Ensimmäiset kiiltopaperilehdet (eng.: glossy magazines, ven.: gljantsevyje žurnaly) ilmestyivät Venäjälle vasta 1990-luvulla. Ulkomaisten brändien Cosmopolitan (1994) ja Elle (1996) myötä perinteiset venäläiset naistenlehdet alkoivat muuttua sisällöltäänkin kiiltopaperimaiseksi. Tämän myötä (tai tämän vuoksi) venäläiset naistenlehdet alkoivat menettää myös lukijoitaan. Hyvin nopeasti käsite "kiiltopaperilehti" sai oman merkityksensä: se ei viitannut vain lehtien painopaperiin vaan myös niiden sisältöön. Kiiltopaperilehdet markkinoivat kallista elämäntapaa sekä unelmia kauneudesta, terveydestä, vapaudesta, rikkaudesta ja mielihyvästä. Rinnakkainen käsite "glamour-kiiltopaperilehdet" (glamurnyje gljantsevyje žurnaly) korostaa vielä edellistä enemmän lehtien ideologista roolia kulutusyhteiskunnan ja kalliiden tavaroiden kuluttamisen promoottorina. Glamour-lehden venäjänkielinen painos alkoi ilmestyä vuonna 2004. Kansainvälinen venäjänkielen opettajien liitto valitsi sanan glamur venäjän kielen vuoden sanaksi vuonna 2007. Suuri osa kiiltopaperilehdistä perustuu länsimaisiin formaatteihin ja useiden lehtien nimi on kannessa latinalaisin kirjaimin. Kiiltopaperilehdet muokkaavat venäläisen keskiluokan kulutuskäyttäytymistä ja yhteiskunnallisia asenteita markkinoidessa modernia yhteiskuntaa ja sen elämäntapaa. Siten ne toimivat samaan tapaa uudenlaisen yhteiskunnan markkinoijina kuin sanomalehdet joskus aikaisemmin.
This article analyses the results of five Eurobarometer surveys (of 1995, 1997, 1998, 2000 and 2005) designed to measure which languages Europeans consider most useful to know. Most Europeans are of the opinion that English is the most useful, followed by French and German. During the last decade the popularity of French and German as useful languages has been decreasing significantly, while English has remained universally favoured as the most useful language. French and German have lost their popularity especially among those who do not speak them as a foreign language. On the other hand, Spanish, Russian and other languages (often these include languages of neighbouring countries, minority languages or a second official language of the country in question) have kept and even increased their former level of popularity. Opinions about useful languages vary according to a respondent's knowledge of languages, education and profession. This article analyses these differences and discusses their impact on the study of foreign languages and the future of the practice of foreign languages in Europe. ; Peer reviewed
Tutkimuksen kohteena ovat ne muutokset, joita venäläisessä sanomalehdistössä ja journalismissa tapahtui 1980-luvun lopun poliittisten reformien aikana ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tutkimus kohdistuu alueelliselle tasolle ja tarkastelee Karjalan tasavaltaa esimerkkitapauksena. Teoreettisesti tutkimus perustuu ajatukseen siitä, että neuvostoyhteiskunta oli epätäydellisesti moderni ja sen modernit piirteet, kuten joukkotiedotus-välineiden runsas käyttö, olivat osaksi pinnallisia rituaaleja ja niiden modernisoiva vaikutus jäi puutteelliseksi yhteiskunnan esimodernien piirteiden aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Yksi neuvostojärjestelmän hajoamisen syistä oli se, että järjestelmä ei neuvostoajan erityinen, epätäydellinen modernisaatio ei kyennyt käsittelemään niitä paineita, joita modernisaatiokehitys aiheutti. Tutkimus tarkastelee lehdistön ja journalismin muutosta kolmen eri näkökulman kautta. Niistä ensimmäinen tarkastelee lehdistön rakenteen kehittymistä Karjalan tasavallassa ja yksitäisissä lehdissä tapahtuneita muutoksia. Toinen näkökulma perustuu kyselytutkimukseen, jonka kohteena on eri lehtien yleisö helmikuussa 2000. Kolmantena on journalismin analyysi määrällisen ja laadullisen tekstianalyysin avulla. Neuvostojärjestelmän hajoamisen myötä entinen lehdistörakenne, jossa johtavassa asemassa olivat valtakunnalliset lehdet, hajosi ja alueelliset lehdet tulivat lehdistön tärkeimmäksi osaksi. Alueellisella tasolla muodostui uudenlainen lehtienvälinen kilpailu ja lehdistön moninaisuus. Esimerkiksi Karjalassa venäjänkielisten aluelehtien määrä kasvoi kahdesta yhteentoista ja suomen- ja karjalankielisten lehtien määrä yhdestä kolmeen. Kehitys on ollut samanlaista muillakin alueilla. Lehtien julkaisemisessa eri alueilla havaittujen erojen syinä ovat niin entiset perinteet lehtien julkaisemisessa, kansalaisyhteiskunnan kehitys kuin taloudellinen hyvinvointikin. Kyselytutkimuksen mukaan venäläisten lehtien lukijat ovat selvästi jakautunut iän mukaan sekä vähemmässä määrin