Suchergebnisse

Edict of the King concerning the state of France's foreign relations. ; Electronic reproduction ; [8] p. ; 16 cm.

In December 1588 King Henry III ordered the Guise brothers to be assassinated. But the Catholic League was in control of Paris and on 16 January 1589 officials of the League arrested between 50 and 60 members of Parlement and imprisoned them in the Bastille. This pamphlet outlines the oath that the League caused all members of Parlement and other officials to make, i.e. an oath of loyalty to the cause of the Catholic League. "Fait en Parlement, le xxvi iour de Januier l'an mil cinq cens quatre vingt & neuf." ; Electronic reproduction ; 7 p. ; 16 cm.

This paper aims to investigate the concept, context and socio-economic consequences of fiscal competition in the integrated economic space of EMU in completion, to pinpoint the positive and negative factors at work via a case study of the Benelux countries – both founder members of the EU and pioneers of EMU – and to examine the impact on European and international regulations in the field. In particular, it will endeavour to provide a comprehensive interpretation of fiscal policy in the Benelux countries via a comparative approach and from a historical perspective. It will look at the development of respective domestic fiscal policies, driven by national interests and by membership of a Community that is subject to requirements in terms of harmonisation and taxation, but also by constant contact (and frequent clashes) with the multilateral international environment.

The Middle East and North Africa (MENA) region is the top destination for Russian food exports, grains in particular. Focusing on Turkey, Egypt, Iran, and Saudi Arabia, this chapter shows that Russia's food trade with MENA countries is strongly affected by bilateral political relations. Russia banned most food imports from Turkey over a political conflict in 2016. In the same year, improved intergovernmental cooperation with Saudi Arabia resulted in a diversification of Russia's food exports to the Gulf country, and in 2019, Iran's accession to the Eurasian Economic Union (EAEU) led to increasing food trade with Russia. Food imports in MENA countries are usually managed by powerful state trading enterprises (STEs), which recurrently disapprove food products originating from Russia based on non-adherence to food quality standards. Our analysis shows that Russia is successfully working to open additional destination markets, while simultaneously impeding imports of food products that it aims to produce domestically.

Durch einen Trewhertzigen Teutschen vom Adel, Wolffgang Hoffman von Breßlaw, so vor disem in dem Teutschen Jesuitischen Collegio zu Rom aufferzogen, in Italianischer Sprach beschrieben ; Auß dem Italianischen Exemplar in die Teutsche Sprach trewlich versetzt ; Bibliogr. Nachweis: VD17 23:306116X ; Volltext // Exemplar mit der Signatur: Bamberg, Staatsbibliothek -- .10 B 16#16

Durch einen Trewhertzigen Teutschen vom Adel Wolffgang Hoffman von Breßlaw, so vor diesem in dem Teutschen Jesuitischen Collegio zu Rom aufferzogen, in Italianischer Sprach beschrieben ; Auß dem Italienischen Exemplar in die Teutsche Sprach treulich versetzt ; Volltext // Exemplar mit der Signatur: Regensburg, Staatliche Bibliothek -- 999/4Theol.syst.530(19

Giovanni B. Leoni* ; Volltext // Exemplar mit der Signatur: Augsburg, Staats- und Stadtbibliothek -- 4 KR 230

