Suchergebnisse

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret kokevat muita ikäisiään enemmän vanhempien tekemää perheväkivaltaa. Lasten ja nuorten kokeman perheväkivallan ja sukupuolivähemmistöön kuulumisen välistä yhteyttä ei kuitenkaan ole tarkasteltu tarkemmin ja etenkin kotimainen tutkimustieto aiheesta on vähäistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin keinoin translasten ja -nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen yhteyttä vanhempien tekemään väkivaltaan. Aineistona käytetään vuoden 2022 kansallisen lapsiuhritutkimuksen aineistoa. Tutkimustulosten mukaan translapset ja -nuoret kokevat muita ikäisiään todennäköisemmin vanhempiensa tekemää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Logistisen regressioanalyysin tulosten mukaan yhteys kuitenkin katoaa, kun kontrolloidaan muita perheväkivaltakokemusten todennäköisyyteen vaikuttavia muuttujia. Poikkeuksena on muunsukupuolisten lasten ja nuorten kokema henkinen väkivalta. Muunsukupuolisuuden ja henkisen väkivallan välinen yhteys säilyi tilastollisesti merkitsevänä (OR 1,56, CI 1,11–2,19, p = 0,011) muiden tekijöiden vakioimisenkin jälkeen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että lasten ja nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen ja vanhempien taholta koetun väkivallan välinen yhteys selittyy pääosin muilla väliin tulevilla tekijöillä. Tulosten perusteella translasten ja -nuorten muita nuoria yleisemmät väkivaltakokemukset näyttäisivätkin johtuvan erilaisten yksilöllisten ja perheeseen liittyvien riskitekijöiden kasautumisesta. Translasten ja -nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin ja tarpeisiin tulisikin kiinnittää erityishuomiota ja varmistaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat alaikäiset ja heidän perheensä saavat riittävää ja asiantuntevaa tukea sekä apua kohtaamiinsa haasteisiin.

In this edited book, the authors seek answers to the question "What is the future of working life?" with research-based approaches. The state of working life and its changes and development are affected by many factors starting from global phenomena to workplace level events, actions and procedures. The book examines working life trends on multiple levels covering structural development paths, the role of labor policy, organizational practices and subjective experiences of individuals. Working life research produces valuable information which is beneficial both at workplace level and at the use of decision-makers who regulate working life matters. - Artikkelikokoelmassa etsitään vastausta kysymykseen "Mihin työelämä on menossa?" lujasti tutkimuksiin tukeutuen. Työelämän tilaan, muutoksiin ja kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät lähtien globaaleista ilmiöistä työpaikkakohtaisiin tapahtumiin ja toimenpiteisiin. Kirja tarkastelee työelämän kehitysilmiöitä monitasoisesti kattaen niin muutoksen rakenteelliset kehityskulut, työvoimapolitiikan roolin, organisaatiokohtaiset käytännöt kuin yksilöiden kokemuksetkin. Kirjassa on vahvasti mukana hyödyntämisnäkökulma. Työelämän tutkimus tuottaa arvokasta tietoa niin työpaikoille kuin työelämäasioita käsitteleville päätöksentekijöille.

