Suchergebnisse

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten luottamusta uutismediaan Reuters-instituutin Digital News Report -kyselyaineiston avulla sekä suhteutetaan tehtyjä havaintoja yhteiskunnan poliittisesta polarisaatiosta ja journalismin asemasta käytyyn keskusteluun. Latent Class Analysis -menetelmää käyttäen muodostetaan neljä toisistaan eroavaa profiilia, joita luonnehtivat erilaiset arviot 14 suomalaisen uutismedian tai uutismediatyypin luotettavuudesta. Noin puolet vastaajista edustaa Luottavien profiilia, jossa kaikkia lueteltuja viestimiä/viestintyyppejä pidetään luotettavina. Vajaa kolmannes edustaa Valikoivien profiilia, jossa luottamus Yleisradioon ja päivälehtiin on suurempaa kuin luottamus iltapäivälehtiin ja ilmaisjakelulehtiin. Vastaajista 11 prosenttia edustaa Neutraalien profiilia, jossa uutismedioita ei tyypillisesti pidetä sen enempää luotettavina kuin epäluotettavinakaan ja 7 prosenttia Epäilevien profiilia, jossa tyypillisesti epäillään kaikkien lueteltujen uutismedioiden luotettavuutta. Luottamus ei näytä juurikaan kytkeytyvän odotuksiin journalismin tulkitsevasta roolista. Sen sijaan se liittyy hieman uutismedian käyttöön ja selvästi kokemukseen uutisoinnin oikeudenmukaisuudesta.

Artikkelissa lähestytään nykyistä poliittista mediakulttuuria kysymällä millaiseksi poliitikot ymmärtävät mediajulkisuuden merkityksen työssään ja miten he sen henkilökohtaisesti kokevat. Artikkelin lähtökohtina ovat Bourdieun teoretisointeihin nojaava ajatus mediapääomasta sekä Pelsin idea poliittisesta tyylistä poliitikon yleisösuhteen perustana. Empiirisenä aineistona ovat kevättalvella 2011 tehdyt neljätoista poliitikkojen teemahaastattelua. Tulosten mukaan mediapääoma on tärkeä osa politiikan pääomaa, mutta sen kaikki muodot eivät ole yksiselitteisesti arvostettuja vaan voivat myös heikentää poliitikon asemaa politiikan kentällä. Mediajulkisuudessa viihtymisen tärkeimmiksi tekijöiksi poliitikkojen keskuudessa osoittautuivat julkisuuden älyllisyys ja autenttisuus.

Artikkelissa esitellään sisällönanalyysimenetelmä, jonka avulla keskustelua sanomalehtiteksteissä voidaan analysoida määrällisesti vuorovaikutuksen ja sen dialogisuuden kannalta. Menetelmä rakentuu viidestä analyysimuuttujasta, ja se pohjautuu muun muassa narratologisen tekstintutkimuksen, Balesin vuorovaikutusanalyysin sekä etnometodologisen keskustelunanalyysin ideoihin. Artikkelissa pohditaan kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja tekstissä toteutuvan vuorovaikutuksen yhtäläisyyksiä ja eroja ja havainnollistetaan analyysimenetelmää esimerkkiaineiston avulla. Menetelmän ideana on tutkia, millaisiin suhteisiin jutuissa esiintyvät toimijat asettuvat keskenään ja miten juttukertoja osallistuu vuorovaikutukseen. Analyysin yksikkönä on kahden jutussa esiintyvän toimijan (tai toimijan ja kertojan) välinen suhde.

This book [Mediatized power and the return of the political] describes Finnish decision-makers' relationship with the media. It is based on surveys in 2009 and 2019. In 2009 there were 419 and in 2019 484 respondents, all of them having an influential position in some of the eight societal sectors covered in the study. The results show a moderate change from a consensus-oriented and networking decision-making culture towards a more ideologic and power-based way of negotiating. However, it seems that this has not affected how open or transparent the negotiation-processes are or how prone the decision-makers are to leak confidential information. The decision-makers' relationship with media publicity has become more professional and strategic. The results point to an increased role of social media in communications management while the role of the news media seems to be diminishing. Even though the decision-makers view publicity as an even more risky and strategic arena of political struggle than they did before, they also seem now acknowledge more clearly the rational aspects of journalism. The self-reported role of media publicity as a source of personal authority has somewhat diminished while there seems to be no change in how prone the decision-makers think they are for the impacts of media publicity.

This book explores the media coverage of three prominent Finnish labor market cases in the newspaper Helsingin Sanomat. It analyzes how this arena supported or undermined the power positions of each side and the reaching of the contract. The cases in study are the first proper general agreement in 1968 (Liinamaa 1) and the endeavors for so-called "social contract" by the Government of Esko Aho (1991) and Juha Sipilä (2015). The study identifies changes and continuities in the political discourses, in the ways of making validity claims in political argumentation, and in media/journalistic interventionism. These content analytical viewpoints illustrate the theoretical ideas about mediatization of politics presented in the book. By analyzing corporatist and pluralist aspects of decision making, the book opens a view in the relationships among labor market organizations, the Government, and the media in the three decades studied. - Teoksessa kuvataan, millainen julkisen politikoinnin areena Helsingin Sanomissa rakentui kolmessa merkittävässä työmarkkinatapauksessa ja miten tämä areena tuki tai horjutti sopimusten syntyä ja osapuolten asemaa. Tarkasteltavina ovat vuonna 1968 solmittu Suomen ensimmäinen varsinainen tulopoliittinen sopimus (Liinamaa 1) sekä Esko Ahon ja Juha Sipilän hallitusten yritykset niin sanotuiksi "yhteiskuntasopimuksiksi" vuosina 1991 ja 2015. Tutkimuksen kohteena olevista jutuista tunnistetaan muutoksia ja pysyvyyksiä, jotka liittyvät niin tulopolitiikan puhetapoihin, julkisen argumentoinnin tapoihin kuin median/journalismin toimintaan. Nämä sisällönanalyysin näkökulmat havainnollistavat kirjassa esitettäviä politiikan medioitumista koskevia teoreettisia ideoita. Päätöksenteon korporatistisia ja pluralistisia piirteitä analysoimalla kirja avaa näkymän siihen, miten hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja median suhde on eri vuosikymmeninä julkisuudessa asettunut.

This article looks at the role of media in political decision making by making use of Parson's concept of political power. It enables a look at how media is both an essential resource of political power and a crucial factor in the environment in which political power works. Drawing on a qualitative interview sample of 60 elite decision makers and an elite survey (N = 419), Finnish decision making is found to be quite thoroughly mediatized. Mediatization is differentiated in distinct actor profiles found with Latent Class Analysis of the survey data. The most prominent pattern seems to be that mediatization correlates with other power resources. Those who have official status and are actively involved in policy networks also make use of media resources, and to differing extents adapt their actions to the demands of the media. However, there are also groups of decision makers who still seem to be quite independent of the media. [Reprinted by permission; copyright Sage Publications Inc.]

This article looks at the role of media in political decision making by making use of Parson's concept of political power. It enables a look at how media is both an essential resource of political power and a crucial factor in the environment in which political power works. Drawing on a qualitative interview sample of 60 elite decision makers and an elite survey (N = 419), Finnish decision making is found to be quite thoroughly mediatized. Mediatization is differentiated in distinct actor profiles found with Latent Class Analysis of the survey data. The most prominent pattern seems to be that mediatization correlates with other power resources. Those who have official status and are actively involved in policy networks also make use of media resources, and to differing extents adapt their actions to the demands of the media. However, there are also groups of decision makers who still seem to be quite independent of the media.