The article discloses the foundations of the stock market development and understanding the essence of the stock market infrastructure based on the study of existing approaches to state regulation of the provision of financial services, in particular in the stock market. A key component of the stock market infrastructure is the implementation of exchange trading in securities, which is determined by the volume and number of securities on stock exchanges. The analysis of the conditions for the development and growth of the total volume of exchange trading in securities in the framework of the analysis of the dynamics of trading on the stock market of Ukraine in 2014–2020, which is determined by the desire to increase the capitalization of market participants. The conditions for the development of the stock market infrastructure and measures of government influence on the participants in financial relations, which will include sufficient institutional, organizational, technical, financial support for their interaction in the market, are indicated. It is noted that the key in the development of the stock market is the mechanism of state regulation and self-regulation. The directions of state regulation in the development of the stock market have been determined, which implies the implementation of measures to improve the activity of capital markets in order to attract additional investmentresources to the country's economy and reduce the barriers to access to the stock market. In this context, government regulation should help to strengthen the institutional foundations of the stock market with the improvement of the processes of issuing government debt securities, as one of the most effective tools for attracting monetary resources to the country's economy at the present stage. However, this can be achieved by developing a comprehensive strategy for managing government debt securities and studying the possibility of their targeted use for those industries or projectsthat ensure economic development and create prerequisites for expandedreproduction. ; В статье раскрыты основы развития фондового рынка и понимание сущности инфраструктура фондового рынка на основе исследования существующих подходов к государственному регулированию деятельности по предоставлению финансовых услуг, в частности на фондовом рынке. Ключевой составляющей инфраструктуры фондового рынка выступает осуществление биржевой торговли ценными бумагами, что определяется объемом и количеством ценных бумаг на фондовых биржах. Проведен анализ условий развития и роста объема биржевой торговли ценными бумагами в рамках анализа динамики торгов на фондовом рынке Украины в 2014–2020 годах, что определяется стремлением к увеличению капитализации участников рынка. Указаны условия развития инфраструктуры фондового рынка и меры воздействия со стороны государства на участников финансовых отношений, которые будут включать достаточное институциональное, организационное, техническое, финансовое обеспечение для их взаимодействия на рынке.Отмечено, что ключевым в развитии фондового рынка выступает механизм государственного регулирования и саморегулирования. Определены направления государственного регулирования в развитии фондового рынка, что предполагает реализацию мероприятий по совершенствованию деятельности рынков капитала с целью привлечения дополнительных инвестиционных ресурсов в экономику страны и уменьшения барьеры доступа к фондовому рынку. В данном контексте государственное регулирование должно способствовать укреплению институциональных основ фондового рынка с совершенствованием процессов эмиссии государственных долговых ценных бумаг, как одного из самых эффективных инструментов привлечения денежных ресурсов в экономику страны на современном этапе. Однако достичь указанного возможно путем разработки комплексной стратегии управления государственными долговыми ценными бумагами и изучение возможности их целевого использования на те отрасли или проекты, обеспечивающие экономическое развитие и создающие предпосылки для расширенного воспроизводства. ; У статті розкриті засади розвитку фондового ринку та розуміння сутності інфраструктура фондового ринку на основі дослідження існуючих підходів до державне регулювання діяльності з надання фінансових послуг, зокрема на фондовому ринку. Зазначено умови розвитку інфраструктура фондового ринку та заходи впливу з боку держави на учасників фінансових відносин, що буде включати достатнє інституціональне, організаційне, технічне, фінансове забезпечення для їх взаємодії на ринку. Зазначено, що ключовим у розвитку фондового ринку виступає механізм державного регулювання та саморегулювання.Визначено напрями державного регулювання у розвитку фондового ринку, що передбачає реалізація заходів щодо удосконалення діяльності інфраструктури ринків капіталу з метою залучення додаткових інвестиційних ресурсів в економіку країни та зменшити бар'єри доступу до фондового ринку.

