Suchergebnisse

Artikkelissa tarkastellaan toimittajahaastattelujen kautta yhden journalistien keskeisen ammatillisen ihanteen, yleisön palvelun, uudelleenneuvottelua historiallisena ja kontekstuaalisena prosessina. Tätä tutkitaan analysoimalla, millaisina journalismin tekemisen horisontteina sanomalehtien toimittajat näkevät voimistuneen bisneksen etujen sekä demokratian ja kansalaisuuden tukemisen, sekä miten niiden tuottamat yleisön palvelun käytännöt leikkaavat toisiaan. Tähän liittyen tarkastellaan, miten journalisteille tarjolla oleva itseymmärrys on entistä liikkuvampi ja ambivalentti: miten se kattaa monitahoisia, toisiinsa limittyviä ja törmääviä yleisön palvelun velvoitteita, tiedon välityksestä viihdyttämiseen ja valtauttamiseen. Itseymmärryksen uudelleenneuvottelu paikannetaan artikkelissa myös osaksi valtasuhteiden, autonomisuuden ja sananvallan uudelleenneuvottelua mediayritysten sisällä, erityisesti journalististen ihanteiden voimistuvaan yritys- ja organisaatiokohtaiseen ja päällikkövetoiseen neuvotteluun. Tällä nähdään olevan seurauksia toimittajien työtyytyväisyyden ja uudistuksiin sitoutumisen kannalta. Artikkelissa kaivataan lisää tutkimusta ja keskustelua erityisesti mediaorganisaation ja journalististen arvojen ja työskentelykulttuurien eroista ja yhtymäkohdista. Se voisi auttaa toimittajia tasapainottamaan osaksi ristiriitaisilta vaikuttavia vastuita ja tuottamaan dialogisia uudistamiskäytäntöjä

Ritva Leino kirjoittaa Yleisradion ja Reilu Data -hankkeen yhteistyöstä vuosina 2018–2020. Hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -tutkimushanketta.

Tutkimuksessa selvitettiin valtakunnallisten Kanta-palvelujen (resepti-palvelu ja Potilastiedon arkisto) käyttöönottoa apteekkien ja terveyskeskusten käyttöönottojen päivämäärien aineistossa vuosina 2010–2016. Palvelujen käyttöönottoa tarkasteltiin valtakunnallisesti, erityisvastuualueittain (erva) ja sairaanhoitopiireittäin (shp) sekä sähköisten potilaskertomusten tuotemerkkien ja terveyskeskusten lukumäärän mukaan. Kaksi valtakunnallista Kanta-palvelua saatiin käyttöön 5,5 vuodessa (keskimäärin 4,6 vuodessa erva:lla ja 3,6 vuodessa shp:ssä). Resepti-palvelu saatiin käyttöön apteekeissa ja terveyskeskuksissa valtakunnallisesti 3,4 vuodessa (keskimäärin 2,3 vuodessa erva:lla ja 1,1 vuodessa shp:ssä). Ahvenanmaalla palvelu otettiin käyttöön 7.12.2016 viimeisenä julkisessa terveydenhuollossa. Resepti-palvelun saaminen käyttöön apteekeissa valtakunnallisesti kesti 2,4 vuotta (keskimäärin 1,3 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä) sekä 3,4 vuotta terveyskeskuksissa (keskimäärin 2,0 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä). Potilastiedon arkisto (PTA) on käytössä Manner-Suomessa, mutta ei Ahvenanmaalla. Valtakunnallisesti PTA saatiin käyttöön 2,0 vuodessa (keskimäärin 1,5 vuodessa erva:lla ja 0,6 vuodessa shp:ssä). Kuntien terveyskeskuksissa oli vuosina 2010–2016 käytössä viisi sähköisen potilaskertomuksen tuotemerkkiä. PTA:n valtakunnallinen käyttöönotto kesti sitä pitempään, mitä enemmän sähköisiä potilaskertomuksia käyttäviä kuntia (terveyskeskuksia) kuului käyttöönoton piiriin. Yleisesti mitä vähemmän shp:ssä oli käytössä sähköisten potilaskertomusten eri tuotemerkkejä, sitä lyhyempi oli käyttöönottojen kesto.

Tarinat ovat osa sosiaalisia todellisuuksia, jotka rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Näistä tarinoista yhä useampi syntyy nykyään sosiaalisessa mediassa, koska sen merkitys ihmisten vuorovaikutukselle kasvaa jatkuvasti. Tässä artikkelissa pyrimme osoittamaan tarinoita fantasioiksi kutsuvan symbolisen konvergenssin teorian tarjoamat mahdollisuudet viestinnän tutkimukselle. Sovellamme teoriaa sosiaalisen median palvelu Twitteriin. Keskitymme niin sanottuun #nokia-keskusteluun, jota käytiin Twitterissä Nokian ja Microsoftin välisen yrityskaupan julkistamisen jälkeen syyskuussa 2013. Esittelemme teoriaa ja analysoimme keskustelua rinnakkain teorian keskeisten käsitteiden kautta. Lopuksi arvioimme teoriaa ja mahdollisuuksia hyödyntää sitä viestinnän tutkimukseen myös jatkossa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) koordinoima Virtuaalisairaala 2.0 -hanke on erikoissairaanhoidon palveluiden ja toiminnan muutoksen kehittämistä digitaalisten palvelukanavien avulla. Terveyskylä on osa Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen palvelutuotantoa. Terveyskylän palvelutasoja ovat kansalaisille avoimet palvelut, hoitopalvelut potilaille sekä palvelut ammattilaisille. eTerveyspalveluiden suunnittelu ja tuotanto perustuvat palveluarkkitehtuuriin. Terveyskylän palvelut suunnitellaan asiakaslähtöisesti potilaan ja ammattilaisen kommunikaatiota ja yhteistyötä rakentaviksi. Eri tuottajien muodostaman terveyden- ja sosiaalihuollon digitaalisten palveluiden ekosysteemin on toimittava kansalaisen kannalta palvelupeilinä, jotta hän saa sujuvaa ja saumatonta tukea ja ohjausta sekä hoitoa palvelujen virrassa. Digitaalisten palveluiden kehittämisen myötä kansalaisten, potilaiden, ammattilaisten ja organisaatioiden tarpeet sekä uusista palveluista saatavat hyödyt uudistavat palvelukulttuuria ja tuottavat toiminnan tehostamista. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella, millainen palvelu Terveyskylä on.