Abstract The motivation for this dissertation stems from the energy industry product development, where the solid fuel combustion technology development can take a long-time. During the long development time, the external market conditions behind the initial investment decisions may change. The external market environment includes factors such as CO2-price in European emission trading system, environmental regulations, and also public acceptance influencing political decision-making, and regulatory environment development. The negative change in these factors can cause delayed or abandoned product market deployment in the end of product development cycle. The objective of this dissertation is to clarify the factors that affect technology management and deployment in the energy industry, and to gain understanding how digital market environment monitoring tools, namely opinion mining could be used to support technology strategy process. The specific interest is on bigdata analysis, and the acceptance of energy technologies. The principal results indicate that constant market environment monitoring can be utilised to see change in factors behind the investment decisions. This may enable making alterations to the chosen product development path within the existing realities. The carbon capture and storage specific case indicates that public acceptance of technology is one of the important factors. The factors influencing technology market deployment were mainly external market factors, such as CO2-price, lack of regulations and public acceptance, including perceived stakeholder risk towards the CO2 end-storage. The created new understanding enables actors in the energy technology sector to better account for public acceptance in the technology development and deployment considerations. ; Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee energiateollisuuden tuotekehitystä, missä kiinteän polttoaineen polttotekniikan kehittäminen voi viedä pitkän aikaa, jopa kymmeniä vuosia. Pitkän tuotekehityksen aikana ulkoinen liiketoimintaympäristö, johon alkuperäinen investointipäätös on perustunut, on voinut muuttua. Ulkoinen liiketoimintaympäristö sisältää tekijöitä kuten hiilidioksidin hinta EUn päästökaupassa, ympäristölainsäädäntö ja teknologian yleinen hyväksyttävyys, joka vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja sitä kautta uuteen ympäristölainsäädäntöön. Negatiivinen muutos näissä tekijöissä voi johtaa viivästyneeseen tai täysin estyneeseen tuotteen kaupallistumiseen tuotekehityssyklin loppupäässä. Väitöskirjan tavoite on selvittää tuotekehitykseen vaikuttavia tekijöitä energia-alalla, ja tuottaa tietämystä siitä, miten digitaalisilla markkinaympäristön seurantatyökaluilla, etenkin mielipidelouhinnalla, voidaan tukea teknologiastrategiaprosessia. Erityinen fokusalue on bigdata-analytiikka ja energiateknologioiden yleinen hyväksyttävyys. Päätutkimustulokset liittyvät jatkuvaan liiketoimintaympäristön seurantaan, jota voidaan käyttää investointipäätösten taustalla olevien tekijöiden muuttumisen seurantaan. Tavoitteena on tehdä lähes reaaliaikaisia muutoksia valittuun tuotekehityspolkuun. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tapauksessa erityisesti yleisen hyväksyttävyyden rooli korostui. Teknologian markkinoille tulon esteitä olivat etupäässä ulkoisen markkinaympäristön tekijät, kuten hiilidioksidin matala hinta, regulaatioiden puute ja yleinen hyväksyttävyys, jossa korostui varastointiin liittyvä sidosryhmäriski. Uusi tutkimustieto auttaa energiasektorin toimijoita ottamaan paremmin huomioon teknologian yleisen hyväksyttävyyden teknologian kehittämisessä ja markkinoille tulossa.

Yrityksillä on moniulotteinen rooli yhteiskunnassa, ne ovat keskeisiä toimijoita taloudellisen kasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin luomisessa. Yritysten keskeinen asema ja vallankäyttö ovat nostaneet esille huolen yritysten negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön ja lisänneet keskustelua yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Hyvin paljon yritysten yhteiskuntavastuututkimusta on tehty perinteisten länsimaiden kontekstissa, mutta muilta osin tutkimustieto on vielä vaatimatonta. Tässä väitöskirjassa yritysten yhteiskuntavastuuasiaa tarkastellaan eräässä vähemmän tutkitussa yhteiskunnassa, Romaniassa. Romania on entinen kommunistinen Itä-Euroopan maa, joka on muuttumassa keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta kohti vapaata markkinataloutta. Väitöskirja tarkastelee talousmediassa julkaistuja tekstejä, joilla nähdään olevan mahdollisuus vaikuttaa lukijoiden ajatus- ja toimintamalleihin. Väitöskirjatutkimus tarkastelee, miten yhteiskuntavastuusta keskustellaan Romanian tärkeimmässä talouslehdessä. Analyysi kattaa 15 vuoden