Suchergebnisse

Intro -- Preface -- Confucianism and China's Global Aspirations -- Acknowledgements -- Contents -- 1 Introduction -- 2 Confucianism Along with Chinese History -- Confucian Canon -- Confucian Tradition -- Imperial Era -- Neo-Confucianism -- Western Influence -- New Confucianism -- Bibliography -- 3 Encounters Between China and the West -- The Jesuits -- The Enlightenment Movement -- Bibliography -- 4 Soft Power -- Foreign Policy -- Multilateralism -- Chinese Culture Rejuvenation -- Soft Power Tools -- Confucius Institutes -- Bibliography -- 5 The Belt and Road Initiative -- Destination Europe -- The Green BRI -- Polar Silk Road -- Digital Silk Road -- Bibliography -- 6 China's Global Aspirations -- Shared Future for Mankind -- Inspiration from Tradition -- Ingredients of China's Global Aspirations -- On Government -- Rectification of Names -- Bibliography -- 7 Conclusion -- Bibliography -- Bibliography -- Index.

Hegemonia on nykyään laajasti käytetty sana ja käsite ihmistieteissä. Ennen muuta se liitetään Antonio Gramscin (1891–1937) nimeen. Hän puolestaan on ollut jo parin kolmen vuosikymmenen ajan eniten maailmalla siteerattu italialainen 1900-luvun ajattelija – kiitos pitkälti juuri "hegemonian". Varsinkin angloamerikkalaisessa akateemisessa maailmassa Gramsci tuli tunnetuksi – 1970-luvulta lähtien – "hegemonian teoreetikkona", kun taas italialaisessa ja ranskanlaisessa Gramsci-reseptiossa hegemonia nousi keskustelujen fokukseen vasta verrattain myöhään, kuten Giuseppe Cospito toteaa kirjassaan Hegemonia – Homeroksesta sukupuolentutkimukseen (s. 159). Sitä ennen, 1940-luvulta 1970-luvun alkuun Italialaisen vasemmiston piirissä ja osin laajemminkin kiisteltiin "Gramscin perinnöstä" ja esitettiin arvioita hänen suhteestaan toisaalta neuvostomarxismiin ja Leniniin, toisaalta italialaiseen uushegeliläiseen perinteeseen (Croce ja Gentile). Tässä italialaisten Gramsci-reseptioiden historiassa esiintyviä hegemonian tulkintoja Cospito selostaa asiantuntevasti kirjansa viimeisessä luvussa "Hegemonia Gramscin jälkeen". Sitä ennen hän tekee yli kahden ja puolen vuosituhannen mittaisen matkan "hegemonian" käsitehistoriaan antiikin Kreikasta Gramscin Vankilavihkoihin (kirj. 1929–1935).

Tarkastelen artikkelissani marxilaisten teoreettisten ja poliittisten keskustelujen peruskysymystä teorian ja käytännön suhteesta. Analyysin keskiössä on Karl Marxin Feuerbach-teesit (kirj. 1845) ja varsinkin viimeinen, yhdestoista teesi, jossa nousevat esille "maailman tulkitseminen" ja "maailman muuttaminen". Feuerbach-teesejä koskevan esitykseni pohjustukseksi luon katsauksen Marxin näkemyksiin hänen intellektuaalisen työnsä kahdesta "kohdeyleisöstä", työväenluokasta ja porvaristosta, sellaisina kuin ne nousevat esille hänen Pääomansa yhteydessä. Artikkelissani luen Feuerbach-teesejä eräänlaisena "agendana", toimintasuunnitelmana, joka pohjustaa ja suuntaa Marxin käsityksiä teorian ja käytännön, työväenluokan ja hänen ("marxilaisen") teoriansa suhteista. Artikkelin loppuosassa valaisen sitä, millaisia aineksia nämä Marxin näkemykset ovat tarjonneen Antonio Labriolalle ja Antonio Gramscille heidän työstäessään Marxin materialistista historiankäsitystä "praksiksen filosofiana". Tässä yhteydessä tuon esille Louis Althusserin esittämän näkemyksen, jonka mukaan Marx ja Gramsci (kuten myös Lenin) avasivat näkymiä "filosofian uuteen käytäntöön". Artikkelini viimeisessä osiossa pohdin Gramscin Vankilavihkojen (kirj. 1929–1935) valossa sitä, mitä tämä "filosofian uusi käytäntö" voisi konkreettisesti tarkoittaa.
Avainsanat: teoria, käytäntö, filosofia, historiallinen materialismi