Palestiinalaispakolaiset ovat eläneet pakolaisleireillä jo seitsemän vuosikymmentä. Heidän pakolaisuutensa juontuu vuodesta 1948, jolloin Israelin valtion perustamisen yhteydessä enemmistö alueen palestiinalaisesta väestöstä joutui pakenemaan kotiseuduiltaan. Vuosikymmenten aikana pakolaisleirit ovat tulleet osaksi Lähi-idän maisemaa, ja niillä on kasvanut ja elänyt jo useita palestiinalaissukupolvia. Leirien pitkästä historiasta huolimatta niitä on kuitenkin pidetty väliaikaisina; määritelmällisesti leiri on aina olemassa vain rajatun ajanjakson ja palestiinalaisten kansallisissa narratiiveissa, jotka painottavat paluuta Palestiinaan, niitä ei ole ajateltu pysyvinä asuinpaikkoina. Käytännössä leirit kuitenkin muodostavat olosuhteet, joissa palestiinalaispakolaiset elävät arkeaan ja rakentavat tulevaisuuttaan. Pitkän historiansa, ainutlaatuisen institutionaalisen viitekehyksen sekä palestiinalaisten poliittiseen kamppailuun linkittyvien merkitysten takia leirit luovat omanlaisensa puitteet niillä asuvien pakolaisten elämälle. Tässä tutkimuksessa en silti tarkastele vain leirejä itsessään vaan lähestyn niiden kautta sitä, miten niillä asuvat palestiinalaiset neuvottelevat tulevaisuudentoiveitaan. Tämä etnografiaan pohjaava tutkimus on toteutettu Libanonissa, Jordaniassa ja Länsirannalla usealla eri pakolaisleirillä. Valitsin monikenttäisen lähestymistavan sillä lähtöoletuksella, että pakolaisuuden konteksti vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tulevaisuuksia kuvitellaan. Palestiinalaispakolaisten asemamassa onkin merkittäviä eroja näillä kolmella alueella: Libanonissa he elävät ilman kansalaisuutta ja sen tuomia oikeuksia, Jordaniassa enemmistö pakolaisista on samanaikaisesti sekä maan kansalaisia että pakolaisia ja Länsirannalla palestiinalaispakolaiset joutuvat muiden länsirantalaisten tavoin kohtaamaan Israelin väkivaltaisen miehityspolitiikan. Näiden kontekstuaalisten erojen ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on ollut tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksen lähtöoletuksena on lisäksi ontologisen hermeneutiikan mukaisesti se, että tulevaisuuden tarkastelu ei ole mahdollista ilman, että ymmärtää menneen, nykyisyyden ja näiden välisen suhteen. Tästä syystä käyn läpi eri kentillä asuvien palestiinalaisten historiaa ja etenen leirien nykyolosuhteiden tarkasteluun. Nämä ajallisuudet luovat pohjan pakolaisten tulevaisuudentoiveiden ymmärtämiselle. Palestiinalaispakolaisten historia on täynnä väkivaltaa, pakenemista ja jatkuvaa epävarmuutta, ja pakolaisleirit ovat tilana tiivistäneet pakolaisuuteen liittyvät vaikeudet niin historiallisesti kuin nykyäänkin. Materiaaliset olosuhteet, ahtaus, suhde ympäröivään paikkaan ja yhteisöön sekä leirin identiteetilliset ja poliittiset konnotaatiot ovat kaikki vaikuttaneet siihen, miten tähän tutkimukseen osallistuneet palestiinalaispakolaiset kokivat elinolosuhteensa. Leirien ei koettu pystyvän tarjoamaan toivottua elintasoa, mutta samanaikaisesti ne muodostivat merkityksellisen yhteisön, johon liitettiin useita positiivisia ominaisuuksia. Leirit muodostivat myös osan pakolaisten poliittista identiteettiä: ne muistuttivat niillä asuvien pakolaisuudesta ja muodostivat linkin Palestiinaan ja siten ylläpitivät vaatimusta paluuoikeudesta. Kuitenkin, näistä positiivisista puolista huolimatta, elettyinä tiloina leirit eivät pystyneet luomaan toivottuja puitteita arjelle. Tässä tutkimuksessa painottuu myös se, että Libanonissa, Jordaniassa ja Länsirannalla tarjolla olleet mahdollisuudet eivät useinkaan riittäneet toivotun tulevaisuuden saavuttamiseen. Maastamuutto olikin monelle tapa kuvitella parempaa tulevaisuutta niin itselle kuin perheelle, erityisesti Libanonissa ja Länsirannalla. Parempaa tulevaisuutta neuvoteltiin useita eri reittejä, ja tässä tutkimuksessa keskityn erityisesti koulutuksen, työn ja naimisiinmenon tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vaikka myös kansalliset tulevaisuudet, Palestiina ja paluuoikeuden toteutuminen nousivat esiin näissä neuvotteluissa, ilmenivät ne kuitenkin abstraktimmalla tasolla ja eri aikajanalla, kuin tulevaisuudet, joilla haettiin parempia mahdollisuuksia saavuttaa henkilökohtaiset elämäntavoitteet ja helpotusta arjessa kohdattuihin vaikeuksiin. Palestiinalaispakolaisten tulevaisuuskäsitysten erityisyys on juuri henkilökohtaisen ja kansallisen tulevaisuuden välille muodostuvassa ristivedossa. Kansallisen narratiivin mukaan pakolaisten (erityisesti leireillä asuvien) oletetaan sisukkaasti odottavan paluuta, kestävän pakolaisuuden haasteet ja taistelevan kansallisten tavoitteiden puolesta. Samanaikaisesti pakolaiset kuitenkin pyrkivät parantamaan arkeaan, elinolosuhteitaan ja mahdollisuuksiaan tarjolla olevin keinoin. Etnografiassani painottui erityisesti tämä henkilökohtainen puoli ja se, että kansallisten tavoitteiden saavuttamisen ei koettu pystyvän tarjoamaan parannusta pakolaisuuden historian muovaamiin nykyolosuhteisiin riittävän nopealla aikataululla. Väitänkin, että henkilökohtaisten tulevaisuuksien ensisijaisuus heijastaa leireillä asuvien palestiinalaisten kohtaamia vaikeuksia: heidän asemansa ja tulevaisuutensa ei ole tarpeeksi turvattu, jotta he voisivat odottaa ja keskittyä kansallisten tavoitteiden ajamiseen. Sen