Suchergebnisse

Purpose
As a member of the Nordic welfare regime, Finland has been acknowledged for its encompassing family policies with high degrees of parental employment and low incidence of poverty. During recent years, however, sluggish growth, high levels of unemployment and recurrent austerity measures have gradually undermined the economic security of families, notably among single-parent and multi-child families, and this has put families under increasing strain and increased the risks of poverty, inequality and other forms of ill-being. The paper aims to discuss these issues.


Design/methodology/approach
In this paper, the authors investigate risks and coping strategies and well-being of Finnish families with children. Family well-being is defined as an umbrella concept covering economic, social or psychological well-being and physical health. The data consist of 22 qualitative semi-structured interviews with parents from the region of Ostrobothnia in Finland and were collected in the winter of 2016–2017.


Findings
Based on the findings, the authors argue that the risks the families in Finland confront are linked to lower well-being, most notably for families encountering sickness, unemployment or divorce. The findings also show that parents have to employ various coping strategies themselves and that the society's support is insufficient.


Originality/value
This paper, thus, contributes to the literature on the effects of austerity policies on families by focussing on the consequences on family well-being, but also on the risks that families face and the coping mechanisms they use for handling with these risks.

Huoli lapsiperheiden hyvinvoinnista on kasvanut Suomessa 2000-luvulla. Huolimatta Suomen kuulumisesta universalismin periaatteelle rakentuvaan pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, epävarmemmat ja vaativammat työmarkkinat sekä valtion tuissa ja palveluissa tehdyt leikkaukset ovat viime vuosina lisänneet lapsiperheiden pahoinvointia, erityisesti pienituloisissa sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiperheissä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia hallitusohjelmia analysoimalla, miten lapsiperheiden hyvinvointi on konstruoitu poliittisesti Suomessa vuosina 2007–2019. Analyysi nojaa teorioihin poliittisten kamppailuiden sekä erilaisten vaikutusvaltaisten ideoiden merkityksestä politiikassa. Hallitusohjelmia tarkastellaan diskursiivisesti, semioottista aktanttimallia soveltaen ja kiinnittäen huomiota siihen, miten ohjelmissa tuodaan esiin hyvinvoinnin osa-alueet, konkreettiset politiikkatoimet sekä niiden kohderyhmät ja tausta-ajatukset. Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että tarkastellun ajanjakson alussa perheiden hyvinvoinnin poliittinen konstruointi kulminoitui pitkälti nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin ja taloudelliseen asemaan, joiden katsottiin heikentyneen työmarkkinoiden epävarmuuden sekä perhepoliittisten tulonsiirtojen reaaliarvon heikkenemisestä johtuen. 2010–luvun edetessä lapsiperheiden hyvinvoinnin kuvaukset monipuolistuivat ja rakentuivat yhä enemmän modernimmalle perhekäsitykselle. Samalla tulonsiirtoihin nojaavasta perhepolitiikasta siirryttiin "sosiaalisten investointien" politiikkaan, missä perheiden hyvinvoinnin edistäminen turvataan lähinnä korkealaatuisten palveluiden avulla sekä vanhempien osallistumisella työntekoon.