Abstract: This research investigates contemporary philosophy in international relations and military science, reviewing how the ontology of war is grounded in the scientific logic of metatheories. This research outlines five metatheoretical contradictions in contemporary international relations metatheory and military science, arguing that contemporary philosophy of science cannot justify ontological analysis. Furthermore, this research presents a preliminary framework for absolute idealist articulation on the ontology of war: claiming that Hegelian philosophy can better explain the nature of dialectical change of warfare: this research synthesizes nominalist claims on ontological identity with absolute idealism. In addition, this research identifies different modes of being as the primary source of confusion regarding the form of ontological analysis. This research concludes that the contemporary metatheories are epistemologically contradictory or cannot justify research to ontology. ; Tiivistelmä: Tämä tutkimus analysoi kansainvälisen politiikan ja sotatieteiden metateorioita Hegeliläisen tieteenfilosofian perspektiivistä ja osoittaa että ontologian tutkimuksen esteenä ovat viisi antinomiaa, loogista ristiriitaa, todeten että nykyinen tieteenfilosofia kansainvälisessä politiikassa ja sotatieteissä ei ole kyennyt integroimaan dialektista agenttiutta tai dialektista muutosta sen tieteenfilosofiaan. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että tieteenfilosofian keskustelun suhde on ongelmallinen sillä tämänhetkinen tieteenfilosofia ei kykene käsittelemään ontologian eri muotojen suhdetta tieteenfilosofiaan. Tutkimus syntetisoi nominalistien väitteet tieteen filosofiasta absoluuttisen idealismiin ja osoittaa että negatiivinen dialektiikka ei ole välttämättä, täysin epäsopiva Hegeliläisen dialektiikan kanssa, vaan pikemminkin sitä osana oleva prosessi. Tutkimus toteaa, että absoluuttinen idealismi kykenee selittämään sodan ontologisen muutoksen, ihmisen tietoisuuden ja dialektiikan tuottamien erilaisten muotojen kautta ...

This chapter offers a long-term microhistorical perspective of the effects of the military on the rural population by following the history of two southern Finnish villages, Hyvinkää and Kytäjärvi, from the 16th to the 18th century. Although the villages were directly touched by war only a couple of times during the period, they were continuously shaped by the indirect presence of warfare and military readiness. They paid taxes to finance the military, lost a significant amount of their male workforce in wars, were obliged to provide upkeep for passing troops, and had to endure new manor lords who gained land grants in return for military service and disturbed the local power balance. ; Peer reviewed

Artikkeli pohjaa VTT Hannu Lahtisen 27.9.2019 Helsingin yliopistossa pidetyn väitöstilaisuuden lektioon.
Sosioekonomiset – esimerkiksi yksilön koulutustasoon, ammattiasemaan tai tuloihin liittyvät – erot äänestämistodennäköisyydessä ovat klassinen tutkimuskohde useilla yhteiskuntatieteiden aloilla. Suomessa on tilaisuus aiheen tutkimiseen poikkeuksellisen luotettavasti rekisteriaineistojen avulla. Sosioekonomiset tekijät, äänestämässä käynti ja rekisteriaineistot muodostavat perustuksen, jonka varaan rakensin väitöstutkimukseni. Tutkimus osoittaa, että varsinkin nuorten aikuisten koulutusryhmittäiset äänestysaktiivisuuserot ovat nyky-Suomessa ovat suorastaan hälyttävällä tasolla, ja ne ovat myös kärjistyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Esitän lisäksi näyttöä siitä, että kyselytutkimukset ovat aliarviointeet näitä eroja sosiaalisesta suotavuudesta ja vastaajien valikoitumisesta kumpuavien mittausvirheiden takia.

This article discusses the importance of and challenges in analyzing and contex- tualizing the ways of bodily participation in participatory performance practices. The writer suggests that the crucial ideological assumptions, as well as the processes of exclusion and inclusion of any participatory project, are not to be seen solely in their "goals" or "themes", but, even more distinctly, in the modes of bodily participation that they employ. The writer presents a novel performance analytical framework that takes the bodily dimension – what is actually done to and expected from the bodies of the participants during the performance event – as the starting point for critical analysis. Drawing especially from Jacques Rancière's and Marcel Mauss's views of human perception and experience, the main concepts of this framework are 'sensory fields' and 'collective body tech- niques'. The writer also shows how these concepts have informed his research on Lois Weaver's performance What Tammy Needs to Know About Getting Old and Having Sex (2008).