Tutkimuksessa tarkastellaan palvelun laadun arviointia moniportaisessa julkisessa organisaatiossa. Laatutyöhön kuuluu keskeisenä osana laadun arviointi. Ongelmallista julkisten organisaatioiden tuottamien palvelujen arvioinnissa on se, että lainsäädäntö jättää usein viranomaisten harkinnan varaan sen, millaisina palvelut tosiasiallisesti tuotetaan eivätkä kunnalliset päätöksentekijätkään välttämättä aseta palvelujen laadulle kovin tarkkoja tavoitteita. Jos em. tahot asettavat palvelun laatua koskevia tavoitteita, ne asetetaan yleensä palvelun lopputulokselle eikä palvelun tuotantoprosessin välivaiheille. Moniportaisissa organisaatioissa ja organisaatiohierarkian eri tasoilla ylempien organisaatiotasojen osuus palvelujen tuottamisessa jää usein arvioinnissa mm. tavoitteiden puutteellisuuden vuoksi vähemmälle huomiolle kuin asiakasrajapinnassa toimivien organisaatiotasojen. Asiaan vaikuttaa myös tulosjohtamiseen liittyvä käytäntö, jossa ylempi organisaatiotaso arvioi alempaansa eikä päinvastoin. Tulosjohtaminen on ankkuroitunut Suomen julkiseen hallintoon aiemmin ja vahvemmalla otteella kuin laatujohtaminen. Selkeiden laatua koskevien tavoitteiden puute hankaloittaa arvioimista, erityisesti tavoiteperusteista arviointia, jossa toimintaa verrataan asetettuihin tavoitteisiin. Tavoitteiden puutteellisuus asettaa paineita arvioida toimintaa eri intressitahojen näkemykset huomioon ottavan monitahoarvioinnin avulla. Palvelun laadun intressitahoja julkisessa hallinnossa ovat palvelujen käyttäjien lisäksi mm. poliittiset päätöksentekijät ja kansalaiset, palvelua tuottavan organisaation johto sekä palvelua tuottava henkilöstö ja moniportaisissa organisaatioissa vielä organisaation eri tasot. Eri intressitahojen näkökulmat ja vaateet palvelun laadulle määräytyvät niiden suhteesta palveluun samoin kuin niiden asema ja tehtävät arvioinnissa ja arviointitiedon hyväksikäytössä. Moniportaisissa organisaatioissa keskeisin intressitaho ylemmän organisaatiotason tuottamalle palvelulle on alempi organisaatiotaso. Alemman organisaatiotason näkökulmasta katsottuna ei ole riittävää arvioida moniportaisissa organisaatioissa ylemmän organisaatiotason toimintaa esim. laatupalkintokriteereiden avulla, vaan ylemmän organisaatiotason toimintaa on tarpeen arvioida palvelukohtaisesti. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että palvelukohtaisesti määritellään ylemmän ja alemman organisaatiotason työosuus (osapalvelu) moniportaisen organisaation palveluketjussa. Tutkimuksessa päädyttiin myös näkemykseen, jonka mukaan palvelut on varsinkin ylemmän organisaatiotason toiminnan suhteen syytä suunnitella moniportaisissa organisaatioissa etukäteen eri intressitahojen vaateita yhteen sovittaen. Tutkimuksen tuloksena syntyi arviointikehikko moniportaisten julkisten organisaatioiden tuottamien palvelujen laadun arviointiin. Arviointikehikossa otetaan kantaa siihen, miten arvioinnin eri vaiheissa olisi tarkoituksenmukaista edetä ja millaisia näkökohtia eri vaiheissa on tarpeen ottaa huomioon. ; EVALUATION OF THE QUALITY OF SERVICES IN A PUBLIC MULTI-LEVEL ORGANIZATION The task of the study was crystallized in the following questions: 1. In what way is it justifiable in public organizations to evaluate the activi-ties of upper organizational levels in producing high quality services? 2. Accordingly, in what way is it justifiable to evaluate the guidance and support directed to the school assistants work and carried out by the ad-ministrative level in the Education Department of the City of Helsinki.? The study showed that the way in which it is justifiable to evaluate the qual-ity of services in public organizations is determined by the special features of public administration. These features have an effect on the definitions of the ser-vice and quality in public administration. The definition is especially influenced by the community orientation of public organizations, the lack and the vagueness of the goals which guide the quality of services, and many interest groups of services. In this study the quality of the service produced by a public organization has the following definition: the quality of the service and the process with help of which the users of the service receive the service must satisfy the integrated de-mands of the users of the service and its various interest groups in all the features of quality. In public administration, interest groups for the quality of services include not only the users of the services but also political decision makers, the leaders and the personnel of the organization producing the services ­ and in a multilevel organization, the different levels of the organization. The quality demands made by these groups, their opportunities to evaluate the service and their interests in utilizing the evaluation data at least partly differ from each other. In a multi-level organization the lower level, often the so called performing level of the organization, is one of the interest groups in relation to how the up-per level takes care of its own tasks in the service chain. The culture of manage-ment by results has rooted in the public organizations earlier than quality culture. Management by results assumes that the upper organizational levels evaluate the lower levels and not the other way around. Quality culture, however, places the direction of the evaluation upside down, bottom-up and not top-down. In service chain thinking there is a need for the lower level to give feedback to the upper organizational level about how it has for its own part supported the work of the lower level in producing value added to the ultimate users of the services. From the point of view of the lower organizational level the emphasis in evaluation should be on the quality of those parts of the services that are pro-duced by the upper organizational level. Evaluation should take place by evaluat-ing one service at a time. The main interest of the lower level is in evaluating whether or not the upper level supports the lower level well enough in producing individual services. In order to be able to define what is good enough in each case it is necessary to specify the responsibilities of both the upper and lower organizational levels service by service in the service chain. Multiple constituency evaluation or stakeholder-based evaluation is an approach to evaluation in which activities are evaluated from the points of views of many different interest groups. The choice of the approach is determined by the purpose of the evaluation. Purposes of evaluation can be for instance evaluation for development work or evaluation for accountability. Multiple constituency evaluation is suitable for situations where there is a lack of goals for the quality of public services or the goals are vague. The case example of the study showed the lack and vagueness of goals in the guidance and support directed to the school assistants work and carried out by the administrative level of the Hel-sinki City Education Department. Multiple constituency evaluation is suitable for evaluations for both accountability and for development. However, if there were clear goals defined for the quality of the services the natural choice of the ap-proach in the purpose of evaluation for accountability would be the goal-attainment evaluation.

