Suchergebnisse

This article questions spatial experiences among students in Beirut. It mobilizes collaborative map interviews to explore the ways young people experiment with space and the social boundaries it incorporates. I argue that their perception of their lived space underlines a crucial shift: whereas their parents experimented the city in terms of sectarian and political divisions, my interlocutors have integrated these boundaries not as ideological but as the result of daily practices of segregation born during the Lebanese wars (1975-1990). This evolution reveals renewed understandings of the Lebanese complex landscape and contributes to delineate youth as a social shifter.

Opiskelijoiden poliittinen sosialisaatio Libanonissa Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalista identiteettiä eli samaistumisprosesseja nyky-Libanonissa. Tutkimuksen kohteena on opiskelija-aktivismi poliittisessa Free Patriotic Movement -puolueessa (FPM). Tutkimuksessa määritellään sosiaalisia ryhmiä kognitiivisesta ja performatiivisesta näkökulmasta: kuulumisen tunne syntyy sosiaaliselle todellisuudelle annetuista yhteisistä merkityksistä ja itsensä esittämisestä julkisessa vuorovaikutuksessa tästä merkityshorisontista käsin. Kerronnallisuus on keskeisessä asemassa tässä kaksitahoisessa prosessissa, sillä kerronnan avulla välitetään sekä sosiaaliselle todellisuudelle annettuja merkityksiä että juonellistamista, joka tukee samaistumisen esittämistä vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksessa esitetään, että moniarvoisessa Libanonissa kannattajaryhmään kuuluminen merkitsee tulkintayhteisöön liittymistä. Tätä eritellään kolmen eri ulottuvuuden kautta. Kukin ulottuvuus korostaa kiinnittymisen vaiheittaista rakentumista ja paljastaa tiettyjä sosialisaation muotoja, joilla kaikilla on kerronnallinen ydin. Näitä muotoja ovat välittäminen, sulauttaminen ja integraatio. Ensinnä ryhmä muodostuu tilanteisiin liittyvässä vuorovaikutuksessa tapahtuvan asemoitumisen eli positioiden ottamisen kautta, ennen kaikkea opiskelijoiden yliopistokontekstissa. Kollektiiviset ja yksilölliset identiteettikertomukset rajaavat ja tukevat konkreettisten positioiden antamista sosiaalisen vuorovaikutuksen ajassa ja paikassa. Samaistuessaan FPM-puolueeseen yksilö asemoituu ensisijaisesti ryhmän jäsenen tai kannattajan positioon, millä on käytännön seurauksia kannattajaverkostoihin liittymisen kannalta. Tässä mielessä ryhmä on välittävä yhteisö (community of mediation), eli se toimii rajapintana sosiaalisissa kohtaamisissa. Jäsenet osallistuvat vuorovaikutukseen ryhmän välityksellä ja sen kerronnallisen tarinan kautta. Toiseksi sosiaalisiin verkostoihin osallistuminen ja ryhmän sisäinen sosialisaatioprosessi merkitsevät sulauttavaan yhteisöön (community of incorporation) liittymistä. Yksilöt sulautuvat ryhmän kulttuuriin eli yhteisten uskomusten ja sääntöjen järjestelmään. Yhteisten merkitysten rakentumista jäsentävät ryhmää, sen rajoja sekä sen syntyä ja perusperiaatteita koskevat yhteiset kertomukset. Tämä merkityksenantoprosessi perustuu kannattajien ensisijaiseen sosialisaatioon ja muuttaa heitä yhtenäistääkseen käsityksen ryhmästä. Lisäksi prosessi tukee suuren kertomuksen rakentumista. Suuri kertomus määrittää ryhmän hallitsevan identiteetin ja ilmentää sen sisäistä valtarakennetta. Kolmanneksi kiinnittyminen tarkoittaa itsensä rakentamista moniäänisen kollektiivisen muistin muodostamassa maisemassa. Tässä mielessä puolue on integroiva yhteisö (community of integration): kiinnittymisestä seuraa, että lukuisat muistot, jotka on peritty eri sosiaalisilta ryhmiltä, joissa toimijat kehittyvät, yhdistetään yhteiseksi juoneksi. Kerronta on tässä yhteydessä integroiva tekijä, sillä se mahdollistaa erilaisten kokemusten sisällyttämisen yhteiseen representaatioon menneisyydestä. Representaatio perustuu juonellistamiseen, joka antaa merkityksen paitsi menneisyydelle myös nykyisyydelle ja tulevaisuudelle. Sen perusteella jäsenet muodostavat omat tarinansa lavastaakseen identiteetin, jonka ovat jo omaksuneet. Siten he ovat ennalta määritellyn identiteetin henkilöitymiä. ; A Recited Community: Figures of an Identity Foretold looks at the processes of social identification among the youth in plural Lebanon. Ravaged by a fifteen year civil war between 1975 and 1990, this small Middle-Eastern country has become the symbol of divided societies. Through the exploration of student activism in a political party, the Free Patriotic Movement (FPM), the book questions the dynamics of attachment, conflict, and reconciliation in a shattered country. Using original material collected during several years of fieldwork conducted in three of Beirut's main universities, the author examines the importance of narratives inherited from the past to make sense of social world and sustain one's sense of belonging. The focus on this narrative construction of group attachment allows portraying of three main features of affiliation in a plural society like Lebanon. First, the mobilization of conflicting storylines that create boundaries and mediate the relation of the individual with the others in the time and space of social interactions. Then, the incorporation of institutionalized collective tales and practices as modes of representation of reality. And finally, the integration of the self in the horizon of a collective memory that allows the insertion within a common emplotment of the multiplicity of members' biographical experiences into a shared depiction of the past conflicts. Mediation, incorporation, and integration all emerge from and actualize the duality between ipseity and alterity, reminding us that the other is the condition of recognition, thus of existence, of the self. In Lebanon as anywhere else, coexistence may cause periodic eruptions of intergroup conflicts, but remains at the same time the very condition of being of the social groups and of the individuals who compose them.

