Suchergebnisse

Abstract30 years ago, R. Edward Freeman levied an influential challenge against the "separation thesis", which maintains that ethical and business concerns are distinct and separable. However, achieving an integration of empirical and normative research continues to pose significant challenges. In this article, it is argued that the tradition of philosophical pragmatism offers a pathway to bridge this divide. While Freeman's critique is rooted in pragmatism, it falls short of fully embracing the pragmatist turn as advocated by Charles S. Peirce and John Dewey, who extended the methodologies of empirical inquiry to ethical issues. Typically, this pragmatist turn has been sidelined due to the formidable objection that norms and values cannot be empirically confirmed nor disconfirmed. This objection is critically examined, arguing that it is largely based on conceptions of science associated with positivism and logical empiricism, effectively challenged by pragmatism. Embracing a pragmatist perspective, it is argued, can substantially enhance both theoretical and empirical research within business ethics. This approach entails integrating observations that pertain to the values, norms and responsibilities of businesses. Conversely, with a comprehensive understanding of the theoretical underpinnings of such proposals, observations can help determine which ethical theories and perspectives best accommodate empirical findings. Additionally, pragmatism presents a novel approach to the role of business in society, enabling businesses to engage in democratic processes of inquiry into value.

The algorithmic automation of media processes has produced machines that perform in roles that were previously occupied by human beings. Recent research has probed various theoretical approaches to the agency and ethical responsibility of machines and algorithms. However, there is no theoretical consensus concerning many key issues. Rather than setting out with fixed conceptions, this research calls for a closer look at the considerations and attitudes that motivate actual attributions of agency and responsibility. The empirical context of this study is legacy media where the introduction of automation, together with topical considerations of journalistic ethics and responsibility, has given rise to substantial reflection on received conceptions and practices. The results show a continuing resistance to attributions of agency and responsibility to machines. Three lines of thinking that motivate this stance are distinguished, and their potential shortcomings and theoretical implications are considered.

AbstractScientific realism is a critical target of anti-representationalists such as Richard Rorty and Huw Price, who have questioned the very possibility of providing a satisfactory argument for realism or any other ontological position. I will argue that there is a viable form of realism which not only withstands this criticism but is vindicated on the antirepresentationalists' own grounds. This realist position, largely drawn from the notion of the scientific method developed by the founder of philosophical pragmatism, Charles S. Peirce, will further be compared with the accounts of truth and objectivity proposed by the contemporary pragmatists, Rorty, Price, and Robert B. Brandom.

"A critical investigation of modern naturalism is vitally needed for a deeper understanding of pragmatism's ability to offer enriching perspectives on contemporary philosophy of science. The kind of non-reductive naturalism so often associated with pragmatism needs to be assessed for its plausibility, as does whether a pragmatist perspective on different human ways of conceiving of the world can mediate between different points of view, especially those of natural science and common sense"-- Publisher summary

Generatiivista tekoälyä käytetään tehostamaan tutkimuksen eri vaiheita, mikä on johtanut keskusteluun tekoälyn käytön merkitsemisestä erilaisissa julkaisuissa. Media & viestintä -lehden toimitus on toistaiseksi katsonut, ettei erilliselle tekoälyilmoitukselle ole artikkeleissa tarvetta. Jos tekoäly on kuitenkin avustanut työskentelyä niin, ettei tutkijalla enää ole täyttä kontrollia johonkin työprosessin vaiheeseen, tulee siitä kertoa. Rajapyykit muuttuvat, ja niiden vetäminen ja merkitseminen vaativat jokaiselta tutkijalta harkintaa nyt ja tulevaisuudessa.

Vastuullisuusviestintää koskevat kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi kaikenkokoisten yritysten arjessa. Tutkimus on aiemmin keskittynyt suurimpien kansainvälisten suuryritysten julkiseen vastuullisuusraportointiin, mutta nyt se on alkanut osoittaa kiinnostusta myös pienempien yritysten vastuullisuusviestintään. Tässä artikkelissa, jonka aineisto ja taustakirjallisuus perustuu vuoden 2021 pro gradu -tutkielmaan (Takki 2021), tarkastelemme haastattelututkimuksen keinoin vastuullisuusviestintää koskevaa ajattelua suomalaisissa keskisuurissa ja suurissa yrityksissä. Tutkimme vastuullisuusviestintään johtavia paineita ja motiiveja sekä siihen liitettyjä ongelmia ja haasteita. Esitämme, että vastuullisuusviestinnän paineet ja haasteet tuottavat yrityksille ristipainetta, joka johtaa jopa paradoksaalisiin tilanteisiin.