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten journalismissa on historiallisesti tulkittu talouskuria, talouspoliittista ideaa, josta on tullut erityisen kiistelty finanssikriisin ja eurokriisin vanavedessä. Pohdin artikkelissa kysymystä journalismin historiallisten ammatti-ihanteiden valossa ja käytän aineistona brittiläisen talouslehden The Economistin talouskuria koskevaa kirjoittelua vuosilta 1947–2012. Tukeudun artikkelissa genealogiseen luentaan, jonka avulla tulkitsen lehden talouskurikirjoittelua journalismin historiallisia ihanteita ja tavoitteita vasten. Artikkelissa väitän, että The Economistissa talouskuri saa oikeutuksensa markkinoiden vaatimuksista ja talouden tosiasioista. Talouskuria haastavat ideat näyttäytyvät usein järjettömyytenä, jota ajavat eteenpäin poliittiset paineet tai ideologiset pyrkimykset. Väitän, että lehden tapa käsitellä talouskurin kaltaista poliittista ideaa on ominainen liberaalille ammattijournalismille, joka on historiallisesti pyrkinyt toimimaan julkisena järjen ja yhteisen hyvän äänenä. Talouspolitiikkaan liittyvässä kirjoittelussa journalismin muut arvot, kuten demokratia ja kansan palvelu, joutuvat paikoin törmäyskurssille markkinoiden ja taloudellisten pakkojen vaatimuksia korostavan järjen kanssa. Näitä ristiriitoja käsitellessään journalismi joutuu kasvotusten liberalismin demokraattisten rajojen kanssa.

Suomalainen journalismi on viime vuosina elänyt kiihtyvässä murroksessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten toimittajat itse kokevat muutoksen ja sen vaikutukset työhönsä ja omaan ammatilliseen itseymmärrykseensä. Artikkelin teoreettisena viitekehyksenä toimii professionalismin diskursiivinen rakentuminen ja fokuksessa on erityisesti se, millaiseen rooliin journalismiprofession ydinarvot – julkinen palvelu, autonomisuus, eettisyys, objektiivisuus ja ajankohtaisuus – asettuvat suomalaistoimittajien omissa tulkinnoissa. Artikkelin tulokset perustuvat määrällisen kyselytutkimuksen ja laadullisten ryhmähaastatteluiden analysointiin. Tulokset osoittavat, että toimittajat kokevat taloudellis­teknologiset muutokset ja niistä johtuvat resurssivähennykset kaikkein suurimmiksi muutoksiksi työssään. Myös yleisöyhteistyön rooli on korostunut. Näiden muutosten keskellä suomalaistoimittajien itseymmärrystä ohjaavat kuitenkin edelleen hyvin vahvasti professionalismin ydinarvot autonomisuudesta, objektiivisuudesta ja julkisesta palvelusta. Näiden pysyvyyttä selittää ainakin se, että niillä sekä motivoidaan omaa työntekoa että legitimoidaan journalismin asemaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja muuttuvaan mediakenttään. Tulosten perusteella ajankohtaisuuden ideaali on muutoksen keskellä entisestään vahvistunut, kun taas eettisyyteen liittyvät ammatilliset arvot ovat selkein esimerkki ideaalin ja käytännön välisestä ristiriidasta: arvona eettisyyteen halutaan sitoutua tiukasti, mutta toiminnan tasolla siitä joudutaan käymään jatkuvaa neuvottelua.

