Search results

Ex ante assessment of regulatory impact upon businesses: A neo-institutional study on the context, international influences, and Finnish experiences Regulatory impact assessment (RIA) has an established place in the European Union and its member states. This article considers evolving Finnish ex ante RIA concerning certain regulatory costs to firms. Drawing upon a neo-institutional theoretical framework and proposing three generally oriented hypotheses we received the following results. (1) The rationality of theevolving Finnish ex ante RIA of selected administrativeregulatory costs to firms gives rise issuesgiven the low implementation rate of thegeneral natonal RIA guidelines. (2) Reference to the ex ante RIA of regulatory costs to firmsin other countries has served the legitimation of preferred procedures in Finland rather than offerssolid evidence on the rationality of the foreign procedures. (3) Without a stronger contextualization of the evolving Finnish ex ante RIAmof regulatory costs to firms its procedures risk adverse effects because of their confined scope, the uneven quality of their input data, and their weak connections to the general national ex ante RIA. These results suggest the redesign of the Finnish RIA to take better into account the institutional, political, historical and cultural characteristicsof governance in this country. Keywords: regulatory impact assessment, public policy evaluation, public policymaking, lawmaking, legal policy, deregulation ; Peer reviewed

Institutional entrepreneurship research has described and conceptualized dramatic cases of successful institutional change. We know less about whether it can help people trying to change institutions, for example, struggling to change the energy system. Do concepts from the institutional entrepreneurship literature offer sustainable energy practitioners insights on the political aspects of their work? And vice-versa: do practitioners have useful insights on the potential and limits of agency in institutional change? The present study contributes to these questions through collaborative inquiry together with government-affiliated organizations with a mission to promote sustainable energy. The results suggest that concepts from the institutional entrepreneurship literature do serve to make practitioners' implicit competencies explicit and hence a legitimate subject for organizational development and joint learning about the political aspects of energy systems change. We conclude that institutional entrepreneurship appears to require a form of organizing that combines environmental scanning, grand strategy and everyday tactical moves on the ground. ; Peer reviewed

Tutkimus arvioi johtamisen vaikuttavuuden haasteita institutionaalisen korruption vaivaamassa yhteiskunnassa, tarkasteltavana tapauksenaan Nigeria. Se tarkastelee julkisen sektorin johtajien käyttäytymistä ja toimintaa näiden suorittaessa johtamistehtäviään. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa kuinka institutionaalinen korruptio vaikuttaa julkisten organisaatioiden johtamisen vaikuttavuuteen. Analyysi perustuu empiiriseen aineistoon, joka kerättiin haastattelemalla julkisten organisaatioiden johtajia Nigeriassa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ydin muodostuu Luthansin ja kumppaneiden (1988) johtamistoimintojen analyysista, Mintzbergin (1980) johtamistyön luonteen analyysista sekä DuBrinin (2008) organisaatioiden matalaa vaikuttavuutta tuottavien tekijöiden analyysista. Nämä tutkimukset tuottavat näkemyksen siitä miten johtamistoiminta ja -käyttäytyminen kytkeytyvät organisaatioiden toiminnan vaikuttavuuteen tai sen puutteeseen. Tutkimus osoittaa, että institutionaalinen korruptio vaikuttaa kielteisesti monin tavoin nigerialaisten julkisten organisaatioiden johtajien toimintaan ja käyttäytymiseen. Se myös johtaa sellaisten muiden tekijöiden esiin nousemiseen, jotka myös madaltavat maan julkisten organisaatioiden toiminnan vaikuttavuutta. Johtamisen vaikuttavuutta parantavan toiminnan sijaan nigerialaiset julkisten organisaatioiden johtajat käyttävät aikaansa ja energiaansa sellaisiin toimiin, joiden vaikutus johtamisen vaikuttavuuteen on merkityksetöntä. ; Despite the assumption that institutional corruption is the only cause of ineffectiveness of public sector organizations in an institutionally corrupt society, other factors that pose as challenge to effectiveness of public sector organizations go unnoticed due to the prevalence of institutional corruption. These factors negatively influence the behaviours of managers of public sector organizations, and how they perform their managerial functions. The effects of the influence on managerial performance make public sector organizations ineffective. With Nigeria as a case study, this research examined the challenges to effective management of public sector organizations in an institutionally corrupt society, by looking at the behaviours of managers of public sector organizations while performing their managerial functions. This research focused on unravelling how these factors affect the behaviours and functions of managers of public sector organizations in an institutionally corrupt society. Empirical data for this study was collected from interviews conducted with managers of public sector organizations in Nigeria. Luthans et al. study of managerial activities, Mintzberg study of nature of managerial work and DuBrin's organizational ineffectiveness factors are the theoretical framework for this study. These studies provided an insight into the link between managerial behaviours/functions and organizational ineffectiveness. This research established that institutional corruption leads to the emergence of other factors that deepen ineffectiveness of public sector organizations in the country through erosion of ethical values of managers of public sector organizations. However, among other findings of this study that make public sector organizations in Nigeria ineffective, public sector managers do not perform managerial functions that have relative contribution to organizational effectiveness. Instead, they focus on managerial functions that only guarantee their career success. ; fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed|

The purpose of this research is to use the theoretical lens of institutional logics to examine the quality and quality assurance of doctoral education within its situated research environment. This work specifically focuses on the empirical setting of an international collaboration between European countries and China for the provision of joint doctoral education. The central research questions that guide the present research are 1) How can the association between the quality of doctoral education and its situated research environment be interpreted theoretically from an institutional logics perspective? 