Tutkimme tässä artikkelissa johtajuusviestinnän määrittelyjä ja muutossuuntia viime vuosikymmenten tutkimuskirjallisuuden valossa. Tavoitteemme on hahmottaa johtajuuden ja viestinnän tutkimuksen kautta erilaisia johtajuusviestinnän paradigmoja ja tarkastella niitä suhteessa toimintaympäristön ja viestintäolosuhteiden muutoksiin sekä niiden hallitsemattomuuden haasteeseen. Vastauksena näihin olosuhteisiin kehitämme navigoivan johtajuusviestinnän viitekehyksen, joka mahdollistaa johtajuusviestinnän paradigmojen tarkastelun suhteessa erilaisiin johtamisen konteksteihin ja tilanteisiin. Viitekehys auttaa ymmärtämään johtajuusviestinnän moniulotteisuutta ja tarjoaa myös käytännön mahdollisuuden reflektiiviseen valintaan eri viestintäkäytäntöjen välillä erilaisissa tilanteissa ja johtamistyön vaiheissa.

Communication measurement and evaluation
– Goal-orientation, agility or fumbling in the dark?
The interest of organizations in assessing stakeholder relationships and expectations, intangible assets, and social impact has grown strongly in the 21st century. This change is linked to new views on the strategic role of communication and strategic management. We examine the development and current state of the measurement and evaluation (M&E) of communication through research literature and empirical material. We suggest that the models of M&E used in organizations can also tell us about their views of strategic communication and the connection to organizational strategy. Present practices of M&E are dominated by logical models as well as summative evaluation, which are connected with a functionalist view of strategic communication. The data also provide indications of agile evaluation. Many organizations also engage in practices that we call blind measurement: metrics are not directly linked to the goals of communication.

Strateginen viestintä on 2000-luvun viestinnän tutkimuksessa noussut PR:n, yhteisöviestinnän, viestinnän johtamisen ja integroidun viestinnän rinnalle sekä osittain korvaamaan niitä. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten organisaatiot määrittelevät viestinnän tavoitteitaan ja millaisia strategisen viestinnän näkemyksiä ne kuvastavat. Tarkastelemme kysymystä sekä tutkimuskirjallisuuden että empiirisen aineiston valossa. Erittelemme tutkimuskirjallisuuden käsityksiä strategisen viestinnän käsitteestä ja sen kytköksestä organisaation tavoitteisiin sekä strategisen viestinnän ongelmista. Empiirisen aineiston osalta tutkimme, miten organisaatiot itse määrittelevät viestintänsä tavoitteet ja mikä viestinnän tavoitteiden suhde on organisaation strategiaan ja strategisiin tavoitteisiin.

Läpinäkyvyyden käsite on noussut keskeiseksi viestinnän, median ja politiikan tutkimuksessa sekä viestinnän ja politiikan käytäntöjen eettisessä arvioinnissa. Läpinäkyvyyttä on esitetty keinoksi ylläpitää ja kasvattaa luottamusta journalistista työtä ja sen tuotteita kohtaan interaktiivisessa media- ja viestintäympäristössä. Tiedontuotannon ja päätöksenteon perustuessa yhä enemmän dataan ja sen prosessointiin läpinäkyvyys on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös algoritmisen päätöksenteon kohdalla. Tässä artikkelissa tarkastelemme läpinäkyvyyden roolia dataa ja algoritmeja sekä journalismia koskevassa keskustelussa ja esitämme mahdollisuuksia dataan ja algoritmeihin tukeutuvan journalismin läpinäkyvyyskäytännöiksi. Dataa hyödynnetään digitaalisessa journalismissa sekä informaation lähteenä manuaalisissa ja automatisoiduissa tuotantoprosesseissa että sisällön jakelussa ja kohdentamisessa yleisöille. Miten journalismi voisi tuoda läpinäkyväksi datan käyttöä, dataa koskevia valintoja ja niihin vaikuttavia tarpeita, tarkoituksia ja arvoja?