Suchergebnisse

In this paper we discuss the heritage of the WWII evacuation and the so-called 'burning of Lapland' within a Sámi reindeer herding community, and assess how these wartime experiences have moulded, and continue to mould, the ways people memorialise and engage with the WWII material remains. Our focus is on the village of Vuotso, which is home to the southernmost Sámi community in Finland. The Nazi German troops established a large military base there in 1941, and the Germans and the villagers lived as close neighbours for several years. In 1944 the villagers were evacuated before the outbreak of the Finno-German 'Lapland War' of 1944–1945, in which the German troops annihilated their military installations and the civilian infrastructure. Today the ruins of demolished German military installations persist around the village as vivid reminders, and act for the villagers as important active agents in memorising this vital phase in Lapland's recent past. They also appear to facilitate nostalgia for the more independent days before traditional Sámi lifeways were ruptured by stronger Finnish State intervention in the post-war decades. ; peerReviewed

Phonetic resources, like dialects and accents, are used in ethnic humour to build up a recognisable character that pokes fun at the stereotypes associated with a particular identity, sometimes with critical and political undertones. In this article, we examine the manipulation of one such resource, aspiration, used in performing and mocking one such clichéd character, called the fake Sámi. This character has a contested history in Finnish tourism and marketing practices, and is embedded in a long-standing debate about who can use emblems of Sámi identity for economic purposes. Adopting a sociophonetic language regard and folk linguistics approaches (Preston 2010; Niedzielski & Preston 2003) we explore how "fakeness" is constructed phonetically by the actors performing "Fake Sámi" in an indigenous Sámi television comedy show during a period of intense political debate in Finland over the legal definition of the category of indigenous Sámi. By analysing the use of hyperbolic aspiration of a prominent feature of Lappish Finnish dialect, the non-initial syllable /h/-sound, we show how the fakeness is performed by evoking linguistic stereotypes of a Finnish Lappish dialect and a Finnish English accent by a deliberate misuse of aspiration: aspirating when standard phonemes in speech should not be aspirated and not aspirating when phonemes should be aspirated. We argue that this kind of deliberate ambivalence and misuse of phonetic resources is a phonetic resource for reflexive postmodern identity performances. ; peerReviewed

"This book provides the reader with understanding of the phenomenon of silent resistance, collecting and presenting research on it. Regulating, governing or controlling human activity often generates open resistance, which has been studied from the points of view of democracy, civil disobedience or political activism, for example. However, power relations and conflicts can also involve another kind of resistance, which may not necessarily even be recognised as resistance at first. It can be called silent, passive, invisible or everyday resistance. Silent resistance is a way of the subjugated or otherwise marginalised to challenge the dominant rules or systems. Because it does not proclaim resistance but rather tries to stay out of publicity, it is risk-free and low-profile activity that is seemingly non-political – and you can get away with it.
Silent resistance can take many different forms: it may appear, for example, as silence and grumbling, isolation, avoiding and hindering issues or shifting attention to something irrelevant. The importance of everyday resistance rises from the signals of small networks in a situation where open confrontation is not possible or desired, but total inactivity is not an option either. Moreover, silent resistance remaining in the margin cannot be considered separate from open resistance, but as an important part in the process of realising more open resistance. Although power relations serve as the event framework of the phenomenon, silent resistance is a weapon not only in the hands of the subjugated. Its tactics can also be used by those who hold power.
With the articles in the book, the reader can follow the most diverse situations of silent resistance through both historical and contemporary events. The cases outline different forms of silent resistance, as well as its mechanisms and motives. The articles in the collection reveal aspects of sociology, cultural anthropology, cultural research, youth research and historical research. This emphasises the wide spectrum of silent resistance, its loudness and multidisciplinary character.