ajanjakson (marraskuu 1992 joulukuu 2007). Tänä aikana Romania kävi läpi nopeita yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia muutoksia. Yhteiskuntavastuukeskustelun muutoksia mediassa analysoidaan tulkitsevan tekstianalyysin avulla. Yritysten yhteiskuntavastuukeskustelua koskevaa empiiristä aineistoa tarkastellaan kolmen sidosryhmän näkökulmasta: työntekijöiden, luonnonympäristön ja ympäröivän yhteiskunnan. Tutkimuksen tulokset ilmaisevat näihin kolmeen sidosryhmään kohdistuvan yhteiskuntavastuuajattelun muutosta yhteiskuntakeskeisyydestä yrityskeskeisyyteen. Empiirinen analyysini osoittaa, että liiketaloudellinen vastuu korostui tarkastellun ajanjakson aikana mediakeskustelussa sosiaalisen ja ympäristövastuun sekä moraalikysymysten kustannuksella. Kaiken kaikkiaan väitöskirjatutkimuksen perusteella voidaan todeta, että romanialaisessa talouslehtikirjoittelussa suositaan sellaista yritysten yhteiskunnallisen vastuun tulkintaa, jonka mukaan sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu tulisi huomioida vain, jos ne tuovat hyötyä liiketoiminnalle. Väitöskirjassa ehdotetaan, että tällainen lähestymistapa ei välttämättä ole rakentava Romanian yhteiskunnalle ja se voi olla riittämätön vastaamaan sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin myös maailmanlaajuisesti. Laajempi näkökulma yritysten roolia ja yhteiskuntavastuuta koskevassa keskustelussa on tarpeen. ; Companies play a complex role in society and are commonly seen as key actors in fostering economic growth and societal welfare. However, due to increasing societal concerns about companies social and environmental negative impacts and their growing power in society, their social responsibilities have been under debate in recent decades. While much research on corporate social responsibilities has been done in the context of Western countries, little is known about this phenomenon in other parts of the world. This dissertation looks more closely at this issue in one such less-known societal context: the case of Romania, a former communist country in Eastern Europe, transforming its centrally-planned economy into a free market economy. The dissertation does so by looking at texts in business media, one important actor in society able to influence readers way of thinking and acting. The research investigates how corporate social responsibilities are discussed in a major Romanian business magazine. This is done by looking at three discourses that seem to dominate CSR practice and research. The anti-CSR discourse questions the moral, legal and institutional grounds of the idea of business responsibilities. The business case discourse supports the view that responsibilities are owed to stakeholders only if the firm benefits. The moral discourse entails that companies need to behave responsibly because it is a moral obligation to do so. The analysis covers a period of 15 years (November 1992-December 2007), during which Romania went through rapid transformations of its social, economic and political institutions. Textual interpretative analysis is used to examine developments in media discussions of corporate social responsibilities. The empirical analysis is performed by looking at three stakeholders to whom firms may be accountable: employees, the natural environment and society at large. The findings reveal changes in media talk about the business responsibilities owed to the three stakeholders from a society-centred to a firm-centred perspective. The empirical analysis shows how business case discourse became prevalent in media discussions, while moral and anti-CSR discourses were rejected. Overall, the dissertation suggests that a business case approach may not be beneficial for Romanian society and otherwise may be insufficient for current worldwide social and environmental challenges. A broader agenda for discussing corporate social responsibilities and business role in society is deemed a necessity.

Sisäinen tarkastus kuvataan ammatti- ja tutkimuskirjallisuudessa organisaation johtamis- ja valvontajärjestelmän keskeisenä toimijana, jonka tavoite on tuottaa organisaatiolleen lisäarvoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen ymmärrys sisäisen tarkastuksen toiminnon merkityksestä organisaation johtamis- ja valvontajärjestelmässä. Toiminnon merkitystä lähestytään ensiksi tutkimalla sisäisen tarkastuksen vapaaehtoista levinneisyyttä erilaisissa organisaatiomuodoissa. Toiseksi selvitetään, millaiset organisaatiot investoivat sisäiseen tarkastukseen tutkimalla sisäisen tarkastuksen vapaaehtoiseen käyttöön liittyviä tekijöitä. Kolmanneksi, tutkimuksessa syvennytään sisäisen tarkastuksen tuloksellisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, jotta voidaan hahmottaa, millaisiin eri sidosryhmien