Suchergebnisse

Naisten valtaistumisesta (empowerment) on tullut globaali ilmiö nykyisessä kehitysajattelussa. Inklusiivinen hallinta, kestävä kehitys, köyhyyden vastustaminen ja sukupuolten välisen diskriminaation vähentäminen eivät ole mahdollisia missään maassa, ennen kuin naiset otetaan mukaan kehityksen rakentamiseen. Naisten osallistuminen kotitaloutta koskevaan päätöksentekoon on naisten valtaistumisprosessin kulmakivi. Microcredit-järjestelmästä on tullut merkittävä toimenpide viime vuosikymmenien aikana Bangladeshissa mitä tulee naisten valtaistumiseen yhteiskunnassa. Järjestelmän piiriin kuuluvat Bangladeshissa köyhät ja epävirallista työtä tekevät naiset. Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia osaamistason nostoon, organisatorista tukea ja tietoisuuden kasvattamista riskioloissa eläville naisille. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa Microcredit-järjestelmää on pääasiassa tuotu esille yhteiskunnallisena potentiaalina Bangladeshissa, on tutkimuskirjallisuudesta välittyvä kuva myös ristiriitainen. Järjestelmään näyttää liittyvän onnistumisen lisäksi myös epäonnistumisia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Microcredit-järjestelmän ja naisten valtaistumisen välistä suhdetta – sitä, miten osallistuminen järjestelmään lisää lainaajina olevien naisten osallisuutta kodissa tapahtuvassa päätöksenteossa. Tarkemmin sanoen tutkimuskysymys on: edistääkö Microcredit-järjestelmään osallistuvien naisten roolia kotitaloudessa tapahtuvassa päätöksenteossa erityisesti koulutukseen, terveyteen, kodin rahatalouteen ja avioliittoon liittyvissä kysymyksissä? Tutkimuksessa hyödynnettiin monenlaisia tutkimusmetodeja tutkimusprosessin eri vaiheissa. Tutkimus perustuu kuitenkin pääasiassa laadulliseen aineistoon. Kyseessä on empiirinen tutkimus, joka perustuu ensikäden lähteisiin kokonaisvaltaisen ymmärryksen saamiseksi tutkimuskohteesta. Tästä syystä tutkimuksessa keskityttiin laadullisiin tutkimusmenetelmiin ja –aineistoihin. Tutkimusmenetelminä sovellettiin sisällönanalyysia, teemahaastattelumenetelmää, virallisia ja epävirallisia keskusteluja, osallistuvaa havainnointia ja jossain määrin myös formaalia survey-tekniikkaa ja kyselyjen tekemistä. Näiden lisäksi tutkimusaineistoa täydennettiin myös toisen käden tutkimusaineistolla ja tutkimuskirjallisuudella. Tutkimuksen lähtökohtana on kokonaisvaltainen teoreettinen viitekehys, jossa keskeisiä käsitteitä ovat naisten valtaistuminen, Microcredit-järjestelmä, kotitaloudessa tapahtuva päätöksenteko ja osallisuus. Tutkimuskirjallisuutta käytettiin hyödyksi nimenomaan teoreettisen viitekehyksen luomisessa. Tutkimusprosessissa tutkimuskirjallisuutta analysoitiin systemaattisesti tulkitsemalla ja uudelleen tulkitsemalla tutkimuksen kannalta avainkäsitteitä. Tutkimuksen empiirisen osion keskiössä oli Microcredit-järjestelmän ja naisten valtaistumisen välinen suhde. Viime vuosikymmenien aikana tapahtuneesta kehityksestä huolimatta edelleen monet seikat estävät ja hidastavat naisten valtaistumista ja osallisuutta Bangladeshissa. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa puutteellinen koulutus, köyhyys ja heikot taloudelliset olosuhteet, perinteiset sosiaaliset normit ja arvot, uskonnollisten normien ja arvojen väärin tulkinnat, puutteellinen sosiaalinen tietoisuus, avioituminen varhaisessa iässä, puutteellinen sosiaaliturva ja olematon oikeusturva. Tämän tutkimuksen empiiristen havaintojen mukaan Microcredit-järjestelmä auttaa naisia voittamanaan edellä kaltaisen tapaisia esteitä, mikä edistää naisten valtaistumista. Tutkimuksen johtopäätökset alleviivaavat sitä, että Microcredit-järjestelmällä on positiivinen vaikutus naisten valtaistumiseen ja että järjestelmä kannustaa siinä mukana olevia naisia osallistumaan kotitalouksissa tapahtuvaan päätöksentekoon. Tutkimuksessa tuodaan esille ruohonjuuritasolla se, miten järjestelmä toimii käytännössä. Tämä prosessi voidaan tiivistää seuraavalla tavalla: järjestelmä luo köyhille naisille mahdollisuuksia hankkia erilaisia pääomia ja se luo itse työllistymisen mahdollisuuksia naisille, joilta puuttuu pääomia. Samalla järjestelmä vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassa naisia – ja erityisesti köyhiä naisia – arvostetaan enemmän yhteiskunnassa. Järjestelmä on tehnyt mahdolliseksi sen, että miljoonat naiset ovat pystyneet pakenemaan köyhyyden ja orjuuden ikeestä. Tutkimuksen empiirinen evidenssi paljastaa, että järjestelmä valtaistaa naiset antamalla heille taloudellista pääomaa ja tekemällä mahdolliseksi naisille ansaita omia tuloja, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi naisten paremman osallistuminen kotitaloudessa ja erilaisissa yhteisöissä tapahtuvassa päätöksenteossa. Taloudellinen valtaistuminen vahvistaa naisten omanarvontuntoa. Erityisesti on syytä mainita, että järjestelmä tekee mahdolliseksi äärimmäisten köyhien naisten roolien muuttumisen yhteiskunnassa. Microcredit-järjestelmällä on tämän tutkimuksen perusteella vaikutuksia seuraaville elämänalueille: naisten oikeuksiin, kohentuneeseen itsetuntoon, lisääntyvään poliittiseen vaikutusvaltaan ja näin ollen myös vahvistuvaan rooliin kotitaloudessa tapahtuvassa päätöksenteossa. Tästä on seurauksena, että järjestelmä kiistatta edistää naisten osallisuutta päätöksenteossa ja samalla lisää merkityksellisellä tavalla naisten valtaistumista Bangladeshissa. Microcredit-järjestelmän menestyksen varmistamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon seuraavassa mainittuja tekijöitä. Korkea korkotaso, erittäin köyhien naisten sivuuttaminen, kotiväkivalta ja järjestelmään kuuluvien instituutioiden keskinäinen epäedullinen kilpailu ja osaoptimointi, huono hallinto ja koulutuksen puute rapauttavat pitkällä aikajänteellä järjestelmää, jos niihin ei puututa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että naisten valtaistuminen on kollektiivinen prosessi, jota ei voida saavuttaa yksiulotteisilla toimenpiteillä. Microcredit-järjestelmä ei ole ihmelääke eikä ainoa tapa valtaistaa naisia ja kohentaa heidän asemaansa, mutta se on kieltämättä hyvin merkittävässä roolissa kun naisten yhteiskunnallista asemaa Bangladeshissa parannetaan, esimerkiksi kansalaisjärjestötoiminnan viitekehyksessä. Järjestelmän hyödyt ja pysyvyys ovat sidoksissa erilaisiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin tekijöihin. Näiden tekijöiden merkitys ei saa aliarvioida järjestelmän onnistumisen turvaamisessa ja siksi näihin tekijöihin liittyviin esteisiin tulee koko ajan kiinnittää huomiota, jotta naisten valtaistumisen prosessi yhteiskunnassa turvataan. Naisten valtaistuminen on monisäikeinen ja kontekstuaalinen tavoite, joka edellyttää integroitua yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvää lähestymistapaa. Lisäksi integroitu lähestymistapa tulee linkittää kansainvälisten apujärjestöjen toimintaan kaikilla eri tasoilla – ilman tätä naisten valtaistumimen ei tule saamaan riittävää huomiota osakseen. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät Microcredit-järjestelmän hyödyt tule olemaan kestäviä ilman näkyvien muutosten esiintymistä järjestelmään piirissä olevien naisten elämässä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että Microcredit-järjestelmällä on ollut positiivinen vaikutus miljoonien erittäin köyhien naisten elämään Bangladeshissa. Jatkotutkimustarpeena onkin edellä mainitun integroidun lähestymistavan sisältö, jolloin huomio kiinnittyy hallinnan (governance) ja järjestelmän välisiin vastavuoroisiin suhteisiin. ; Women's empowerment has become a global phenomenon in the contemporary discourse of development. Inclusive governance, sustainable development, poverty alleviation and reduction of gender discrimination are not possible in any country unless and until women are included and associated with mainstream development. Women's participation in their household's decision-making process is a cornerstone of their empowerment. In recent decades, micro-credit has gained enormous importance as one of the key tools of women's empowerment in Bangladesh. In Bangladesh, microcredit operations now provide support mostly to the poor and to women involved in informal activities mostly household related. Microcredit programs also offer skill-based training to supplement efficiency, organizational support, and awareness-raising to empower the disadvantaged women. Although, the literature on microcredit highlights its potential to empower women in Bangladesh, there are also contradictory findings and controversial successes and failures. Therefore, this study investigates the relationship between microcredit and women's empowerment i.e. how participation in microcredit programs effect borrowers' abilities to participate in their household's decision-making process. Specifically, this study asks: does microcredit promote borrowers' participation in their household's decision-making process, especially in the areas of education, health, savings, and marriage? Multiple research methods were used during the different phases of this study. However, primarily this dissertation employed qualitative methods. This is an empirical study, and first hand data and a comprehensive