Suchergebnisse

Despite the strong evidence of breastfeeding benefits for mothers' and newborns' nutrition and health, breastfeeding is not practiced according to current recommendations. Digital solutions such as the mobile applications have produced promising results to promote successful breastfeeding in maternity care. This study aimed to develop and evaluate the feasibility of a Mobile Intervention for Breastfeeding counseling (MIBFc) by collecting information on the usability, utility, and recommendations of the solution from mothers. The MIBFc was based on World Health Organization recommendations for breastfeeding. This study was a cross-sectional descriptive design that used an electronic survey to collect data from sample of 39 Finnish mothers in 2018 (n=13, Group 1) and 2019–2020 (n=26, Group 2). The data were analysed using descriptive statistical analysis, while qualitative responses were grouped into themes based on their similarities of the content. The results showed that most of the mothers (over 92%) felt that the mobile intervention was easy to use and 88% of the mothers felt that the mobile intervention's content was adequate. Mothers' experiences with the utility of the mobile intervention were relevant, that is, they felt that the mobile intervention supported their oral guidance (89%) and helped to breastfeed for up successfully exclusively to six months (n=7, 41%). Most of the mothers used the mobile intervention primarily during pregnancy. The mothers were satisfied with the intervention's layout, and they recommended it to other mothers in same situation, although there were some technical problems with links. This study indicated that the feasibility of the MIBFc, including usability and utility was good, based on the mothers' overall evaluation. Using the mobile intervention can increase mothers' knowledge of breastfeeding and support for lactation. The study highlights a need for future evaluations of the effectiveness of MIBFc in large populations.

Digitalisaatiolla pyritään vastaamaan terveydenhuollon haasteisiin, kuten resurssien riittävyyteen ja kustannusten nousuun. Digitalisaatio edellyttää innovatiivisia ja systemaattisia muutoksia organisaatiossa sekä erityisesti huomion kiinnittämistä työhyvinvoinnin edistämiseen, jotta työn mahdollisesti lisääntyviä kuormitustekijöitä voidaan tunnistaa ja ehkäistä jo muutoksen aikana.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata johtajien ja ammattilaisten näkemyksiä digitalisaation mahdollisuuksista työhyvinvoinnin edistämisessä yliopistosairaalassa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla fokusryhmä- ja yksilöhaastatteluilla yhden yliopistosairaalan johtajilta (n=20) ja ammattilaisilta (n=22) etäyhteydellä kesäkuun 2021 ja toukokuun 2022 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan digitalisaation mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistämisessä yliopistosairaalassa kuvasivat: työnteon mielekkyyden lisääntyminen, työnteon tehokkuuden parantuminen, työhyvinvointia edistävät digitaaliset ratkaisut ja palvelut, osaamisen edistäminen ja mahdollistavan toimintaympäristön luominen. Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan edistää työntekoa sujuvammaksi ja mahdollistaa yksilöllisempi työnkuva. Työhyvinvointia voidaan edistää digitaalisilla ratkaisuilla, jotka tukevat ja seuraavat työstä palautumista ja hyvinvointia työssä. Digitalisaation hyödyntäminen työhyvinvoinnin edistämiseksi edellyttää osaamisen varmistamista, digitalisaatiota tukevaa työilmapiiriä ja työympäristöä sekä muutoksen johtamista.
Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistämiseen vaikuttamalla työnteon mielekkyyteen ja tehokkuuteen, työhyvinvointia edistäviin digitaalisiin ratkaisuihin ja palveluihin, osaamisen edistämiseen ja mahdollistavan toimintaympäristön luomiseen. Terveyden edistämisen näkökulma on tärkeä huomioida digitaalisten ratkaisujen suunnittelussa ja käyttöönotossa. Keskeistä on osallistava kehittäminen, jossa esihenkilöillä on tärkeä rooli muutoksen mahdollistamisessa. Kiinnittämällä huomiota työhyvinvointiin digitalisoituvassa terveydenhuollossa, voidaan lisätä alan veto- ja pitovoimaa.

