Suchergebnisse

The book explores the discourses of modernism, contemporary art and art history writing as well as their interdisciplinary values and boundaries – and cases that do not fit within these boundaries.The articles explore the meanings of junk and relics, high art, design, and the intimate experience of art and public criticism. The themes explored in the book expand our views on the queer potential of colour, the meaning of detail, and the relationships between visual art and writing.
The fourteen peer-reviewed case studies in the volume offer new insights from the fields of visual cultural studies, art history and gender studies. The articles in the anthology do not rely strictly on disciplinary boundaries but also open themselves up to broader fields of culture.

Narrative After Postmodernism takes a critical and practical look at the cultural theories of what comes after postmodernism or the postmodern. Alongside contemporary literary authors, the anthology studies diverse contemporary textual phenomena from TV shows to online fan theories and survivalist blogs. The essays compiled in this anthology tentatively apply the theories of the post-postmodern to contemporary texts to see how they might open up for analysis within their new theoretical frameworks or challenge them.The introduction, co-written by all the authors of this volume, introduces the most influential theories of post-postmodernism and contextualizes them within broader intellectual trends of the early 21st Century. The three essays comprising the first part of the volume discuss some of the theories of the postmodern in relation to contemporary works that seem to challenge them. Yet they also strive to clarify and sharpen some of the ideas proposed in the theories of the post-postmodern.The second part of the volume aims to show that it is not only the contemporary texts that move beyond the postmodern – the ways of reading literature and interpreting artworks in different media are also changing. The essays in the second part of the volume inquire about the effects of the contemporary literary culture on the methods of interpretation and ways of reading.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat (Transforming Finnish Soundscapes, eds Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen) is a collection of research essays and texts that study the sonic environment and how it is experienced. Soundscapes related to time, place and the everyday shape our perception of the present and the past. Sounds can be pleasant and beautiful, pacing the day or year, annoying, boring and everything in between. The theme of transforming soundscapes combines the research essays in the publication. The essays draw from various disciplines and methodologies: media studies, anthropological field work and sensory observation, textual analysis and close reading, folkloristics, archeoacoustics and music studies.

In turn, the texts gathered via a writing competition show how sounds can be listened to both analytically and aesthetically, connecting them to local, national and transnational cultures and histories pondering what sounds mean to the listeners and how they influence the soundscape they live in. The study is a revisit to the One Hundred Finnish Soundscapes project (2006). - Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat (toim. Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen) kokoaa yhteen ympäristön ääniä ja äänimaisemia tarkastelevia tieteellisiä artikkeleita sekä äänen kokemisesta kertovia tekstejä. Aikaan, paikkaan, arkeen ja juhlaan liittyvä äänimaisema muovaa nykypäiväämme ja rakentaa menneisyyttämme. Äänet ovat miellyttäviä ja kauniita, vuorokautta ja vuodenkiertoa rytmittäviä, häiritseviä, tylsiä ja sekä kaikkea näiden väliltä. Muuttuvien äänimaisemien tematiikka yhdistää myös kirjan tutkimusartikkeleita. Tutkimuksellisesti ne nojaavat eri tieteentraditioihin ja menetelmiin: mediatutkimukseen ja -analyysiin, antropologiseen kenttätallennukseen ja aistinvaraiseen havainnointiin, tekstianalyysiin ja lähilukuun, folkloristiikkaan, arkeoakustiikkaan ja musiikintutkimukseen.

Kirjoituskilpailussa kerätyt tekstit puolestaan osoittavat, kuinka ääniä on mahdollista kuunnella analyyttisesti ja esteettisesti, asettaa ne osaksi alueellista, paikallista, valtakunnallista tai ylirajaista kulttuurihistoriallista tarkastelua ja pohtia, mitä ääni kuuntelijalleen merkitsee ja miten hän äänimaisemaansa vaikuttaa. Tutkimus on jatkoa Sata suomalaista äänimaisemaa -hankkeelle (2006).