odotuksiin sisäisen tarkastuksen olisi pyrittävä vastaamaan. Tuloksellisella toiminnalla sisäinen tarkastus voi legitimoida keskeisen asemansa osana organisaation hallinnointijärjestelmää. Järjestämällä sisäisen tarkastuksen toiminnon organisaation johto voi vahventaa ohjaus- ja valvontajärjestelmäänsä asiantuntijayksiköllä, jonka keskeisimpänä tehtävänä pidetään lisäarvon tuottamista organisaatiolle mm. parantamalla riskienhallinta-, valvonta-, johtamis- ja hallintoprosesseja. Tästä huolimatta vain osa organisaatioista päättää perustaa sisäisen tarkastuksen toiminnon. Tutkimustieto sisäisen tarkastuksen vapaaehtoisen käytön levinneisyydestä eri toimintaympäristöissä sekä vapaaehtoiseen käyttöön liittyvistä tekijöistä luo tiedeyhteisölle merkittävää uutta tietoa sisäisen tarkastuksen merkityksestä organisaation johtamis- ja valvontajärjestelmässä. Toisaalta sisäisen tarkastuksen rajoittunut hyödyntäminen herättää kysymyksiä siitä, kykeneekö sisäinen tarkastus tulokselliseen toimintaan ansaitakseen paikkansa hallinnointijärjestelmässä rajallisia resursseja allokoivien päättäjien silmissä. Keskustelua sisäisen tarkastuksen tuloksellisuudesta voidaan siten pitää perusteltuna. Tuloksellisella sisäisellä tarkastuksella tarkoitetaan toimintoa, joka pyrkii tuottamaan organisaatiolleen lisäarvoa mm. taloudellisuuden, tuottavuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmista (Sisäiset tarkastajat ry, 2018). Sisäisen tarkastuksen tuloksellisuutta voidaan kuitenkin lähestyä useiden keskeisten toiminnon sidosryhmien näkökulmasta – ja löytää näin tuloksellisuuden käsitteelle uusia ulottuvuuksia. Tutkimuksen sidosryhmäanalyyttisen pohdinnan tuloksena sisäisen tarkastuksen tuloksellisuus osoittautui monitulkintaiseksi, sillä tuloksellisuus saa monia merkityksiä riippuen tarkastelunäkökulmasta. Käsitteen eri tulkinnoilla voidaan löytää myös selityksiä sille, miksi organisaatiot käyttäytyvät eri tavoin pohtiessaan sisäisen tarkastuksen vapaaehtoista käyttöä. Kokonaisuutena tutkimus täydentää tutkimusaukkoa sisäisen tarkastuksen merkityksestä osana organisaation johtamis- ja valvontajärjestelmää ja selventää, miksi organisaatiot käyttäytyvät eri tavoin pohtiessaan sisäisen tarkastuksen vapaaehtoista käyttöä. ; According to the professional and academic literature, the internal audit (IA) is regarded as a central part of governance systems. The functional goal of IAs is to produce added value for organizations. The objective of this dissertation is to create a comprehensive understanding of the significance and meaning of IAs for the governance structure of organizations. Firstly, the significance of IAs is approached through examining their voluntary use in different types of organizations. Secondly, this study examines the determinants affecting the voluntary use of IAs. Thirdly, this dissertation examines the determinants of ambiguous IA effectiveness in order to understand which of the multiple expectations held by different stakeholders should be pursued by IAs. By operating effectively, the IA can legitimate its central position in an organization's governance structure. By using an IA, an organization's management can strengthen governance processes with a unit of professionals whose main target is to bring added value by improving risk management and control and governance processes. Despite this, not all organizations decide to invest in IAs. Evolving research on the voluntary use of IAs and the determinants affecting the voluntary use of IAs is creating important new information on the significance of IAs in the good governance of organizations. Furthermore, the limited voluntary use of IAs raises concerns over their ability to meet the expectations of decision-makers who are allocating scarce resources. The discussion on the effectiveness of IAs is therefore justified. An effective IA aims to enhance organizational value in terms of economics, efficiency, and effectiveness (Institute of Internal Auditors, 2018). Moreover, the effectiveness of IAs can be examined from the perspectives of various central stakeholders. A multi-perspective examination enables the discovery of new interpretations of the phenomenon. The stakeholders' analytical approach to the effectiveness of IAs revealed that the efficacy of IAs is ambiguous, and they can be interpreted from the varied perspectives of the relevant stakeholders. The various interpretations also help to reveal why organizations act differently when considering the voluntary use of IAs. In conclusion, this dissertation complements the existing literature by offering a comprehensive overview of the significance of IAs in governing organizations, as well as the reasons why organizations act differently when deciding on the voluntary use of IAs.

