Suchergebnisse

Politiikan viihteellistymistä on pidetty jälkimodernina ilmiönä, joka liittyy toisen maailmansodan jälkeiseen mediaan ja etenkin televisioon. Viihteellistymisen on esitetty pilaavan politiikan siirtämällä fokuksen asioista henkilöihin, tunteisiin ja hömppään. Ilmiö on yhdistetty myös jälkimoderneihin identiteetin ja kansalaisuuden rakentumisen muotoihin. Artikkelissamme osoitamme edellä kuvatun näkemyksen politiikan viihteellistymisestä historiattomaksi. Osoitamme 1900-luvun alun suomalaisten sosialistien poliittista toimintaa koskevan tapaustutkimuksen avulla, että viihteen ja politiikan yhtymäkohtia on ollut runsaasti jo tuolloin. Analysoimme sosialistisen politiikan viihteellisyyttä pilalehti Kurikan (1904–1906) ja Ihanneliiton toiminnan (1903–1912) sekä erilaisten sosialististen julkaisujen ja toimintamuotojen avulla. Esitämme havaintonamme, että vaikka sosialistit suhtautuivat varauksellisesti "ajanvietteeksi" tai "kaupalliseksi" määritettyyn viihteeseen, sen elementtejä hyödynnettiin tietoisesti ja monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa. Analyysimme perusteella politiikkaa on viihteellistetty jo sata vuotta sitten. Politiikan viihteellistämisellä on ollut useita erilaisia funktioita: viihteellä pyrittiin kasvattamaan sosialistien kannattajakuntaa, vahvistamaan sitoutumisastetta sekä tekemään tutuksi järjestäytyneen toiminnan periaatteita ja sosialismin aatetta.