Terveydenhuollossa on käytössä entistä enemmän potilaiden omahoitoa tukevia sähköisiä terveyspalveluja, jotka mahdollistavat aktiivisen osallistumisen omaan hoitoon. Omahoitopalvelujen lisääntyessä uudet sähköiset terveydenhuollon palvelut ovat myös osa ammattilaisten arkea, mikä vaikuttaa työhön ja työn sisältöön muuttaen ammattilaisten toimintaprosesseja. Terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja tarkastellaan ammattilaisen ja potilaan välisenä vuorovaikutuksena sekä asiantuntijatyönä. Tutkimuksen kohteena on erikoissairaanhoidon omahoitopalvelu, Terveyskylän digihoitopolut. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata digihoitopolkujen vaikutuksia terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina neljässä yliopistollisessa sairaalassa digihoitopolkuja käyttäville ammattilaisille (n=11). Aineisto kerättiin kesän 2019 ja kevään 2020 aikana. Tiedonantajista suurin osa oli sairaanhoitajia (n=8). Muut tutkimukseen osallistuneet (n=3) toimivat lääkärinä, kuntoutusohjaajana ja ravitsemusterapeuttina. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Tulokset osoittavat digihoitopolkujen vaikuttaneen terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden väliseen yhteistyöhön muuttamalla potilaan ja ammattilaisen välistä vuorovaikutusta sekä lisäämällä potilaan osallistamista. Potilaiden tuottama tieto digihoitopoluilla mahdollisti uudella tavalla valmistelevan toiminnan ennen vuorovaikutustilannetta. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävien luonne muuttui. Toimintaprosessit monipuolistuivat ja työn tekeminen uudistui, kun työssä voitiin käyttää uusia menetelmiä. Tulosten perusteella ammattilaisten osaaminen kehittyi ja työtehtävien osaamistarpeet uudistuivat. Digihoitopolkujen arvioitiin lisäävän ajankäytön suunnitelmallisuutta, kun työnjako muuttui ja työajan käyttö tehostui.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digihoitopolut muuttivat terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja. Toimintaprosesseissa muuttuivat ammattilaisen ja potilaan välinen vuorovaikutus ja toteutettavien tehtävien luonne. Työnjako ja työajan käyttö tehostuivat. Tuloksia voidaan hyödyntää sähköisiä terveyspalveluja suunniteltaessa.

Sähköisten terveydenhuoltopalveluiden (e-palvelut) yleistyminen muuttaa hoidon tarpeen arviointitoimintaa erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksessä. Päivystyksellisellä hoidon tarpeen arvioinnilla tarkoitetaan ammattilaisen suorittamaa arviota potilaan tarvitsemasta päivystyshoidosta. E-palveluiden yleistyessä ihmiset arvioivat yhä useammin itse omaa hoidon tarvettaan sähköisillä työkaluilla ennen päivystykseen saapumista ja ilman kontaktia terveydenhuollon ammattilaiseen. E-palveluiden käyttöönotto on haasteellista ilman ymmärrystä teknologian, ihmisten ja toimintaympäristön välisistä suhteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johtajien käsityksiä 1) päivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnasta, 2) e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan, 3) e-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen varautumisesta ja 4) toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 teemahaastattelulla viiden yliopistosairaanhoitopiirin yhteispäivystyksen operatiivisesta johtamisesta vastaavilta hoitotyön johtajilta ja lääkärijohtajilta (n=10). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan e-palveluiden yleistymisen vaikutukset kohdistuvat yhteispäivystyksessä ihmisiin ja toimintaan. Ammattilaisten työ, asiakkaiden toimintamallit sekä hoidon tarpeen arviointitoiminta muuttuvat ja päivystystoiminta kehittyy. Johtajat ymmärtävät e-palveluiden yleistymisen vaikutukset sosioteknisen lähestymistavan mukaisena, koko yhteispäivystystä koskevana toiminnan muutoksena. E-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen on varauduttu, mutta siinä on myös haasteita. Varautumista pyritään edistämään ja siihen tarvitaan tukea. Yhteispäivystyksessä toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavat esimerkiksi asenne, hyötyjen osoittaminen, toimintaympäristö ja resurssit.
Edellytykset e-palveluiden käyttöönoton onnistumiselle yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnassa ovat optimistiset. Toiminnan muutokseen on tärkeää varautua ja huomioida muutoksen onnistumista edesauttavat ja estävät tekijät. Ilman riittävää taloudellista varautumista toiminnan muutoksen onnistuminen voi olla vaikeaa. Tuloksia voidaan hyödyntää e-palveluiden käyttöönotossa ja kehittämisessä yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoimintaa tukeviksi sekä toiminnan muutosten ennakoinnissa ja johtamisen tehostamisessa.