sijaan palestiinalaispakolaiset ovat pakotettuja tarttumaan tällä hetkellä tarjolla oleviin vaihtoehtoihin ja pyrkimään niihin suuntiin, joissa mahdollisuudet parempaan elämään ovat tarjolla. ; Palestinian refugee camps have been housing Palestinians for seven decades. They were formed after 1948, when in the process of establishing Israel as a Jewish state the majority of Palestinians living in Mandatory Palestine were dispossessed. Over these decades, the camps have become a durable part of the Middle Eastern landscape, and several generations of refugees have already been born, and are living, in them. Despite the fact that Palestinian camps have also been framed as temporary, not only by definition but also in the national narratives stressing the right to return to Palestine, in practice the camps have become sites where lives are lived and futures built. Due to their long history, unique institutional framework, and strong connotation as centers of Palestinian political struggle, Palestinian refugee camps have their own specificities that affect how they frame the life of their dwellers. Yet, this dissertation is not an ethnography of the camps per se; the aim is rather to look through them in order to explore the manifold futures that are negotiated by the Palestinian refugees dwelling in them, and especially by those just reaching adulthood. This ethnographic study has been conducted in several refugee camps in Jordan, Lebanon, and the West Bank. A multi-sited approach was adopted with the presumption that the context of refugeeness affects the ways in which futures are imagined. Palestinian refugees have been positioned differently in these places: as stateless and excluded in Lebanon, as refugee-citizens in Jordan, and as being among their own people yet enduring the difficulties of the oppressive Israeli occupation in the West Bank. Understanding these contextual specificities in the different host sovereigns has hence been central to the aims of this work. In this dissertation I argue, in line with ontological hermeneutics, that it is not possible to explore the future without first addressing the differing pasts and present conditions of the refugees. Therefore, to understand these differing experiences of Palestinian refugees living under the three host sovereigns, I start by looking at the histories that form the present realities through which Palestinians look to, have hopes for, and plan for their futures. The histories of Palestinian refugeeness have witnessed violence, multiple displacements, and enduring uncertainty. In all the fields that were included in this research it was the camp that embodied the difficulties of being a refugee. The material living conditions, crowdedness, camp community, and relations with the surrounding area and society, as well as the identificational and political connotations, have all affected how the camps have been experienced as places of dwelling by my interlocutors. In many ways they were considered inadequate in terms of providing the hoped-for standards of living, yet simultaneously they formed a significant community that was viewed from a positive perspective, though more so in the West Bank and Jordan than in Lebanon. Nevertheless, while the camps functioned as a marker of Palestinian refugeeness, and were even equated with Palestine and the right of return, as everyday spatialities they left much to be desired. Similarly, this research shows that the possibilities available to the refugees under the host sovereigns were not usually enough for my interlocutors to achieve their aspirations. Hence many – especially in Lebanon and the West Bank, though for different reasons – have come to consider that emigration could fulfil their hopes and provide better conditions for them and their families. Better futures were negotiated via different routes – education, employment, and marriage being the ones explored here. While both return and the national future of Palestine also emerged in these negotiations, they were situated in a different, more abstract timeframe, not one that could provide better possibilities or enhancements in the deprived conditions faced in everyday life. The specificity of Palestinian refugees' negotiations on the future nevertheless emerges from this discrepancy between the national and the personal. On the level of national discourse, Palestinian refugees (especially those living in camps) are people steadfastly waiting for the return, enduring life in the camp and fighting for the national cause. However, on the level of the everyday, they are – as is anyone – aiming to improve their situation with the means available and, as became evident in my ethnography, in the present situation and in light of past experiences those means direct their attention somewhere other than to the political objectives they hold as Palestinian refugees. This, I claim, reflects the difficulties that Palestinian refugees living in the camps face: they are not in a secure enough position to have the luxury of "waiting out" or to concentrate on the political in its national manifestation. Rather, they are forced to negotiate the options at hand, to reach out in those directions where possibilities are available.