" - "Kirja tekee näkyväksi vähän käsiteltyä hiljaisen vastarinnan ilmiötä sekä kokoaa yhteen ja esittelee sitä koskevaa tutkimusta. Kun ihmisen toimintaa säädellään, hallitaan tai kontrolloidaan, ilmenee usein myös avointa vastarintaa, jota on tutkittu esimerkiksi demokratian toteutumisen, kansalaistottelemattomuuden tai poliittisen aktivismin näkökulmista. Valta-asetelmiin ja konflikteihin voi kuitenkin liittyä myös toisenlaista vastarintaa, jota ei välttämättä ensin edes huomata vastarinnaksi. Sitä voidaan kutsua hiljaiseksi, passiiviseksi, näkymättömäksi tai arkipäivän vastarinnaksi. Hiljainen vastarinta on alistettujen tai muuten marginaalisiksi jääneiden tapa asettua poikkiteloin hallitsevien sääntöjen tai järjestelmien kanssa. Koska se ei julistaudu vastarinnaksi, vaan pikemminkin pyrkii pysymään poissa julkisuudesta, se on riskitöntä matalan profiilin toimintaa, joka on näennäisesti epäpoliittista ja josta ei jää kiinni.
Hiljainen vastarinta voi saada monia erilaisia muotoja: se saattaa näyttäytyä esimerkiksi vaikenemisena ja jurnuttamisena, ulkopuolelle jättäytymisenä, asioiden välttämisenä, niiden vaikeuttamisena tai huomion siirtämisenä epäolennaiseen. Arkipäivän vastarinnan merkitys nousee pienten verkostojen signaaleista tilanteessa, jossa ei kyetä tai haluta lähteä julkiseen vastakkainasetteluun, mutta ei myöskään haluta pysyä täysin passiivisina. Marginaaliin jäävää hiljaista vastarintaa ei myöskään voida nähdä erillisenä avoimesta vastarinnasta, vaan se on tärkeä osa avoimemman vastarinnan aktualisoitumisen prosessia. Vaikka valtasuhteet toimivat ilmiön tapahtumakehyksinä, hiljainen vastarinta ei ole ainoastaan alistettujen toimintaa. Sen taktiikoita voivat käyttää myös valtaapitävät.
Kirjan artikkeleiden mukana pääsemme seuraamaan mitä moninaisimpia hiljaisen vastarinnan tapahtumatilanteita sekä historiallisten että nykypäivän tapahtumien avulla. Erilaiset tapaukset avaavat ja jäsentävät hiljaisen vastarinnan esiintymismuotoja, samoin kuin sen mekanismeja ja motiiveja. Kokoelman artikkeleissa tulevat esiin sosiologian, kulttuuriantropologian, kulttuurintutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja historiantutkimuksen näkökulmat. Tämä korostaa hiljaisen vastarinnan laajaa kirjoa, sen äänekkyyttä ja monialaisuutta. "

The focus of this doctoral dissertation is the concept of authenticity applied to Sámi tourism. The main aim was to investigate how authenticity has been conceptualised in tourism research and how it related to the use of labels in Sámi tourism. The Sámi Indigenous population have engaged in tourism activities for decades and the outcomes have been mixed. While tourism has been a source of extra income and a way to convey Sámi culture(s), it has also resulted in stress, cultural commodification, and disturbances. Furthermore, tourism can also be a negative force from the perspective of different aspects of sustainability. Due to these factors, this dissertation has sought to analyse authenticity and the role of labels in order to make recommendations regarding Sámi culture(s) in the context of tourism. Furthermore, an alternative conceptualisation of authenticity as a theoretical contribution to tourism scholarship is introduced. Authenticity is a concept that has developed in different directions in tourism research. Approaches to authenticity based on 'objectivity', or alternatively on the tourists' subjective experiences are seen as two extremes, since the basis is either completely subjective or it requires a strict division between 'authentic' an 'inauthentic'. A niche in tourism research has proposed for authenticity to be a negotiation between different dimensions, which is the specific area analysed in this dissertation. Consequently, authenticity is conceptualised as a compromise between the different subjective dimensions of Sámi culture(s) along with historical, political, and socio-cultural aspects. Such a conceptualisation allows for the negotiation of criteria to create a label to protect Sámi culture(s) as well as to promote sustainability. Through such a conceptualisation the Sámi can argue from a standpoint of truth. When everything is reduced to subjective experiences and discourse, it is not possible for one position to be more valid