Suchergebnisse

Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon maisterikoulutusohjelman opetus perustuu Kansainvälisen lääketieteellisen tietotekniikan ja tiedonhallinnan yhdistyksen IMIA:n (International Medical Informatics Association) koulutussuosituksiin. Koulutusohjelma on akkreditoitu vuosina 2012 ja 2018, ja se vastaa kansallisten strategioiden esittämiin haasteisiin, jotka liittyvät muun muassa kansalaisen ja ammattilaisen tiedonhallinnan osaamiseen, tiedolla johtamiseen sekä tiedonhallinnan ja tietojärjestelmien tutkimiseen. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutusohjelmasta valmistuneiden pro gradu -tutkielmien ja väitöskirjojen keskeisiä tutkimuskohteita sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigman viitekehyksessä vuosina 2002–2018. Tavoitteena on kuvata paradigman tutkimuskohteiden jakautumista, jota tietoa voidaan hyödyntää sekä oppiaineen opintojaksojen kehittämisessä että tulevien opinnäytteiden ohjauksessa. Tutkimusaineisto koostui maisteriohjelmasta valmistuneista pro gradu-tutkielmista (N=158) vuosilta 2002–2018 sekä väitöskirjoista (N=14) vuosilta 2011–2018. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin kuvaamalla aineiston jakautumista frekvenssein ja prosenttiosuuksin. Koulutusohjelmasta valmistuneet pro gradu -tutkielmat kohdistuivat pääasiassa toimintaprosessien tiedon hallinnan organisointiin ja ohjaukseen (n=55) kuten prosessien mallinnukseen tai arviointiin sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöön (n=48) kuten käyttöönottojen arviointiin tai sähköiseen asiointiin. Vastaavasti väitöskirjat (N=14) kohdistuivat erityisesti toimintaprosessien tiedon hallinnan organisointiin ja ohjaukseen (n=5) sekä tietorakenteisiin ja -malleihin (n=5) kuten tietosisältöjen määrittämiseen tai terminologian käyttöön. Prosenttiosuuksina tarkasteltaessa molemmissa opinnäytetöissä korostui toimintaprosessien tiedon hallinnan organisointi ja ohjaus (36 % ja 35 %) sekä tiedonhallinnan osaaminen ja tiedolla johtaminen (21 % ja 22 %). Tulokset linkittyvät kansallisen Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian visioihin ja tuottavat tarpeellista tutkimusta tiedonhallinnasta. Jatkossa opinnäytteitä tulee kohdistaa enemmän myös tiedonhallinnan osaamisen tutkimiseen.

Lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen sähköistämisen yhtenä tarkoituksena on tukea kansalaisen aktiivisempaa otetta oman hyvinvointinsa ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Uudet teknologiat ja palvelujen sähköistäminen voivat kuitenkin aiheuttaa eriarvoistumista väestöryhmien välillä, sillä esimerkiksi ikääntyneiden valmiudet sähköisten palvelujen käyttöön ovat muita ryhmiä matalampia.
Ikäihmisten osuus väestörakenteesta kasvaa lähitulevaisuudessa voimakkaasti suurten ikäluokkien eläköitymisen, kuolleisuuden alenemisen sekä toisaalta lasten ja työikäisten osuuden vähenemisen seurauksena. Tämän vuoksi vanhimmista ikäluokista tulee entistä merkittävämpi sosiaali- ja terveydenhuollon käyttäjäryhmä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen sähköistäminen vaikuttaa lähivuosina voimakkaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin kuvata, minkälaisia kokemuksia ikäihmisillä on terveydenhuollon sähköisten palvelujen käytöstä ja mitkä tekijät vaikuttavat terveydenhuollon sähköisten palvelujen käyttöön. Lisäksi katsauksessa kartoitetaan ikäihmisten sähköisten palvelujen käytössä kokemia ongelmakohtia, joita tulisi huomioida ikäihmisille suunnattujen palvelujen järjestelmäkehityksessä alusta alkaen.
Katsaukseen valikoituneiden artikkeleiden (n=36) perusteella havaittiin, että ikäihmisten kokemukset terveydenhuollon sähköisten palvelujen käytöstä ovat pääasiallisesti myönteisiä. Käyttöön vaikuttavat monet tekijät, joiden vaikutus on usein yksilöllinen. Joitakin yleisiä olettamia tekijöiden vaikutuksesta voidaan kuitenkin löytää. Havaitut ongelmakohdat liittyvät usein järjestelmien, sovellusten ja apuvälineiden käytettävyyteen. Yleisesti ongelmia aiheuttavat hahmottamiseen liittyvät seikat kuten sivustojen ja sovellusten ulkoasu, liian pienet fontit tai painikkeet sekä hankala navigointirakenne. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin tietoturvaan liittyviä huolia sekä käyttäjän kokemaa leimautumisen tunnetta.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) koordinoima Virtuaalisairaala 2.0 -hanke on erikoissairaanhoidon palveluiden ja toiminnan muutoksen kehittämistä digitaalisten palvelukanavien avulla. Terveyskylä on osa Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen palvelutuotantoa. Terveyskylän palvelutasoja ovat kansalaisille avoimet palvelut, hoitopalvelut potilaille sekä palvelut ammattilaisille. eTerveyspalveluiden suunnittelu ja tuotanto perustuvat palveluarkkitehtuuriin. Terveyskylän palvelut suunnitellaan asiakaslähtöisesti potilaan ja ammattilaisen kommunikaatiota ja yhteistyötä rakentaviksi. Eri tuottajien muodostaman terveyden- ja sosiaalihuollon digitaalisten palveluiden ekosysteemin on toimittava kansalaisen kannalta palvelupeilinä, jotta hän saa sujuvaa ja saumatonta tukea ja ohjausta sekä hoitoa palvelujen virrassa. Digitaalisten palveluiden kehittämisen myötä kansalaisten, potilaiden, ammattilaisten ja organisaatioiden tarpeet sekä uusista palveluista saatavat hyödyt uudistavat palvelukulttuuria ja tuottavat toiminnan tehostamista. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella, millainen palvelu Terveyskylä on.