sukupuolen mukaan. Skandaalinhakuinen, oppositiossa oleva lehti on osoittautunut menestyksekkäimmäksi lehtityypiksi, kun taas niin vanhat kuin uudet eliitteihin vetoavat "laatulehdet" saavuttavat vain pienen osan yleisöstä. Journalismin muutoksen tarkastelu kahdessa sanomalehdessä osoittaa että toimittajat ovat saaneet journalistisen tekstin tuottamisen selvästi valvontaansa. Neuvostoaikana sanomalehdet olivat täynnä ulkopuolista kirjoittajien juttuja ja lyhyen glasnostin ajan aikana lukijakirjeillä oli keskeinen rooli. Toisaalta, erilaisten tekstuaalisten rakenteiden joukossa professionaali uutismuoto on saanut enemmän suosiota vaikkakin kantaaottamaton monologi ja juttutyyppi, jossa lähteiden siteeraaminen ja toimittajan kommentit on yhdistetty ovat edelleen suosiossa. Ainoastaan pelkästään vierasta puhetta sisältävät tekstit ovat selvästi vähentyneet. Venäläinen journalismi on omaksunut vaikutteita ulkomailta, mistä osoituksena on esimerkiksi se, että Karjalan Sanomat on alkanut muistuttaa länsimaista journalismia nopeammin kuin venäjänkieliset lehdet. Tiedotusvälineillä oli tärkeä rooli neuvostojärjestelmän hajoamisessa ja tämä tutkimus väittää, että tieto ei ollut yksinomaan järjestelmän hajoamisen taustalla vaan suurempi merkitys oli siinä miten tieto neuvostoyhteiskunnassa esitettiin. Kun lehdistö alkoi vuodesta 1985 lähtien toimia entistä paremmin neuvostojärjestelmän perinteiden mukaisesti osallistumalla yhteiskunnan rakentamiseen ja tarjoamalla tilaa erilaisille mielipiteille, se osallistuikin yhteiskuntajärjestelmän hajottamiseen. Järjestelmä ei kyennyt sopeutumaan eriäviin mielipiteisiin. Neuvostoliitossa ei kyennyt kehittymään erityistä journalistista sfääriä vaan journalismi oli sekä poliittisen että kirjallisen toiminnan osa. Neuvostoliiton jälkeisessä oloissa journalistisen sfäärin kehittymismahdollisuudet ovat paremmat vaikkakin monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa läntisen moderni sanomalehti ja moderni uutismuoto ovat kehittynyt nopeammin. Yksi syistä on siinä, että ulkomainen omistus, joka on tuonut muihin alueen maihin mukanaan länsimaisia toimintamalleja ja -tapoja, on jäänyt Venäjällä hyvin vähäiseksi. Lisäksi omaperäisillä journalismin muodoilla on Venäjällä pidempi historia eikä niiden voida odottaa muuttuvan yhtä nopeasti. Myös poliittisen järjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan kehityksellä on vaikutuksensa: journalismi, joka perustuu sitaatteihin ja niiden tulkintaan yleisestä näkökulmasta, voi kehittyä vain oloissa, joissa lähdeorganisaatiota ja kommentteja on helposti saatavana, ja joissa vallitsee yleisesti hyväksytty, yhteinen tulkintatapa. Nämä olosuhteet ovat toistaiseksi heikosti kehittyneet Venäjällä. Myös sillä on merkitystä, että vanhan koulukunnan toimittajien parissa uusien kantaaottamattomien ja standardisoitujen muotojen omaksuminen koetaan menetyksenä. Tutkimus antaa mahdollisuuksia ymmärtää lehdistön ja journalismin kehittymistä osana yhteiskunnallista muutosta. Lisäksi tutkimus tarjoaa kokonaiskuvan yhden Venäjän alueen lehdistöstä ja sen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksesta voi olla hyötyä myös venäläisissä lehdissä mainostaville sekä venäläisiin lehtiin investoiville ulkomaalaisille. ; This study explores the changes which took place in the Russian press and journalism during the period of political reforms (1985-1991) and after the collapse of the Soviet Union. The study is focused on the regional level and uses the Republic of Karelia as a case. With the collapse of the Soviet system, the former press structure with dominant national newspapers collapsed and the regional newspapers, which preserved their circulation better, became the most important part of the press. At the regional level, a new kind of competition and pluralism emerged. For example, in Karelia the number of regional newspapers published in Russian grew from two to eleven and in the number of those in Finnish or Karelian from one to three. The development has been similar in other regions as well. According to an analysis of factors influencing the local newspaper publishing the circulation of local newspapers is higher in areas with the earlier traditions of newspaper publishing, the development of civil society and the economic welfare. Theoretically the study is based on the notion that the Soviet Union was a fake modern society and its modern features, like the extensive use of mass media, were partly rituals with little modernising impact. One of the reasons behind the collapse of the Soviet system was that the peculiar, incomplete