Conferences are generally acknowledged to be a well-established activity of academic, scientific and professional (ASP) practice. However, there is no established mainstream field of conference learning, and the literature and opinion on the topic is scant, and thinly dispersed across a wide spread and uncollated multidisciplinary literature. This thesis looks to lift the lid on this much passed-over area of ASP practice, and in particular its role as a medium of information dissemination and knowledge transfer. Specifically it examines the role, efficacy and perception of poster presentation as a continuing education tool, and as a medium of scientific communication. The thesis begins by exploring the use of posters in conference and educational settings, and establishes their historical precedent. Poster presentation evolved as a means to allow more people to present their work, but over time the numbers of conference posters being presented have increased exponentially, and the mass of information that is made available in poster format has become unmanageable. The few studies that have examined the motivations of conference attendees have placed education (in the form of disseminating and accessing information) as the prime stated reason for attending conferences, closely followed by a wish to network with peers in their professional communities. The fields of continuing education and professional development actively recognise conferences as learning opportunities, and higher education is a consistent reference point in conference literature, with many ASP conference delegates either employed or enrolled in higher education institutions, or following professions that are grounded in higher education and training. However conferences as a site and means of learning are neglected as an area of academic study, and there is limited research that examines their educational efficacy. By way of four sub-studies, this research looked to answer the following overarching research question: What is the effectiveness of academic and scientific poster presentations, and how do academics perceive their importance in knowledge transfer? Sub-Study I carried out a state of the art literature review (51 included studies) to determine the effectiveness of poster presentations on knowledge transfer. Sub-Study II expanded this enquiry and employed an enhanced informetric mapping review that presented quantitative data on poster presentation literature from a total of 249 databases and a comparative academic search engine. Sub-Study III employed a mixed-method design survey exploring conference delegate perceptions of poster presentation, using open- and closed-ended questions among conference participants (N=37), emerging and predetermined approaches to thematic formation, and quantitative and qualitative data collection and analysis. Sub-Study IV conducted a series of mixed-method web-based expert interviews (N=16) to explore delegate motivations and needs for conference attendance and their perceptions of poster presentation, using open- and closed-ended questions, emerging and predetermined approaches to thematic formation, and quantitative and qualitative data collection and analysis. The findings are presented in two main themes: The history and research on the efficacy of poster presentations, and Conference delegates' motivations and their evaluations of poster presentations. Sub-Study I found no evidence that posters were effective as standalone media in facilitating knowledge transfer, be it through an increase in knowledge, change in attitude or behaviour. This runs contrary to the routine poster practices that can be seen at many conference events, where poster presentation is perceived as an established way of sharing knowledge, and as having to function as a standalone entity as well as a presented medium. As such, a dichotomy was seen to emerge whereby posters were being presented with an aim to inform and generate knowledge, yet the available research and theory indicated that this would be unlikely to be achieved using conventional poster practices. However, the study also showed a paucity of foundational research. Sub-Study II revealed the massive global scope of poster presentation, with returns seen from every discipline and continent. Medicine was seen as the largest contributory discipline, outpacing its nearest rivals by some 70%. However, aside from a very limited amount of published research on poster presentation, it was observed that over 99% of the returns led only to a title or abstract mention of poster presentations. Whilst Sub-Study II confirmed massive levels of engagement in poster presentation, it also uncovered literature and opinion that bemoaned its efficacy and value. In order to examine this further, the motivations of conference delegates were explored in two further sub-studies, along with their perceptions of poster presentation. The data from sub-studies III and IV confirmed the motivations of conference delegates to share