This collection deals with cultural studies in the humanities and the methods it uses. Its authors include scholars of ethnology, anthropology, folkloristics, digital culture research, and study of religions. Its chapters address topics of discussion and debate in humanistic culture research and indicate what tools are currently being used to study cultural phenomena. Various phases of the research process are covered, including epistemology, research ethics, techniques of data collection and analysis, the writing process of research plans, and the process of writing up the analysis. The book's authors contribute to our knowledge of changes in research paradigms and agendas, scientific philosophies, ethnographic fieldwork, different modes of writing, materiality, reflexivity, observation, researchers' use of the five senses, digital research, audiovisual techniques of observation, and selected textual methodologies. The book is intended as a textbook and methods guide for students in the fields of cultural research, for postdoctoral researchers, and for more senior researchers.

This volume looks at the Finnish-German military alliance (1941–1944) as a translation zone – a multilingual network of military, administrative and civilian encounters that was held together by linguistically versed soldiers and civilians acting as interpreters and translators. It focuses on interpreters and liaison officers of the Finnish Liaison Staff in Rovaniemi, who were assigned to the staffs of the German army units with the task of maintaining communication between the two armies and assisting German troops in their daily matters. Furthermore, attention is paid to Finnish civilians, especially women whose language skills made them candidates for a range of mediation tasks in the German units. The reconstruction of military interpreters' and liaison officers' tasks and mediation agency between the two military cultures is based on their war-time weekly reports, whereas the civilian interpreters' experiences are drawn from a variety of autobiographical accounts, including interviews.

In recent decades, the focus of Folklore Studies has shifted from analysing the products of oral traditions as texts to examining the ways in which people use and produce these items, and the areas of study have broadened to include vernacular cultures and genres in diverse verbal and material forms. As evident from the introduction and twelve chapters of this collection, these interests are today shared by several disciplines that cooperate in the area of cultural studies. This book provides insights into current questions about the "nature" of words: it discusses both the inherent essence of vernacular expression and how that essence is tied to various genre-ecological, performative, and material environments. The chapters include studies on the poetics, form, function, performance, and composition of traditional and new vernacular forms, including explorations of hybridity, materiality, and change, as well as critical examinations of archival practices and publication processes.

"Gendered and sexualized abuse and other forms of violence are visibly present in the culture of the third millennium. Especially bodies that are gendered as female are – both dead and alive – objects of multiple forms of abuse and violence in the texts and imageries of contemporary culture. Men, on the other hand, are often represented as abusive towards women and as the violent gender or, as targets of other men's violence. Structural violence has also an impact on many areas of everyday life, and it is materialized in, for example discrimination and inequality. Gender and Violence: The Ethics and Politics of Reading scrutinizes gendered violence as a complex phenomenon of contemporary culture. The authors study the ways in which ways representations of violence can be read, viewed and received. They also discuss what kind of politics the violent representations implement and actualize, and how they affect their audience.
Gender and Violence takes a critical stance on the intersections of gender, power, and violence in literature, film, television and the internet. The analysis focuses on, for example, sci-fi, Nordic Noir and North American comedy series, poems, young adult literature (YA) and nationalist blog texts. The book presents both Finnish and international academic discussions, in which researchers in the fields of gender studies, arts and literature, and cultural studies challenge contemporary English abstract 279 understanding of gender, sexuality, power, and violence. Moreover, Gender and Violence provides tools for critical discussions on violence and in-depth scrutiny about its cost on all of us.
Gender and Violence is an anthology of academic research articles. It works well as an academic textbook, but it also provides timely and new knowledge for everyone interested in questions of gender and violence – phenomena that touch upon all of us."

The volume is a comprehensive handbook of oral history and memory studies in Finland. The Finnish research field has originally emerged at the collaborative intersection of history, folklore studies, and ethnology. Since then, this field has developed into vibrant multi- and cross-disciplinary arena characterized by a strong focus on methodological issues related to memory in culture and theoretical engagement with studies on narration and processes of remembering. The chapters of the book explore the perspectives on the production of memory-based knowledge in oral history interviews and collection campaigns of written reminiscences. Moreover, the book introduces versatile methodological approaches to the study of memory and memories, ranging from narrative to corpus analysis, and investigates the multiple media of remembrance from documentary film to museum exhibition. The chapters of the book also engage the field's disciplinary position and interrogate the potentials and challenges related to the application of the methods of oral history research and the use of memory-based knowledge beyond academia in political, societal, and community-based projects.