modernisation of the Soviet era could not handle the pressures caused by the modernising development. After the collapse of the Soviet system a new round of modernisation is beginning although the collapse of economy and the forced forms of modernisation have also strengthened the traditional elements. The media had an important role in the collapse of the Soviet system and this study argues that it was not only the information itself which assisted in the collapse of the society but that the way in which the media presented that information was also important in discrediting the former system. After 1985, the Soviet media started to realise the traditional slogans of the media's participation in the construction of the society and offering space for various views. In so doing the press actually participated in the destruction of the social system, which was not equipped to adjust to conflicting opinions. Paradoxically, if Soviet journalism had functioned according to the Western journalistic practice of presenting the information in a way which leaves readers in a detached and non-participant relationship to politics, the collapse of the Soviet system would not have been so sudden. In the Soviet Union, no proper journalistic sphere could develop; journalism was an extension of both political and literary spheres. In the post-Soviet conditions the possibilities for its development are better but in many other Central and Eastern European countries the development of Western-type modern newspaper and modern news form has been more rapid. One of the reasons for this is that Russia has so far also remained outside major Western investments in the media sector which in other Central and Eastern European countries has been accompanied with imported formats and models of making journalism. Moreover, Russia has longer traditions in endogenous forms of journalism which could not be expected to change as rapidly. This study explores the changes which took place in the Russian press and journalism during the period of political reforms (1985-1991) and after the collapse of the Soviet Union. The study is focused on the regional level and uses the Republic of Karelia as a case. With the collapse of the Soviet system, the former press structure with dominant national newspapers collapsed and the regional newspapers, which preserved their circulation better, became the most important part of the press. At the regional level, a new kind of competition and pluralism emerged. For example, in Karelia the number of regional newspapers published in Russian grew from two to eleven and in the number of those in Finnish or Karelian from one to three. The development has been similar in other regions as well. According to an analysis of factors influencing the local newspaper publishing the circulation of local newspapers is higher in areas with the earlier traditions of newspaper publishing, the development of civil society and the economic welfare. Theoretically the study is based on the notion that the Soviet Union was a fake modern society and its modern features, like the extensive use of mass media, were partly rituals with little modernising impact. One of the reasons behind the collapse of the Soviet system was that the peculiar, incomplete modernisation of the Soviet era could not handle the pressures caused by the modernising development. After the collapse of the Soviet system a new round of modernisation is beginning although the collapse of economy and the forced forms of modernisation have also strengthened the traditional elements. The media had an important role in the collapse of the Soviet system and this study argues that it was not only the information itself which assisted in the collapse of the society but that the way in which the media presented that information was also important in discrediting the former system. After 1985, the Soviet media started to realise the traditional slogans of the media's participation in the construction of the society and offering space for various views. In so doing the press actually participated in the destruction of the social system, which was not equipped to adjust to conflicting opinions. Paradoxically, if Soviet journalism had functioned according to the Western journalistic practice of presenting the information in a way which leaves readers in a detached and non-participant relationship to politics, the collapse of the Soviet system would not have been so sudden. In the Soviet Union, no proper journalistic sphere could develop; journalism was an extension of both political and