Suchergebnisse

Poverty is a multi-dimensional global problem that is at the core of the current concept of the development. The thesis focuses on the social sustainability in the Poverty Reduction Strategy (PRSP) -process of Nepal. PRSP process is created by the World Bank and IMF in the 1990s. The developing countries prepare their national PRSP, which defines the guidelines of the development politics. I ask in the thesis, what kind of positions are given to different subjects in the PRSPs of Nepal and what these positions tell about the poor's political agency and capacities to decide about their own lives. The theoretical framework of the thesis consists of the earlier researches about the development, poverty, sustainable development and deliberative democracy. The key concept is the socially sustainable poverty reduction, which main idea is that poverty is not reduced unless poor are capable of deciding about their own lives. The material of the thesis consists of three documents of the PRSP process of Nepal from 2003 to 2010. The material is analyzed with the qualitative methodology of the theoryguiding content analyze, the actantial model and the concept of the subject position. The PRSP process of Nepal structures hierarchical positions to the different actors. The poor people and communities are labeled as the passive objects of the development. To the government, organizations, communities and the private sector the documents structure the position of the political agents and the international agencies have power to define the targets of the process. The results reveal how the present development discourse reflects the power structure of the global politics, where the poor people of developing countries remain without a voice. ; Köyhyys on moniulotteinen poliittinen ongelma, jonka vähentäminen on nykyisen kehitysdiskurssin keskiössä. Tutkimuksessa tarkastelen sosiaalisesti kestävää köyhyyden vähentämistä Nepalin köyhyyden vähentämisstrategiossa (PRSP). PRSP on Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston luoma prosessi, jossa kehitysmaat valmistelevat kansallisesti köyhyyden vähentämissuunnitelman. Se on ehtona Maailmanpankin lainahelpotuksiin ja moniin kehitysapuohjelmiin ja määrittelee mkehityspolitiikan keskeisimmät prioriteetit. Tutkimuksessa kysyn, millaisia asemia eri toimijoille rakennetaan Nepalin PRSP -prosessissa ja mitä nämä asemat kertovat köyhien poliittisesta toimijuudesta ja kapasiteeteista päättää omasta elämästään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kehitystä, köyhyyttä, sosiaalisesti kestävää kehitystä ja deliberatiivista demokratiaa käsittelevistä aiemmista tutkimuksista. Keskiössä on sosiaalisesti kestävä köyhyyden vähentäminen, joka vittaa kestävästä kehityksestä nousevaan ajatukseen, että köyhyys ei vähene elleivät köyhät kykene itse päättämään omasta elämästään.Tutkimusaineisto koostuu kolmesta Nepalin PRSP -dokumentista vuosilta 2003-2010. Analysoin niitä laadullisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja yhdistän siihen Greimasin luoman aktanttimallin ja diskurssianalyysissä käytetyn subjektiaseman käsitteen. Subjektiaseman avulla tarkastelen millaisia kontekstuaalisia subjektiasemia poliittisissa dokumenteissa rakennetaan. Nepalin PRSP prosessi rakentaa hierarkisia asemia eri toimijoille: Köyhät ihmiset ja yhteisöt ovat kehityksen passiivisia kohteita, ja hallitus, hyvin organisoidut järjestöt ja yksityinen sektori ovat aktiivisia poliittisia toimijoita. Kansainväliset kehitystoimijat vaikuttavat vahvasti papereiden tavotteisiin. Prosessi tuo köyhät kehityspolitiikan keskiöön, mutta lisää niiden poliittista toimijuutta vain rajoitetusti. Tutkimustulokset osoittavat, miten nykyinen kehitysdiskurssi heijastelee maailmanpoliittisia valtarakenteita, joissa köyhien maiden köyhät jäävät ilman ääntä.