2) How has the research environment contributed to the quality and quality assurance of international joint doctoral education provided through the collaboration between European and Chinese stakeholders? By answering the first research question, the study addresses the absence of a holistic theoretical framework that can explore the transformation process of doctoral education, which in turn contributes to the quality of doctoral education in its situated research environment. The second research question tackles the need for more empirical evidence about the quality and quality assurance mechanisms of the international joint doctoral education provided through Europe-China cooperation. The research questions are answered in the study via both theoretical development and empirical analysis. In terms of theoretical output, the study constructs a robust framework for understanding the transformation process of doctoral education in its situated research environment from an institutional logics perspective. The framework is based on the premise that the quality of doctoral education is transformative and that doctoral education is a transformation process in which multiple institutional-logics inputs, derived from the situated research environment and from stakeholders' previous experiences and backgrounds, reconcile and interact with each other until stable interactive dynamics are achieved in terms of outputs and possible outcomes. The study also captures and defines five types of ideal institutional logics in the research environment of a doctoral education system: state logic, profession logic, family logic, market logic, and corporation logic. It also identifies the institutional logics (including logics of profession, state, market, and corporation) embedded in different conceptions of quality of higher education (including exception, perfection, value for money, and fitness for purpose). In empirical terms, the provision of international joint doctoral education by Europe and China occurs in a multi-actor, multi-level collaborative context. This study finds evidence of the impacts of all five ideal types of institutional logics of doctoral education on the doctoral education systems in Finland and China. However, the extent of impact of a specific logic varies across the Finnish and Chinese doctoral education systems. Differences are evident not only in the impacts of a specific logic but also in how the multiple logics relate to one another and which variant of an underlying logic is dominant. These logic dynamics constitute the institutional environment in which international joint doctoral education is provided by China and Finland. By investigating a sample of doctoral students in Finland who are funded by the Chinese Scholarship Council (CSC), this study shows that the dynamics among the multiple logics enable the transformation process of CSC doctoral students and affect the formation of CSC doctoral students' professional identity, their academic work and relation with doctoral supervisors. Further, through another case study of a Portugal-China joint doctoral program, this study finds that the multiple logics in the research environment of Europe-China joint doctoral education exert an influence on the development of quality assurance mechanisms in doctoral education. The study employs a qualitative research design consisting of six sub-studies. Across the six sub-studies, copious data from ninety interviews conducted in China and Finland involving 156 participants, three site observations in China, and documented material are collected and analyzed. The analysis results of the six sub-studies are reported in this dissertation and in five published peer-reviewed academic articles. ; Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tohtorinkoulutuksen laatua ja laadunvarmistusmekanismeja tohtorinkoulutuksen tutkimusympäristössä institutionaalisen logiikan teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimus keskittyy erityisesti Euroopan maiden ja Kiinan kansainväliseen yhteistyöhön tohtorinkoulutuksen järjestämisessä. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat 1) Kuinka tohtorinkoulutuksen laadun ja sen tutkimusympäristön välinen suhde voidaan tulkita teoreettisesti institutionaalisen logiikan näkökulmasta? 2) Kuinka tutkimusympäristö on vaikuttanut kansainväliseen eurooppalaisten ja kiinalaisten toimijoiden yhteistyossa tarjoaman tohtorinkoulutuksen laatuun. Ensimmäinen tutkimuskysymys osoittaa tutkimuksellisen tarpeen kokonaisvaltaiselle teoreettiselle viitekehykselle, joka mahdollistaa tohtorinkoulutuksen muutosprosessin tarkastelun, joka puolestaan myötävaikuttaa tohtorinkoulutuksen laatuun tutkimusympäristössään. Toinen tutkimuskysymys vastaa tarpeeseen saada lisää empiiristä evidenssiä Eurooppa-Kiina yhteistyössä toteutetun kansainvälisen, yhteisen tohtorinkoulutuksen laadusta ja laadunvarmistusmekanismeista. Tutkimuskysymyksiin vastataan sekä teorian kehittämisen että empiirisen analyysin kautta. Teoreettisena tuotoksena tutkimus rakentaa viitekehyksen, jonka avulla voidaan ymmärtää tohtorinkoulutuksen muutosprosessia tohtorinkoulutuksen tutkimusympäristöissä institutionaalisen logiikan näkökulmasta. Viitekehyksen lähtökohtana on, että tohtorinkoulutuksen laatua tarkastellaan muutoksena ja tohtorinkoulutus on muutosprosessi, johon moninaiset institutionaaliset logiikat tuovat panoksensa. Institutionaaliset logiikat perustuvat tohtorinkoulutuksen tutkimusympäristöön, toimijoiden aikaisempiin kokemuksiin ja taustoihin, jotka sovittuvat yhteen ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään, kunnes vakaa vuorovaikutteinen dynamiikka on saavutettu tuotosten ja mahdollisten tulosten suhteen. Tutkimus rajaa ja määrittelee viisi tohtorinkoulutuksen tutkimusympäristössä vaikuttavaa ideaalisen institutionaalisen logiikan tyyppiä: valtion logiikka, profession logiikka, perhelogiikka, markkinalogiikka ja yritysmaailman logiikka. Tutkimus tunnistaa myös institutionaalisia logiikoita (sisältäen profession, valtion, markkinoiden ja yritysmaailman logiikat), jotka ovat juurtuneita korkeakoulutuksen laadun eri käsityksiin (sisältäen laatu poikkeuksellisuutena, erinomaisuutena, vastineena rahalle ja tarkoituksenmukaisuutena). Empiirisestä näkökulmasta, kansainvälinen Euroopan maiden ja Kiinan yhteinen tohtorinkoulutus tapahtuu monitoimijaisen ja monitasoisen yhteistyön kontekstissa. Tutkimus tuottaa evidenssia siitä, että tohtorinkoulutuksen kaikkien viiden institutionaalisen logiikan ideaalityypin vaikutus on löydettävissä Suomen ja Kiinan tohtorinkoulutusjärjestelmistä. Tietyn logiikan vaikutuksen laajuus on kuitenkin erilainen maiden tohtorinkoulutusjärjestelmissä. Suomen ja Kiinan tohtorinkoulutusjärjestelmät ovat samanlaisia profession ja markkinoiden logiikoiden vaikutusten suhteen, mutta ne eroavat toisistaan perheen ja yritysmaailman logiikoiden osalta. Valtion logiikan vaikutus on samanlainen ainoastaan joillakin naiden kahden maan tohtorinkoulutusjärjestelmän ulottuvuuksilla. Mika tärkeintä erot ovat ilmeisiä paitsi tietyn logiikan vaikutusten suhteen, niin myös siinä, miten moninaiset logiikat ovat suhteessa toisiinsa ja mikä logiikan variantti on vallitseva. Logiikoiden dynamiikat muodostavat institutionaalisen ympäristön Kiinan ja Suomen kansainvälisen yhteisen tohtorinkoulutuksen tarjonnalle. Suomessa Chinese Scholarship Council (CSC) -rahoituksella opiskelevia kiinalaisia tohtoriopiskelijoita koskeva alatutkimus osoitti, että moninaisten logiikoiden dynamiikat mahdollistivat tohtoriopiskelijoiden muutosprosessit ja vaikuttivat heidän ammatillisen identiteetin muodostumiseensa, käsityksiinsä akateemisesta työstä ja suhteesta väitöskirjan ohjaajiin. Toisessa Kiinan ja Portugalin tohtorinkoulutusyhteistyötä käsittelevässä tapaustutkimuksessa havaittiin, että Euroopan ja Kiinan yhteinen tohtorinkoulutus vaikuttaa tohtorinkoulutuksen laadunvarmistusmekanismien rakentamiseen. Tutkimuksessa sovellettiin laadullista tutkimusasetelmaa, joka muodostui kuudesta alatutkimuksesta. Naita alatutkimuksia varten on kerätty ja analysoitu runsaasti aineistoa: 90 haastattelua Kiinassa ja Suomessa, joihin osallistui yhteensä 156 henkilöä, kolme tutkimuskohteissa toteutettua havainnointia Kiinassa sekä dokumenttiaineistoa. Kuuden alatutkimuksen tulokset raportoidaan tässä väitöskirjassa ja viidessä vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa.