The growth of cultural diversity in Finnish social and health care workplaces challenges to develop not only ways of working and interaction but also organizational structures. Work communities as a whole are facing new challenges. The aim of this book is to help work communities develop well-functioning practices for intercultural work. Effective interaction between cultures provides the foundation not only for the well-being of staff and customers, but also for the financial success of the organization. The paper presents five action studies in the social and health care organization, which analyzed the abrasion points of everyday interaction, developed functional practices and corrective measures, and evaluated the effects of interventions. The aim of the project was to bring about structural reforms in support of inter-cultural work, since only the changes would become permanent. - Kulttuurisen monimuotoisuuden kasvu Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä haastaa kehittämään paitsi työskentely- ja vuorovaikutustapoja myös organisationaalisia rakenteita. Työyhteisöt kokonaisuudessaan ovat uusien haasteiden edessä. Tämän teoksen tavoitteena on auttaa työyhteisöjä kehittämään hyvin toimivia käytäntöjä kulttuurien välisen työn arkeen. Toimiva kulttuurien välinen vuorovaikutus luo pohjaa paitsi henkilöstön ja asiakkaiden hyvinvoinnille myös organisaation taloudelliselle menestymiselle. Teoksessa esitellään viidessä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa toteutettua toimintatutkimusta, jossa selvitettiin arjen vuorovaikutuksen hankauspisteitä, kehitettiin toimivia käytäntöjä ja korjaavia toimenpiteitä ja arvioitiin interventioiden vaikutuksia. Hankkeen tavoitteena oli saada aikaan kulttuurien välistä työtä tukevia rakenteellisia uudistuksia, sillä vain siten muutoksista tulee pysyviä.

Alex Matson (1888–1972) is an important Finnish literary critic and essayist, whose literary reviews and collections of essays have made a vital contribution to the development of Finland's postwar literary generation. Born in Finland as the son of a sailor, Matson moved as a young child with his family to Hull in England, where he went to school. In the 1910s, he moved back to Finland, where he at first established himself as painter associated with the expressionist November Group, an important Finnish artistic movement at the time. In the interbellum, he moved from fine arts to literature. In the 1920s and 1930s, he published several novels, but more important was his work as transmitter of international literary ideas to Finland. Together with his first wife, Kersti Bergroth, he edited the literary journal Sininen kirja (""The Blue Book""; 1927–1930), which was inspired by the writings of John Middleton Murry and Katherine Mansfield. Sininen kirja is the most international literary journal in Finnish history to date and introduced Finland to the most significant modernist writers of the first half of the 20th century (Gottfried Benn, Jean Cocteau, Alfred Döblin, T. S. Eliot, Aldous Huxley, James Joyce, D. H. Lawrence, Katherine Mansfield, Paul Valéry, Virginia Woolf).
During the Second World War, Matson worked for the State Communications Agency, which was responsible for disseminating relevant information about Finland to other nations and for informing Finns of relevant developments abroad. It was also tasked with studying the prevailing mood among the population in Finland. In Matson's unpublished wartime diaries, one can see the first symptoms of a shift in Finnish culture away from Germany and towards Anglo-Saxon culture.
From the 1940s onwards, Matson recommended new English and American novels as a part of his work as reader for Finnish publishing houses, and he also translated works by Joyce, Hemingway and Steinbeck. With the help of a network of international literary critics, Matson became acquainted with New Criticism, which he introduced to Finland before it became established among academic researchers. He was often critical of academic literary studies, but his seminal essay works Romaanitaide (""On the Prose Novel""; 1947), John Steinbeck (1948), Kaksi mestaria (""Two Masters"", on Tolstoy and Dostoevsky; 1950) as well as his impressive conversational skills were instrumental in introducing knowledge about the principles of the prose novel to several authors (including Väinö Linna, Lauri Viita, and Hannu Salama), and contributed to their views of literature. Matson emphasized the importance of reading and understanding high-quality literature for the wellbeing of society.

Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia -teos jatkaa opetussuunnitelmakeskustelua, joka käynnistyi vuonna 2017 julkaistussa ensimmäisessä suomenkielisessä opetussuunnitelmatutkimusta käsittelevässä teoksessa. Teoksen johdantoartikkelin jälkeiset 14 vertaisarvioitua artikkelia jakaantuvat neljään teemakokonaisuuteen, joiden merkittävin yhteinen nimittäjä on huoli saksalais-pohjoiseurooppalaisen Bildung/Didaktiikka -opetussuunnitelmatradition ajautumisesta entistä ahtaammalle oppimisteorioiden jäsentämän, taitoihin ja kompetensseihin rajoittuvan, näennäisesti epäpoliittisen angloamerikkalaisen curriculum-opetussuunnitelmatradition ja sen poliittisen aisaparin, uusliberalismin, puristuksessa. Ensimmäisessä teemassa "Tieto ja sivistys antiikista globaaliin" käsitellään sivistystä ja tietoa suomalaisessa opetussuunnitelmakeskustelussa. Teemassa jäljitetään niitä antiikkiin palautuvia, edelleen ajankohtaisia, historiallisia merkityskerroksia, joita sivistyksen käsitteeseen sisältyy. Lisäksi teemassa avataan spenceriläistä kasvatusajattelua ja sen vaikutusta suomalaiseen opetussuunnitelma-ajatteluun. Ajankohtaista opetussuunnitelmien tarkastelua edustaa pohdinta ekososiaaliseen sivistykseen ja oikeudenmukaisuuteen kasvattamisesta. Teeman päättää kriittinen länsimaisen, valkoista elitismiä ja rodullis-etnistä ylemmyyttä henkivän, sivistyskäsityksen tarkastelu. Toisessa teemassa "Opetussuunnitelmapolitiikan historiallisia ja ajankohtaisia painotuksia" tarkastellaan varhaiskasvatuksen rakenteiden muutosta tehden samalla näkyväksi niitä oletuksia, joita liitämme kasvatukseen ja sen tehtävään yhteiskunnassa. Niin ikään suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessit, erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen prosessi sekä paikallistason opetussuunnitelmatyö, ovat käsiteltäviä sisältöjä teoksen toisessa teemassa. Teeman lopussa kyseenalaistetaan historiaan peilaten arkiymmärryksemme siitä, että opetusta on aina suunniteltava tavoitteet edellä. Kolmannessa teemassa "Tiedonaloja ajassa" pohditaan tiedonalalähtöisyyteen perustuvan oppiainejakoisen kokonaisopetuksen yleissivistäviä vaikutuksia, samoin taidekasvatuksen suhdetta kulttuuriin, mediaan ja subjektiin. Lisäksi havainto siitä, miten sekularistisissa kansalaisuustarkasteluissa kansalaisuuden katsomukselliseen perustaan liittyvät kysymykset pyritään sivuuttamaan tai sijoittamaan rajatusti yksilön privaatin elämän alueelle, herättää pohdintaa. Neljännessä teemassa "Korkeakoulupolitiikka muutoksessa" fokus on korkeakoulutusta ja erityisesti yliopistoja koskevassa uusliberalistisessa hallinnassa – siinä, miten kyseinen hallinta puhuttelee yliopistojen tutkija-opettajia tai miten osaamisperustaiset ja työelämäkompetensseja tuottavat opetussuunnitelmat ovat muuttaneet perustavanlaatuisesti käsitystä tiedon olemuksesta populistiseen ja epä-älylliseen suuntaan. Lisäksi neljännessä teemassa esitellään meta-analyysi korkeakoulujen opetussuunnitelmaa koskevien tutkimustekstien taustalla vaikuttavasta opetussuunnitelma-ajattelusta ja -käsityksistä. Teeman lopussa palataan yhden esimerkin välityksellä ammattikorkeakoulun osaamisperustaisen opetussuunnitelman kehittämisen prosessiin. ; This edited book continues the discussion on curriculum, which began in 2017 in the first book on Curriculum Studies in Finnish. The 14 peer-reviewed articles following the introductory article are divided into four thematic sets, the common denominator of which is the concern about the drifting of the comprehensive democratic German and Nordic Bildung / Didactic curriculum tradition into the narrower, competence and skills driven Anglo-American education and curriculum, shaped by the paradoxical alliance of assumedly apolitical instrumental learning theories and neoliberal policy measures. The first theme, "Knowledge and Education from Antiquity to Global", deals with the topics of civilization, education and knowledge in the Finnish curriculum debate. The first article traces back to the antique with the intertwinement of current and historical layers of meanings that are implicated in the modern concepts of civilization and education. In addition, the first theme will open up Spencer's educational thinking and its impact on Finnish curriculum thinking. The space is also given to currently emerging concerns of eco-social education and reactivated issues by global interconnectedness of social and economic justice as educational goals. The theme ends with a critical examination of the Western concept of civilization and modernity related to issues of