than another. This also allows for the Sámi to counter dominant tourism discourse, which is mainly based on exoticism, Othering and stereotypes. This is also a more bottom-up approach in which 'authentic' versus 'inauthentic' is not a strict dichotomous division, but rather the result of a dialogue. This dissertation is based on five publications. Two are conceptual and pertain to the role of labels in tourism research and the conceptualisation of authenticity as a compromise. In the latter, the conceptualisation of Sámi culture is based on a critical realist term called 'concrete universals'. This word encompasses culture as a series of subjective manifestations that have a connection: a universal component. Culture as concrete universals allows for subjective interpretations as well as a connection that brings such interpretations together. Critical realism is a realist emancipatory approach which postulates the existence of one single reality. However, epistemologically, critical realism supports different views on reality and such viewpoints are very important. The critical realist methodological framework employed in this dissertation is the DEA, which stands for diagnosis, explanation, action. First the phenomenon is thoroughly investigated, theories are evaluated and, if necessary, discarded. In the final phase, action, changes are suggested for the situation under study. The framework has also an iterative phase of correction, in which changes can be made to reflect the collected data. The three empirical publications are based, respectively, on a critical discourse analysis of Sámi tourism websites, an interview study, and a content analysis of tourism brochures. Marketing material has been found to be influenced by the general tourism marketing discourse portraying the Sámi and other Indigenous populations as primitive, unchanged, and connected to nature. However, Sámi culture(s) is also portrayed as modern and in constant development. The interview data also showed a focus on nature and sustainability, which has been analysed from the viewpoint of ecotourism. ; Tämän väitöskirjan keskiössä on autenttisuuden käsite saamelaismatkailuun sovellettuna. Päätavoitteena oli tutkia, kuinka autenttisuutta on käsitteellistetty matkailututkimuksessa ja miten se suhteutuu erilaisten sertifikaattien käyttöön saamelaismatkailussa. Saamelaiset ovat olleet mukana matkailutoiminnassa vuosikymmenien ajan, ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vaikka matkailu on ollut lisätulon lähde ja tapa kertoa saamelaiskulttuurista, se on myös johtanut stressiin, kulttuuri(e)n kauppatavaraksi muuttumiseen ja häiriöihin. Lisäksi matkailulla voi vaikuttaa kielteisesti kestävyyden eri ulottuvuuksien näkökulmasta. Näistä syistä johtuen tässä väitöskirjassa on pyritty analysoimaan autenttisuutta ja sertifikaattien roolia tavoitteena antaa suosituksia koskien saamelaiskulttuuria(-eja) matkailun kontekstissa. Lisäksi teoreettisena kontribuutiona esitetään vaihtoehtoinen tapa käsitteellistää autenttisuus matkailututkimuksessa. Autenttisuus on käsite, joka on kehittynyt eri suuntiin matkailun tutkimuksessa. Lähestymistavat, joissa autenttisuus perustuu "objektiivisuuteen" tai vaihtoehtoisesti matkailijoiden subjektiivisiin kokemuksiin, nähdään autenttisuuden kahtena ääripäänä, koska perusta on joko täysin subjektiivinen tai se vaatii tiukan jaon "autenttisuuden" ja "epäautenttisuuden" välille. Jotkut matkailututkijat ovat ehdottaneet autenttisuuden olevan neuvottelu eri ulottuvuuksien välillä, jota tämä väitöskirja keskittyy analysoimaan. Tämän analyysin seurauksena autenttisuus on käsitteellistetty kompromissiksi erilaisten subjektiivisten ulottuvuuksien välillä saamelaiskulttuur(e)issa huomioiden historialliset, poliittiset ja sosiaalikulttuuriset tekijät. Tällainen käsitteellistäminen antaa mahdollisuuden neuvotella perusteista, joilla voidaan luoda sertifikaatti suojelemaan saamelaiskulttuuria(-eja) sekä edistää kestävyyttä. Tällaisen käsitteellistämisen kautta saamelaiset voivat vedota perusteluissaan totuuteen. Kun kaikki on pelkistetty subjektiivisiksi kokemuksiksi ja diskurssiksi, ei ole mahdollista, että yksi näkökulma on pätevämpi kuin toinen. Vaihtoehtoinen käsitteellistäminen antaa saamelaisille