and disseminate information within gathered conference peer-communities, and that this enabled them to network with like-minded peers. However, there was a clear differentiation between the subjective benefits of conference attendance (which appear to be well catered for), and the way that the objective delegate needs of effective dissemination and recognition are met. The sub-study data reflected a hierarchy of oral presentation being more highly valued than poster presentation, but despite their numeric presence at conferences, this research showed that poster presentations do not serve to disseminate or generate knowledge effectively. Moreover, there is a clear expression that the format of poster presentation is outdated, and needs to be revised in order to increase its value and effectiveness. The thesis reveals that overall, less than 50% of conference outputs are developed into publications that can be used as an effective knowledge resource by the ASP community. The inability of poster presentations to transfer and generate knowledge is consolidated by the triangulation of theory on knowledge development, and points towards a need to improve the depth of information that is made available, and also the way it is disseminated pre-, per, and post-event. The cost of this inefficiency can be further expressed in monetary terms of multi-billion dollar annual expenditures. In relation to the opinions expressed in the literature and the voices featured in this study, developments in the informational management of poster presentations (and conference outputs as a whole) would not only increase their educational efficacy, but also increase their functional value as a means of scientific communication. This research offers a reasoned and substantiated argument for conducting immediate research and development in this area. Accordingly, institutions and governmental bodies should consider the massive amounts of human and monetary capital that are committed to conference engagement on a yearly basis, and instigate and support developments that will help to make conference participation and publication a more worthwhile activity, with concrete and demonstrable outputs that support the needs of a globally connected ASP community. ; Tieteellisiä konferensseja ja niihin osallistumista pidetään vakiintuneina käytäntöinä akateemisen tiedeyhteisön keskuudessa (ASP-käytäntö; academic, scientific and professional). Siitä huolimatta konferenssien aikana tapahtuvaa oppimista tarkasteleva tieteellinen tutkimus puuttuu lähes kokonaan. Aihetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus ja keskustelu on vähäistä. Lisäksi keskustelu on hajaantunut eri tieteenaloja koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on valaista tätä paljolti huomiotta jäänyttä ASP-käytäntöä sekä sen roolia tiedon ja oppimisen välittäjänä. Väitöskirjassa tarkastellaan erityisesti posteriesitysten roolia ja hyödyllisyyttä sekä tiedeyhteisön käsityksiä niistä elinikäisen oppimisen työkaluina ja tieteellisen kommunikaation välineinä. Väitöskirjan alussa tarkastellaan posteriesitysten käyttöä konferenssi- ja koulutusympäristöissä sekä esitellään niiden historiallista taustaa. Posteriesitykset otettiin käyttöön, jotta mahdollisimman moni akateemisen yhteisön jäsen saisi mahdollisuuden esitellä tutkimustaan. Ajan kuluessa posteriesitysten määrä on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on puolestaan johtanut siihen, että niiden sisältämästä tietomassasta on tullut hallitsematonta. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu syitä konferensseihin osallistumiselle, on todettu, että tärkeimpänä syynä osallistujat ovat pitäneet oppimista (tiedon jakamista ja vastaanottamista). Lähes tulkoon yhtä tärkeäksi syyksi osallistujat mainitsivat halun verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa heidän ammatillisissa yhteisöissään. Elinikäistä oppimista ja ammatillista kehittymistä tutkivilla aloilla konferensseja yleisesti pidetään oppimisympäristöinä, minkä lisäksi korkeakouluopetukseen viitataan alinomaa konferensseja koskevassa kirjallisuudessa. Monet ASP-konferenssien osanottajat myös joko työskentelevät tai opiskelevat korkeakouluissa tai ovat ammateissa, joiden perusta on korkeakouluopetuksessa ja koulutuksessa. Siitä huolimatta konferenssien rooli oppimisympäristönä ja -välineenä on jäänyt paitsioon akateemisessa tutkimuksessa ja vain vähäinen määrä tutkimusta tarkastelee niiden koulutuksellista hyötyä. Väitöskirja muodostuu neljästä osatutkimuksesta, joiden avulla etsitään vastausta eri aihealueet yhteen kokoavaan tutkimuskysymykseen: Kuinka hyödyllisiä akateemiset ja tieteelliset posteriesitykset ovat ja kuinka merkittävinä tiedonvälittäjinä akateeminen yhteisö niitä pitää? Ensimmäisessä osatutkimuksessa toteutettiin kirjallisuusarvio tuoreimmasta saatavilla olevasta tutkimuksesta (N=51 tutkimusta). Sen tarkoituksena oli määrittää posteriesitysten hyödyllisyys tiedonvälityksessä. Osatutkimus II laajensi tätä kysymystä käyttäen tehostettua