Kyberturvallisuusstrategian vision mukaan Suomen tulee kyetä suojaamaan elintärkeät toimintonsa kyberuhkaa vastaan kaikissa tilanteissa. Terveydenhuolto on yksi elintärkeistä toiminnoista. Terveystoimiala on kyberhyökkäysten top-5-listalla ensimmäisenä. Hyökkäysten keskeisin motivaatio on potilastietojen arvo pimeillä markkinoilla. Vuonna 2015 varastettiin yli satamiljoonaa potilastietoa, jotka sisältävät rikollisille arvokkaita tietoja, kuten luottokorttinumeroita, työnantajatietoja ja sairaushistoriatietoja. Tässä artikkelissa kuvataan terveydenhuoltoon liittyviä kyberuhkia, kyberhaavoittuvuuksia ja toteutuneita kyberhyökkäyksiä kybermaailman eri ulottuvuudet kattaen.
Tarkastelussa käytetään kybermaailman viisikerroksista verkostomallia, joka sisältää fyysisen, syntaktisen, semanttisen, palvelu- ja kognitiivisen kerroksen. Malli kattaa laajasti koko kybermaailman fyysisen kerroksen laitteista ja verkoista kognitiivisen kerroksen inhimillisiin ongelmanratkaisu- ja tulkintaympäristöihin. Haavoittuvuuksia ja toteutuneita hyökkäyksiä voidaan mallin mukaan jaotella laitekohtaisista haavoittuvuuksista aina koulutuksen puutteista johtuviin haavoittuvuuksiin ja pelottelu- ja kalasteluohjelmilla tapahtuneisiin hyökkäyksiin. Paljon julkisuutta ovat saaneet myös terveydenhuoltoon kohdistuneet kiristyshaittaohjelmahyökkäykset.
Kyberuhkia vastaan voidaan suojautua useilla eri tasoilla ja tavoilla. Lähtökohtana on se, että jokainen organisaatio huolehtii oman toimintansa kyberturvallisuudesta tehden yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa uhkien tunnistamisessa ja torjumisessa. Terveydenhuollon kyberturvallisuuden rakentaminen on systeemin hallintaa, jossa tulee keskittyä järjestelmien kokonaisuuteen yksittäisten laitteiden sijaan. Yhteistoiminnan tavoitteena on, että kokonaisosaaminen tukee yksittäisen toimijan toimintaedellytyksiä yhteistä uhkaa vastaan. Terveydenhuollon kyberturvallisuuden jatkuva parantaminen ja tietoisuuden lisääminen ovat kaikkien kansalaisten etuja, jotka vaativat vahvaa ymmärrystä niin tietoturvasta kuin terveydenhuollon toimintatavoistakin. Tämän vuoksi tietoisuuden kohottamisen ja henkilökunnan kouluttamisen tuleekin olla keskeisellä sijalla organisaatioiden kyberturvallisuudessa.

Abstract Pressures to cut public expenditure and to maximize value-adding use of scarce governmental resources are evident across the globe. Decision support tools for pinpointing when the activity is net beneficial are lacking, i.e. accountability is urgently called for but the process for recognizing and validating the best choices in direction and control are yet in their development. The objective of this research is to provide the science in general, and national administrations' management and overseeing bodies in particular, a new understanding of how well the tasks and missions of the administration are fulfilled in terms of enhanced socio-economic well-being and adding to the value of different functions of society. This study approaches public performance management from the view-point of impact evaluation of a service oriented public product portfolio. The adopted research approach combines both qualitative and quantitative research methods. The research presents a process for evaluating a public organization's overall benefit to cost ratio, with a case study within transport safety administration. The key findings of this research are that the socio-economic efficiency of a public entity can be quantified and that an operation of a public agency can be socio-economically net beneficial. Practical implications include re-allocation of resources to other more beneficial fields of responsibility, redesign of performance agreements and their indicators and initiating discussion in joint design of sustainable and balanced operational and strategic targets across government. Further research can exploit the methods presented in this study, as it has overcome some of the hurdles in socio-economic evaluation of public entities. With a clearer understanding of performance, government is able to better achieve its mission and its task of ensuring that agencies and other public bodies are functioning efficiently and properly. ; Tiivistelmä Paineet julkisten menojen leikkaamiseksi tai hallitsemiseksi sekä julkisten resurssien tehokkaimman mahdollisen käytön varmistamiseksi kasvavat maailmanlaajuisesti. Julkisen toiminnan tulosohjausta tukevat päätöksenteko-työkalut ovat vielä puutteellisia ja varhaisessa kehitysvaiheessa, samalla kun toiminnan kustannusvastaavuutta ja tehokkuutta vaaditaan. Tämän tutkimuksen päätavoite on tuottaa uuttaa tietoa tieteelle ja myös julkishallinnolle siitä, kuinka hyvin viranomaisille asetetut tavoitteet ja tehtävät toteutuvat yhteiskuntataloudelle tuotettavan lisäarvon kannalta, sekä siitä miten lisäarvoa kyetään mittaamaan. Tämä tutkimus lähestyy tulosohjauksen tutkimusta ja kehittämistä palvelukeskeisen julkisorganisaation sekä sen palveluvalikoiman yhteiskunta-taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin keinoin. Valittu lähestymistapa yhdistelee laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa esitetään prosessi ja menetelmävalikoima julkisviranomaisen kustannushyötysuhteen määrittelemiseksi Liikenteen turvallisuusvirastoa käsittelevän tapausesimerkin avulla. Tutkimuksen keskeiset löydökset osoittavat, että julkisorganisaation yhteiskuntataloudellinen tehokkuus voidaan määrällistää ja että julkistoimijan toiminta voi olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa. Käytännön suosituksiin sisältyy resurssien uudelleenohjaaminen tehokkaammin toimiville vastuualueille, tulossopimusten ja erityisesti niihin valittavien mittareiden uudelleensuunnittelu, sekä koko hallinnon kattavan keskustelun ja yhteissuunnittelun aloittaminen kestävän ja tasapainoisen tulosohjauksen aikaansaamiseksi strategisella ja operatiivisella tasolla. Jatkotutkimus ja hallinto voi hyödyntää tässä esitettyjä menetelmiä, nyt kun julkistoimijoiden yhteiskuntataloudellisen vaikuttavuuden arvioimisen haasteita on ratkaistu. Tuloksellisuuden vaatimusten selkeämpi ymmärtäminen mahdollistaa hallinnolle tehokkaamman tulosohjauksen ja siten tukee hallintoa sen pyrkimyksissä varmistaa julkistoimijoiden tehokas ja asianmukainen toiminta.