Abstract Digitalization is a megatrend that also drives public sector reforms toward improved citizen service processes by adopting digital technologies. The digitalization of the public sector, also referred to as e-government transformation, is a strenuous institutional change process that starts with strategy and policy formation and is eventually carried out through individual information and communication (ICT) development projects and programs. ICT projects in the public sector still struggle due to challenges and complexities such as technological uncertainty. These project-level struggles impair e-government efforts that are already facing strategic and regulative difficulties, which, again, affect ICT project performance. How a temporary project is connected and contributes to the strategic objectives of a more permanent structure is the focus of project governance. In e-government context it can be applied to describe and elaborate on the ICT project alignment and control practices in and between different organizations within the e-government transformation. The underlying academic motivation for this research is to improve the current understanding of project governance in e-government: how ICT project governance can be applied to enact the institutional change of public sector digitalization. The dissertation study follows a constructive research approach, using multiple qualitative methods on empirical data from the Finnish central government. By synthesizing the results from four individual research publications, this dissertation explores the ICT project governance practices and tensions that take place in different levels within the e-government transformation. The study contributes to the literature by elaborating how project governance is perceived in and affected by the e-government transformation and by providing new information on how flexible and collaborative project models, namely agile models and project alliances, are applied in the context. The dissertation proceeds to construct a multi-level model that indicates how the perceived challenges and tensions could be remedied, thus enabling managers and practitioners in the field to conduct the right ICT projects properly and, hence, support the e-government transformation. ; Tiivistelmä Digitalisaatio on yksi megatrendeistä, joka vaikuttaa myös julkisen sektorin reformaatioihin, joilla tavoitellaan tehokkaampia asiakaspalveluprosesseja hyödyntämällä digitaalisia teknologioita. Julkisen sektorin digitalisoituminen, tai e-hallinnon muutos, on vaativa institutionaalinen muutosprosessi, joka alkaa strategisten ja poliittisten linjausten määrittelyllä ja toteutetaan lopulta yksittäisten informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) projektien ja ohjelmien kautta. Julkisen sektorin ICT projekteja haastaa edelleen muun muassa tekniset epävarmuustekijät. Nämä projektitason haasteet vaikuttavat myös e-hallintoon, johon liittyy jo valmiiksi strategisia ja hallinnollisia vaikeuksia. Tämä taas vastavuoroisesti vaikeuttaa yksittäisten projektien toimintaa. Projektihallintoa käytetään kuvaamaan, miten kertaluontoinen projekti liittyy ja vaikuttaa pysyvämpiin rakenteisiin ja niiden strategisten tavoitteiden toteutumiseen. E-hallinnon digitaalisen muutoksen yhteydessä projektihallinnon kautta voidaan esittää ICT projektien ohjaus- ja kontrollointikäytäntöjä eri organisaatiotasoilla. Tämä tutkimuksen akateeminen motivaatio on parantaa nykyistä tietämystä projektihallinnosta e-hallinnon kontekstissa tarkastelemalla, miten ICT projektihallintoa voidaan käyttää julkisen sektorin digitalisoitumisen toteuttamiseen. Tämä väitöstyö noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, käyttäen useita laadullisia menetelmiä Suomen valtionhallinnosta kerätyn empiirisen datan analysointiin. Syntetisoimalla neljän osajulkaisun tulokset tämä väitös perehtyy ICT projektihallinnon käytänteisiin ja jänniteisiin eri organisaatiotasoilla digitalisoitumisen yhteydessä. Tämä väitös tuottaa uuttaa tietoa esittämällä, miten projektihallinto näyttäytyy ja vaikuttaa e-hallinnon muutoksessa, sekä kuvaamalla miten joustavia projektimalleja, kuten ketterä ja projektiallianssi, voidaan käyttää tässä kontekstissa. Väitöstutkimus luo lisäksi monitasoisen mallin, jonka avulla havaittuja haasteita ja jännitteitä voidaan lieventää. Täten tutkimus auttaa käytännössä alan asiantuntijoita johtamaan oikeita ICT projekteja oikealla tavalla ja siten edesauttaa julkisen sektorin digitalisointia.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja politiikka aiheuttavat muutospaineita jäsenvaltioiden institutionaalisille rakenteille ja päätöksentekojärjestelmille. Se, kuinka paljon EU vaikuttaa jäsenmaihin, vaihtelee maittain esimerkiksi maan koon, yhteiskunnallisen rakenteen ja päätöksentekomekanismien mukaan. Tästä seuraa, että EU:n tekemät päätökset saatetaan eri jäsenmaissa voimaan hyvin tavoin. On arvioitu, että jopa 80 prosenttia jäsenmaiden uudesta ympäristölainsäädännöstä on peräisin EU-elimistä. Ympäristöpolitiikka onkin yksi laajasti eurooppalaistumistutkimuksessa käsitelty teema. Tässä väitöstutkimuksessa kartoitettiin, miten Suomen maatalouden ympäristöpolitiikka on muuttunut EU-jäsenyyden aikana. Politiikan muotoutumista ja toimeenpanoa tarkasteltiin politiikkaoppimisen näkökulmasta. Käsitteenä politiikkaoppiminen on ollut viime aikoina pinnalla eurooppalaisessa politiikan tutkimuksessa. Se on oppimista, jota tapahtuu päätöksenteko- tai politiikantekoprosessissa. Suomessa se on ilmennyt muun muassa siinä, että maatalous- ja ympäristöhallinto ovat oppineet toimimaan keskenään. Ennen EU-jäsenyyttä Suomen maataloudella ei ollut ympäristöpolitiikkaa eivätkä maatalous- ja ympäristöviranomaiset juuri tehneet yhteistyötä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa maatalouteen ei liitetty ympäristöasioita juuri ennen 1990-lukua. Vasta 1990 luvun alussa valmistui ensimmäinen maatalouden ympäristövaikutuksia kartoittanut tutkimus, ja siinä maatalous luokiteltiin samanlaiseksi vesien kuormittajaksi kuin yhdyskunnat. EU-jäsenyys on tuonut maatalouspolitiikkaan uusia aineksia, joista tärkein on maatalouden ympäristötukijärjestelmä. Ensimmäisen ympäristötukiohjelman teko jäsenyyden kynnyksellä oli vaikea prosessi, sillä maatalous- ja ympäristöhallinto olivat vielä vahvasti omissa poteroissaan. Asetelmana oli maatalous vastaan ympäristö. Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut iso kehitys. Uusia käytännön toimintamalleja on syntynyt ja lisäksi on vahvistunut näkemys, että maatalouden ympäristöongelmien ratkominen vaatii eri toimijoiden yhteistyötä. Tutkimuksessa löydettiin ministeriötasolta uusi yhteistyöverkosto, joka nimettiin maatalouden ympäristöpolitiikan ryhmäksi. Se katsoo, että ympäristökysymykset on hoidettava, jotta maatalous pysyisi hyväksyttynä yhteiskunnassa. Politiikkaa toteuttavalla aluetasolla yhteistyö parhaimmillaan sujuu omaehtoisesti ilman siihen velvoittavia säädöksiä. On myös tietoisesti valittu eteneminen asioissa, joista ollaan yksimielisiä. Alueella näyttää toimivan kuitenkin vain kaksi perinteistä verkostoa tai ryhmittymää, joista toinen on maataloussuuntautunut ja toinen ympäristöpainotteinen. Epävirallinen yhteistyö ei pääse kunnolla laajenemaan esimerkiksi siksi, että alueellisella maataloushallinnolla on niin paljon lakisääteisiä tehtäviä ja tiukat resurssit. Uusien ympäristösäädösten toimeenpano EU:n jäsenvaltioissa on sitä haastavampaa, mitä enemmän säädökset poikkeavat valtion aiemmista käytännöistä. Lainsäädännön muutos on nopea tehdä, mutta se ei vielä määrittele ohjelman toimivuutta käytännössä. Olisi tärkeää kartoittaa parhaat toteuttamiskeinot ja se, mitkä rakenteet tukevat toimeenpanoa. Eurooppalaistumistutkimuksessa tätä keskustelua on käyty paljon. Samat ongelmat ovat löydettävissä muissakin jäsenmaissa. ; European policy initiatives represent a very significant external effect to national policy systems in Europe. The adaptation of the environmental policy of the European Union (EU) has been a demanding task for the member states, especially in situations where a member state must implement a new EU regulation which differs significantly from the existing system. This thesis aims to show whether and how the implementation of the EU environmental policy could be improved through policy learning. The results are based on two case studies: the development of agri-environmental policy in Finland and the implementation of the Water Framework Directive (WFD) in Ireland. Having become a member of the EU in 1995, Finland was required to implement the EU agri-environmental regulation (No. 2078/92). As a result, the national agri-environmental policy changed in terms of content and style. In this thesis, the agri-environmental policy process is examined by applying historical institutional analysis, the advocacy coalition framework (ACF) and the policy learning approach. These three theoretical approaches are combined in order to obtain a comprehensive picture of policy development. This thesis shows that these approaches are complementary, each contributing to the explanatory power. The institutional analysis shows that the institutional structures changed due to the membership: the formal structures changed almost overnight and, as a result of increased cross-sectoral cooperation and policy learning, the informal structures also changed. By applying the ACF, it is shown utilising interview data and policy documents that a new agri-environmental policy subsystem was established. The changes in coalition structures over a decade were also identified. The results show that traditionally there were two distinct coalitions, namely agricultural and environmental, but after years of co-operation and mutual learning, a new agri-environmental coalition was gradually established. However, even if three coalitions can now be identified at policy formation level, only two can be identified at policy implementation level. The implementation of agri-environmental policy was studied in one administrative region, namely Uusimaa, located in southern Finland. Institutional structures were examined and their relationship with observed new ways of doing things were analysed. Finally, the effects of their interaction to the policy process are assessed. It was shown that informal institutions can promote policy learning but, for improving implementation, they can be used only up to a certain level. When this level is reached, formal institutional constraints prevent further development occurring. The study on the implementation of the WFD in Ireland examines whether policy learning can improve implementation. The results show that promoting learning affects implementation through greater networking both at local and national levels. However, as in the Finnish case, results show that only a certain degree of learning can be encouraged before formal institutional constraints are encountered that limit learning. The adaptation of EU environmental policies is an interesting research topic, not only because of the policy process itself but also because of the actors and context involved. These actors and contexts are not only found in Finland and Ireland, they are common when radical policy changes occur. Therefore, the results will yield some lessons for wider applicability. This thesis shows evidence that during policy processes actors can change their policy beliefs as a result of policy learning, and yet the role of learning is of central importance in policy development.

