Suchergebnisse

Kirja käsittelee jännitettä sananvapauden ja toisaalta identiteettioikeuksien vaatiman turvallisen tilan asettamien rajoitusten välillä. Turvallisella tilalla tarkoitetaan tilaa, jossa sorretut vähemmistöryhmät ovat vapaita identiteettiinsä kohdistuvasta sorrosta ja vihapuheesta. Miten tämä jännite voidaan ratkaista? Kuten mm. Noam Chomsky on huomauttanut, olisi taktinen virhe pyrkiä rajoittamaan vihapuhetta, koska rajoitukset kääntyvät lopulta kaikkein haavoittuvimpia yksilöitä vastaan. Koska vihapuheen käsite on tulkinnanvarainen, valtaapitävien tulkinta muodostuu yhteiskunnallisten toimintaperiaatteiden perustaksi. Puolimatkan ratkaisu on vihapuheen alistaminen sellaiseen avoimeen keskusteluun, jossa sen kyseenalaiset lähtökohdat voidaan kriittisen analyysin avulla paljastaa. Jos sen sijaan vastenmieliseksi koettu viesti sensuroidaan sillä perusteella, että se koetaan vastenmieliseksi, silloin mikään puhe ei ole turvassa ja sananvapauden rajoittaminen voi saada mielivaltaisia piirteitä. Lisäksi jos vihapuhe tukahdutetaan lainsäädännöllä, sen juuret jäävät kätköön. Vihapuheen esittäjät voivat jopa saada kunniallisuuden sädekehän, koska he voivat esiintyä sananvapauden puolustajina sensuuria vastaan. Tärkeintä olisikin luoda avoin keskusteluilmapiiri, jossa tulee mahdolliseksi analysoida vihapuheen taustalla ja perustana vaikuttavia periaatteellisia kantoja. Demokratia edellyttää laaja-alaista sananvapautta. Kirjoittaja on kasvatuksen tradition professori Jyväskylän yliopistossa

This article uses historical and sociological research as the basis for a philosophically argued thesis about the negative educational consequences of the atomization of the family structure. Carle Zimmerman's theory of the social causality involved in the atomistic family structure is illustrated with an example of a Bolshevik social experiment and applied to the atomization of the modern Western family as shown by contemporary social science research. The focus is on the ways that the atomization of the family undermines the education of children into autonomous and critical citizens. Once the normative structures of marriage and family disintegrate, the identity and relationship rights of children are violated. This violation is often experienced by children as a rejection. Such a rejection wounds children morally and undermines their faith in moral norms. Furthermore, the disintegration of the family leaves children in a state of emotional and moral deprivation, which undermines their ontological security and their development into autonomous moral agents and critical citizens. By exposing them to the emotional influence of the cultural myths used in propaganda and indoctrination, these deprivations make them externally-directed instead of developing their capacity for autonomous deliberation and independent moral agency. Insofar as citizen's views and attitudes are directed from the outside, they fail to function as a counterbalance to the ruling elites, and democracy deteriorates into elite rule. ; Remiantis istoriniais ir sociologiniais tyrimais, šiame straipsnyje išsakoma filosofiškai pagrįsta tezė, kad šeimos struktūros atomizacija lemia neigiamus ugdymo padarinius. Bolševikų socialinio eksperimento pavyzdžiu iliustruojama Carle'o Zimmermano su atomistine šeimos struktūra siejama socialinio priežastingumo teorija, kuri, kaip rodo šiuolaikiniai socialinių mokslų tyrimai, dažnai taikoma šiuolaikinės Vakarų šeimos atomizacijos procese. Siekiama išsiaiškinti, kaip šeimos atomizacija pakerta vaikų, kaip savarankiškų ir kritiškai mąstančių piliečių, ugdymą. Kai ima irti norminės santuokos ir šeimos struktūros, pažeidžiamos vaikų teisės į tapatumo formavimąsi ir santykius šeimoje. Šį pažeidimą vaikai dažnai išgyvena kaip atmetimą, kuris žeidžia vaikus moraliai ir pakerta jų tikėjimą moralės normomis. Be to, šeimos iširimas sukelia vaikams emocinę ir moralinę deprivaciją, o ši silpnina jų ontologinį saugumą ir neleidžia jiems užaugti savarankiškais, dorais ir kritiškai mąstančiais piliečiais. Dėl tokios deprivacijos vaikai patiria emocinę propagandoje ir indoktrinacijoje pasitelkiamų kultūrinių mitų įtaką, jų orientacija tampa eksternali, prarandamas gebėjimas savarankiškai galvoti ir moraliai veikti. Kadangi piliečių nuomonė ir požiūris yra veikiami iš išorės, jie nesugeba veikti kaip atsvara valdančiam elitui, todėl demokratija pavirsta elito valdymu.

This article uses historical and sociological research as the basis for a philosophically argued thesis about the negative educational consequences of the atomization of the family structure. Carle Zimmerman's theory of the social causality involved in the atomistic family structure is illustrated with an example of a Bolshevik social experiment and applied to the atomization of the modern Western family as shown by contemporary social science research. The focus is on the ways that the atomization of the family undermines the education of children into autonomous and critical citizens. Once the normative structures of marriage and family disintegrate, the identity and relationship rights of children are violated. This violation is often experienced by children as a rejection. Such a rejection wounds children morally and undermines their faith in moral norms. Furthermore, the disintegration of the family leaves children in a state of emotional and moral deprivation, which undermines their ontological security and their development into autonomous moral agents and critical citizens. By exposing them to the emotional influence of the cultural myths used in propaganda and indoctrination, these deprivations make them externally-directed instead of developing their capacity for autonomous deliberation and independent moral agency. Insofar as citizen's views and attitudes are directed from the outside, they fail to function as a counterbalance to the ruling elites, and democracy deteriorates into elite rule. ; peerReviewed