Uuden kotidialyysihoidon sähköisen palvelun tavoitteena on sujuvoittaa ja tukea potilaiden hoitoa. Palvelun loppukäyttäjien huomioiminen ja osallistaminen kehittämistyöhön on tärkeää, jotta palvelu voidaan ottaa laajasti käyttöön ja se koetaan hyödylliseksi.
Tässä artikkelissa kuvataan tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää kotidialyysipotilaiden ja heitä hoitavien ammattilaisten tarpeita ja kokemuksia uudelle kehitettävälle sähköiselle ratkaisulle, joka sisältää sovelluksen ja erilaisia mittareita. Tutkimus on osa monialaista 'Terveysteknologia predialyysi- ja kotidialyysihoidossa' -tutkimushanketta. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta etäjärjestelyin toteutetusta työpajasta, joihin osallistui vuoden 2021 lopussa yhteensä viisi potilasta ja neljä ammattilaista. Työpajojen suunnittelussa hyödynnettiin tutkimusprojektissa aiemmin kerättyä laajaa haastattelu- ja arviointitutkimusaineistoa. Työpaja-aineistot analysoitiin laadullisin menetelmin.
Potilailla oli jonkin verran käyttökokemusta uudesta kotidialyysin sähköisestä ratkaisusta. Potilaat näkivät mittareista ja sovelluksesta koostuvassa kokonaisuudessa paljon potentiaalia. He kokivat tärkeänä mahdollisuudet omien mittaustulosten seurantaan ja tietoperusteiseen hoitoon liittyvään päätöksentekoon. Potilaiden mielestä jatkuva mittaaminen ja kyselyiden täyttäminen oli kuitenkin ajoittain raskasta. Lisäksi he kokivat älyrannekkeen käytettävyyden heikoksi.
Ammattilaiset olivat tietoisia uudesta sähköisestä ratkaisusta, mutta heillä ei vielä ollut kokemusta sen käytöstä. Ammattilaisten näkökulmasta uuden ratkaisun tulee istua osaksi nykyistä teknistä työskentely-ympäristöä. Ratkaisun potentiaalisina hyötyinä nähtiin erityisesti potilaan kokonaiskuvan hahmottaminen ja potilaiden tilan seuraaminen yhdessä potilaiden kanssa. Ammattilaiset toivoivat käyttöönoton tueksi lisäresursseja ja opastusta.
Kehitettävässä kotidialyysin sähköisessä palvelussa nähdään olevan potentiaalia, mutta sen laajempaan käyttöön liittyen on tärkeää suunnitella ja sopia toimintatavat ammattilaisten ja potilaiden välillä. Palvelun jatkokehityksessä tulee kiinnittää huomioita käytettävyyteen ja yhteentoimivuuteen nykyisten sovellusten ja järjestelmien kanssa, jotta uuden palvelun käyttö on sujuva ja luonteva osa hoitoa sekä potilaiden että ammattilaisten näkökulmasta. Tulevaisuudessa sähköisten palveluiden avulla voidaan rohkaista useampia potilaita valitsemaan kotihoito kalliimman ja vähemmän yksilöidyn sairaalahoidon sijaan.

"The dependency on social security: Social bums in disengaged society? In Finland, most discussion on the welfare state's condition has focused on stabilizing the public-sector's finances. However, more essential for the future of the welfare state is its' social foundation, meaning people's experiences of fairness, equality and reliability of the society as well as the welfare state's capability of taking care of the most vulnerable groups of people.

A functional welfare state combines economic stability with the social foundation. However in the mid 2010s there are cracks in the social foundation of the welfare state .

In this book the cracks of welfare state's social foundation are analysed from the perspective of dependency on social security. Especially the Finns' attitudes and political divisions, policies, the length of customership of last-resort social security, the functionality of service and income transfer systems, social segmentation created by breadlines and coping on the last-resort social security are observed.

The book is meant for all interested in the condition and future of the welfare state. It is suitable as a textbook in universities and universities of applied sciences.

The editor of the book, Juho Saari, is Professor in social and health policy at the University of Tampere and part-time Professor in welfare sociology at the University of Eastern Finland. He has also a docent at the University of Helsinki, at the University of Turku and at the University of Jyväskylä. " - "Suurin osa hyvinvointivaltion tilasta käydystä yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta on kohdentunut julkisen talouden vakauttamiseen. Kuitenkin keskeisempää hyvinvointivaltion tulevaisuudelle on sen sosiaalinen perusta, eli ihmisten kokemukset yhteiskunnan reiluudesta, tasa-arvoisuudesta ja luotettavuudesta sekä hyvinvointivaltion kyky kantaa vastuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ryhmistä. Toimiva hyvinvointivaltio sovittaa yhteen taloudellisen kestävyyden ja sosiaalisen perustan. Kuitenkin 2010-luvun puolivälin hyvinvointivaltion sosiaalisessa perustassa on halkeamia.

