Suchergebnisse

Forests and forest-based bioeconomy have central roles in the contemporary sustainability transition. However, the transition towards a bioeconomy is loaded with tensions regarding economic growth, ecological integrity, and social justice. These tensions reproduce varying transition discourses. Political actors at the level of the European Union (EU) and nation states take part in the processes creating the discourses and aim to govern the forest bioeconomy-based transition in certain directions viewed as favourable. The transition tensions are strongly felt in regions that are rich with forest resources but poor in terms of economic and political power, called 'forest peripheries'. In this study, we explored how the forest bioeconomy discourses are downscaled in the development of the forest peripheries in East and North Finland. We examined the ways in which the regional development actors interpret prevailing forest-related policies and reproduce or challenge associated forest discourse(s). The focus was on the linkages between the macro-policies and the regional development, uncertainties that relate to the practical implementation and realisation of the policies, and the conflicts and power relations between the policies, practices, and the actors behind them. As a research strategy, we used embedded triangulation, where the interviews of development actors as initial data were contrasted with policy documents as the supportive data.For the analysis, we used the critical discourse analysis. From the policy documents, we identified the 'You can have it all (if you close your eyes)' discourse as the most hegemonic discourse, which aims to merge all the sides under the sustainable forest bioeconomy that favours the biomass regime. From the interviews, we identified three interlinked regional forest bioeconomy discourses: 1) 'You can have it all is possible', 2) 'You can have it all is dependent on many ifs', and 3) 'You can have it all runs into conflicts'. The first discourse reproduced the hegemonic ...

Maatalous on EU:n pisimmälle integroitu toimiala ja politiikanala. Yhteisen maatalouspolitiikan tarina 1960-luvulta nykyaikaan kuvaa muuttuvia ja monipuolistuvia yhteiskunnallisia haasteita, joihin politiikkatoimenpiteillä on vastattu. Alkuaikoina päähuomio oli elintarvikehuollossa ja viljelijöiden toimeentulossa, mutta ajan myötä mukaan on tullut vahvoja alueellisia, ympäristöllisiä ja myös kulttuurisia painotuksia. Kestävän kehityksen käsittein tarkasteltuna yhteinen maatalouspolitiikka on muuttunut moniulotteisemmaksi. Viimeisimmillä uudistuksilla on tavoiteltu kestävyyden sekä taloudelliseen, ympäristölliseen, sosiaaliseen että kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyviä muutoksia. Kestävä kehitys ei ole ollut eksplisiittisesti uudistusten perusta, mutta lukuisilla maatalouspolitiikan omilla käsitteillä on kuvattu ja tavoiteltu kestävän kehityksen ideaalia. Kestävän kehityksen viitekehys voi olla hyödyllinen ratkaistaessa yhteiskunnassa kulloinkin ongelmallisina pidettyjä maatalouteen ja ruokahuoltoon liittyviä kysymyksiä, koska se ohjaa systemaattisesti asettamaan esimerkiksi tavoitteet, arvioimaan käytettäviä keinoja ja ennakoimaan vaikutuksia yhtä aikaa sekä taloudellisen, ympäristöllisen, sosiaalisen että kulttuurisen ulottuvuuden osalta.