Due to the rapid digitalization of healthcare, it is important to strengthen professionals' digital competence, particularly to support older professionals to stay in work until retirement age. People of different ages have different digital competencies. Younger generations are 'digital natives' who have learned to use digital devices fluently from a young age, while older generations have had to learn to use them in adulthood. The increasing number of new technologies causes in some cases stress, especially for more older healthcare workers. Intergenerational learning methods for developing digital competence may offer a way to narrow digital competence gaps in healthcare.
The aim of this scoping review was to identify current evidence regarding intergenerational learning methods for developing digital competence, and their outcomes. The results can be used to help develop methods for intergenerational digital competence development and improve healthcare professionals' digital competence. A scoping review was conducted across four databases (Scopus, CINAHL, Web of Science, ProQuest) without time limits. The search produced 2905 references, of which 23 studies are included in the review. Thematic analysis was used to analyze these studies' results.
The results showed that a key method for intergenerational digital competence development is reverse mentoring, where a less experienced person serves as a mentor to a more experienced one. Intergenerational digital competence development methods can be done one-on-one or in groups, in classes or on digital platforms. The outcomes of these methods illustrated that they promote mutual learning, increase the digital competence of older adults and the work life skills of young mentors, and narrow the gap between generations. Using such methods, it is possible to make better use of each generation's expertise. Intergenerational learning could suggest ways of narrowing the digital gap and enhancing intergenerational communication. Healthcare could benefit from implementing intergenerational learning methods for developing digital competence, increasing the digital competence of healthcare professionals, and narrowing the gap between generations.

The study's aim was to describe how customer value creation is reflected in the development of digital health services. To this end, we used discourse analysis to evaluate documentation from the ODA (Self-Treatment and Digital Value Services) project, which provides national-scale digital health services.
Three main discourses emerged: 1) a discourse on the active role of the customer, 2) a discourse on technology that activates the customer to create value, and 3) a discourse on the benefits of customer value creation.
The research provided new insight into customer value creation in digital health service development. Speech about customer value creation was a part of the social reality of the digital health service's development. The customer appeared as an active player and a key resource within the service. The role of the active customer was considered demanding and responsible. Our findings suggest that the new digital service changed customer behavior, with technology acting as an enabler of this change. Customer activity and information sharing were seen as enablers of value creation and the associated benefits, and there was a willingness to strengthen the customer's role as a need determiner.

Kainuu Social Welfare and Health Care Joint Authority's and municipalities' administration actors' experiences of collaboration during COVID-19 pandemic in integrated social and health services
This qualitative descriptive study aimed to describe social and healthcare and municipalities' administration actors' experiences of collaboration during COVID-19 pandemic in integrated social and health services. A systems theory was applied as a theoretical framework. The data were collected in thematic interviews of eight actors in Kainuu between November 2021 and February 2022. The data were analyzed using inductive content analysis. Seven main categories were formed: 1) experience of the history of collaboration, 2) roles and leadership in collaboration, 3) interactive collaboration, 4) effective collaborative process, 5) challenges of collaboration, 6) coherent and interactive communication and 7) structure of collaboration. Integrated social and health services are perceived as a resource of collaboration in a crisis because there are not many boundaries between organizations.