Tässä teoksessa analysoidaan hyvinvointivaltion sosiaalisen perustan halkeamia ja murroksia sosiaaliturvariippuvuuden näkökulmasta. Erityisesti tarkastelemme siihen liittyviä suomalaisten asenteita ja poliittisia jakolinjoja, politiikkalinjauksia, viimesijaisen turvan asiakkuuksien kestoa, palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmien toimivuutta, leipäjonojen luomia yhteiskunnallisia jakolinjoja ja ihmisten selviytymistä viimesijaisella turvalla.

Teos on tarkoitettu kaikille hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille. Se soveltuu oppikirjaksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

Teoksen toimittaja Juho Saari on Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori ja Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian osa-aikainen professori sekä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistojen dosentti.
"

Energy saving activities in accordance with ESCO (Energy Service COmpany) model is a rather new matter for Russia. Since the end of the 1990s, number of legislative acts on energy saving have been growing. However, there is still much to be done in the legislative system in order to enforce effective law environment for ESCO model operations. In order to deal with energy equipment a company needs a license for operations of electric and heat networks. This is a possible hinder for market entry for ESCO company. The possible contracting relations in the framework of Russian legislation do not perfectly fit the needs of energy saving companies. As a result, relations between ESCO and a client should rely mainly on typical contractor and sub-contractor agreements, such as consultancy/services agreements (energy auditing, organization of financing, etc.), vendor contracts, and leasing agreements. Leasing schemes seem to be very promising for ESCO projects. The costs related to equipment lease are included in the prime cost for the client and this allows for decreasing of the profit tax. For the moment, several pilot projects of ESCO have been implemented in Russia. These projects were mostly initiated with the assistance of foreign organizations and financial institutions. A small number of local ESCO companies operating in Russia mostly cannot provide turnkey well-developed energy saving offers that became a standard for foreign players. Freakish low energy and energy raw material prices are hinders for energy saving. On-going steady increase in energy tariffs and forecasted substantial tariffs growth in the medium- to long-term due to the energy reforms and possible WTO accession will create increasing incentives for companies and municipalities to save more energy. – Energy ; Conservation ; ESCO ; Russia ; Energiansäätö ESCO-konseptin (Energy Service COmpany) avulla on vielä suhteellisen uusi asia Venäjällä. 1990 luvun loppupuolella säädettiin useita lakeja, joilla pyritään edistämään energiansäästöä. Käytännössä nämä lait eivät kuitenkaan ole tukeneet energiansäästöä. Jos yhtiö Venäjällä omistaa tai operoi energian tuotannon tai siirron laitteita tai merkittävästi energiaa käyttäviä koneita ja laitteita, se katsotaan energiaverkossa toimivaksi yhtiöksi, jolloin se tarvitsee luvan operointiin sähkö- ja lämpöverkossa. Tämä nostaa ESCO-yrityksen markkinoille tulon kynnystä. Myös ESCO-yrityksen määrittelevä lainsäädäntö puuttuu. Niinpä toimintaa on harjoitettava noudattamalla muita sääntöjä kuten konsultti-, rahoitus- tai palvelu- (esim. energia-auditointi), myynti- tai leasingtoiminnan sääntöjä. Leasing sisältää merkittäviä etuja, esim. kaikki leasing-kulut voidaan vähentää verotuksessa. Venäjällä on toteutettu useita ESCO-koeprojekteja. Useimmat on toteutettu ulkomaisten organisaatioiden ja rahoituslaitosten avulla ja aloitteesta. Venäläisiä ESCO-yrityksiä on vähän, eivätkä ne pysty tarjoamaan kaikkia ESCO-palveluita. Energian ja energiaraaka-aineiden edulliset hinnat eivät luo kiihokkeita energiansäästöön. Ne nousevat kuitenkin jatkuvasti luoden markkinoita ESCO-toiminnalle. – Energia ; säästö ; ESCO ; Venäjä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan välitystiliasiakkaiden kuvauksia taloudellisen toimijuuden ilmenemisestä ja sen tukemisesta sosiaalityön keinoin välitystiliasiakkuuden aikana. Välitystilipalvelu on sosiaalityön väline, jolla ihmisiä pyritään tukemaan ja vastaamaan heidän taloudellisiin ongelmiinsa. Se on osa taloussosiaalityötä, jossa ihmisen toimeentuloa tutkitaan kokonaisvaltaisesti ja jonka tavoitteena on vahvistaa ihmisen taloudellista toimintakykyä. Välitystilipalvelu on sekä palvelun tuottajalle että asiakkaalle vapaaehtoinen palvelu. Välitystilin tarkoitus on olla lyhytaikainen ratkaisu asiakkaan talouden hallinnan ongelmiin ohjaten asiakasta itsenäiseen selviytymiseen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on Amartya Senin toimintamahdollisuuksien