The energy sector faces strong pressure to decarbonise. To meet the targets, the industry is moving towards decentralisation and digitalisation. Furthermore, the actions are bounded by the institutional environment since the energy system can be seen as a highly institutionalised system. Incumbents in the sector must renew their strategies and one way for the renewal is corporate restructuring. In Finland, municipally-owned energy companies have a long history of being local energy suppliers. In this thesis, the motives behind the recent restructuring of Finnish municipal energy companies is examined. Moreover, the link between restructuring, transition forces in the industry, and institutional pressures is investigated. The institutional and sensemaking theories are utilised to build a framework for the empirical part. To meet the research objectives of exploring the reasoning and sensemaking of strategic restructuring in companies, a qualitative survey was conducted. The data was gathered through semistructured interviews with 11 interviewees. The interviewees were part of top management in municipal energy companies which had done corporate restructuring in recent years. The restructuring types that were analysed comprised mergers and acquisitions, divestitures, joint ventures, strategic alliances, and privatisation. The research was done for the case company, which is a global business advisor in the energy sector. The results show that motives for restructuring arise from cost- and revenue-based synergies, as can be expected based on the restructuring literature. Nevertheless, restructuring can be seen to respond to the revised strategies of the companies. The recognised strategies of the companies were both higher focus on the core businesses and diversification to new businesses. Overall the strategies and business portfolios of municipal energy companies can be seen to diverge. The need for strategic renewal arises from the changing environment. Need to decarbonise arises from the coercive pressure the national legislation, European Union, and customers put on companies. To finance the investments in decarbonising energy production, companies face cost pressure, which has led to divesting unprofitable businesses and growing existing businesses through acquisitions to realise economies of scale. Digitalisation enables both increasing efficiency in operations and developing new digital solutions. Revenue-based synergies are seen to be crucial in product development which has contributed to forming joint ventures in electricity retail and strategic alliances in development activities. This study contributes to the research by providing new insights into how incumbents make sense of the changing industry and its "rules of the game". On a managerial level, the study can help to recognise the most important drivers the municipal energy companies face. Furthermore, it can inspire to seek different restructuring possibilities and assessing their suitability in terms of different strategic goals. ; Energiasektorilla on voimakas paine vähähiilisyyttä kohti. Hiilettömyystavoitteiden saavuttamiseksi energia-ala on siirtymässä hajautetumpaan ja digitalisoitumpaan energiajärjestelmään. Lisäksi institutionaalinen ympäristö rajoittaa toimia, sillä energiajärjestelmää voidaan pitää erittäin institutionalisoituneena. Alan vakiintuneiden toimijoiden on uusittava strategioitaan, ja yksi keino uudistamiseen on uudelleenjärjestelyt. Suomessa kuntien omistamilla energiayhtiöillä on pitkä historia paikallisina energiatoimittajina. Tässä diplomityössä tarkastellaan suomalaisten kunnallisten energiayhtiöiden viimeaikaisten uudelleenjärjestelyjen motiiveja. Lisäksi tutkitaan uudelleenjärjestelyjen, muutosvoimien, ja institutionaalisten paineiden yhteyttä. Institutionaalista teoriaa ja Sense-Making-teoriaa käytetään rakentamaan teoreettinen viitekehys työn empiiriselle osuudelle. Laadullinen kyselyä hyödynnettiin tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi eli yritysten strategisten rakenneuudistusten perustelujen tutkimiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin 11 haastateltavan teemahaastatteluilla. Haastateltavat kuuluivat ylimpään johtoon kunnallisissa energiayhtiöissä, jotka olivat tehneet uudelleenjärjestelyjä viime vuosina. Analysoitaviin uudelleenjärjestelytyyppeihin kuuluivat fuusiot ja yrityskaupat, divestoinnit, yhteisyritykset, strategiset liittoumat ja yksityistäminen. Tutkimus tehtiin case yritykselle, joka on maailmanlaajuinen liiketoiminta-asiantuntija energiasektorilla. Tulokset osoittavat, että uudelleenjärjestelyn motiivit liittyvät kustannus- ja tuloperusteisiin synergioihin, kuten aiemman kirjallisuuden perusteella voitiin odottaa. Uudelleenjärjestelyjen voidaan kuitenkin nähdä vastaavan yritysten uudistettuihin strategioihin. Tunnistetut strategiat olivat sekä keskittyminen ydinliiketoimintoihin sekä diversifikaatio uusiin liiketoimintoihin. Yleisesti ottaen kunnallisten energiayhtiöiden strategioiden ja liiketoimintojen voidaan nähdä eroavan toisistaan kasvavissa määrin. Strategisen uudistamisen tarve syntyy muuttuvasta ympäristöstä. Hiilestä luopumisen tarve kumpuaa kansallisen lainsäädännöstä, Euroopan Unionista ja asiakkaiden vaatimuksista. Energiatuotannon muuntaminen hiilettömäksi aiheuttaa kustannuspaineita, mikä on johtanut kannattamattomien liiketoimien myymiseen ja olemassa olevien liiketoimien kasvattamiseen yritysostojen avulla mittakaavaetujen saavuttamiseksi. Digitalisaatio puolestaan mahdollistaa sekä toiminnan tehostamisen että uusien digitaalisien ratkaisujen kehittämisen. Tuloperusteiset synergiat katsotaan olevan tärkeitä tuotekehityksessä, joka on osaltaan johtanut yhteisyritysten muodostamiseen sähköin vähittäismyynnissä sekä strategisiin liittoumiin kehitystoiminnassa. Tämä diplomityö edistää tutkimusta tarjoamalla uusia näkemyksiä siitä, miten vakiintuneet toimijat näkevät toimialan sekä sen "pelisääntöjen" muutoksen. Yritysjohdolle puolestaan saa näkemyksiä merkittävimmistä muutosvoimista, joita kunnalliset energiayhtiöt kohtaavat. Lisäksi tutkimus voi toimia inspiraation lähteenä erilaisten uudelleenjärjestelyvaihtoehtojen tunnistamisessa sekä arvioimaan niiden soveltuvuutta suhteessa eri strategisiin tavoitteisiin.