Koronaviruksen leviäminen Suomeen vuonna 2020 joudutti jo käynnissä olevaa terveyspalveluiden digitalisointia. Digitalisaation leviäminen on nostanut riskiä eriarvoisuuden lisääntymiseen eri potilasryhmissä.
Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena oli kuvata paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kokemuksia terveydenhuollon etäpalveluiden mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä hoidossa COVID-19 aikana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää etäpalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa sekä ammattilaisten koulutuksessa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena haastattelututkimuksena, joka koostui paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden (n=30) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat valittiin satunnaisotannalla yhden keskisuuren kaupungin asiakasrekisteristä. Haastattelut toteutettiin puhelimitse helmikuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana. Litteroidut tekstit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista muodostui neljä pääluokkaa ja yhdeksän yläluokkaa. Paljon palveluita tarvitsevat toivat esiin etäpalveluiden terveyttä ja hyvinvointia edistäviä mahdollisuuksia, kuten omahoidon mahdollistuminen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen etäpalveluilla. Haastateltavien kokemusten mukaan etäpalveluiden saavutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja saatavuus sekä palveluihin pääsyä edistävät toimenpiteet. Etäpalveluihin liittyvään osaamiseen vaikuttavat tekijät olivat taitoihin tai sairauteen liittyvät haasteet, ohjelmien käytettävyyteen liittyvät haasteet sekä etäpalveluiden koulutuksen ja ohjauksen puuttuminen. Etäpalveluiden käyttöön liittyvät mieltymykset liittyivät henkilökohtaisiin syihin sekä fyysistä läsnäoloa vaativiin asiakkaisiin ja käynteihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäpalveluiden saatavuus ja käytettävyys sekä paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden digitaalinen osaaminen vaikuttavat etäpalveluiden käyttöön. Etäpalveluita pitäisi kehittää helppokäyttöisemmiksi ja tarjota palveluita monipuolisesti erityisesti niille, joiden digitaalinen osaaminen on riittävä etäpalveluiden käyttöön. Etenkin videovastaanoton mahdollistaminen koettiin tärkeäksi. Lähipalveluita on tärkeää edelleen tarjota niitä tarvitseville.

Qualitative content analysis is commonly used for analyzing qualitative data. However, few articles have examined the trustworthiness of its use in nursing science studies. The trustworthiness of qualitative content analysis is often presented by using terms such as credibility, dependability, conformability, transferability, and authenticity. This article focuses on trustworthiness based on a review of previous studies, our own experiences, and methodological textbooks. Trustworthiness was described for the main qualitative content analysis phases from data collection to reporting of the results. We concluded that it is important to scrutinize the trustworthiness of every phase of the analysis process, including the preparation, organization, and reporting of results. Together, these phases should give a reader a clear indication of the overall trustworthiness of the study. Based on our findings, we compiled a checklist for researchers attempting to improve the trustworthiness of a content analysis study. The discussion in this article helps to clarify how content analysis should be reported in a valid and understandable manner, which would be of particular benefit to reviewers of scientific articles. Furthermore, we discuss that it is often difficult to evaluate the trustworthiness of qualitative content analysis studies because of defective data collection method description and/or analysis description.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johtajien näkemyksiä teknologian hyödyntämiseen liittyvästä yksityisyydensuojasta, tietoturvasta ja -suojasta, niihin liittyvistä haasteista ja ratkaisuista sekä teknologisten ratkaisujen hankkimatta jättämiseen liittyvistä tekijöistä ikääntyneiden kotipalveluissa.
Tutkimus on poikkileikkausasetelmassa tehty survey-tutkimus. Aineisto kerättiin syksyllä 2022 sähköisellä kyselyllä iäkkäiden kotipalvelujen johtajilta (n=68) viidestä sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymästä ja viidestätoista kunnasta tai kaupungista eri puolilta Suomea. Kyselylomake sisälsi neljä strukturoitua ja kaksi avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastomenetelmillä ja induktiivisen sisällön analyysin periaatteilla.
Tulosten mukaan teknologisten ratkaisujen käyttöönotossa huomioidaan Digi-HTA-arviointien asioita tietoturvasta ja -suojasta pääasiallisesti hyvin, mutta tässä tunnistettiin myös kehitettävää. Johtajien arvioiden mukaan teknologian hankintaprosesseissa huomioidaan tietosuojaan liittyvät tekijät hyvin, ja prosesseihin on luotu tietoturvaan liittyvät kriteerit. Teknologisten ratkaisujen hankkimatta jättämiseen arvioitiin vaikuttavan erityisesti se, että ratkaisut eivät vastanneet asiakkaiden tarpeisiin tai niiden ei nähty tehostavan toimintaa. Johtajien näkemykset teknologian hyödyntämiseen liittyvän yksityisyydensuojan ja tietoturvan ja -suojan haasteista liittyivät toimintaympäristöön, digitaalisiin ratkaisuihin, toimintatapoihin ja osaamiseen sekä organisaation käytäntöihin haasteiden ehkäisyssä. Näiden haasteiden ratkaisuiksi nähtiin viestintä ja vuorovaikutus, yksityisyydensuojaa, tietoturvaa ja -suojaa koskevien prosessien määrittäminen sekä toimintatapojen muuttaminen ja osaamisen kehittäminen.
Yksityisyydensuojaan, tietoturvaan ja -suojaan liittyvien tekijöiden huomioiminen toteutuu ikääntyneiden kotipalveluissa pääasiallisesti hyvin, mutta toisaalta niihin liittyvät haasteet koetaan moninaisiksi. Tutkimuksessa tunnistettiin selkeä tarve koko henkilöstön laaja-alaiseen koulutukseen, konkreettisiin näyttöön perustuviin suosituksiin ja selkeisiin toimintaohjeisiin. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen ja tietoisen suostumuksen varmistamiseen.