näkökulma. Tutkimus on teoriasidonnainen ja analyysimenetelmänä on abduktiivinen päättely. Aineistosta esiin nousseet taloudellisen toimijuuden kuvaukset on jaoteltu eri ulottuvuuksiin teemoittelun avulla. Aineiston keruu on tapahtunut yksilöhaastatteluilla. Haastattelupyyntö lähetettiin kaikille tutkittavan alueen välitystiliasiakkaille, joiden vastuulle jää yhteydenotto haastatteluajan sopimista varten. Näin varmistuttiin siitä, että haastatteluun tulevat henkilöt ovat vapaaehtoisia ja osallistuvat omasta halustaan. Analyysissa keskitytään etsimään haastateltavien sanoittamia kuvauksia taloudellisen toimijuuden ilmenemisestä ja sen tukemisesta sosiaalityön keinoin välitystiliasiakkuuden aikana. Toimijuus voidaan määritellä monella tavalla, joista tässä työssä hyödynnetään Amartya Senin, Talcott Parsonsin, Anthony Giddensin ja Albert Banduran määritelmiä toimijuudesta. Tutkimuksen tuloksina aineistosta esiin nousevat taloudellisen toimijuuden kuvaukset on jaoteltu taloudellisen toimijuuden ilmenemisen ja taloudellisen toimijuuden tukemisen ulottuvuuksiin. Taloudellinen toimijuus ilmenee asiakkaiden puheessa valinnanvapauden toteuttamisena ja oma-aloitteisuutena. Taloudelliseen toimijuuteen liittyviä haasteita ovat köyhyys ja velkaantuminen sekä vetäytyvä taloudellinen toimijuus. Taloudellista toimijuutta voidaan aineiston perusteella tukea laatimalla asiakkaalle asiakassuunnitelma sekä työskentelemällä asiakkaan kanssa tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Johtopäätöksenä esitän, että välitystiliasiakkaiden hyvinvointi syntyy heidän tekemistään valinnoista ja yhteiskunnan rakenteista. He elävät taloudellisessa niukkuudessa, mutta se ei automaattisesti vähennä hyvinvointia. Tulot ja varallisuus toki parantavat ihmisen taloudellista toimintakykyä, mutta ne eivät yksinään riitä takaamaan hyvinvointia. Välitystilitutkimusta ei juurikaan ole tehty, ja sitä olisi hyvä jatkossa tutkia esimerkiksi vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. Hyödyllistä olisi myös välitystilipalvelun alueellisen tai valtakunnallisen toimintamallin rakentaminen. ; This study focuses on searching descriptions of the appearance of financial agency and supporting it with the help of social work within mediation account service. The mediation account can be used to assist people in financial distress and address their financial problems. Mediation account service is part of financial social work, which studies a person's income comprehensively and aims at enhancing a person's financial capability. Mediation account is a voluntary service for both the service provider and the customer. It is meant to be a short-term solution to address the customer's financial problems guiding them towards independent survival. The theoretical approach to this study is Amartya Sen's capability approach. My study is theory-connected and the analysis method is abductive deduction. The descriptions of financial agency rising from the research material have been divided into different dimensions with the help of thematization. The research material was gathered via individual interviews. The request to participate was sent to all the mediation account customers in the research area. They were then responsible for contacting me and setting up a date for the interview. This guaranteed that the people participating in this study did so voluntarily and of their own accord. This study focuses on searching descriptions of the appearance and supporting financial agency with the help of social work in the research material. Agency can be defined in many ways. In this study, the definition of agency is based on the definitions of Amartya Sen, Talcott Parsons, Anthony Giddens and Albert Bandura. The descriptions of financial agency rising from the research data will be divided into the dimensions of appearance of financial agency and supporting financial agency. The financial agency appears in customers' speech as executing freedom of choice and initiative-ness. Challenges of financial agency are poverty and indebtedness as well as passive financial agency. Customers' financial agency can be supported with the help of client planning and goal-oriented and regular work with the customer. As a conclusion I state that the well-being of the mediation account customers is formed by the choices they make as well as societal structures. They live in financial austerity, but it does not auto-matically diminish their well-being. Income and wealth improve the financial capability of a person but as such are not enough to guarantee a person's well-being. Mediation account studies are scarce. In the future, it could be studied for example from the aspect of estimating the effectiveness of mediation account service. It could also be useful to create a regional or nationwide mediation account procedure.

