Suchergebnisse

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjan "Social interaction in Online Multiplayer Communities" tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 22.9.2007. Vastaväittäjänä tilaisuudessa oli yliassistentti Tony Manninen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo.

Lectio praecursoria viestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Vuorovaikutus sairaalajohtoryhmien kokouksissa tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 27.10.2018. Vastaväittäjänä toimi vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Pekka Pälli (Aalto yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori, FT Leena Mikkola (Jyväskylän yliopisto).

Opettajan työssä vuorovaikutus on olennainen osa asiantuntijaosaamista. Työ toteutuu enimmäkseen vuorovaikutussuhteissa oppijoiden, opettajien, koulun muun henkilökunnan, vanhempien ja muiden sidosryhmien kanssa. Työssä korostuvat yhteistoiminta ja yhteisöllisyys: opettajan asiantuntijuus on vahvasti vuorovaikutusprosesseihin, -suhteisiin ja niihin osallistumiseen liittyvä ilmiö. Vuorovaikutuksen ja asiantuntijuuden yhteyden ymmärtäminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Näin ollen on tärkeää tarkastella, miten opettajaksi opiskelevat näkevät vuorovaikutuksen merkityksen oman kehittyvän asiantuntijuutensa toteutumisessa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia merkityksiä luokanopettajaksi opiskelevat (N = 127) antavat vuorovaikutukselle opintojen loppuvaiheeseen sijoittuvan asiantuntijuusseminaarin itsearvioinneissa. Asiantuntijuusseminaarin tarkoituksena on kehittää opettajaksi opiskelevien kykyä ymmärtää vuorovaikutuksen ja sen laadun merkitys asiantuntijuuden jakamisessa. Tässä opintojaksoa tarkastelevassa tutkimuksessa selvitetään, miten orientaatio vuorovaikutukseen (osallistuminen, jakaminen, prosessimaisuus) näkyy ja miten se ymmärretään opettajaksi opiskelevien itsearvioinneissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia suhtautumistapoja opiskelijoiden itsearvioinneissa ilmenee vuorovaikutukseen pohjautuvaa opintojaksoa kohtaan.
Artikkelissa nostetaan esille, miten opettajan asiantuntijuus ja siihen kasvaminen vaatii jo opiskeluaikana tietoista ja tavoitteellista vuorovaikutukseen ja yhteiseen jakamiseen perustuvaa orientaatiota ja ohjausta.

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjan Vuorovaikutuksen yhteys verkoston rakenteeseen, toimintaan ja toimijoiden kokemuksiin tarkastustilaisuudessa Tampereen yliopistossa 8.11.2014. Vastaväittäjänä toimi dosentti Elisa Juholin (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Isotalus.

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjan "Vuorovaikutus, viestintäteknologia ja identifioituminen hajautetuissa tiimeissä" tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 8.12.2007. Vastaväittäjänä tilaisuudessa oli dosentti Jukka Lipponen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo.

Ajoittainen viestintäarkuus ja esiintymisjännitys ovat tuttuja tunteita jokaiselle. Voimakkaana ja toistuvana kokemuksena viestintäarkuus voi kuitenkin heikentää yksilön elämänlaatua. Puheviestinnän kouluttajat kohtaavat mitä todennäköisimmin joskus uransa aikana viestintäarkuudesta kärsivän tai puhumista pelkäävän koulutettavan. Viestintäarkuutta voidaan lieventää puheviestinnän koulutuksella, mutta joskus koulutettava hyötyisi pikemminkin psykologisesta, terapeuttisesta tai psykiatrisesta avusta. Näissä tilanteissa puheviestinnän kouluttaja joutuu pohtimaan oman osaamisensa rajoja. Tässä puheenvuorossa kuvaamme kolmen puheviestinnän kouluttajan haastatteluiden pohjalta heidän näkemyksiään vuorovaikutuksesta puhumista jännittävän koulutettavan kanssa. Näkemyksissä korostuivat viestintäarkuuden vähentämiseen tähtäävän koulutuksen erityispiirteet. Kouluttajat kuvasivat haastatteluissa esimerkiksi sitä, mitä he voivat tehdä huomatessaan koulutettavan tarvitsevan psykologista apua puheviestinnän koulutuksen sijaan. Puheviestinnän kouluttajan osaamisen reuna-alueita koulutustilanteissa, joissa koulutettavan tarpeet ovat selkeästi psykologisia, kuvaamme psykologisen rajapinnan käsitteellä. Psykologisella rajapinnalla tapahtuva vuorovaikutus liittyi kouluttajien mukaan emootioiden kohtaamiseen ja koulutettavan ohjaamiseen toisenlaisen avun äärelle. Psykologisella rajapinnalla tapahtuva vuorovaikutus voidaan nähdä puheviestinnän kouluttajan vastuuna koulutettavasta silloin, kun kouluttaja tunnistaa tulleensa oman ammattiosaamisen raja-alueille.

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Facilitating leadership team communication tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 5.12.2015. Vastaväittäjänä toimi dosentti Anu Sivunen (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo.

Esitelmässä kuvataan Isotaluksen omien tutkimustensa kautta medioidun vuorovaikutuksen tutkimuksen kehitystä vuosikymmenten aikana. Ajan myötä mediaympäristön muuttuessa medioidun vuorovaikutuksen ymmärtäminen, käsitteellistäminen ja tutkimuskohteet ovat muuttuneet. Medioidulla vuorovaikutuksella esitelmässä tarkoitetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka tapahtuu jonkin median välityksellä, kautta tai yhteydessä. Vanhimmat medioidun vuorovaikutuksen teoriat ovat 1950-luvulta, ja vuosituhannen vaihteeseen saakka nämä teoriat käsittelevät ensisijaisesti viestintää joukkoviestimissä. Isotaluksen ensimmäiset medioitua vuorovaikutusta käsittelevät tutkimukset liittyvät televisioesiintymiseen. Nämä aikaisemmat näkökulmat medioidusta vuorovaikutuksesta auttavat ymmärtämään, minkälaisista ajatuksista aihealueen nykyiset teoriat tulevat. 1990-luvulta alkaen internet ja sen myötä teknologiavälitteinen viestintä sekä myöhemmin sosiaalinen media ovat muuttaneet medioidun vuorovaikutuksen tutkimusta ja näkökulmia ratkaisevalla tavalla. Omissa tutkimuksissaan Isotalus on käsitellyt esimerkiksi verkkosivuja, sosiaalisia agentteja, hybridimediaa sekä vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa. Nykyinen mediamaisema virtuaalisine medioineen ja tekoälyineen haastaa nykyisiä medioidun vuorovaikutuksen teorioita. Esimerkiksi vuorovaikutus ei enää tapahdu median välityksellä, vaan media voidaan ennemminkin ymmärtää paikkana, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen. Kaikkein uusimassa tutkimusprojektissa tarkastellaan jälleen televisiota, mutta otetaan huomioon myös uudenlaiset ruudussa esiintymisen muodot. Esitelmässä pohditaan myös, mihin suuntaan medioidun vuorovaikutuksen tutkimus voisi tulevaisuudessa mennä.

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Interpersonal Communication Competence and Collaborative Interaction in SME Internationalization tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 13.4.2012. Vastaväittäjänä toimi professori Leena Louhiala-Salminen (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu) ja kustoksena lehtori Tarja Valkonen.