Résumé Le conflit entre Israël et le Hezbollah au cours de l'été 2006 permit de mesurer le large soutien dont bénéficie le parti chiite au sein de la population libanaise. En effet, le Hezbollah constitue l'une de ses cibles privilégiées. L'étude de son implantation dans le monde universitaire illustre le processus complexe de construction des identités collectives et individuelles. Le parti oriente l'activité de sa jeunesse militante, afin de construire des réseaux de solidarités et de diffuser ses valeurs. Toutefois, il adapte son discours identitaire en fonction des lieux et des circonstances. Parallèlement, les étudiants s'approprient ses normes et les modifient pour les intégrer à leurs univers personnels.

A lot of literature has been published during the past two decades highlighting the role played by some diasporas in the conflicts raging in their home countries, and on the links between diasporas and 'international terrorism'. Diasporas, especially those originating from conflict areas, are often depicted in policy circles as potential security threats, raising indiscriminate suspicion towards diasporas in general. Contemporary literature similarly treats the links between diasporas and conflicts in a rather simplistic way. Little time is for instance dedicated to understanding how diasporas might emerge and coalesce around conflicts long after the migration has occurred. The article, based on a critical examination of how diasporas originating from conflict areas have been described and defined in the academic literature, proposes an alternative understanding of the nexus between diasporas and conflicts. It notably highlights the limitations and pitfalls of an approach based on single-issue labels, which entails the essentialization of concerned groups, and which perpetuates methodological nationalism. The article instead proposes to understand the mechanisms by which diasporas become involved in conflicts by looking at a series of configurations, which can happen at specific temporalities (critical junctures, crises, etc.), in specific spaces, by specific actors, and through specific discursive articulations (how identities are assigned, which discourses on diaspora are produced, etc.). At the practical level, this entails the study, for instance, of contentious spaces where diasporas are created, or which diasporas create, but also of contentious events or time junctures at which the articulation between conflicts and diaspora groups is effected.

Faced with the general period of political demobilisation since 2011, there is a need to look beyond the manifest forms of political participation and to better understand the dynamics of engagement among today's Arab Mediterranean youth. In this article, we inquire into the life experiences of young people and, especially, explore the agentic dimensions of their apparent disengagement. What societal processes shape their negative attitudes toward engaging in public political life? What prospects are there for further politicisation of youth in the post-2011 era? In order to address these questions, we adopt a processual view of engagement, indicating that young people's agencies are geared towards the goals of livelihood, employment, and attaining personal advancement and markers of social adulthood. These in turn represent spheres of life that may aggregate instances of felt injustices and thresholds of politicisation processes. ; Peer reviewed