Sosiaali- ja terveydenhuollon päätehtävänä on edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä sekä hoitaa sairauksia mahdollisimman hyvin. Tämä tavoitetaan oikea-aikaisilla ja oikeilla päätöksillä, hyvällä hoidolla sekä diagnostiikalla. Tiedonhallintaan tarkoitetuilla asiakas- ja potilastietojärjestelmillä on merkittävä rooli edellä mainittujen päätehtävien toteutumisessa ja toiminnan mahdollistamisessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien tulisi tukea ammattilaisten työprosesseja ja työnkulkuja. Alan monimuotoisuuden vuoksi loppukäyttäjien rooli kehitystyössä näyttäytyy eri tavalla, kuin monella muulla alalla. Tietojärjestelmien kehittämistarpeita määriteltäessä tulisi ottaa mukaan laaja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koostuva käyttäjäkunta. Ammattilaiset ovat halukkaita osallistumaan kehittämiseen mutta he kokevat, ettei loppukäyttäjien kokemuksia oteta huomioon riittävällä tavalla. Asiakas- ja potilastietojärjestelmissä havaitut ongelmat ja teknologian aiheuttamat virheet ovat johtaneet myös potilasturvallisuuden vaarantumiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä kehittävien ohjelmistokehittäjien kokemuksia ja näkemyksiä käyttäjien osallistumisesta kehittämiseen. Osallistumiseen liittyviä tekijöitä tarkasteltiin ja tunnistettiin sosioteknisen mallin valittujen ulottuvuuksien kautta.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka tuloksia analysoitiin kvantitatiivisesti. Aineistonkeruu tapahtui sähköisellä kyselylomakkeella, joka toteutettiin suomeksi ja englanniksi ja se välitettiin Valviran tietojärjestelmärekisterissä (päivitetty 9/2019) oleville A-luokan tietojärjestelmätoimittajille. Kyselylomakkeen linkkiä jaettiin myös sosiaalisen median kautta. Aineisto koostuu 87 vastauksesta.
Tutkimustulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäjät haluavat työskennellä aktiivisesti yhteistyössä loppukäyttäjien kanssa ja he kokevat hyötyvänsä käyttäjien antamasta palautteesta. Vakiintuneet menetelmät sekä tarvittavat resurssit yhteistyön mahdollistamiseksi kuitenkin puuttuvat. Kehittäjä- ja käyttäjäorganisaatioiden tuleekin ohjata enemmän resursseja yhteistyön mahdollistamiseksi. Käyttäjiltä saatavan tiedon merkitys kehitystyössä toimii edellytyksenä onnistuneen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmän kehityksessä.