Potilaiden ja kansalaisten osallisuus on noussut terveyspoliittiselle agendalle useassa maassa, Suomi mukaan lukien. Terveydenhuollon markkinoituminen on vahvistanut ajatusta palvelujen käyttäjistä asiakkaina, joilla on oikeus tehdä valintoja ja esittää näkemyksiään terveyspalveluista. Osallisuutta kuvataan myös tapana demokratisoida yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta. Vaarana on kuitenkin se, että käytännön tasolla osallistuminen jää pinnalliseksi ja merkityksettömäksi. Osallisuudesta puhuttaessa viitataan potilaiden ja kansalaisten – eli maallikoiden – mahdollisuuksiin vaikuttaa terveyspalvelujen suunnitteluun, kehittämiseen, tuottamiseen ja niitä koskevaan tutkimukseen. Osallisuutta voidaan toteuttaa suorien ja epäsuorien menetelmien kautta sekä yhteiskunnallisella/poliittisella, palvelujärjestelmän että hoitosuhteen tasoilla. Tässä tutkimuksessa sivutaan politiikan ja hoitosuhteen tasoilla tapahtuvaa osallisuutta, mutta pääpaino on suomalaisessa terveyspolitiikassa ja terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuneissa muutoksissa, joiden myötä maallikkoasiantuntijoista ja heidän kokemusperäisestä tiedostaan on tullut osa palvelujen kehittämistä ja tuotantoa. Tarkastelen osallisuuden mahdollisuuksia ja haasteita terveyspolitiikan, maallikko-osallistujien sekä kolmannen sektorin organisaatioiden näkökulmista käyttämällä esimerkkejä syövänhoidossa sekä mielenterveyspalveluissa tapahtuvasta osallisuudesta. Tutkimusmateriaalit koostuvat kansallisista politiikkadokumenteista (n=7) sekä yksilöhaastatteluista (n=27) kokemusasiantuntijoiden, vertaistukihenkilöiden ja järjestöjen edustajien kanssa. Analysoin materiaaleja useiden laadullisten menetelmien avulla, keskittyen erityisesti maallikko-osallistujien asemointiin; palvelutason osallisuuteen liittyviin jännitteisiin, esteisiin ja hyötyihin; sekä kokemustiedon rakentumiseen ja käyttötapoihin. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka myönteisestä poliittisesta retoriikasta huolimatta, osallisuutta tulkitaan usein kapea-alaisesti. Elettyjä sairaus- ja palvelunkäyttökokemuksia omaaville maallikoille on toki luotu uusia mahdollisuuksia vaikuttaa terveydenhuollon kehittämiseen ja tuotantoon. He joutuvat kuitenkin kohtaamaan monia esteitä, joihin lukeutuvat ambivalentti poliittinen ohjaus, epäselvät rooliodotukset, vähättelevät asenteet ja tuen puute. Osallistumisesta on tehty helpompaa aktiivisille ja 'osallistumisvalmiille' yksilöille, mikä voi osaltaan rajoittaa terveydenhuollon kehittämisessä käytettävien kokemusten moninaisuutta. Maallikko-osallistujat pyrkivät legitimoimaan omaa asiantuntijuuttaan terveydenhuollossa ja asemoimaan itsensä terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välimaastoon. Heidän omaamansa kokemustietoa ei usein arvoteta samalle tasolle kliinisen/ammatillisen tiedon kanssa. Sitä kuitenkin käytetään niin potilaiden tukemiseen kuin osana ammattilaisten koulutusta. Lisäksi sen avulla pyritään luomaan moniulotteisempi kuva sairausarjesta ja hoitokokemuksista. Kokemustiedon integroiminen osaksi palvelujen kehittämistä ja tuotantoa voi johtaa laajamittaisiin muutoksiin, mutta ainakin tällä hetkellä terveydenhuollossa käytettävä kokemustieto käy läpi eräänlaisen suodatusprosessin. Osallisuuteen liittyvien esteiden purkaminen vaatii vahvempaa institutionaalista sitoutumista, muutosvalmiutta ja tavoitteiden selkeyttämistä. Poliittisten toimijoiden ja terveyspalveluiden tulisi pohtia kuinka kansalaisten sekä haavoittuvammassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien osallisuutta voisi vahvistaa. Terveydenhuollon ja terveyspalveluissa työskentelevien ammattilaisten tulisi pyrkiä ymmärtämään kokemustiedon rajoituksia ja käyttömahdollisuuksia sekä palvelu- että yhteiskunnallisella tasolla. ; Patient and public involvement (PPI) has become an established part of the health policy agenda in several countries, including Finland. It is founded upon various rationales ranging from democratisation of decision-making to increased healthcare consumerism. Although, involving patients and the public has the potential to strengthen the acceptability of healthcare decision-making and improve service accessibility, its practical implementations can also be tokenistic and inconsequential. In practical terms, involvement refers to the inclusion of patients and members of the public – i.e. lay participants – in all aspects of healthcare related planning, development, delivery, and research. Involvement can be implemented through various direct and indirect methods that occur on societal/political, service, and individual/treatment levels. Whilst this study touches upon the political and individual levels, the main focus will be on the more recent developments in Finnish health policies and services, which bring brand new expertise into healthcare development and delivery in the form of lay expertise and experiential knowledge. In this study, I delve deeper into the potentials and pitfalls of patient and public involvement by exploring it from the policy, lay participant and third sector organisation perspectives, with examples drawn from involvement occurring within cancer and mental health services. The materials consist of national health policy documents (n=7) and interviews with experts by experience, peer support workers and organisational representatives (n=27). The materials are analysed using a variety of qualitative methods to gain insights into the positions constructed for and by lay participants; to identify tensions, barriers, and benefits of service level involvement; and to explore the construction and applications of experiential knowledge. The results indicate that although involvement is supported by the policy rhetoric, it is often narrowly interpreted. People with lived experiences and the organisations representing them have new channels through which they can influence service development and delivery. However, they also face significant barriers that relate to ambivalent policy guidance, lack of role clarity, dismissive attitudes and structures that make involvement much easier of groups and individuals that do not require much facilitation. In practice, involvement is made easier for active and 'participation ready' individuals, which can limit the diversity of the experiences that get through to health services. Lay participants attempt to establish themselves as experts, positioned between health professionals and patients. Although their experiential knowledge is rarely afforded equal value to that of clinical/professional knowledge, it is being used in involvement activities to relate and support patients, educate professionals and provide a more complex and rounded view of what it is like to live with a condition, receive treatment and navigate care services. The results suggest that experiential knowledge has transformative potential, although certain restrictions and filters are imposed upon it during its use and communication through involvement activities. In order to overcome some of the barriers outlined in this study, there needs to be more institutional commitment towards involvement, willingness to adapt and clarity over the aims and rationales. Additionally, it is important for policy makers and health services to think of ways to engage the public as well as those who are not able to engage without facilitation. Health services and professionals should attempt to understand both the limitations and potentials of experiential knowledge within healthcare and the wider society.