mahdollisuuden kohdata hallitseva matkailun diskurssi, joka perustuu pääasiassa eksotisointiin, toiseuttamiseen ja stereotypioihin. Kyse on enemmän alhaalta ylöspäin -lähestymistavasta, jossa autenttisuus verrattuna epäautenttisuuteen ei ole tiukka kahtiajako vaan ennemminkin vuoropuhelun tulos. Väitöskirja perustuu viiteen julkaisuun. Kaksi julkaisua on käsitteellisiä. Ne koskevat sertifikaattien roolia matkailututkimuksessa sekä autenttisuuden käsitteellistämistä kompromissina. Viimemainitussa saamelaiskulttuurin käsitteellistäminen perustuu kriittisen realismin ajatukseen konkreettisista universaaleista. Kulttuuri käsitetään sarjaksi subjektiivisia ilmentymiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa: niillä on jokin yhteinen, universaali komponentti. Kulttuuri konkreettisina universaaleina mahdollistaa niin subjektiiviset tulkinnat kuin myös yhteyden näiden tulkintojen välillä. Kriittinen realismi on realistinen ja emansipatorinen lähestymistapa, joka olettaa, että on olemassa yksi todellisuus. Kuitenkin epistemologisesti kriittinen realismi kannattaa eri näkemyksiä todellisuudesta, ja tällaiset näkökulmat ovat erittäin tärkeitä. Tässä tutkimuksessa kriittisen realismin menetelmien viitekehyksenä käytettiin DEA:ta, joka tarkoittaa diagnoosia, selitystä ja toimintaa: Ensiksi ilmiö tutkitaan läpikotaisin, sitä koskevat teoriat arvioidaan ja, jos tarpeellista, hylätään. Viimeisessä vaiheessa eli toiminnassa ehdotetaan muutoksia tutkittuun tilanteeseen. Viitekehyksessä on myös toistuva korjauksen vaihe, jossa voidaan tehdä muutoksia kerätyn aineiston pohjalta. Kolme empiiristä julkaisua perustuvat tässä järjestyksessä kriittiseen diskurssianalyysiin saamelaismatkailun internet-sivuista, haastattelututkimukseen sekä matkailuesitteiden sisällönanalyysiin. Matkailun yleisen markkinointidiskurssin havaittiin vaikuttavan analysoituihin markkinointimateriaaleihin. Se esittää saamelaiset ja muut alkuperäiskansat primitiivisinä, muuttumattomina ja luonnonyhteyden säilyttäneinä. Toisaalta saamelaiskulttuuri(t) esitettiin myös modern(e)ina ja jatkuvasti kehittyvä(i)nä. Lisäksi haastatteluaineisto osoitti keskittymistä luontoon ja kestävyyteen, mitä analysoitiin ekomatkailun näkökulmasta.

Though there has been improvement in recent years, knowledge of the Sámi in the Finnish society in general and in the educational system is low. Among the Sámi this has been recognised as an issue decades ago, but only recently have the European Commission against Racism and Intolerance and government reports also made similar conclusions. General knowledge of the Sámi, of their histories and especially their rights are simply not known. When their perspectives go misreported and misunderstood, stereotypes have fertile ground and the Sámi face hate speech, discrimination and racism. Abuse of power is also possible and Sámi rights continue to be infringed upon. Various Sámi actors have however done much to improve the situation. One of these is the Dihtosis project, which holds workshops in school and produces materials to educate the majority about the Sámi. This thesis is a collaborative study with the Dihtosis project, which employs indigenous research and collaborative ethnography to better ensure ethical production of knowledge. By interviewing teachers and having discussions with the project, I examined the societal meaning of Dihtosis. More specifically, this thesis examined the teachers' experiences of Dihtosis and the educational system regarding teaching about the Sámi. According to teachers the system provides little support for teachers despite some improvement, and leaves them responsible in bringing up the topic. Moreover, the responsibility structure is unclear and teachers are already over-whelmed by the flood of topics and shortage of time, which hinders teachers looking into the topic themselves to know more about it and also to figure out how to talk about such a topic as a member of the majority. Simultaneously, Sámi perspectives have not been taken into consideration in the making of the curriculum. Some teachers were also concerned whether they can do so considering the attitude climate. In other words, the situation is epistemically violent to-wards the Sámi but also to some degree towards ...