Search results

"
Voting advice applications (VAA) have supported Finnish voters for over 20 years in their voting decisions in general elections. Most Finnish VAAs are planned and provided by the media, and they are based on matching opinions of individual candidates with an individual VAA users before elections. Nowadays, in Finland, VAAs are important for almost all age groups. Among the youngest voters VAAs are viewed as the most important source of information to support voting decisions.

The book provides up-to-date and comprehensive picture over the role and significance of VAAs in the Finnish political system and in the political communication arena. Research topics deal also with VAA journalism and how candidates perceive VAAs. Research data and data materials in use are wide-ranging. They range from survey data sets to questions of VAAs and from interviews of candidates and VAA producers to media content about VAAs. Theoretical research questions are mostly related to the democratic value of VAAs. This perspective is central also in the end of the book, which opens possible future pathways for the VAAs." - "Vaalikoneilla on Suomessa yli 20 vuoden historia. Suurin osa suomalaisista vaalikoneista on median toteuttamia ehdokasvaalikoneita. Niiden merkitys vaalitiedon lähteenä on kohonnut maassamme merkittäväksi lähes kaikissa äänioikeutettujen ikäryhmissä. Nuorimmille äänestäjille vaalikoneet ovat jo merkittävin äänestyspäätösten tietolähde.

Teos tarjoaa ajantasaisen ja kattavan kuvan vaalikoneiden nykyisestä asemasta suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ja viestintäkentässä. Uusia tutkimuksellisia näkökulmia ovat vaalikonejournalismi sekä ehdokkaiden näkemykset vaalikoneista. Tutkimusaineisto koostuu valitsijakyselyistä, vaalikoneiden analyysista, vaalikoneita koskevista uutisista sekä ehdokkaiden, kampanjavastaavien ja vaalikoneiden tekijöiden haastatteluista. Kirja lähestyy vaalikoneita erilaisista demokratianäkökohdista ja pohtii laajasti myös vaalikoneiden kehittämismahdollisuuksia."

Artikkeli käsittelee kriisijournalismin kehitystä Suomessa. Laadullisen analyysin kohteena on onnettomuuksien ja rikosten uhrien, heidän omaistensa sekä pelastuneiden silminnäkijöiden rooli katastrofeista kertovassa journalismissa vuodesta 1929 vuoteen 2008. Tutkimustuloksia tulkitaan journalistiprofession ja -etiikan kehityksen sekä journalistien itsereflektion näkökulmista. Tutkimusaineistoina ovat sanomalehtitekstit, journalistien ammattilehdet ja toimittajien haastattelut. Artikkelissa kuvataan kriisijournalismin ristiriitaista muutosta. Katastrofia käsittelevien juttujen muoto on muuttunut persoonattomista selostuksista yksilöiden kohtaloita kuvaaviksi tarinoiksi. Toisaalta sanomalehdet kertovat erityisesti 2000-luvulla kuolemasta ja kuolonuhreista aiempaa hienovaraisemmin. Journalismin professionaalistuminen 1900-luvun jälkipuoliskolla merkitsi mm. sitä, että journalistien eettiset periaatteet ja itsesääntely vahvistuivat. Kriisiuutisointi on viime vuosina saanut osakseen voimakasta kritiikkiä, ja ammattikunnan sisäisen keskustelun kautta kehittynyt itsesääntely on 2000-luvun kriisien jälkeen tehnyt tilaa journalismin arvioinnille, joka perustuu yleisöpalautteeseen ja seurausetiikkaan.

"Towards New Beginnings: Journalists' Descriptions about Ruptures in Media Work This volume reveals a previously untold view on changes in media work in Finland. Finnish journalists relate their experiences of being made redundant or deciding to resign, and their views on their profession in a time of flux. The data are based on telephone surveys, in-depth interviews and journalists' written accounts.

Journalists are riddled with insecurity about their future. They feel they have borne the brunt of misplaced investments and the economic conjuncture, and their work motivation and creativity have suffered due to recurring layoffs in newsrooms. Support from employment authorities for finding a new job has also been practically non-existent, and coping with a career change has generated further stress and insecurity. However, journalists who have found new employment typically feel more comfortable in these jobs than in their former work. Career shifters have also been able to make use of their journalistic skills in their new jobs and identify themselves as journalists.

The authors are from the Research Centre for Journalism, Media and Communication (COMET) at the University of Tampere, Finland. The study was funded by the Finnish Work Environment Fund and the Foundation for Promoting Journalistic Culture (JOKES).
" - " Teos tarjoaa uutta, kokemusperäistä tietoa toimittajista mediatyön murroksessa. Suomalaiset journalismin tekijät kertovat kokemuksistaan ja näkemyksistään, kun oma työsuhde päättyy irtisanomiseen tai irtisanoutumiseen ja kun oma ammatti käy läpi merkittävää murrosvaihetta. Toimittajien kokemuksia yt-neuvotteluista, työttömyydestä ja uudelleentyöllistymisestä on koottu teosta varten puhelinkyselyllä, teemahaastatteluin sekä toimittajien laatimilla kirjoitelmilla. Tutkimuksen mukaan toimittajia jäytää epävarmuus tulevaisuudesta. Ammattikunta kokee joutuneensa virheinvestointien ja suhdanteiden sijaiskärsijäksi, ja työmotivaatio sekä luovuus ovat kärsineet toistuvien yt-kierrosten takia. Uuden työn löytäminen on jäänyt jokaisen omalle kontolle; työvoimaviranomaisilta ei ole herunut edes rohkaisua uuteen alkuun. Vanhasta työstä luopuminen ja uuteen sopeutuminen ovat kuormittaneet ja luoneet epävarmuutta esimerkiksi pärjäämisestä. Tutkimukseen haastatellut uudelleentyöllistyneet toimittajat kertoivat silti viihtyvänsä uudessa työssä paremmin kuin edellisessä työpaikassa. Vaikka toimittaja oli vaihtanut toiselle alalle, hän pystyi yhä hyödyntämään journalistista osaamistaan ja tuntemaan itsensä edelleen toimittajaksi.

Teos on tarkoitettu paitsi tutkijoille ja opiskelijoille myös mediatyötä ja laajemminkin tietotyötä tekeville. Se sopii luettavaksi myös muille mediasta ja työelämästä kiinnostuneille.

Kirjan tekijät ovat tutkija Auli Harju, journalistiikan yliopistonlehtori Kari Koljonen ja journalistiikan professori Ari Heinonen. Kirjan perustana oleva tutkimustyö on tehty Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETissa, Tampereen yliopistossa, ja tutkimusta ovat tukeneet Työsuojelurahasto ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö.
"