white supremacy with affiliations of cultural and racial-ethnic superiority. The second theme looks at "The historical and current emphases of Finnish curriculum policy". The first article examines how the theme is reflected in the changing structures of early childhood education. This focus on early education will arguably make more explicit and visible the assumptions we attach to education and its role and goals in globalized society in general. The curriculum processes in Finnish basic education, especially the process of reforming the curriculum in 2014 and the local curriculum work, will also be addressed in the second theme of the book. The last article questions the assumption, often shared by mainstream academic and common sense alike, that curriculum design and teaching planning should always start with objectives. The third theme is "The current issue of disciplinarity in curriculum and teaching". In the first article attention is paid to horizontal integration of school subjects, and to general educational implications predicated on subject-based curriculum and teaching, more generally. The next article deals with conceptual interrelatedness between art education and culture, media, and subjectivity. In the third article, the secularist views on citizenship is scrutinized of the neglect of significant citizenship aspects related to broader worldviews by illusorily positioning them in the sphere of private life out of reach of public interest and debate. The fourth theme, "Higher Education Policy in Change", focuses on neoliberal governance in higher education and universities, first addressing the new ambivalent identities of academic teachers, and how competence, skills and workplace-based curricula have fundamentally altered the concept of knowledge toward an instance of populist de-intellectualization of higher education and neoliberal vocational school. In addition, the fourth theme presents a meta-analysis of the underlying curriculum thinking and conceptions behind research texts on university curricula. Exemplarily, the last article critically unpack the process of developing a skills and competence-based curriculum at the University of Applied Sciences.

Ympäristökysymys ja aseveliakseli on tutkimus suomalaisen kaupunkiympäristön politisoitumisesta. Väitöskirja vastaa kysymykseen miten ympäristöstä tuli politiikkaa? piirtämällä tarkan kuvan neljästä ympäristön politisoitumisen vuosikymmenestä 1960-luvulta lähtien, kasvukonsensuksesta ympäristökiistoihin. Tamperelaisia ympäristökiistoja ja paikallista politiikkaa käytetään teoksessa laboratoriona, jossa tiivistyy laajempia suomalaisen lähihistorian muutostrendejä. Paikallisten ympäristöongelmien synty kietoutuu muuttuvan yhteiskunnan arvostuksiin ja puhetapoihin sekä sukupolvien välisiin jännitteisiin. Erityisesti teos analysoi jännitteitä, joita voimistuva ympäristöliikehdintä synnytti haastaessaan Tampereella pitkään vaikuttaneen valtakoalition, ns. aseveliakselin, paikallisen hallintatavan. Ympäristökysymys ja aseveliakseli sukeltaa ympäristön politisoitumiseen viiden tamperelaisen tapauksen kautta: 1. Pyynikin moottoritiehanke (1959 - 1974) 2. Näsijärven saastuminen ja vedenoton siirtäminen Roineeseen (1960 - 1972) 3. Kauppahallin virastotalon purkamiseen liittynyt kiista (1972 - 1983) 4. Epilän kivihiilivoimalahankkeeseen liittynyt kiista (1981 - 1984) 5. Tampellan alueen kaavoituskiista (1989 - 1995) Tapaukset kertovat ympäristöongelmien yhteiskunnallisesta muotoutumisesta ja oman aikansa toiveista, tavoitteista ja ristiriidoista. Ympäristön pilaantumisen ja -suojelun nousu yhteiskunnalliseksi kysymykseksi liittyy kiinteästi Suomen ja Tampereen sodanjälkeiseen kehitykseen ja vaurastumiseen, jonka kääntöpuolena ympäristöhaittoja voidaan pitää. Useamman paikallisen tapaustutkimuksen yhdistäminen paikallisen hallintatavan analyysiin tuo uuden näkökulman ympäristöongelmien ja paikallisen poliittisen kulttuurin historiallisen rakentumiseen. Ympäristöongelmia käsitellään yhteiskunnallisina ongelmina, joille toimijoiden väliset jännitteet ja määrittelykamppailut sekä erilaisten vaatimusten esittäminen ovat ominaisia. Politisoitumisen analyysissä tukeudutaan sosiologi Pierre Bourdieun ja politiikantutkija Kari Palosen käsitteisiin. Politisoitumisen käsitteellä ei viitata puoluepolitiikkaan, vaan pikemminkin vakiintuneiden ajatus- ja toimintamallien kyseenalaistumiseen. Tutkimus etenee teoreettisten ja metodologisten lähtökohtien kautta tapaustutkimuksiin, joiden lomassa taustoitetaan ympäristöliikehdinnän historiaa paikallisella