literary spheres. In the post-Soviet conditions the possibilities for its development are better but in many other Central and Eastern European countries the development of Western-type modern newspaper and modern news form has been more rapid. One of the reasons for this is that Russia has so far also remained outside major Western investments in the media sector which in other Central and Eastern European countries has been accompanied with imported formats and models of making journalism. Moreover, Russia has longer traditions in endogenous forms of journalism which could not be expected to change as rapidly. The problems with the development of civil society and political system also play a role: journalism based on quotations and interpretation from the universal, commonsense point of view can develop only in conditions in which source organisations and comments are easily available and where a widely accepted common sense point of view exists. These conditions are so far poorly developed in Russia. It is also important that among the old school of journalists the adaptation of detached and standardised forms of journalism has been seen as a loss. There is some evidence that journalism has adopted practices from abroad, for example, the Finnish-language Karjalan Sanomat started to resemble Western journalism more rapidly than Russian newspapers. According to a survey conducted in Petrozavodsk in February 2000 the audience is clearly divided on the basis of age and partly on the basis of gender. The scandalous, oppositional newspaper has proven to be the most popular and successful part of the press, while the old and new "quality", elite-oriented newspapers appeal to only small part of the audience. An empirical examination of journalism in two newspapers indicates that journalists have gained clear control of the production of newspaper text. In the Soviet era the newspapers were filled with articles by outside authors and official texts, while during a short period of glasnost the letters to the editor played an important role. On the other hand, journalistic control has not become complete inside the texts. Among the different textual strategies the professional news form has received more popularity although non-commentary monologue and a news form in which the citations from the sources are mixed with the comments by journalist are still common. Only the texts written solely by outside authors have clearly lost their share in the newspapers. This study explores the changes which took place in the Russian press and journalism during the period of political reforms (1985-1991) and after the collapse of the Soviet Union. The study is focused on the regional level and uses the Republic of Karelia as a case. With the collapse of the Soviet system, the former press structure with dominant national newspapers collapsed and the regional newspapers, which preserved their circulation better, became the most important part of the press. At the regional level, a new kind of competition and pluralism emerged. For example, in Karelia the number of regional newspapers published in Russian grew from two to eleven and in the number of those in Finnish or Karelian from one to three. The development has been similar in other regions as well. According to an analysis of factors influencing the local newspaper publishing the circulation of local newspapers is higher in areas with the earlier traditions of newspaper publishing, the development of civil society and the economic welfare.
This article analyses support for censorship in Russia as part of the democratization process. Censorship has been an important part of Russian history and it was strengthened during the Soviet era. After the collapse of the Soviet system formal censorship was banned even though the reality has been different. Therefore it is not strange that many Russians would like to limit the freedom of the media and to censor certain topics. The views of Russians on censorship have been studied on the basis of a survey carried out in 2007. According to the results, three different dimensions of censorship were found. These dimensions include moral censorship, political censorship, and censorship of religious materials. Support for these dimensions varies on the basis of socio-demographic characteristics and media use. The article concludes that many Russians reject new phenomena, while support for the censorship of political criticism is not as high, but political censorship seems to enjoy more support among elites than among the common people. ; Peer reviewed