Markkinoilla on enenevässä määrin lääkintälaitteita, joita käytetään potilaiden hoidossa ja potilaan itsensä suorittamassa omahoidossa. Tämä vaatii lainsäätäjiltä lainsäädännön ajantasaistamista. Lainsäädännön yksi keskeisin tarkoitus on potilasturvallisuuden varmistaminen.
Vuonna 2017 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat asetuksen (2017/745) lääkintälaitteista (engl. Medical Device Regulation, MDR), joka astui voimaan toukokuussa 2017. Sen siirtymäaikaa on vuoden 2020 toukokuuhun asti, ja se korvaa aikaisemmin voimassa olleen lääkintälaitedirektiivin (93/42/ETY).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaista tietoa Suomessa toimivien lääkintälaitteiden valmistajilla on uudesta lääkintälaiteasetuksesta (2017/745) ja kuinka ne hankkivat lisää tietoa ennen siirtymäajan loppua. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella Suomessa toimivilta lääkintälaitteiden valmistajilta vuoden 2019 huhtikuussa. Kyselylomake muodostettiin Webropol-ohjelmistolla ja vastaanottajille (N=287) lähetettiin linkki kyselylomakkeeseen. Tämän lisäksi vastauslinkkiä jaettiin sosiaalisessa mediassa. Kyselyyn vastasi lääkintälaitteiden valmistajien edustajia (n=60) ympäri Suomea.
Tämä tutkimus osoitti, että tieto uuteen lääkintälaiteasetukseen (2017/745) liittyen on pirstaloitunutta ja yritykset joutuvat hakemaan tietoa useasta eri lähteestä. Yritysten mielestä tietoa on kuitenkin saatavana ja osaamisen taso on hyvää yritysten keskuudessa. Yritykset hankkivat huomattavassa määrin osaamista itsenäisesti opiskellen, mutta myös kouluttautuvat osallistumalla muun muassa Healthtech Finlandin ja regulaatiopalveluita tarjoavien asiantuntijayritysten järjestämiin koulutuksiin. Suuremmat yritykset ovat pienempiä yrityksiä paremmin valmistautuneita ja tietoisia uudesta lääkintälaiteasetuksesta (2017/745). Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että uuden lääkintälaiteasetuksen (2017/745) alkuperäinen aikataulu oli haastava. Tähän tutkimukseen osallistuneista yrityksistä neljäsosalla oli rekisteröity lääkintälaitteita Iso-Britanniaan.

There is an increasing number of medical devices on the market that help health care providers to diagnose and treat patients. In addition, patients can use medical devices for self-care purposes. This requires legislators to update legislation. One of the main purposes of the legislation is to ensure patient safety. In 2017, the European Parliament and the Council adopted the Regulation (2017/745) on Medical Device Regulation (MDR), which entered into force in May 2017. It has a transitional period until May 2020, and it replaces the former Medical Devices Directive (93/42/EEC). The purpose of this study was to find out what kind of information the medical device manufacturers in Finland have about the new Medical Device Regulation (2017/745) and how they obtain information. The sample data was collected by a questionnaire in April 2019. The questionnaire was created with Webropol software and sent directly to the recipients (N=287). In addition, the questionnaire was shared in social media. In total, 60 participants responded to the questionnaire. This study showed that information on the new Medical Device Regulation (2017/745) is fragmented and companies need to find information from multiple sources. However, companies state that the information is available and the level of knowledge among companies is good. Companies acquire a significant amount of knowledge through self-study, but they also receive more information by attending training organized by Healthtech Finland and expert companies, which provide regulatory services. Larger companies are better prepared for the regulation than the smaller companies. Based on these results, the original timetable for the new Medical Device Regulation (2017/745) was challenging. Quarter of the companies involved in this study had medical devices registered in the UK. ; published version ; peerReviewed