informetristä review-tutkimusta, jossa analysoitiin kvantitatiivista dataa posteriesityksiä käsittelevästä kirjallisuudesta kaiken kaikkiaan 249 tietokannasta ja vertailuja tekevästä akateemisesta hakukoneesta. Kolmannessa osatutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin monimenetelmäinen kysely, jolla kartoitettiin konferenssivieraiden (N=37) käsityksiä posteriesityksistä. Kyselyssä käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa temaattisessa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia. Neljännessä osatutkimuksessa suoritettiin sarja monimenetelmäisiä verkkohaastatteluita (N=16), joilla kartoitettiin konferenssivieraiden syitä ja tarpeita konferensseihin osallistumiselle sekä heidän käsityksiään posteriesityksistä. Haastatteluissa käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia. Tutkimustulokset esitellään kahden pääteeman mukaisesti: Posteriesitysten historia ja niiden hyödyllisyyttä koskeva tutkimus ja Konferenssivieraiden syyt osallistumiselle ja heidän arvionsa posteriesityksistä. Ensimmäisen osatutkimuksen perusteella ei löytynyt näyttöä siitä, että posteriesitykset olisivat hyödyllisiä itsenäisessä välittäjäroolissa ja helpottamassa tiedonsiirtoa, olipa kyseessä tiedon lisääminen tai muutos asenteessa tai käytöksessä. Tämä havainto on ristiriidassa yleisten ja rutiininomaisten konferenssikäytäntöjen kanssa, joissa posteriesityksiä pidetään vakiintuneena tapana jakaa tietoa sekä toimivan paitsi itsenäisenä kokonaisuutena myös suullisena esityksenä. Näin ollen esiin nousi kahtiajako: Toisaalta posteriesitysten tarkoituksena pidetään tiedottamista ja tiedon lisäämistä, mutta silti olemassa oleva tutkimus ja teoria ovat osoittaneet, että tämä tavoite ei todennäköisesti toteudu nykyisillä posteriesityskäytännöillä. Toisaalta tutkimuksessa kävi ilmi myös perustutkimuksen vähäisyys. Osatutkimus II paljasti posteriesitysten maailmanlaajuisen kattavuuden, sillä hakutuloksia saatiin joka tutkimusalalta ja maanosasta. Ylivoimaisesti eniten hakutuloksia saatiin lääketieteestä, noin 70 % enemmän kuin muilta tieteenaloilta. Joka tapauksessa, lukuun ottamatta sitä, että posteriesityksiä koskevan julkaistun tutkimuksen määrä on todella vähäinen, yli 99 % hakutuloksista johti ainoastaan mainintaan posteriesityksen otsikosta tai tiivistelmästä. Toisin sanoen, vaikka osatutkimus II vahvisti posteriesitysten vahvan aseman, se myös toi esiin tutkimuskirjallisuudesta löydettävän ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin niiden hyödyllisyydestä ja merkityksestä. Tämän asian lähempi tarkastelu vaati konferenssivieraiden motiivien sekä heidän posteriesityksiä koskevien käsitysten kartoitusta vielä kahdessa osatutkimuksessa. Kolmannesta ja neljännestä osatutkimuksesta saatu tutkimustieto vahvisti sen, että konferenssivieraiden motivaationa toimi tiedon jakaminen ja välittäminen muun konferenssiin osallistuneen vertaisyhteisön kanssa, mikä myös mahdollisti heidän verkostoitumisensa saman alan tutkijoiden kanssa. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin selkeä ero konferenssiin osallistumisen henkilökohtaisten hyötyjen saavuttamisen (joihin on panostettu ilmeisen hyvin) ja sen välillä, miten vieraiden objektiiviset tarpeet tehokkaaseen tiedonvälitykseen ja tunnustukseen täyttyivät. Osatutkimuksen tutkimustiedosta nousi esiin hierarkia, jossa suullista esitystä arvostettiin posteriesitystä enemmän. Huolimatta posteriesitysten yleisyydestä konferensseissa, ne eivät välitä tai generoi tietoa tehokkaasti. Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että nykyisessä muodossaan posteriesitys on vanhentunut ja vaatii uudistamista, jotta sen merkitys ja hyödyllisyys saataisiin palautettua. Väitöskirjan löydösten perusteella käy ilmi, että alle 50 % konferenssiesityksistä päätyy julkaisuihin, joita ASP-yhteisö voi hyödyntää tiedonlähteinä. Myös eri teoriat tiedon kehittymisestä vahvistavat posteriesitysten kyvyttömyyttä välittää ja lisätä tietoa. On tarpeen parantaa esitysten laatua sekä tapaa, jolla niistä saatavaa tietoa välitetään ennen tapahtumaa, sen aikana sekä tapahtuman jälkeen. Tämän tehottomuuden hinta voi rahassa laskettuna nousta vuosittain monen miljardin dollarin kulueräksi. Tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen mielipiteiden sekä tässä tutkimuksessa esiin tulleiden näkemysten perusteella posteriesitysten (sekä yleisesti kaikkien konferenssiesitysten) sisältöjen parantaminen lisäisi paitsi niiden koulutuksellista hyötyä, myös niiden tarkoituksenmukaisuutta tieteellisen kommunikaation välineenä. Tutkimus tuo esiin harkitun ja perustellun väittämän, jonka mukaan aihealue vaatii välitöntä tutkimusta ja kehitystä. Sen lisäksi eri instituutioiden ja valtion virastojen tulisi huomioida se valtava henkilö- ja rahapääoma, joka konferensseille varataan vuosittain, ja panna alulle ja tukea kehitystä, joka tekisi konferensseihin osallistumisesta ja konferenssijulkaisemisesta hyödyllisempää toimintaa, joka konkreettisilla tuloksillaan tukisi myös maailmanlaajuisen ASP-yhteisön tarpeita.