empirical study were needed to answer the central research question of this study. Therefore, various methods and techniques of qualitative research have been used to collect first hand data from Bangladesh such as content analysis, thematic interviews, formal and informal discussion, participant observations, interviews, participatory rural appraisal and formal questionnaire methods. In addition, a sizable data has been collected from the secondary sources. The theoretical framework of key concepts, such as women's empowerment, microcredit, household decision-making, and participation are presented in a very comprehensive manner. In order to better understand and justify the key concepts, a large amount of literature was reviewed, interpreted, reinterpreted and presented from a broad perspective. The relationship between microcredit and women's empowerment in general and the abilities of microcredit borrowers' to participate in their household decision-making process in particular have been presented with empirical references. Despite many attempts during the last few decades, grassroots evidences demonstrated that a number of challenges still inhibit the process of women's empowerment in Bangladesh. They are: lack of proper education, poverty and weak economic conditions, traditional social norms and values, misinterpretations of religious norms and values, a lack of social awareness, early marriage, a lack of social security, and a lack of proper law enforcement. Empirical findings also confirm that microcredit partly helps women to overcome these challenges and empower them. The findings of this study show that microcredit has a positive impact on women's empowerment and promotes microcredit borrowers to participate in the household decision-making process. The impacts of microcredit on women's empowerment, which were demonstrated at the grassroots level, could be summarized as: microcredit created opportunities for poor women to access capital; it has created self-employment opportunities for poor women who lack assets; microcredit has shown people how to respect the poor women in the society, and; microcredit has enabled millions of poor women to escape from slavery. Evidence reveals that microcredit empowers women by putting capital in their hands and by helping them to earn own income, which allows them to financially contribute to their families and communities. Economic empowerment increases their self-esteem, respect, and other forms of empowerment for women. Microcredit allows ultra-poor women to shift from non-participatory roles to participatory roles in their families. Microcredit empowers women in domains including: more rights, improved self-esteem, increase political power and thus increased participation in household decision making. As a result, microcredit promotes the borrowers to participate in the household decision-making process and meaningfully adds to the process of women's empowerment in Bangladesh. However, in order to promote and continue this process, several issues should be taken into account. These were identified as the limitations of microcredit on women's empowerment. They include high-interest rates, ignoring of the very poor, causing some instances of domestic violence, an unhealthy level of competition among the microcredit institutions, the misuse and mismanagement of credit by borrowers, and a lack of training and education for borrowers. Unquestionably, women's empowerment is a collective process and it can never be achieved by pushing a single strategy, such as NGO's microcredit programs. Microcredit is not a panacea and the only way to empower women, but it is one of the leading factors of women's empowerment introduced by the NGOs. The benefits of microcredit and its sustainability depend on other factors for example social, cultural and political factors. These factors should be addressed simultaneously in order to promote the process of women's empowerment. Women's empowerment is a multidimensional and contextual idea that requires an integrated approach to development. Without an integrated approach to all state and international aid agencies, women's empowerment will never get proper attention. Furthermore, the benefits of microcredit will never become sustainable and will never bring about viable, long-term changes for borrowers. Undeniably, microcredit has had a positive impact on the lives of millions of ultra-poor women in Bangladesh. Therefore, future research could explore how to build an integrated holistic approach to women's empowerment in Bangladesh.