Kiinnostus tekoälyä kohtaan on lisääntynyt terveydenhuollossa ja sitä koskevaa tutkimusta on tehty jonkin verran esimerkiksi terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi, lääkitysten arvioimiseksi sekä sensoreiden tuottamien tulosten arvioimiseksi. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata aikaisemman kirjallisuuden perusteella, miten tekoälyä on hyödynnetty terveydenhuollossa erilaisten terveysriskien tunnistamiseksi ja riskien terveysvaikutusten ennustamiseksi. Katsauksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksista ennaltaehkäisevän terveydenhuollon näkökulmasta ja tunnistaa sen mahdollisuuksia myös työterveyshuollossa. Katsausta varten tehtiin hakuja kansainvälisiin tietokantoihin pyrkien integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin tuomaan uutta näkökulmaa viimeisen viiden vuoden ajalta tekoälyn hyödyntämisestä erityisesti terveysriskien tunnistamiseksi ja ennustamiseksi.
Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen perusteella tekoälyä on hyödynnetty erilaisten terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi hyödyntämällä potilastietojärjestelmistä ja muista terveydenhuollon järjestelmistä saatavaa rakenteista tai tekstimuotoista tietoa. Mallien rakentamisessa on käytetty useita eri menetelmiä tai niiden yhdistelmiä. Mallien hyvyyden arvioiminen eri menetelmien ja eri riskitekijöiden välillä on haasteellista, mutta tutkimustulokset ovat lupaavia ja osoittavat tekoälyn tuovan uusia mahdollisuuksia erilaisten riskitekijöiden tunnistamiseen sekä tunnistamiseen perustuvien ennustemallien rakentamiseen.
Tekoäly mahdollistaa uudenlaisten potilastietoa hyödyntävien menetelmien kehittämisen terveydenhuollon käyttöön. Erilaiset tekoälyyn perustuvat mallit terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustamiseksi tukevat osaltaan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kehittämistä. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää erilaisten menetelmien hyvyyden arvioimiseksi. Tekoälyn hyödyntäminen riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustemallien luomiseksi edellyttää myös eettistä keskustelua uudenlaisten menetelmien käyttämisessä.

Electronic communication is a topical issue in social and health care. Digitalization means of allowing a more customer-oriented services. The purpose of this article is to introduce the ongoing PUOLA project and its connection with the research on its operation and methods. The research is primarily about the evaluation and development of the use of information and communication technologies. Within the project, the transfer of information between My Kanta service and the regional online services will be developed and modelled and solutions on acting on behalf of someone else based on registration and a power of attorney according to national regulations will be functionally piloted. This is a good example of the project, in which the national definitions support regional development. Role in the project development work will brings experience and support to the implementation of national services.
From the organization point of view, the success of the development project requires functioning technology, committed management, motivated superiors and adaptable personnel.

Health information systems contain usability issues that cause use errors, which may pose a risk to patient safety. The aim of this study was to identify what kind of usability issues in information systems cause use errors that lead to patient safety incidents. Patient safety incidents reported into an incident reporting system in a Finnish hospital district during the year 2014 (n=2500) were analyzed from the perspectives of usability and use errors. An inductive content analysis was carried out in order to gather information about the usability issues that may have led to a use error, thus causing patient safety incidents. The results showed that the main usability issues are the distribution of information into multiple views, identification problems with the selected patient, and basic daily tasks' reliance on users' memory. The results show that the relationship between usability, use errors, and patient safety should be understood and considered in the health information system design.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien näkemyksiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden osaamisen kuvaamiseen kehitettävästä arviointimittarista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen kehittämiseen. Tutkimuksessa arvioitiin aikaisemmin kehitettyä ammattikorkeakouluopiskelijan osaamisen arviointimittaria, joka perustui kansainväliseen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan opetussuunnitelmaan ja palvelumuotoilun osaamiskuvauksiin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasolla kuusi. Tässä tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, miten tärkeäksi ja sovellettaviksi opettajat kokevat osaamista kuvaavat sisällöt monialaisessa korkea-asteen koulutuksessa.
Delphi-asiantuntijaryhmään osallistui kansallisen hankkeen monialainen opettajaryhmä (N = 73) kolmessa vaiheessa (n = 23, 25, 20). Opettajat arvioivat kyseisen asiasisällön opettamisen tärkeyttä ja osaamislauseen soveltuvuutta opiskelijan asiasisällön hallinnan arviointiin. Arviointi tapahtui neliportaisella Likert-asteikolla (ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva). Osaamislauseista laskettiin mittarin sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80. Arvioinnin jälkeen muodostui 40 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvitsemaa yhteistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden kehittämisessä ja käyttämisessä. Tulokset osoittavat, että opettajat eivät vaadi EQF-osaamistasoa kuusi tässä tutkimuksessa monialaiseksi määritetyllä osaamisalueella. Tutkimus vahvistaa kansainvälisen opetussuunnitelmasuosituksen käsitystä, että eri alojen opettajat ja opiskelijat tarvitsevat yhteistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen kehittämiseen alueella.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta.