tasolla. Tapausten jälkeen käsitellään paikallisen hallintatavan teoreettista näkökulmaa ja paikallisen hallinnan historiallisia muotoja Tampereella. Ympäristön politisoituminen tapahtui Tampereella vaiheittain. Ensimmäiset ympäristöliikehdinnän merkit näkyivät Tampereella ns. ympäristöherätyksen myötä 1960- ja 70-luvun taitteessa. Ympäristöliikkeen jakautuminen oikeisto-vasemmisto -ulottuvuudella kuitenkin jarrutti ympäristöjärjestöjen kasvua 1970-luvun puolivälissä. Vuosikymmenen lopulta lähtien alkoi uusi ympäristöprotestien vaihe. Jännite suoraviivaisen johtajakeskeisen hallintavan ja uusien, rauhan aikana kasvaneiden sukupolvien edustajien ­ kuten vihreän liikkeen ­ välillä kävi ilmeiseksi paikallisissa ympäristökiistoissa 1980-luvun alusta alkaen. Tämä jännite huipentui tutkimuksen viimeisessä tapauksessa, Tampellan kiistassa 1980- ja 90-lukujen taitteessa. Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen muodostaman kunnallispolitiikan valtakoalition, aseveliakselin, näkökulmasta ympäristöprotestit näyttäytyivät vastustuksena, ei uutena yhteiskunnallisena kysymyksenä. Väitämme, että tämä johtui sekä aseveliakselin historiallisesti muodostuneista arvostuksista ja suhtautumistavoista että tamperelaisen politiikan kentän jakautumisesta aseveliakselikoalition ja sen vastustajien välillä. Nämä tekijät vaikeuttivat ympäristökysymysten nostamista paikallisen päätöksenteon piiriin ja supistivat ympäristöliikehdinnän toimintatilaa. Ympäristön politisoituminen ilmeni Tampereella useammalla ulottuvuudella, joista ensimmäisenä voi pitää ympäristöherätyksen synnyttämää uutta tulkintakehystä. Se antoi kaikupohjaa paikallisille ympäristön muuttamista politisoiville vaatimuksille. Luonto politisoitui ympäristöksi ja ympäristö politisoitui yhteiskunnalliseksi protestiksi ja kritiikiksi, joka ilmeni vaatimuksina paikallisissa ympäristökiistoissa. Toiseksi politisoiminen liittyi yksittäisten ympäristön muutoksia koskevien suunnitelmien kyseenalaistamiseen. Tätä tapahtui Tampereella 1970-luvulta alkaen ja selvemmin 1980-luvun ympäristökiistoissa. Määrittelykamppailut koskivat esim. Kauppahallin virastotalon tapauksessa paitsi talon purkusuunnitelmia, myös talon esteettistä arvoa kaupunkimaisemassa. Tampereen kasvoja voimakkaasti muuttanut modernisaatiokehitys ei enää näyttänytkään väistämättömältä. Samalla voidaan puhua myös laajemmasta kaupunkimaiseman muutosten kyseenalaistumisesta. Ympäristöherätys ja yksittäiset tapahtumat kuten Verkatehtaan purkaminen 1970-luvun lopulla muuttivat tamperelaisten tapaa katsoa kaupunkiaan. Kolmanneksi kiistoissa nousi esiin tiedon ja asiantuntemuksen politiikka. Tiedon politiikka ilmeni selvästi 1980-luvun kiistoissa, joissa (tieteellisen) tiedon ja asiantuntijuuden rooli kyseenalaistui. Kauppahallin virastotalon kiistassa kyseenalaistettiin rakennusten huonokuntoisuuden kriteerit. Epilän voimalakiistassa politisoitui asiantuntijoiden tuottama tieto voimalavaihtoehtojen edullisuudesta. Tampellan kiistassa kriisiytyi kaupunkisuunnittelijoiden asiantuntemus ja rooli yleisen edun vaalijoina. Neljäs politisoitumisen ulottuvuus koskee yksittäisten kysymysten toimintavaihtoehtojen kyseenalaistamisen laajenemista koskemaan koko paikallista hallintatapaa ja paikallista poliittista kulttuuria. Selvimmin yksittäiseksi hallintatavan kyseenalaistumisen tapaukseksi muodostui tutkimuksessamme Tampellan tapaus, jossa suuret rakentamissuunnitelmat ja paikallisten poliittisten eliittien toimintamallit joutuivat ennen näkemättömän kritiikin kohteeksi. Paikallinen hallintatapa ei kyseenalaistunut vain ympäristökysymysten vaikutuksesta, mutta ympäristökonfliktit näyttäytyvät kiinnostavina teollisuuskaupungin perinteiden rapautumista ilmentävinä tapahtumina. Viidenneksi ympäristön politisoituminen kosketti laajemmin kaupungin habitusta ­ kaupunkimaiseman, paikallisen perinteen ja itseymmärryksen tasoilla. Kyse ei ole vain ympäristökohteista vaan laajemmin paikallisesta kulttuurista ja identiteetistä. Paikalliset ympäristöliikkeet toimivat kuten yhteiskunnallisilta kaupunkiliikkeiltä voidaan odottaa: ne synnyttivät konflikteja ja muuttivat osaltaan kaupungin merkityksiä. Kaupungin habituksen muutokseen liittyy selvästi perinteisen tamperelaisen ns. savupiipputeollisuuden hiipuminen. Jälkiteollistuvan kaupungin ympäristökonfliktit olivat sekä tämän yhteiskunnallisen murroksen indikaattoreita että sen katalysaattoreita. Teollisuuskaupungin traditioiden kyseenalaistuminen voidaan nähdä osana laajempaa yksinkertaisen modernin projektin kritiikkiä. Tutkimus perustuu laajaan asiakirja- ja lehtiaineistoon sekä