This Master's thesis concerns the enhancement of human capabilities and well-being in the context of basic education, raising two main questions: What are the strengths and weaknesses of the Capabilities Approach as a theory of well-being? and What is basic education's institutional potential and significance in the operationalization of the approach? This hermeneutical inquiry demonstrates an interpretative reading of Martha Nussbaum's Capabilities Approach. Its comparisons to other theories of well-being and the assessment of its potential for basic education are conducted by close hermeneutical reading and interpretation of research literature, where Nussbaum's writings are perceived as the primary data of the thesis. The approach is viewed as a counter-theoretical paradigm addressing the capabilities of individuals, yet calling for equal opportunities and shared institutional responsibility. In this thesis the human capabilities are conceptualized as various doings and beings. They are freedoms to achieve alternative 'functionings', stemming from a combination of personal abilities and social, political and economic environment. The philosophical influences of the approach are introduced in the theoretical articulations of this thesis. Most importantly, the Aristotelian idea of 'eudaimonia' and Rawls's Theory of Justice are illuminated. The approach is also mirrored in its relation to global human rights movement and equity, proposed as underlying values of the Capabilities Approach. It is suggested that the approach's potential significance for the institute of basic education is remarkable and open for further study. The educational operationalization of the approach is discussed mostly with the help of Pedagogy of Care, and Human Rights education. It is proposed that the Capabilities Approach should be viewed on multiple levels of basic education; in school policies, on a classroom level and on curricular level. On a more structural, socio developmental level, basic education is seen as a powerful institution with opportunities towards social change and enhancement of human well-being. ; Tämä tutkimus käsittelee inhimillisen kyvykkyyden ja hyvinvoinnin edistämistä perusopetuksen kontekstissa. Ongelmaa lähestytään kahden pääkysymyksen kautta; ensinnäkin, mitkä ovat kyvykkyysteorian vahvuudet ja heikkoudet hyvinvointiteoriana? Toisekseen, mikä on perusopetuksen institutionaalinen potentiaali ja merkitys teorian käytännöllistämisessä? Tutkimuksessa tulkitaan Martha Nussbaumin kyvykkyysteoriaa hermeneuttisen metodologian näkökulmasta. Teorian vertautuvuutta suhteessa muihin hyvinvointiteorioihin ja sen potentiaalia perusopetuksessa arvioidaan ensisijaisen aineiston — Nussbaumin tutkimuksen — hermeneuttisen lukemisen ja tulkinnan keinoin. Kyvykkyysteoria nähdään vaihtoehtoparadigmana, joka korostaa yksilön kyvykkyyttä vaatien samalla tasavertaisia mahdollisuuksia ja instituutioiden vastuuta. Tässä tutkimuksessa kyvykkyydet määritellään erilaisina tekemisinä ja olemisina. Ne ovat vapauksia saavuttaa vaihtoehtoisia 'toimimisia', jotka riippuvat toisaalta henkilökohtaisista kyvyistä, toisaalta sosiaalisesta, poliittisesta ja taloudellisesta ympäristöstä. Tutkimuksessa esitellään teorian filosofiset vaikutteet, joista tärkeimmiksi nostetaan aristotelelainen eudemonian idea sekä Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria. Teoriaa peilataan myös suhteessa globaalin ihmisoikeusliikkeeseen ja yhdenvertaisuusajatteluun, joita ehdotetaan teorian arvolähtökohdiksi. Tutkimuksessa esitetään, että kyvykkyysteorian potentiaalinen merkitys perusopetukselle instituutiona on merkittävä, ja aihe on hedelmällinen jatkotutkimuksen kannalta. Teorian käytännöllistämistä kasvatuksessa tutkitaan lähinnä välittämisen pedagogiikkaa ja ihmisoikeuskasvatusta apuna käyttäen. Tutkimuksen lopputulemana ehdotetaan, että kyvykkyysteorian pitäisi näkyä perusopetuksen useilla tasoilla; koulujen käytänteissä, luokkatasolla sekä opetussuunnitelman tasolla. Rakenteellisemmalla sosiaalisen kehityksen tasolla perusopetus nähdään hyvinvointiin ja sosiaaliseen muutokseen voimakkaasti vaikuttavana instituutiona.

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan kansallisen lainsäätäjän ja kansallisten tuomioistuinten välistä toimivaltasuhdetta suomalaisen kansainvälistyneen ja pluralisoituneen valtiosäännön nykytilassa. Kysymystä tarkastellaan brittiläisen tuomioistuinten itserajoitusopin (deference, pidättyväisyysoppi) kautta. Metodisesti tutkimus on teoreettisesti painottunutta lainopillista tutkimusta. Tutkimus jakautuu johdantokappaleen lisäksi kolmeen perusosaan, joissa tarkasteluissa ovat viime vuosikymmenten aikainen valtiosäännön muutos ja perustuslakikontrolli sekä lainsäätäjän ja tuomioistuinten väliset toimivaltasuhteet yhtäältä Isossa-Britanniassa ja toisaalta Suomessa. Tarkastelulla pyritään lisäämään ymmärrystä sekä Suomen että Britannian valtiosääntöisistä perusratkaisuista ja niihin sisältyvistä institutionaalisista jännitteistä. Viidennessä osassa esitetään johtopäätöksiä sekä kannanottoja lainsäätäjän ja tuomioistuinten välisten suhteiden kehittämiseen Suomen valtiosäännössä. Valtiosäännön kansainvälistyminen on kiinteässä yhteydessä tuomioistuinten toimivaltuuksien laajenemiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen kasvuun oikeudellisessa argumentaatiossa. Väitöstutkimus osoittaa, että kansallisen valtiosäännön tasolla näitä vaikutuksia on pyritty hallitsemaan luomalla kansallisiin valtiosääntöihin tuomioistuinten itserajoitusoppeja kuten pidättyväisyysoppi osana brittiläistä valtiosääntöä tai Suomen perustuslain 106 §:ssä säädetty ilmeisen ristiriidan vaatimus, joka myös on luonnehdittavissa tuomioistuinten itserajoitusmekanismiksi. Itserajoitusopit pyrkivät rajoittamaan tuomioistuinten toimivaltuuksia ja korostamaan lainsäätäjän asemaa. Näiden oppien kehityksellä on ollut syvällisiä vaikutuksia kansallisen lainsäätäjän ja kansallisten tuomioistuinten välisiin toimivaltasuhteisiin. Tutkimuksen teoreettiset havainnot osoittavat, että tuomioistuinten itserajoitusopit ja niiden legitimiteetti pohjautuvat valtiosääntöisten käsitteiden vakiintuneisiin, kansallisvaltioon sidottuihin määritelmiin. Tästä seuraa vaatimus lainsäätäjän ja tuomioistuinten toimivaltasuhteen pohjautumisesta tiukasti ennalta määritellyille kriteereille. Vaade ei kuitenkaan ota riittävästi huomioon nykyvaltiosäännön moniulotteisuutta, mikä tekee siitä ongelmallisen. Kuten tutkimus osoittaa, valtiosääntöiset käsitteet ovat luonteeltaan evolutiivisia. Tutkimuksessa painotetaankin tämän ominaisuuden huomioimisen merkitystä lainsäätäjän ja tuomioistuinten institutionaalisia rooleja määritettäessä, mikä näyttäytyy nykyvaltiosäännössä valtiosääntöisten käsitteiden pluralistisena ymmärtämisenä. Tutkimus tuo brittiläisen pidättyväisyysopin suomalaiseen valtiosääntökeskusteluun. Brittiläisessä kontekstissa pidättyväisyysoppi liitetään tavallisesti lainsäätäjän ensisijaisuuteen ja tuomioistuinten velvollisuuteen tunnistaa oman toimivaltansa rajat. Kuten tutkimuksessa tuodaan esiin, pidättyväisyysoppi on kuitenkin oikeudellisena käsitteenä paljon arvosensitiivisempi ja moniulotteisempi, mikä saattaa kuitenkin näyttäytyä myös monimutkaisuutena. Toisaalta opin moniulotteisuus mahdollistaa valtiosääntökontrollin lähestymisen valtiosäännön nykytilan edellyttämällä herkkyydellä, toisin kuin sen suomalainen vastine. Tutkimuksessa esitetäänkin pidättyväisyysopin kautta tehtävän jäsennyksen tuovan lisäarvoa myös suomalaiseen valtiosääntökeskusteluun. Tutkimuksessa analysoitu oikeuskäytäntö osoittaa, että tuomioistuinten liiallinen nojautuminen ihmisoikeusargumentaatioon saattaa näyttäytyä kansallisen institutionaalisen kehikon kannalta katsottuna ongelmallisena. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen on tuomioistuinten tehtävä, mutta se tulisi toteuttaa kestävästi myös kansallisen institutionaalisen rakenteen kannalta. Tutkimuksessa esitetään oikeuslähtöistä mutta institutionaalisesti tasapainotettua tulkintamallia, joka sekä kunnioittaisi niin tavallista lainsäädäntöä kuin kansallista perustuslakia ja ylikansallisia valtiosääntöisiä velvoitteita, että suojaisi myös kansallista institutionaalista mekanismia. Tutkimuksessa osoitetaan, että käytännön tasolla lainsäätäjän ja tuomioistuinten institutionaalinen suhde asettuu tapauskohtaisesti eritavoin riippuen siitä, kuinka aktiivisesti tai passiivisesti ne toimivat. Näillä valinnoilla lainsäätäjä ja tuomioistuimet lähettävät toisilleen signaaleja, joiden avulla ne pyrkivät määrittämään toimintatilaansa. Toisinaan tilanne päätyy toimivaltakonfliktiin. Toisinaan taas kumpikaan ei toimi ja kysymys jää avoimeksi, mikä tutkimuksessa nähdään merkittävänä ongelmana. Suomen kontekstissa yksi syy haasteisiin on perustuslain 106 §:n mekanismin toimintaan liittyvät haasteet, mutta myös esimerkiksi lainsäädäntöprosessin vireillepanokriteerit. Lainsäätäjän roolin vahvistamiseksi on tärkeää, että tuomioistuinten pidättyväisyyden korostamisen sijaan, kehitettäisiin järjestelmään mekanismeja, jotka mahdollistaisivat asioiden joustavan ohjautumisen eduskunnan käsittelyyn. ; This dissertation analyses the institutional relationship between the national legislature and the national courts in the contemporary internationalised and pluralistic Finnish constitution. The analysis is approached from the point of view of a British judicial self-restraint doctrine of deference. The research method used is theoretical legal dogmatics. In addition to the introduction, the study is divided into three main parts: the internationalisation of constitution and the constitutional review, the institutional relationship between the legislature and the courts in the United Kingdom, and the institutional relationship between the legislature and the courts in Finland. The aim of these analyses is to increase understanding of both the Finnish and the British basic constitutional solutions, and the institutional tensions involved in both systems. Part V presents conclusions and suggestions on the future development of the relationship between the legislature and the courts in the Finnish constitution. The internationalisation of the constitution is closely linked to the empowerment of national courts and the growing importance of fundamental rights and human rights in legal argumentation. The dissertation demonstrates that, on the level of national constitutions, efforts have been made to control the effects of this development by producing judicial self-restraint doctrines, such as deference in the British constitution or the criterion of an evident conflict of section 106 of the Constitution of Finland, which can also be characterised as a mechanism of judicial restraint. These self-restraint doctrines aim to limit the jurisdiction of courts and emphasise the position of the legislature. The doctrines have profoundly affected the institutional relationship between the legislature and the courts. The theoretical observations of this study point out that the doctrines of judicial self-restraint and their legitimacy are based on the established nation-state bound rationale of the constitutional concepts. This implies a requirement that the jurisdiction of the legislature and the courts is to be based on strictly predetermined criteria. This requirement is, however, problematic because it does not sufficiently take into account the multidimensionality of the pluralistic constitution. As the research demonstrates, constitutional concepts are evolutive in nature. Consequently, this thesis emphasises that this characteristic should be concretised in the contemporary constitution as a pluralistic understanding of constitutional concepts when analysing the premises of the institutional relationship between the branches. This dissertation introduces the doctrine of deference to the Finnish constitutional debate. In the British context, deference is often connected to legislative supremacy and a court's duty to identify the limits of its own authority. As the research demonstrates, deference is actually a more value-sensitive and multidimensional concept, which may, however, also appear as a complexity. Nevertheless, the multidimensionality of deference allows for the constitutional control to be approached with the sensitivity the contemporary constitution requires, unlike its Finnish counterpart. Therefore, the research suggests that analysis through deference also adds value to the Finnish constitutional debate. Based on the analysis of the jurisprudence in the study, courts' over-reliance on human rights arguments may seem problematic from the national institutional framework's viewpoint. Guaranteeing that fundamental and human rights are upheld is the duty of the courts. However, this should be put into practice in a sustainable way, also from the national institutional framework's point of view. Consequently, this dissertation argues for an interpretative model that is rights-based but also institutionally balanced. The suggested model would respect the national acts of parliament, the national Constitution, and the supranational constitutional obligations, but in a way that protects the national institutional mechanism. The research demonstrates, that, on a practical level, the institutional relationship between the legislature and the national courts is set on a case-by-case basis depending on how actively or passively each branch acts. The choices the branches make result in them sending each other signals, which has an effect on their functioning. Occasionally, the situation results in a conflict of jurisdiction. However, sometimes, neither of the branches act and the issue remains open, which this study recognises as a significant problem. In the Finnish context one reason for the challenges is the problems with the mechanism of section 106 of the Constitution but also, for instance, the initiation criteria of the legislative process. Consequently, in order to strengthen the role of the legislature, it is essential to develop mechanisms that enable its effective intervention, rather than solely relying on emphasising the restraint of the courts.