We are witnessing an emerging digital revolution. For the past 25–30 years, at an increasing pace, digital technologies—especially the internet, mobile phones and smartphones—have transformed the everyday lives of human beings. The pace of change will increase, and new digital technologies will become even more tightly entangled in human everyday lives. Artificial intelligence (AI), the Internet of Things (IoT), 6G wireless solutions, virtual reality (VR), augmented reality (AR), mixed reality (XR), robots and various platforms for remote and hybrid communication will become embedded in our lives at home, work and school. Digitalisation has been identified as a megatrend, for example, by the OECD (2016; 2019). While digitalisation processes permeate all aspects of life, special attention has been paid to its impact on the ageing population, everyday communication practices, education and learning and working life. For example, it has been argued that digital solutions and technologies have the potential to improve quality of life, speed up processes and increase efficiency. At the same time, digitalisation is likely to bring with it unexpected trends and challenges. For example, AI and robots will doubtlessly speed up or take over many routine-based work tasks from humans, leading to the disappearance of certain occupations and the need for re-education. This, in turn, will lead to an increased demand for skills that are unique to humans and that technologies are not able to master. Thus, developing human competences in the emerging digital era will require not only the mastering of new technical skills, but also the advancement of interpersonal, emotional, literacy and problem-solving skills. It is important to identify and describe the digitalisation phenomena—pertaining to individuals and societies—and seek human-centric answers and solutions that advance the benefits of and mitigate the possible adverse effects of digitalisation (e.g. inequality, divisions, vulnerability and unemployment). This requires directing the focus on strengthening the human skills and competences that will be needed for a sustainable digital future. Digital technologies should be seen as possibilities, not as necessities. There is a need to call attention to the co-evolutionary processes between humans and emerging digital technologies—that is, the ways in which humans grow up with and live their lives alongside digital technologies. It is imperative to gain in-depth knowledge about the natural ways in which digital technologies are embedded in human everyday lives—for example, how people learn, interact and communicate in remote and hybrid settings or with artificial intelligence; how new digital technologies could be used to support continuous learning and understand learning processes better and how health and well-being can be promoted with the help of new digital solutions. Another significant consideration revolves around the co-creation of our digital futures. Important questions to be asked are as follows: Who are the ones to co-create digital solutions for the future? How can humans and human sciences better contribute to digitalisation and define how emerging technologies shape society and the future? Although academic and business actors have recently fostered inclusion and diversity in their co-creation processes, more must be done. The empowerment of ordinary people to start acting as active makers and shapers of our digital futures is required, as is giving voice to those who have traditionally been silenced or marginalised in the development of digital technology. In the emerging co-creation processes, emphasis should be placed on social sustainability and contextual sensitivity. Such processes are always value-laden and political and intimately intertwined with ethical issues. Constant and accelerating change characterises contemporary human systems, our everyday lives and the environment. Resilience thinking has become one of the major conceptual tools for understanding and dealing with change. It is a multi-scalar idea referring to the capacity of individuals and human systems to absorb disturbances and reorganise their functionality while undergoing a change. Based on the evolving new digital technologies, there is a pressing need to understand how these technologies could be utilised for human well-being, sustainable lifestyles and a better environment. This calls for analysing different scales and types of resilience in order to develop better technology-based solutions for human-centred development in the new digital era. This white paper is a collaborative effort by researchers from six faculties and groups working on questions related to digitalisation at the University of Oulu, Finland. We have identified questions and challenges related to the emerging digital era and suggest directions that will make possible a human-centric digital future and strengthen the competences of humans and humanity in this era.