä vaaleissa, kun taas Obama oli istuva presidentti. Tällöin on luonnollista, että haastajan täytyy heikommassa asemassa ollessaan hyökätä aggressiivisemmin vastustajaansa kohtaan. Ehdokkaiden lähtökohta vaalikamppailuun oli siis varsin erilainen. Käytetyimpiä strategioita Romneyn blogissa olivat hyökkäykset Obaman presidenttinä harjoittamaa politiikkaa, tulevaisuudensuunnitelmia sekä tämän pätevyyttä kohtaan. Obaman blogissa eniten hyödynnettyjä strategioita olivat myöskin Romneyn esittämiä suunnitelmia vastaan hyökkääminen sekä tämän arvojen ja maailmankuvan kritisoiminen. Työni antaa lisää tietoa blogien käytöstä vaalikampanjoinnissa ja erityisesti negatiivisuuden hyödyntämisestä vastaehdokasta kohtaan. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista analysoida myös blogien kuva- ja videomateriaalia sekä implisiittisiä negatiivisuuden ilmauksia luotaessa negatiivista kuvaa vastustajasta.