Alkuperäisrotuisten kotieläinten määrä on vähentynyt maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenten aikana. Osa roduista on vaarassa hävitä tai jo hävinnyt kokonaan. Tämä johtaa niiden geenivarojen menetykseen ja samalla maatalouden biodiversiteetin vähenemiseen. Erityisesti maatalouden modernisaatio uusine teknologioineen ja rotuineen on johtanut siihen, että alkuperäisrotuja korvataan parempituotoksisilla eläimillä. Alkuperäisrotuja tulisi kuitenkin säilyttää lukuisista syistä. Ne ovat sopeutuneet vaikeisiin ilmasto-olosuhteisiin ja ovat siten tärkeitä varautumisessa tulevaisuuden ympäristöhaasteisiin kuten ilmastonmuutokseen. Alkuperäisrodut ovat tärkeä osa kestävää maataloutta ja niitä suojellaan mm. maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten syiden vuoksi. Roduille on myös käyttöä maaseutuelinkeinoissa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan alkuperäisrotujen suojelun kehitystä ja tulevaisuutta kahden tapaustutkimuksen avulla. Ne ovat jakutiankarjan suojelu Sahan tasavallassa Venäjällä ja alkuperäisrotujen suojelu Suomessa. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka suojelun tarve ja merkitys on muuttunut ajan myötä ja mitä virstanpylväitä voidaan tunnistaa; 2) kuinka eri toimijat ovat argumentoineet suojelun tarpeen puolesta, miten diskurssit ovat kehittyneet ja millaisia koalitioita on muodostettu ja 3) kuinka erilaiset argumentit ovat muotoutuneet suojelun politiikoiksi ja kuinka suojelu on järjestetty. Tutkimuksessa käytetään ympäristöhallinnan, ekosysteemipalveluiden ja institutionaalisen lähestymistavan käsitteitä. Ympäristöhallinta tarkastelee maatalouden ympäristöpolitiikkaan liittyviä instituutioita, toimijoita ja sisältöjä. Ekosysteemipalveluissa on kyse ekosysteemien ihmisten hyvinvoinnille tuottamista hyödyistä ja niihin liitetyistä arvoista. Institutionaalinen lähestymistapa analysoi politiikkojen käytännön toimeenpanoa. Lähestymistavat tuottavat kolme toisiaan täydentävää näkökulmaa alkuperäisrotujen suojelun, suojelun kehityksen ja tulevaisuuden ymmärtämiseen. Tutkimus osoittaa, että huolimatta suojelun erilaisista konteksteista, yhteisiä virstanpylväitä, argumentteja ja haasteita voidaan tunnistaa. Molemmissa tapaustutkimuksissa suojelu on seurannut kansainvälistä kehitystä ja myös myötävaikuttanut siihen. Suojelua on edistetty kansallisella ja paikallisella tasolla hyödyntämällä mahdollisuuksia, jotka suojelulle ovat avautuneet kansainvälisen kehityksen myötä. Alkuperäisrotujen suojelun puolesta argumentoidaan ennen kaikkea biologisin, taloudellisin, kulttuurisin ja muin yhteiskunnallisin syin. Alkuperäisrotujen säilyminen edellyttää yhteisiä tavoitteita sekä toimijoiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä eri tasoilla ja sektoreilla. Ekosysteemipalveluiden käsite soveltuu kommunikaation apuvälineeksi. ; The number of native breeds has diminished globally during the last decades. Many breeds have already become endangered or even extinct. The loss of native breeds is still continuing, which will ultimately lead to a global loss of their genetic resources (AnGR) and thereby a loss of agrobiodiversity. The modernisation of agriculture with new technologies and breeds has especially contributed to the situation in which native farm animals have been replaced by better-yielding breeds. Yet, there are multiple reasons to conserve breeds. Many are adapted to difficult climate conditions, and therefore play an important part in answering to future environmental challenges, such as climate change. In addition to their role in sustainable agriculture, there are other reasons to conserve native breeds including, e.g., their role in the landscape, cultural history and rural livelihoods. This research examines the development and future of the conservation of native breeds in two case studies: the conservation of the Yakutian Cattle in the Sakha Republic in the Russian Federation and the conservation of native breeds in Finland. The main research questions examine: how the need for conservation and its meanings have changed over time and what landmarks can be identified; how different actors have argued for the need for conservation, how discourses have developed and what kinds of coalitions have been formed; and how different arguments are translated into policies and policy-making and how the conservation is organised. The research setting comprises: 1) environmental governance dealing with institutions, actors and contents involved with agro-environmental policies, 2) ecosystem services about the benefits ecosystems produce for the well-being of humans and the values underlying these services, and 3) an institutional approach which contributes to understanding the realisation of policies in practice. These approaches provide three complementary perspectives on understanding the conservation of native breeds, its development and its future. The study revealed that despite different contexts in the conservation of native breeds, common milestones, arguments for conservation and challenges to it can all be identified. The conservation in both case studies has followed and contributed to international development, and has benefited from the opportunities that have opened up to conservation at national and local levels. The arguments for the conservation of native breeds consist mainly of biological, economic, cultural and other social factors. Native breeds can be maintained if there are actors willing to aim for common goals. This requires cooperation between actors and institutions at different levels and sectors of conservation. The ES approach provides a feasible communication tool to achieve this.