Tieteellisessä tutkimuksessa tietoa tarkastellaan valitun teorian tai teorian muodostamisen apuvälineenä toimivan teoreettisen mallin näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvassa tutkimuksessa on hyödynnetty tiedonhallinnan prosessimallia, mutta koottu tieto mallin hyödynnettävyydestä tai sovellettavuudesta alalla tehtävään tutkimukseen on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paikata tätä olemassa olevaa tietovajetta. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja tutkimukseen valittiin yhteensä 16 sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvaa tutkimusta. Nämä olivat sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvia väitöskirjoja ja pro gradututkielmia, joissa tutkittavaa kohdetta on lähestytty tiedonhallinnan prosessimallin kautta. Tutkimuksissa tiedonhallinnan prosessimallia oli hyödynnetty teoreettisena viitekehyksenä sekä uusien mallien luomisessa. Suurin osa tutkimuksista oli menetelmiltään laadullisia ja tiedonantajat koostuivat pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Tietovarannoissa olevaa tietoa oli hyödynnetty kolmessa tutkimuksessa. Tutkimusten tuloksia oli tarkasteltu tiedonhallinnan prosessimallin mukaisesti. Tarkastelua tiedon hyödyntämisen osalta oli tehty lähinnä sellaisissa tutkimuksissa, joissa tuloksia oli tarkasteltu kokonaisuudessaan mallin mukaisesti tai joissa tarkastelun kohteena olivat tiedon hyödyntämisen lisäksi tiedontarpeet ja/tai tiedon hankinta. Tutkimustulosten perusteella tiedonhallinnan prosessimalli soveltuu hyvin eri aiheisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallintaan kohdistuviin tutkimuksiin. Lisäksi havaittiin se, että sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimusta tulee kohdistaa enemmän tiedon hyödyntämisen ja toiminnan mukauttamisen vaiheisiin sekä lisätä laadullisen tutkimuksen rinnalle määrällistä ja rekisteritutkimusta.

Rakenteisen hoitotyön luokituksen käyttö potilashoidon kirjaamisessa tekee potilaan hoidon läpinäkyväksi. Se mahdollistaa hoidon prosessien ja hoitamisen sisällön kuvaamisen sekä tiedon tuottamisen päätöksentekoa ja johtamista varten. Suomalaisen hoitotyön luokituskokonaisuuden (FinCC) rakenne jäsentää kansallisesti sovittujen hoitotyön keskeisten rakenteisten tietojen kirjaamista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida FinCC:n käyttöä potilaan hoidon tarpeiden, hoitotoimien ja hoidon tulosten kirjaamisessa sähköisissä potilaskertomuksissa. Tässä kuvailevassa tutkimuksessa sovellettiin tarkoituksenmukaista otantaa kolmen sairaalan medisiinisten osastojen tietovarastoista. Tutkimusaineisto muodostui anonyymeistä osastotason tiedoista, jotka kerättiin kuuden kuukauden ajalta. Aineisto analysoitiin FinCC:n komponentti-, pää- ja alaluokkatasojen käytön jakaumien mukaan.
Tulosten mukaan prosessin vaiheita hoidon tarve, hoitotoimet ja hoidon tulokset käytetään kaikissa sairaaloissa. Kaikkia FinCC:n kolmea tasoa käytettiin hoidon kirjaamiseen. Pääsääntöisesti hoidon tarpeiden ja hoitotoimien kirjaaminen tehtiin pää- ja alaluokkatasoille, lukuun ottamatta yhtä sairaalaa, jossa osa hoidon tarpeista kirjattiin käyttämällä komponenttitasoa. Lisäksi kahdessa sairaalassa hoidon tarvetta kirjattiin suoraan prosessin vaiheeseen hoidon tarve, käyttämättä komponentti-, pää- tai alaluokkatasoa. Kaikissa sairaaloissa käytettiin FinCC:n kaikkia komponentteja kuvattaessa hoidon tarpeita ja hoitotoimia, lukuun ottamatta yhtä sairaalaa, joissa komponenttia Elämänkaari ei käytetty hoitotoimien kirjaamisessa.
Rakenteista ja tarkkaa potilaan hoidosta tuotettua tietoa voidaan hyödyntää toissijaisessa käytössä analysoitaessa hoitotyön prosesseja ja hoitotyön käytäntöjä. Tätä tietoa voidaan käyttää muun muassa myös henkilöstön osaamisen johtamisessa.