ympäristökiistojen ytimessä vaikuttaneiden kansalaisaktivistien ja paikallisten päättäjien haastatteluihin. Paikallisen historian kuvauksessa on käytetty sekundaarilähteitä ja haastatteluja, tapaustutkimukset perustuvat pääasiassa lehti -ja asiakirja-aineistoihin ja haastatteluihin. Tapausten käännekohtia on lisäksi analysoitu määrällisellä sisällönerittelyllä sekä diskurssi -ja argumentaatioanalyysin keinoin. ; ENVIRONMENTAL ISSUES AND THE "BROTHERS IN ARMS AXIS" POLITICISATION OF THE ENVIRONMENT IN TAMPERE FROM 1959 TO 1995 This study examines the politicisation of the environment in the context of one Finnish locality, Tampere. It is a study on the politics of the environment, i.e. the historical developments and contestations that preceded the institutionalisation of environmental policy. The politics of the environment is examined at the local level in the context of the tension between the rise of environmentalism and the traditions of local politics and governance. The locality of Tampere, thus provides a laboratory for understanding how environmentalism took place and what kind of tensions it caused. Theoretically the study draws on both sociology and political science. The theoretical frame is set by combining Kari Palonen s terminology of politics and Pierre Bourdieu s theory of action. Politicisation is a central notion in the study. It is understood as a process of questioning the rules of the game, i.e. claiming something to be playable and contingent. In Bourdieu s terms this implies a process of questioning the givenness of the doxa and provoking orthodox arguments from the political elite. Politicisation may take place at different scales, from the local disputes to broader patterns of governance and political culture. The central research question was the following: ·How has the environment become politicised at the local level? This question was divided into the following questions: ·What events have contributed to the politicisation of the environment? ·What kinds of disputes and actor coalitions emerged in these events? ·How did the patterns of local governance influence the definition of environmental problems? And, vice versa, how did the environmental problems effect local governance? ·What was the role of environmental movements in the politicisation of the environment? The research was carried out in the form of five case studies, all in the same locality, touching on different aspects of environmental issues, and covering the temporal scope of the study, from the 1960s to the 1990s. The cases studied were the following: 1. The Pyynikki highway construction plan (1959-1974) 2. The pollution of lake Näsijärvi by a local pulp plant and the moving the municipal water intake to lake Roine (1960-1972) 3. The dispute over the planned demolition of the old Jugendstil Office block in the city center (1972-1983) 4. The dispute over the plan to build a coal power plant in Epilä (1981-1984) 5. The conflict over the planning of the Tampella industrial area in the city center (1989-1995) The cases cover the time from the pre-history of environmentalism, i.e. when the environment was still a non-issue, through the rise of environmentalism (the so called environmental awakening ) to the institutionalisation of environmental issues in the 1990s. The research data comprised sources on local history including archives and official documents, newspaper materials and 35 interviews of local actors. Methodologically, the study was structured in relation to different levels: 1) in the context of local history (secondary sources on local history and interviews), 2) the case studies ­ using thick description ­ out of which, 3) detailed instances of discourse analysis, especially argumentation (or claims-making ) were extracted. Environmental problems were studied in a contextual constructivist frame as social problems constructed in processes of claims-making, involving argumentation and discursive struggle. Local environmental movements were studied as urban social movements whose activities affect the collective production of the city while being aimed at contesting and challenging the prevailing social order. The local movements in Tampere were key actors in politicising the environment, contributing to a change whereby previously undisputed environmental change and related social practices were no longer seen as inevitable or normal. Movements created new meanings not only for their participants, but for the larger community, also extending beyond the time frame of their most active presence. Since