Towards partnership? Studies on public-private collaboration in health and elderly care services in Finland ; Kohti kumppanuutta? Tutkimuksia yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä terveydenhuollon ja vanhojen ihmisten palveluiden alalla Suomessa
Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveys- ja vanhuspalveluissa ei näytä olevan sellaista, että se tällä hetkellä palvelisi niitä tavoitteita, joita kunnissa yksityisten palveluiden ostoilla tavoitellaan. Palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on keskenään hyvin erilaiset näkemykset yhteistyön luonteesta. Väitöstutkimus avaa uuden näkökulman yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön nostamalla esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet kumppanuudelle. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa keskustellaan nykyään kiivaasti. Yksi viimeisimmistä pinnalle ponnahtaneista yhteistyön muodoista on niin kutsuttu yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus. Kumppanuudesta puhutaan entistä enemmän, ja siitä on tullut myös osa poliittisen retoriikan sanastoa. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyösuhteita ei ole Suomessa kuitenkaan juuri tutkittu. Väitöstutkimuksessa tutkittiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä terveyspalveluissa ja vanhojen ihmisten palveluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1) millaisia tavoitteita kunnissa asetetaan yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtävälle yhteistyölle, 2) millaisia edellytyksiä yhteistyölle on, kun asiaa katsotaan organisaatioiden johtamiskulttuurien näkökulmasta ja 3) miltä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö näyttäytyy käytännössä. Kunnissa palveluiden ostojen taustalla on muun muassa halu oppia yksityisiltä palveluntuottajilta ja näin kehittää omaa palveluntuotantoa. Lisäksi halutaan tarjota monipuolisempia palvelukokonaisuuksia palveluiden käyttäjille. Käytännössä yhteistyö ei kuitenkaan näytä olevan sellaista, että se palvelisi yhteistyölle asetettuja tavoitteita. Tulokset osoittivat, että palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on hyvin erilaisia näkemyksiä yhteistyön luonteesta. Palveluiden tilaajat kokivat, että he kykenevät luottamaan yksityisiin palveluntuottajiin, että palveluja kehitetään yhteistyössä ja että sopimuksia arvioidaan myös sopimuskauden aikana. Yksityiset palveluntuottajat sen sijaan kokivat yhteistyön luonteen jokseenkin päinvastaisena. Voidaankin todeta, että kun yhteistyötä tarkastellaan palveluja tilaavien julkisten organisaatioiden näkökulmasta yhteistyöstä on mahdollista löytää kumppanuuden elementtejä. Yksityisten palveluntuottajien näkökulmasta, kumppanuuden elementtejä ei sen sijaan ole juuri mahdollista tunnistaa. Tutkimus tarjoaa kuntapäättäjien, poliitikkojen ja palveluntuottajien käyttöön tietoa, jonka avulla yhteistyön eri osa-alueita on helpompi tunnistaa. Tällaisia yhteistyön elementtejä ovat muun muassa yhteistyölle asetetut tavoitteet ja yhteistyön kautta tavoitellut hyödyt, tiedon jakaminen toimijoiden kesken, luottamus, palveluiden yhdessä kehittäminen sekä sopimusten joustavuus. Keskustelu yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä on tähän asti keskittynyt Suomessa suurelta osin yhteistyön esteenä oleviin rakenteellisiin ja lainsäädännöllisiin tekijöihin. Väitöstutkimus avaa kuitenkin uuden näkökulman yhteistyöhön ja nostaa esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet tiiviimmälle yhteistyölle. ; Delegating public tasks to the private sector is not only a product of recent decades but rather a much longer tradition in most Western societies. However, the nature of the collaboration between public and private sector is dynamic and changing. One of the most recent trends in terms of collaboration between public and private sectors is an aim towards partnership. The term "public-private partnership" has made its way into the political rhetoric in recent decades and is now increasingly appearing in both international and national debates on methods of accomplishing public tasks and the means to tackle social challenges in society. In Finland PPP was introduced as a national level policy option in 2007. The collaborative relationship between the public and private sectors in Finland has not been studied to any large extent. In this study I addressed this area in the context of health and elderly care services in Finland. I discussed two types of collaboration between public and private sectors: contracting out and public-private partnership. The particular the research question was: What kind of aspects of partnership could be identified in the collaborative relationships between public and private sectors in Finnish local health and elderly care systems in the first decade of the 2000s? The research consists of four sub-studies and a summary. Sub-studies I–IV focused on different aspects of collaboration between the public and private sectors in Finland. Collaboration was analysed from three perspectives drawn from the literature: goals set for and benefits sought through the collaboration, collaboration in practice and organizational properties. The collaboration between public service purchasers and private service providers was approached by discussing the aspects of contractual relationship and partnership. The results suggest that in terms of the goals that municipalities set for collaboration with the private sector certain aspects of partnership can be identified. These include willingness to learn from the private providers in order to develop the service provision in the public sector and willingness to provide enriched selection of publicly funded services. In addition, the prerequisites for partnership in terms of organizational properties seem to be no worse than they might be regarding partnership between public and public organizations or between for-profit and not-for-profit organizations. It seems that there is no specific leadership culture in public, for-profit and not-for-profit organizations. However, the public purchasers and the not-for-profit and for-profit providers have different perceptions of the nature of the collaboration in practice. Public actors perceived that they could trust to their partners, the services were developed together and that the contracts were evaluated also during the contractual period, while perceptions in the private sector among for-profit providers especially, were fairly much the opposite. That is, if the issue is discussed from the public actors' perspective there seems to be support for the existence of partnership aspects. However, if the issue is discussed from the private providers' perspective the aspects seem to be largely missing.