the late 1960s, the rise of environmentalism became manifest through locally based movements and organizations. The purely scientific orientations of local conservationist associations were challenged by more socially and politically oriented civic activities and associations. An important milestone was the founding of Pirkanmaa nature conservation association in 1969. Since 1970, environmentalism gathered momentum with rapidly growing membership figures and local initiatives. It soon suffered, however, from ideological divisions in the mid-1970s, as the radical left-wing students took over the nature conservation association. The divisions started to recede when the Koijärvi bird lake conflict (in Forssa) marked the rise of the Finnish green movement. This had its effect in Tampere as well: the ideological divisions between right- and leftwing environmentalists were reconciled in the early 1980s, which marked the beginning of an active period of environmental contestation. The emergence of the Finnish Green movement in the 1980s made such contestation increasingly visible at the local level. In Tampere, the first greens were elected in the local council in 1984. During the different disputes beginning from the 1970s, but especially in the 1980s, environmental protest challenged local political traditions and political culture, especially the traditions of the local governance. In Tampere, the scene of local politics in Tampere had virtually ever since the Second World War been dominated by a particular, unofficial institutional arrangement, which was commonly known as the brothers-in-arms axis. Adopted in the mid-1950s, the notion referred to the co-operation between the conservative National Coalition party and the Social Democrats in local politics and municipal government. This coalition was held together through a shared habitus based on wartime experiences and held a promise of welfare. The brothers-in-arms axis became an important player in local politics in the 1960s when the central figures of the coalition gained important position in city government. The study examines both the processes that enabled the stabilization of this co-operation into a local growth regime and those that have, especially since the 1980s, contributed to its weakening. The politicisation of the environment was a novelty in the modernist political landscape of Tampere. In the eyes of the governing coalition, however, environmental protest was perceived as mere opposition, not as a new issue on the agenda. We argue that this was due to the local traditions of an industrial city, divided between left and right ­ and a political sphere divided between the brothers-in-arms coalition and the communists, which allowed little space for new social movements. Environmental protest, however, was not the only factor to challenge the regime. The regime was also weakened through the loosening of ideological division s between the left and the right, as the communists had gradually lost political ground. The politicisation of the environment gathered momentum in the late 1970s when the growth of Tampere had slowed down and when there was a growing discrepancy between the mode of governance and its increasingly postindustrial social environment. This tension, and the inertia of the closed style of governance, became visible in the Tampella dispute in 1989, the biggest local environmental conflict to date. The politicization of the environment took place at different levels. It happened both at the level of individual disputes as alternatives were demanded to the straightforward mode of local planning, but it also expanded into a broader critique of local governance. Furthermore, we argue that the politicisation of the environment was not only an agent-driven phenomenon, since it depended on the cultural resonance of claims presented in local disputes. The study allows us to indicate critical events in the politicization of the environment. These were events sine qua non, i.e. events that set the stage and sensitized local actors for future contestations. The demolition of the old broadcloth factory (Verkatehdas) in 1976 and the dispute over Tampella were critical events in this sense. The former was retained in the memory of then activists-to-be and the latter both signaled the crisis of the closed-style decision-making and served to stabilize the local greens as a credible political alternative. Finally, the contestations, together with the restructuration of the locality, resulted in altering the modern industrial habitus of the city.